Olen aina ajatellut että lapsen ylipaino on vanhempien syy mutta nyt tuli vastaan lapsi

Vierailija kirjoitti:

Prader Willi syndrome?

Tämä on diagnosoitavissa jo pikkulapsena ja ruokahalun lisäksi on paljon muitakin merkkejä. Tavallisessa koulussa tuskin olisi jos sairastaisi ko. syndroomaa.

Vierailija kirjoitti:

Häh? Mitäs ihmeellistä tuossa on?

Kasvava lapsi haluaa syödä useamman annoksen kunnon kotiruokaa. Mikäs sen terveellisempää.

Keitto on enimmäkseen vettä, jossa lilluu pari palaa lihaa ja muutama biitti porkkanaa ja perunaa.

Olisin huolissani niistä lapsista, joille ie ruoka maistu, vaan vetävät snäksejä ja karkkia kaksin käsin.

No jokin ongelma tuossa selkeästi on, kun lapsi kerta on ylipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se varmasti osittain on lapsen korvien välissä syy miksi lihoo eli on vaan perso ruualle.

Muutamia lapsia seurannut joilla sisarukset hoikkia ja nämä pulleat tuntuvat vain ajattelevan mitä syö seuraavaksi ja mille joku maistuu.

Itse olen ylipainoinen ainoana meidän perheestä ja minä olen se joka miettii mille ruoka maistuu ja toiset syö energian takia.

Tuo on muuten totta.

Minä olen aina ollut kova syömään. Ihan omaksi iloksi. Sain tuon syömisen ilon lopetettua, kun pääsin irti siitä, miltä ruoka maistuu. Pystyin kääntämään maun pois tietoisuudestani.

Kääntöpuolena on tietty se, ettei ruoka tuota minulle enää samanlaista iloa. Ennen nautin hyvästä ruoasta, nyt se on samantekevää.

Joskus se pullukaksi syöminen on lapsella vararavinnon keräämistä kasvua varten.

Mun pojallani on ollut sellaista. Alkoi jo synnäriltä. Mulla tuli maitoa hyvin, mutta poika roikkui tississä tauotta. Punnittiin jatkuvasti ja paino nousi liiankin hyvin eli sai varmasti, mitä tarvitsi. Mä en kuitenkaan saanut edes vessassa käytyä ilman, että huusi kuin syötävä. Lopulta hoitajat sanoivat, että jos kokeillaan lisämaitoa. Ja niin sitten hiljeni lopultakin ilman, että tissi oli suussa.

Poika kasvoi nopeasti, mutta pyöreä oli ja kiinteä ruoka aloitettiin aika aikaisin lääkärin suosituksesta. Yhdessä välissä oli jo niin, että voi sanoa pojan olevan reippaasti ylipainoinen - ja oli vielä niin pieni, että vasta konttaili.

Yhtäkkiä, tuntui melkein, että yhdessä yössä, poika venähti pituutta reippaasti ja kaikki se ylipaino hävisi ja oli ihan normaalipainoinen.

Nyt koululaisenakin on ollut samanlaista eli pyöristyy väliin ja sit yhtäkkiä onkin pituutta tullut reippaasti ja pyöreys on pois.

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi lapsista on juuri tuollainen, että kaikki ruoka on sen mielestä hirveän hyvää ja aina haluaisi kolme lautasellista. Ollaan sitten opetettu, että ensimmäinen lautanen syödään ihan normaalisti. Jos haluaa lisää, niin toinen lautasellinen on pienempi. Jos haluaa vielä lisää, niin kolmas lautasellinen on vielä pienempi.

Lapsi on vähän pullukka, mutta ei kohtuuttoman lihava kuitenkaan. Mutta suuri ongelma on se, että kavereilla ja mummolassa ei ole samoja sääntöjä. Ja lapsi käy usein koulun jälkeen näissä paikoissa. Mummo myös hyvin mielellään tarjoaa kaikkea makeaa mössöä, vaikka kuinka kielletään. Kun pitäähän lapsen saada hyvää. Ja ei saa nälässä pitää.

No ei lapsi todellakaan ole nälässä. Ja mummolle ei mene jakeluun, että ei onnellinen lapsi ole se, joka ei jaksa edes juosta painonsa vuoksi. Ja että jos lapsi käy koulun jälkeen mummolassa monta kertaa viikossa, niin mummo ei voi olla sellainen lellijä, joka aina antaa pullaa, limsaa, piparia ja suklaata rajattomasti. Mielelläni pitäisin lapset kyllä kotona, mutta kuulemma on hyvä, jos isovanhempien ja lastenlasten välille muodostuu läheinen suhde.

Olisi ollut ihan fiksun kuuloinen viesti jos se olisi päättynyt siihen että "ja olenkin rajoittanut lapsen mummolakyläilyt kerta per viikkoon, muutoin mummo käy meillä kylässä".

Aivan kuin lapsen ja isovanhemman suhdetta voisi vaalia vain mummolassa, ja tämä suhde menisi kaiken muun yli. Ei varmasti lapsi kiitä hyvästä suhteesta jos sairastuu sen takia.

Itse olin lihava jo lapsena ja jos minua olisi vielä hoidatettu jossain missä olisin ennestään lihonnut en varmasti olisi kiitollinen vanhemmilleni.

Minun tyttö. Koko ikänsä saanut vahtia että pikku tyttö ei tarvitse ruokaa kuin raskasta työtä tekevä aikamies. Lapsi oli jo syntyessään varustettu paremmalla ruokahalulla kuin muut. Jos toiset lapset yökkivät kipulääkepastalle, tämä tyttö olisi halunnut sitä lisää kun siinä oli sokeria. Meillä on soi kaksi normaalin kokoista ja yksi ylipainoinen lapsi. Tämä tyttö on ainoa jolla on ollut antibioottikuureja, ja hän on erityisen herkkä kivulle. Tähän liitettynä vielä suolistosairaus joka lamaa välillä liikkumisen. Sen olen huomannut että tämä lapsi ei erota nälän tunnetta janosta. Juominen unohtuu ja tyttö syö. Aika paljon pitää tyttöä rajoittaa ja ohjata, mutta koulussakin, kuka siellä rajoittaa?

Kunnon läski possu. Onneksi koulussa muut oppilaat pitävät huolen että tietää olevansa läski iljettävä sika!

Tykkää lohtusyödä, kun kotona on rankkaa. Eli vanhempien vika.

Kaverillani on pullukka tyttö. Tykkää syödä. Häntä on käytetty ravitsemusneuvojilla jne. Vanhemmat vahtivat syömisiä. Ei hän liho, mutta ei laihdukaan.

On lapselle varmaan kamalaa, kun jo 4-5-vuotiaana tiesi, ettei koskaan saa kuin max kaksi piparia, kun kaikki muut saavat kymmenen.

Ja kaikki yhteen ja ilman pilkkuja...

Sulla oli ikää? Olipa aika tarina..:D

Ap on itse lapsi jota vaivaa ilmeisesti oma syömisensä. Miksi saat kotona vain lautasellisen ruokaa? Oletteko köyhiä vai laihduttaako vanhempasi sinua?

Vai vaivaako sua jonkun kaverin syöminen? Vai halusitko vain tarinoida? Lapsen kirjoittaman jutun erottaa aika kaukaa..