Sanokaa joku että tämä loppuu joskus(esikoisen mustasukkaisuudesta)!
Voiko omaa lastaan inhota?Vahvasti sanottu mutta olen jotenkin ihan poikki.Esikoisemme 3 v on mennyt ihan mahdottomaksi vauvan syntymän myötä.Ei tottele mitään, leikkii ruoalla, ei syö, lyö, kitisee, hajottaa tavaroita, sotkee, sylkee ruoat lattialle eikä käy enää potalla, pukemaan ei suostu jne.Tuntuu että olen ihan neuvoton ja käytössä on jo kiristys ja uhkailu, halaaminen+muut huomioimisen keinot ja meno sen kuin pahenee.Neuvokaa minua, miten toimin?Vauva 5vko.
Kommentit (8)
Meillä on lapsilla ikäeroa 1v 6kk ja esikoinen oli vauvan synnyttyä ihan mahdoton. Sormella kävi tökkimässä silmään, pottailut loppuivat ja kamala kiljuminen ( huomiota ). Nyt kun vauva on 4.5 kk on tilanne vähän rauhoittunut. Esikoinen tulee aina yleensä " auttamaan" vaipan ja syötön aikana. Sen olen oppinut, että ei pidä torjua esikoista ja muistaa aina kehua häntä kun hän tulee vaikka vauvaa hoitamaan. Älä tyrkytä vauvaa ja älä ainakaan kysele häneltä missä vauva on tai puhu vauvasta lepertelemällä esikoisen kuullen. Jos lepertelet vauvalle ja esikoinen on vieressä niin täytyy hänellekin leperrellä myös. Anna ajan kulua niin kyllä mielenkiinto herää tulla katsomaan uutta perheenjäsentä. Tsemppiä ja ennenkaikkea malttia!!!
Kipe ja poitsu 4.5 kk
Kyllä se oma rakkain voi olla joskus tosi raivostuttava! Meillä on esikoinen nyt 2v2kk ja nuorempi kohta 7kk, ja kyllä tässä yhteiselossa on käyty monenlaisia tunteita läpi, ja käydään päivittäin.. Illalla sitten tämä Äiskä potee huonoa omaatuntoa, että miksi pit taas menettää hemot, ja eikö olisi ollut parempi.. jne. Mutta oikeesti ihmisiä me vaan ollaan, toki kauniilta kuulostaa neuvot :puhu kauniisti, ole kärsivällinen yms. mutta väsyneenä ja kaikkensa antaneena, esikoisen tumpatessa pienemmän lattiaan tms. nämä kauniit neuvot tuppaavat ainakin meikäläiseltä unohtua, ja oktaavit nousee, eikä järkevästä aikuisenmallista ole tietoakaan : ).
Eli lyhyesti älä pode ainakaan tunteistasi huonoa omaatuntoa, ainakin minä uskon, että tässä vanhemmuuden ihanassa mutta myös niin raskaassa osassa on kaikki tunteet sallittuja, emmekä me oikeasti voi aina käyttäytyä niin kuin oppaat neuvovat...
Jaksamisia, kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankin : )
Ellaeveliina
ikään. Anna isommalle usein kaksi vaihtoehtoa, joista saa valita. Yleensä jompikumpi kelvannee.
Myös ulos kannattaa pyrkiä aamupäivisin päästämään enimmät höyryt - ruokakin maistuu paremmin ja lepo iltapäivällä. Koko jengi torkuille !
Hyviä kirjoja, jos vaan jaksaa ja ehtii:
Penelope Leach: Lapsen hoito ja kehitys
Anna Wahlgren: Lapsikirja
Voimia - olet oikealla tiellä, kun asia mietityttää
nimimerkillä " väsyneenä itse eräänkin ärräpään päästellyt"
Meillä kanssa vauva 5vkoa ja esikoinen nyt 2,5v, ja aivan mahdoton. Kaikkeen hän vastaa ensimmäisenä EI ja kieltäytyy syömästä, pukemasta, menemästä ulos, tulemasta sisälle, nukkumasta... Lisäksi on alkanut tekemään aivan omituisia temppuja, sotkemaan paikkoja ja itseään, lyömään minua ja vauvaa jne... Meillä vaikeinta aikaa on juuri tuo imettämiseen kuluva aika, meillä kun vauva vielä imee melkein tunnin tai puolen tunnin välein. Kun olen ' kiinni vauvassa' , alkaa esikoisen pahanteko ja riehuminen. Siis selvää mustasukkaisuutta (ja meillä vielä tämä uhmakin tietty päällä...)!
Olen paininut itsekin tunteideni kanssa, kun tuntuu että esikoisesta on tositosi vaikeaa tykätä juuri nyt. Vauva taas on ns. " helppo" vauva, vain syö ja nukkuu ja on tyytyväinen... Minulla ei oikein ole sinulle vielä hyväksi havaittuja neuvoja - mutta vertaistukea tulee täältä roppakaupalla!!!
Joskus tuntuu, että tuo esikoisen kiukkuilu on hieman lievempää päivinä, jolloin vauva nukkuu eri aikaan kuin hän, ja vietän esikoisen kanssa aikaa yhdessä leikkien tms. Ulkoilu ei meillä ole helpottanut tilannetta yhtään. Pahimpina tappelupäivinä laitan joskus jonkun esikoisen lempivideon pyörimään, jotta hän rauhoittuu (ja itsekin saan aikaa rauhoittua ja hoitaa vauvaa rauhassa). Yritän muutenkin huomioida esikoista paljon, mutta toisaalta vauvan ' vähättelykin' tuntuu väärältä. Minulle neuvolantäti sanoi, että on turha potea syyllisyyttä noista mustasukkaisuuksista - esikoisen elämä nyt vain on sellaista, ja hän joutuu joka tapauksessa sopeutumaan siihen, ettei ole enää se ainoa huomion keskipiste... Yritän pitää sitäkin mielessäni (itsekin olen esikoinen, ja kasvanut ihan normaaliksi :). Omaa väsymystä kai kannattaa välttää, jottei sitten tulisi turhaan riehuttua ja sitten podettua kauheaa syyllisyyttä omista tyhmyyksistä jälkeenpäin!
Yritetään jaksaa, ehkä se tosiaan loppuu ennen pitkää! Siihen asti koitan olla myymättä tuota kauhukakaraa ensimmäiselle vastaantulijalle... ;)
Toivotan sulle voimia tilanteeseen!
Itselläni esikoinen oli vauvan syntyessä 1v9kk ja uhmaikä alkamassa... Mulle pari ensimmäistä kuukautta oli paljon rankempia kuin olin kuvitellu. Tuntui, että meidän ihanasta " kullannupustamme" tuli vauvan kotiintultua " riiviö" , tuntui että kaikki meni pieleen teki sitten mitä tahansa. Kaikenlisäksi vauva oli " vaativa" , häntä piti kantaa paljon - mun syli oli aina varattu. Tämä tietysti pahensi esikoisen mustasukkaisuutta, huomionkaipuuta, uhmaa yms. Tunsin, etten kertakaikkiaan riitä... Mieheni yritti parhaansa mukaan auttaa, mutta esikoisen mielestä minä olin se, joka sain häntä auttaa.
Kyllä se siitä päivä kerrallaan meni, vaikkaa rankkaa oli. Kun vauva 2-3 kk:n iässä alkoi olemaan helpompi, esikoinenkin rauhottui. Kaipa hän hyväksyi, että " vauva on tullut jäädäkseen" ja tietty kun mulla alkoi sitten konkreettisesti olla enemmän aikaa hänelle, kun vauvakin viihtyi itsekseen paremmin, niin sekin auttoi.
En osaa antaa mitään ihmeellisiä neuvoja - yritä antaa esikoiselle mahd. paljon aikaa ja huomiota. Ota päivä kerrallaan, kyllä tilanne helpottaa ajan kanssa! Tsemppiä!
Ja nyt vauvamme on 5.5kk ja voin sanoa, etä kyllä on jo helpompaa. :)
Kaikki kärijistyi vauvan synnyttyä ja pahimmiten juuri tuossa 4-5 viikon jälkeen ja siitä pitäen jonkin aikaa. Ikäeroa 1v10kk.
Tuntui välillä kyllä jo kovasti, että en jaksa, ja esikoinen ei saa tarpeeksi huomiota, jota kaipasi kovasti. Eniten helpotti minusta tieto, että kunhan vauvan rytmit tulee kohdalleen, ja pahin alkujärkytys menee ohi, niin kaikki taas sujuu. Siihen asti voi olla ja elää vaikka päällänsä seisten.
Meillä selviytymiskeinoja: tv:n ja dvd:n katselu, välillä annan herkkujakin liikaakin tuolle esikoiselle lohdutukseksi, sylittelyt, ja iltasatutuokio, tai johonkin muuhun aikaan satutuokioita ja lisäksi hoitajia, kavereita esikoiselle, ja hemmottelua ylipäänsä. Ulkoilla olen koittanut aina kun mahdollista, mutta välillä sekin oli pahimpaan aikaan mahdotonta, oli joko pakkasta liika paljon ja vaatteiden päälle pukemisesta tuolle mustasukkaiselle uhmikselle muodostui mahdoton koetinkivi meille. Ulkona ne energiat kuluu ja saa huomiota, ja vauvakin yleensä nukkuu paremmin ulkona. :) Paitsi nyt, kun hän on lähemmäs puolvuotias, hänkin alkaa jo heräillä ulkona ja haluta olla liinakyydissä, ja nyt ovat molemmat mustasukkaisia toisistaan.. ;/ Mutta se on helpompi kestää. :)
Kehu vaan esikoistasi kaikesta mitä tekee kuin isot. JA anna vaikka tarroja palkinnoksi. Ja kehu kuinka hyvin hoitaa vauvaa, jos haluaa osallistua, ja auttaa äitiä. Ja itse en ainakaan ole ehdoton hygieenisyydestä, vauvaan koskemisesta, ja lähestymisestä. vaikka toisaalta selvät rajat on, että lyödä ja satuttaa ei saa ketään. Siitä on heti annettu " jäähyä" tms, vaikka kesken imetyksen. Imetyksien ajaksi en ole keksinyt, muuta kuin noi dvd:t, jätskit, ja vaikka laulelun, ja toisaalta annan esikoisen touhuta sen aikaa aina omiaan, vaikka hajottais koko talon sillä aikaa... kunhan ei itseään vahingoita... eli talo hyvin lapsiystävälliseksi siivottu..
silti se vie voimia monesti ihan itkemiseen asti.
Meillä alkoi tilanne vähän paranemaan, kun aloitimme tarra-systeemin.
Aina, kun esikoinen on ollut koko päivän kiltti (itse tiedät, missä hän on eniten temppuillut ja ollut hankala), hän saa illalla ennen nukkumaan menoa tarran, minkä saa itse valita tarra-arkista. Kun tarroja on kerätty esim 5 kpl hän saa palkinnoksi esim uima-reissun, jtai esim onkin pienen lelun, yleensäkin jotakin hänelle juuri todella mieluista, meillä se on yleensä jotakin mukavaa yhdessä tekemistä.
Meillä ei tänään esim lapsi saanut illalla tarraa, koska oli tahallaan pissannut 2 kertaa housuu. Hän on alkanut tekemään sitä viimeisen 1 kk aikana, jotta saa huomiota, ja lisäksi päiväunille meno oli todella taistelua. illalla selitin hänelle, että tarraa ei tule, koska nuo asiat meni huonosti. Mutta sitten kun päivä menee hyvin, lapsi on niin onnellinen kun saa tarran ja mega-onnellinen, kun saa sen palkinnon. Kehu koko ajan ja kannusta esikoista. Meillä isä ja esikoinen kuuntelee yhdessä iskän töiden jälkeen lasten cd-musiikki-satua yhdessä. Pötköttävät sängyssä ja eskioinen tykkää siitä ja rauhoittuu. esim " Miina ja Manu" cd ovat ihania. No täällä hän ei saa mainostaa,mutta sain paljon myös vinkkejä MLL:n sivuilta, tukea vanhemmuuteen kohdalta.
Tsemppiä. Kaipa tämä meilläkin kesään mennessä helpottaa....
meille kanssa tulossa ikäeroksi 3 vuotta ja pelottaa hieman etukäteen.Meillä on kiltti tämä poika mutta jos hän tylsistyy ja ei huomioida tarpeeksi niin voi alkaa just tommosta kuvailemaas vaikka ei ole vauvaa.Epäilen että menee ohi kunhan lapsi saa läheisyyttä paljon ja kokee olevansa tasvertainen vauvan kanssa.Nuo tuntemasi tunteet kuitenkin heijastuvat lapseen ja hän käyttäytyy vielä huonommin.Uskon että hän muuttuu omaksi itsekseen ja alat taas rakastaa häntä kunhan teet muutoksia muutamassa asiassa.Olet varmaan jo yrittänyt monia juttuja mutta mustasukkaisuuden suhteen tasapainossa pysyminen on hankalaa.Tärkein on että ei sano paljon sanaa ei.Se on sellainen sana joka saa helposti aikaan vaan kiukkuamista.Ei pidä antaa kaikkea periksi mutta silti huomioida tuo asia ja yrittää selittää asioita mielummin että miksi ei.Uskon että tärkeintä olisi nyt että rutiini ei hirveästi muuttuisi vaan että jos olet aikaisemmin hoitanut esikoisen itse enmmän kun miehesi niin et nyt tunkisi häntä isän hoitoon,koska se kertoo että tahdot hänet alta.Ota mukaan kaikkialle vauvan kanssa jotta hän kokee olevansa yhtä tärkeä.Pue aina ensin isompi ja halaa häntä tullessasi aina ensin.Vietä aikaa vauvan nukkuessa hänen kanssaan.Älä aja imettäessä pois vaan anna tulla lähelle.Kehu miten hyvä isosisko tai veli hän on ja miten nätisti hän hoitaa vauvaa.Ota mukaan hoitojuttuihin.Mutta nuo tunteet ovat tosiaan se kuuloiset että esikoisen kiukkuaminen vaan pahenee kun huomaa nuo tunteesi.uskon että tunteet muuttuvat kunhan saat tuon esikoisen löytämään taas tien sinun syliin ja sydämmeen.Sekä hulmoit hänet enemmän ja ystävällisesti suhtaudut.