Olen aina ajatellut että lapsen ylipaino on vanhempien syy mutta nyt tuli vastaan lapsi

Kyllä se varmasti osittain on lapsen korvien välissä syy miksi lihoo eli on vaan perso ruualle.

Muutamia lapsia seurannut joilla sisarukset hoikkia ja nämä pulleat tuntuvat vain ajattelevan mitä syö seuraavaksi ja mille joku maistuu.

Itse olen ylipainoinen ainoana meidän perheestä ja minä olen se joka miettii mille ruoka maistuu ja toiset syö energian takia.

Onkohan se jotenkin aivokemiasta kiinni, sitä kylläisyyden tunnetta ei tule niin kuin muilla?

Antibioottien tuhoama suolistobakteeristo

Vierailija kirjoitti:

Onkohan se jotenkin aivokemiasta kiinni, sitä kylläisyyden tunnetta ei tule niin kuin muilla?

Kaverilla oli aivoissa joku juttu ja sen leikkauksen jälkeen laihtui normaalipainoiseksi aika lailla itsestään

Vierailija kirjoitti:

Onkohan se jotenkin aivokemiasta kiinni, sitä kylläisyyden tunnetta ei tule niin kuin muilla?

On.

Myös se millainen mikrobikanta suolistossa on vaikuttaa syömiseen.

Suolistomikrobit kykenevät manipuloimaan henkilön syömään sitä mikä on mikrobeille itselleen hyväksi.

Ilmeisesti on myö joitain virustauteja, joiden jälkitilana on lihominen (mutta se on ilmeisesti vielä varmistettu vain kanoilla tms. otuksilla).

Meillä lapsella on aina ollut hurja ruokahalu ja on myös syönyt paljon. Eikä ole lihonut

10 v kerää massaa pituuskasvuun. Tavallista ruuan syöntiä ei pidä rajoittaa

Kukaan ei lihakeitosta liho

Minulla ei ole koskaan tullut tuota normaalia kylläisyyden tunnetta ja voin syödä vaikka kuinka paljon ja nautinnolla.

Onneksi oli hyvät geenit eli lapsena ja nuorena olin hoikka ja aloin lihoa vasta keski-ikäisenä.

Tiedän kyllä järjellä ajateltuna kuinka paljon olisi hyvä syödä mutta vaatii itsekuria lopettaa syöminen kun olen pohjaton kaivo :O

Onhan tuollainen ahnehtiminen  jokin psyykkinen ongelma. 

Hyvinkin vanhempien vika, ettei ole oppinut tunnistamaan normaalia kylläisyyden tunnetta ja tyydy siihen. 

Ei samassa perheessä lasten asema ole sama, yksi on huolehtija, yksi syntipukki, yksi hillitön villikko jne. Yksi on läski eikä siihen mitään poikkeavia mikrobikantoja tarvita. 

Saa mielihyvää ruuasta. On oppinut siihen. 

Vierailija kirjoitti:

jolla oli aivan hillitön ruokahalu. Kyse on oman lapseni kaverista. Olen aiemmin ihmetellyt miksi tuo lapsi on ylipainoinen kun vanhemmat ja sisarukset eivät ole.

Meillä oli ihan tavallista lihakeittoa ruokana ja tuo 10 v söi kolme isoa lautasellista (toki kysyi saako ottaa lisää) ja vielä leipää päälle. Oman lapseni mukaan myös koulussa ottaa aina lisää ja oli myös tuona päivänä ottanut, joten periaatteessa ei olisi pitänyt mitään kovaa nälkää olla. Sen sijaan kotona saa kuulemma ottaa vain yhden lautasellisen.

Vaikka kotona söisikin normaalisti niin kyllähän tuolla tavalla pikku hiljaa painoa kertyy jos aina koulussa ja kylässä syö tuplat siihen nähden mitä toiset syö.

Mä niin toivoisin, että tämäkin aivopieru jo pikkuhiljaa ymmärrettäisiin. Kun lapset on ihan samalla lailla ihmisiä kuin me aikuisetkin, ja lasten ylipainolle on ihan yhtä paljon syitä kuin aikuistenkin. Ja ei, ne syyt ei ole laiskuus ja tyhmyys.

Olen itse ADHD ja yksi kolmesta lapsestani on myös. On ollut toisaalta helpottavaa, toisaalta surullistakin nähdä, miten samalla tavalla minun ja lapseni syömisen ongelmat kulkevat. Tosin itse tulen suojelemaan lastani mahdollisimman hyvin tämän asian suhteen, enkä vittuile, kuten äitini teki minulle. Ja suojelemisella tarkoitan sitä, että en suostu siihen, että lapseni painosta tehdään numero ja häneen istutetaan jo lapsena syömisen pelko ja häpeä, tehdään herkuista kiellettyjä ( ja sen myötä aivan liian houkuttavia) jne. Sen sijaan me panostetaan ihan tavallisesti terveelliseen ruokaan ja liikutaan koska se on kivaa. Ja sitten jos murrosiän jälkeen tarvitsee tehdä jotain  merkittävämpää, katsotaan sitten.

Mutta: lapsi voi siis myös olla sairas. Joko fyysisesti tai psyykkisesti. Lapsi voi olla traumatisoitunut tai lapsella voi olla niin vaikea elämäntilanne, että hän on oppinut lohtusyöjäksi. Esim. oman lapseni kohdalla elämässä on niin paljon muitakin haasteita, että olisi häntä kohtaan aivan kohtuutonta lisätä vielä tämä yksi taakka hänen harteilleen. Niin on varsin monessa muussakin tapauksessa.

Niin ja sitten tosiaan vielä tuo ap:n havainto. Millä sitä ihan oikeasti lasta, joka jostian syystä esim. ahmii, estää sitä tekemästä? Ja muutenkin, jos lapsella on tuollaista, selkeästi syömishäiriöistä käyttäytymistä, niin silloin osoite on psykologi tms. ei suinkaan se, että lapsi laitetaan laihikselle. Se vaan pahentaa asioita.

Mutta kaiken kaikkiaan: jos perheessä on tilanne, jossa lapsen ylipaino on vain välinpitämättömyyden tulosta, on siinäkin kohtaa se ylipaino ongelmista pienin.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuollainen ahnehtiminen  jokin psyykkinen ongelma. 

Hyvinkin vanhempien vika, ettei ole oppinut tunnistamaan normaalia kylläisyyden tunnetta ja tyydy siihen. 

Ei samassa perheessä lasten asema ole sama, yksi on huolehtija, yksi syntipukki, yksi hillitön villikko jne. Yksi on läski eikä siihen mitään poikkeavia mikrobikantoja tarvita. 

Saa mielihyvää ruuasta. On oppinut siihen. 

Olisi vielä kiva tietää millä ammatitaidolla annoit näinkin syvällisen ja älykkään lausunnon?

Miksi annoit läskille noin paljon ruokaa? 

Eikö arvossaan olekaan enää "koko kylä kasvattaa"?

Jos vaikka yrittävät kotona hillitä syömistä, niin sinä lappaat vain lautaselle lisää. 

Okei... lihakeitto ei varmasti pahimmasta päästä, mutta mikä tahansa lihottaa liikaa syötynä. 

Toiset ei tunnista kylläisyyttä. Meidän pullukan tilanne ei onneksi ole niin paha. Ruuan rajoittaminen oikeastaan vaan pahentaa tilannetta. Tähän asti paras keino on tarjota pääasiassa terveellistä ruokaa, laittaa tarjolle kohtuullisia määriä ja pitää lapsi liikkuvana, puuhakkaana ja tyytyväisenä.

Koululaisen ravintoa ei pääse enää hallitsemaan täysin. Yritän mieluummin rakentaa tervettä suhdetta ruokaan.

Vanhemmalla on täysi vastuu siitä mitä ja miten paljon lapsi syö. Jos kylläisyyden tunnetta ei ole, on ruoan kaloripitoisuus laskettava minimiin. Muuten lapsi väistämättä lihoo ahmiessaan tavallista ruokaa hurjia määriä.

Minä olen hoikasta, terveellisesti syövästä ja liikunnallisesta perheestä ja vanhemmillani (äidillä ja isäpuolella) on korkeakoulutus. Mainitsen koulutuksen, koska tutkimusten mukaan tiedolla on merkitystä. 

Olen makeanhimoinen ja reagoin murheisiin syömällä, joten olen vanhempieni erosta eli 10-vuotiaasta lähtien ollut ylipainoinen. Äiti yritti vaikuttaa tapoihini, mutta ei onnistunut.

En käytä ollenkaan alkoholia, tupakoi, käytä huumeita tai harrasta irtosuhteita. Syön.

Olen pahoillani, kun huomaan saman tavan olevan yhä useammalla.

Jospa hänellä ei ole kylläisyyden tunnetta, vaikka söisi kuinka paljon. Monella vanhuksella tuo on hyvin yleinen tai vastaavasti ettei tunne nälkää.

Ja vastaavaa esiintyy myös koirilla esim. labradorinnoutajalla.

Meillä yksi lapsista on juuri tuollainen, että kaikki ruoka on sen mielestä hirveän hyvää ja aina haluaisi kolme lautasellista. Ollaan sitten opetettu, että ensimmäinen lautanen syödään ihan normaalisti. Jos haluaa lisää, niin toinen lautasellinen on pienempi. Jos haluaa vielä lisää, niin kolmas lautasellinen on vielä pienempi.

Lapsi on vähän pullukka, mutta ei kohtuuttoman lihava kuitenkaan. Mutta suuri ongelma on se, että kavereilla ja mummolassa ei ole samoja sääntöjä. Ja lapsi käy usein koulun jälkeen näissä paikoissa. Mummo myös hyvin mielellään tarjoaa kaikkea makeaa mössöä, vaikka kuinka kielletään. Kun pitäähän lapsen saada hyvää. Ja ei saa nälässä pitää.

No ei lapsi todellakaan ole nälässä. Ja mummolle ei mene jakeluun, että ei onnellinen lapsi ole se, joka ei jaksa edes juosta painonsa vuoksi. Ja että jos lapsi käy koulun jälkeen mummolassa monta kertaa viikossa, niin mummo ei voi olla sellainen lellijä, joka aina antaa pullaa, limsaa, piparia ja suklaata rajattomasti. Mielelläni pitäisin lapset kyllä kotona, mutta kuulemma on hyvä, jos isovanhempien ja lastenlasten välille muodostuu läheinen suhde.

Lapseni ei ole koskaan ollut makean perään. Ei ikinä pyydä saada karkkia (no ehkä muutaman kerran vuodessa). Tällainenhan ei sukulaisille käy. Vaan sitä karkkia pitää tyrkyttää, vaikka toinen ei sitä kaipaisi. Karkkia ja muuta makeaa. Joitakin sukulaisia asuu lähellä ja lapsi liikkuu jo itsenäisesti, joten seurauksena lapsi lihoo.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan se jotenkin aivokemiasta kiinni, sitä kylläisyyden tunnetta ei tule niin kuin muilla?

Hyvin mahdollista. Normaalitilassahan nälkä/kylläisyys kyllä välittyy aivoihin, ja ihminen säätelee luontaisesti energiansaantiaan niin että se vastaa tarvetta.

Häh? Mitäs ihmeellistä tuossa on?

Kasvava lapsi haluaa syödä useamman annoksen kunnon kotiruokaa. Mikäs sen terveellisempää.

Keitto on enimmäkseen vettä, jossa lilluu pari palaa lihaa ja muutama biitti porkkanaa ja perunaa.

Olisin huolissani niistä lapsista, joille ie ruoka maistu, vaan vetävät snäksejä ja karkkia kaksin käsin.

Prader Willi syndrome?