Olenko huono ihminen jos en hyväksy tyttäreni tyttöystävää?

Olet.

Olet huono ja ahdasmielinen ihminen.

Ei tarvi tuomita, jätä se Jumalalle.

Miksi sinulle tulee sellainen olo AP?

Jos tyttäresi on onnellinen, sinunkin on syytä olla.

Et ole. Kenenkään ei tarvitse hyväksyä mitään mikä sotii omia arvoja vastaan.

Mitä jos lakkaisit miettimästä tyttäresi seksielämää, pervo! Voisi ehkä vähän helpottaa.

Mieti asiaa tältä kantilta: ketä tyttäreni satuttaa suuntautuksellaan? Onko minun vai tyttäreni onni tärkeintä? Mitä miinuksia näet homoseksuaalisessa suhteessa? Kysy itseltäsi näitä kysymyksiä. Eipä ainakaan tarvitse pelätä vahinkolasta.

Ota valta pois

niiden käsistä

jotka kuitenkaan

eivät ymmärrä.

Ole ilolla

paha ihminen...

DUUDU DUDUDU DUU DUU DIIDUUDUDUDU DUDUDU DUDUDU

DUDIDU DUDUDU DUU DUU DIIDUU DIDIDIDIDII DUDUDUU DUDUDUU DUU DUU

Alkuun tuntui vaikealta asialta mutta nyt on jo ok, hyväksyn täysin.

Kannattaa ehkä miettiä mikä siinä häiritsee.

Itse en keksi mitään syytä miksi naisten välinen suhde voisi häiritä, miesten välisessä suhteessa häiritsisi äitinä että lapsenlasten saaminen olisi epätodennäköisempää, muuta en keksi.

Kristinuskon kahleet alkavat murtua ja ihmisten seksuaalisuus normalisoituu.

Bi-seksuaalisuus on luonnollisempaa ihmiselle kuin hetero tai homoseksuaalisuus on.

Ajattele että tuo on ohimenevä vaihe että tyttäresi löytää vielä tyttöystävänsä kanssa miehen ja he yhdessä perustavat perheen ja lapsia. On parempi olla suurperhe kun kaikki on nykyään niin kallista ja asuminen varsinkin on kallista. Tätähän tapahtuu jo kolmekymppisten kesken soluasunnoissa. käytännössä kaikki nai kaikkien kanssa mutta siitä ei vielä puhuta ääneen.

Tulevaisuus on suurperheiden.

Mikä siinä häiritsee? Pelkäätkö, ettet saa biologisia lapsenlapsia, jos alkavat sateenkaariperheeksi niin, että vain tuo tyttöystävä on biologinen äiti? Ajatteletko että tyttäresi voisi kuitenkin olla onnellisempi jonkun miehen kanssa (siis jos hän on kiinnostunut myös miehistä) tai että hän olisi onnellisempi jonkun muun naisen kuin nykyisen kumppaninsa kanssa?

Kannattaa pohtia tarkkaan miksi se häiritsee sinua. Ehkä saisit jotenkin käsiteltyä asian ja sen jälkeen se ei enää häiritsisi. Monesti joku aivan viaton ja normaali asia saattaa ahdistaa jos ei tarkemmin pohdi miksi kokee niin. Pätee muihinkin tunteisiin. Tunteisiin voi vaikuttaa jos opettelee ymmärtämään itseään paremmin.

Olet.

Onhan se varmaan kypsyttelyn paikka hyväksyä, että lapsi on homoseksuaali. Se ei ole kenenkään oma valinta, vaan ominaisuus, jonka saamme syntymälahjaksi. Itse en näe asiassa mitään väärää tai sairasta tai outoa - se vain on niin!

Voisitko alkaa ajatella niin, että olet kasvattanut lapsen, joka osaa rakastaa, jota rakastetaan ja joka on sinut ominaisuutensa kanssa?

"Suurin niistä on rakkaus!"

Olet. Toivottavasti et sentään tyttärellesi näytä ajatuksiasi, hänelle on varmaan ollu muutenkin melkoinen kynnys kertoa sulle suhteestaan, etenkin, jos yleensäkin olet ahdasmielinen. Ja etenkin, jos hän on kovin nuori. Tyttären onnen pitäisi olla sulle tärkeintä eikä ole sun asia tuomita sitä, mikä hänet tekee onnelliseksi. Eli ole edes hiljaa, jos et pysty tyttäresi onnesta iloitsemaan.

Terveisin ahdasmielisen isän tytär, joka ei 5 ja puolen vuoden suhteen aikana ole esitellyt kumppaniaan isälleen, koska ei jaksa mitään vittuilua tai tuomitsemista.

Kyllä, olet huono ihminen jonka on syytä päivittää asenteitaan kiireen vilkkaa.

Minua ei häiritsisi yhtään. Osaan elää omaa elämääni ja luotan että tyttäreni elää omaansa tulevaisuudessa vaikka eläisi sitten toisen naisen tai ties minkälaisen kombinaation kanssa.

Olen elämässäni nähnyt kaikenlaista ja ei se häiritse omaa elämääni. Riittää omassakin elämässä puuhattavaa vanhaksi asti. Toivottavasti elää onnellista elämää. Se on ainoa asia mitä toivon tyttäreltäni. Ettei tyydy elämään ainokaista elämäänsä onnettomana :)