Onko muuta downshiftaajia paikalla? Jaetaan kokemuksia!
Olen viisikymppinen ja jätin työelämän vapaaehtoisesti noin 7 vuotta sitten. Sen jälkeen olen suorittanut loppuun aiemmin kesken jääneen yliopistotutkinnon (minun kolmas akateeminen tutkintoni), alkanut huolehtimaan aktiivisesti varallisuudestani ja kasvattamaan sitä. Omaisuutta minulla on noin 2 miljoonaa kaupunkikodin ja maaseutuasunnon lisäksi.
Päivisin kehitän itseäni, kuntoilen, luen paljon, hoidan kahta koiraani ja teen hyväntekeväisyystyötä, joka hyödyttää yhteisöäni.
Tarkoitus olisi myös opiskella vielä yhtä alaa, jota tosin Suomessa ei opeteta. Onneksi yliopistot tarjoavat mahdollisuuksia suorittaa aineopintoja vastaava diploma tai certificate etäopintoina. Loput voi tehdä vuodessa paikan päällä, jos intoa riittää.
Kunhan mieheni jää eläkkeelle, muutamme etelään, joko Ranskaan tai Italiaan.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla ap:n elämästä ennen downshiftaamista, jotta osaisin paremmin eläytyä tarinaan.
Olin töissä asiantuntijatehtävissä kv-järjestössä. Asuimme ulkomailla. Mieheni halusi satsata enemmän omaan uraansa, joten muutimme Suomeen. Samalla päätin lopettaa työnteon sanan perinteisessä merkityksessä. Ap
Joo, mutta kuinka rankkaa se elämäsi oli ja miten se nyt helpotti.
Työtahti oli todella rankka: työssä oltiin joka arkipäivä 9-19 ja usein myös lauantaina. Mitään työaikaa tai kellokortteja ei tietenkään ollut, työkulttuuri oli eurooppalaista, vaativaa ja suorituspainotteista.
Harrastuksiin, perheelle, mihinkään muuhun kuin työhön ei ollut aikaa. Kuvaavaa on, että kaikilla on kotiapulaiset ja lastenhoitajat.
Lomaa oli neljä viikkoa vuodessa. Sekin oli aika stressaavaa, koska tietysti halusi käydä tapaamassa vanhempia ja sukulaisia kotimaassa.
Ap
Downshiftaus tarkoittaa määritelmänsä mukaan elämänasennetta, jonka tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä työntekoa ja kulutusta.
Ei pelkkä työteon vähentäminen ole vielä downshiftausta, jos elää muuten kuin ennenkin. Itse jäin äskettäin eläkkeelle, mutta koska menopuolella ei tapahtunut mitään muutosta, en koe olevani downshiftaaja.
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin akateemiset pätkätyöt selkeään yksinkertaiseen,vakituiseen duunarityöhön.
Stressin taso laski nollaan. Ei enää jännittämistä jatkuuko duuni ja saadaanko rahoitusta ja miten uusi johtaja /ministeri/hallitus meidät näkee ja arvostaa. Ei enää työttömyysjaksoja, työkkäriä, lomattomia kesiä ja jouluja.
Työ on toki raskasta mutta pidän siitä, kun vaan pidän myös kehostani huolta.
Minut vakinaistettiin koeajan jälkeen ja lomat, vapaat, ja elämän suunnittelu on helppoa nykyään.
Minulla on parempi kunto nykyään, ehdin mökkeillä, käyn lyhyillä kaupunkilomilla ja nautin elämästä. Ikää jo liki 50 vee joten näillä mennään. Minulle täysin sopimaton käytäväpolitikointi ja pyrkiminen ja kyttääminen jäi entiseen elämään.
Mille alalle vaihdoit?
Minä käsitän downsiftaamisen vähän toisin. Kuvittelin, että siinä asutaan ekologisesti kommuunissa, tarpeilla käydään kompostoivassa kuivikekäymälässä, tongitaan roskiksista ruokaa, liikutaan polkupyörällä kesät-talvet, kulutetaan siis mahdollisimman vähän....
Mutta jos kommenteissa esiintyvät tapaukset ovat downsiftaamista niin minä olen kaikkien downsiftaajien äiti!
Olen ns. eläkeputkessa eli päivät on vapaat. Lapset ovat kaikki lentäneet pesästä ja minä lentelen pienillä matkoilla ympäri maailmaa. Olen elämäntyöni tehnyt ulkomaan komennuksilla, joten monesta paikasta on syvällisempääkin tietoa ja niistä löytyy ystäviä ja tuttavia PALJON! Kansainvälinen ala kun oli, niin minulla on ystäviä myös sellaisissa maissa, joissa en ole koskaan edes käynyt.
Mutta siis matkustelen yleensä pidennettyjä viikonloppuja ystävieni kanssa. He ottavat työaikapankki- tai ylityövapaita ja aina on matkaseuraa. Helatorstaina lähdetään vähän isommalla porukalla Lyypekkiin. Minä järjestän edulliset lennot ja majoitukset ja toimin oppaana.
Rahaa tulee ihan mukavasti ja se riittää, kun on kulut vedetty minimiin. Vaihdoin tässä taannoin ison perheasuntomme kantakaupungin kaksioon, jossa ei ole yhtiövastikkeita (kivijalka liikkeiden ansiosta). Ja kunhan ei lapsia tarvitse sponsoroida ja kunto kestää, niin matkustelen vielä pitkään.
Ja kun pääsen oikeasti eläkkeelle, niin sitten teen samoin kuin mummoni, joka vietti aina loka-huhtikuun etelässä.
Mu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin akateemiset pätkätyöt selkeään yksinkertaiseen,vakituiseen duunarityöhön.
Stressin taso laski nollaan. Ei enää jännittämistä jatkuuko duuni ja saadaanko rahoitusta ja miten uusi johtaja /ministeri/hallitus meidät näkee ja arvostaa. Ei enää työttömyysjaksoja, työkkäriä, lomattomia kesiä ja jouluja.
Työ on toki raskasta mutta pidän siitä, kun vaan pidän myös kehostani huolta.
Minut vakinaistettiin koeajan jälkeen ja lomat, vapaat, ja elämän suunnittelu on helppoa nykyään.
Minulla on parempi kunto nykyään, ehdin mökkeillä, käyn lyhyillä kaupunkilomilla ja nautin elämästä. Ikää jo liki 50 vee joten näillä mennään. Minulle täysin sopimaton käytäväpolitikointi ja pyrkiminen ja kyttääminen jäi entiseen elämään.Mille alalle vaihdoit?
Työskentelen eräänlaisena emäntänä isossa laitoksessa: Siivoan, teen liinavaate- ja pesuaine- ja paperitilauksia, teen salaatteja ja leivon ja auttelen keittiössä esim tiskissä ynnä muuta. Itsenäistä duunia jonka voin tehdä omaan tahtiini. Vuorotyöstä palkka nousee kivasti. Käteen 2400€.
Downshiftauksella on sanana vähän ikävä klangi. Monet pitävät sitä flegmaattisten työnvieroksujien kiertoilmauksena omalle laiskuudelleen.
Ja ehkä sellainen siitä on tullutkin kun kaikki ekologiset ja kulutusta vähentävät elementit on riisuttu elämäntavasta pois. Monihan jatkaa kuluttamista ja elämistä kuin ennenkin, ehkä jopa korvaavat säännöllisen palkkatyön kuluttamisen maksimoinnilla?
Vierailija kirjoitti:
Downshiftauksella on sanana vähän ikävä klangi. Monet pitävät sitä flegmaattisten työnvieroksujien kiertoilmauksena omalle laiskuudelleen.
Ja ehkä sellainen siitä on tullutkin kun kaikki ekologiset ja kulutusta vähentävät elementit on riisuttu elämäntavasta pois. Monihan jatkaa kuluttamista ja elämistä kuin ennenkin, ehkä jopa korvaavat säännöllisen palkkatyön kuluttamisen maksimoinnilla?
No ei kait downshiftaamiseen mitenkään voi kuulua kuluttamisen maksimointi?? Olet mielestäni ihan hakoteillä.
Tarkoitus on hypätä pois oravanpyörästä ja keskittyä harrastamiseen, hyvinvointiin, perheeseen tai matkailuun. Mikä tekee onnelliseksi. Ei siinä kyllä mitään päiviä täytetä kuluttamisella...
Minä vaihdoin akateemiset pätkätyöt selkeään yksinkertaiseen,vakituiseen duunarityöhön.
Stressin taso laski nollaan. Ei enää jännittämistä jatkuuko duuni ja saadaanko rahoitusta ja miten uusi johtaja /ministeri/hallitus meidät näkee ja arvostaa. Ei enää työttömyysjaksoja, työkkäriä, lomattomia kesiä ja jouluja.
Työ on toki raskasta mutta pidän siitä, kun vaan pidän myös kehostani huolta.
Minut vakinaistettiin koeajan jälkeen ja lomat, vapaat, ja elämän suunnittelu on helppoa nykyään.
Minulla on parempi kunto nykyään, ehdin mökkeillä, käyn lyhyillä kaupunkilomilla ja nautin elämästä. Ikää jo liki 50 vee joten näillä mennään. Minulle täysin sopimaton käytäväpolitikointi ja pyrkiminen ja kyttääminen jäi entiseen elämään.