Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aviokriisi ja avioero harkinnassa vain 1,5 kk avioliiton jälkeen
24.04.2017 |
Tuntuu niin pahalta. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi. En tiedä voinko päästä tästä yli. Tuntuu että avioliitto on "rikki" enkä tiedä voiko sitä enää korjata. Samalla tavalla tuntui aina lapsenakin kun oli riitaa jonkun kanssa, että se hajottaa jotain pysyvästi eikä mikään voi sitä enää korjata.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mistähän nyt edes on kyse? Aikuiset selvittävät asiat puhumalla, ettekö tekin voi tehdä niin?
Voi ystäväni. Useimmiten ongelmat ovat kyllä korjattavissa, vaikka sillä hetkellä tuntuukin, ettei mikään onnistu. Helpottaa, kun viheltää pelin poikki, nukkuu yön tai pari, mietiskelee asiaa - pureskelee.
Klisee jo, mutta keskustelu on silti usein avain onneen. Monesti tuntuu, että tunteiden ollessa valloillaan keskustelusta ei tule mitään ja yhdessäolo onnistuu vielä huonommin. Tällöin helpottaa myös aiempi vinkki: aikaa, aikaa ja aikaa.
Kun olette menneet naimisiin, olette sanoneet "tahdon". Tahdon ei ole pelkästään sitä, että tahdon avioliittoon, vaan tahdon ja sitoudun tekemään töitä sen eteen, että onnistumme ja elämme onnellisina, välillä joustamaan omista asioista - samaa toki puolisolta vaatien.
Jos ero on väistämätön, se ei ole maailmanloppu. Jos avioliitto tuntuu olevan pelkkää selviytymistä, se ei monestikaan anna takaisin sitä, mitä sen tulisi antaa - onnea ja iloa. Se, että eroat, ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin: kokemusta rikkaamman. Mikä olisikaan elämässämme tärkeämpää, kuin pyrkiä tekemään itsemme ja läheisemme onnellisiksi? Jos et ole onnellinen avioliitossasi, tuskin puolisosikaan olisi - silloin ero on pelkästään palvelus teille molemmille.
Te selviätte tästä. Sinä selviät tästä.
Paljonko häistä on lainaa ja miten aiotte jakaa lahjarahat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ystäväni. Useimmiten ongelmat ovat kyllä korjattavissa, vaikka sillä hetkellä tuntuukin, ettei mikään onnistu. Helpottaa, kun viheltää pelin poikki, nukkuu yön tai pari, mietiskelee asiaa - pureskelee.
Klisee jo, mutta keskustelu on silti usein avain onneen. Monesti tuntuu, että tunteiden ollessa valloillaan keskustelusta ei tule mitään ja yhdessäolo onnistuu vielä huonommin. Tällöin helpottaa myös aiempi vinkki: aikaa, aikaa ja aikaa.
Kun olette menneet naimisiin, olette sanoneet "tahdon". Tahdon ei ole pelkästään sitä, että tahdon avioliittoon, vaan tahdon ja sitoudun tekemään töitä sen eteen, että onnistumme ja elämme onnellisina, välillä joustamaan omista asioista - samaa toki puolisolta vaatien.
Jos ero on väistämätön, se ei ole maailmanloppu. Jos avioliitto tuntuu olevan pelkkää selviytymistä, se ei monestikaan anna takaisin sitä, mitä sen tulisi antaa - onnea ja iloa. Se, että eroat, ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin: kokemusta rikkaamman. Mikä olisikaan elämässämme tärkeämpää, kuin pyrkiä tekemään itsemme ja läheisemme onnellisiksi? Jos et ole onnellinen avioliitossasi, tuskin puolisosikaan olisi - silloin ero on pelkästään palvelus teille molemmille.
Te selviätte tästä. Sinä selviät tästä.
Kiitos, ainoa joka vastasit nätisti. On tunne että kun jotain tapahtuu, niin se hajoittaa jotain pysyvästi. Jos vaikka vain sanoo jotain todella loukkaavaa, niin niitä sanoja ei saa vedettyä koskaan takaisin vaan se loukkaus pysyy ikuisesti. Saati sitten jos tspqhtuukin jotain konkreettista. En tiedä miten työstää tätä ongelmaa. Ei kai tästä vielä eroa tule mutta minusta tuntuu että avioliitto on korjaamattomasti pilalla tai ainakin säröllä, heikompi kuin ennen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ystäväni. Useimmiten ongelmat ovat kyllä korjattavissa, vaikka sillä hetkellä tuntuukin, ettei mikään onnistu. Helpottaa, kun viheltää pelin poikki, nukkuu yön tai pari, mietiskelee asiaa - pureskelee.
Klisee jo, mutta keskustelu on silti usein avain onneen. Monesti tuntuu, että tunteiden ollessa valloillaan keskustelusta ei tule mitään ja yhdessäolo onnistuu vielä huonommin. Tällöin helpottaa myös aiempi vinkki: aikaa, aikaa ja aikaa.
Kun olette menneet naimisiin, olette sanoneet "tahdon". Tahdon ei ole pelkästään sitä, että tahdon avioliittoon, vaan tahdon ja sitoudun tekemään töitä sen eteen, että onnistumme ja elämme onnellisina, välillä joustamaan omista asioista - samaa toki puolisolta vaatien.
Jos ero on väistämätön, se ei ole maailmanloppu. Jos avioliitto tuntuu olevan pelkkää selviytymistä, se ei monestikaan anna takaisin sitä, mitä sen tulisi antaa - onnea ja iloa. Se, että eroat, ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin: kokemusta rikkaamman. Mikä olisikaan elämässämme tärkeämpää, kuin pyrkiä tekemään itsemme ja läheisemme onnellisiksi? Jos et ole onnellinen avioliitossasi, tuskin puolisosikaan olisi - silloin ero on pelkästään palvelus teille molemmille.
Te selviätte tästä. Sinä selviät tästä.
Kiitos, ainoa joka vastasit nätisti. On tunne että kun jotain tapahtuu, niin se hajoittaa jotain pysyvästi. Jos vaikka vain sanoo jotain todella loukkaavaa, niin niitä sanoja ei saa vedettyä koskaan takaisin vaan se loukkaus pysyy ikuisesti. Saati sitten jos tspqhtuukin jotain konkreettista. En tiedä miten työstää tätä ongelmaa. Ei kai tästä vielä eroa tule mutta minusta tuntuu että avioliitto on korjaamattomasti pilalla tai ainakin säröllä, heikompi kuin ennen.
ap
Eikö teillä ollut riitoja ennen avioliittoa jos kerta nyt vasta tullut tuo tilanne eteen? Kaikissa ihmissuhteissa tulee konflikteja eteen ja useimmat niistä on onneksi semmoisia jotka voidaan puhumalla (ja ajalla) ratkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ystäväni. Useimmiten ongelmat ovat kyllä korjattavissa, vaikka sillä hetkellä tuntuukin, ettei mikään onnistu. Helpottaa, kun viheltää pelin poikki, nukkuu yön tai pari, mietiskelee asiaa - pureskelee.
Klisee jo, mutta keskustelu on silti usein avain onneen. Monesti tuntuu, että tunteiden ollessa valloillaan keskustelusta ei tule mitään ja yhdessäolo onnistuu vielä huonommin. Tällöin helpottaa myös aiempi vinkki: aikaa, aikaa ja aikaa.
Kun olette menneet naimisiin, olette sanoneet "tahdon". Tahdon ei ole pelkästään sitä, että tahdon avioliittoon, vaan tahdon ja sitoudun tekemään töitä sen eteen, että onnistumme ja elämme onnellisina, välillä joustamaan omista asioista - samaa toki puolisolta vaatien.
Jos ero on väistämätön, se ei ole maailmanloppu. Jos avioliitto tuntuu olevan pelkkää selviytymistä, se ei monestikaan anna takaisin sitä, mitä sen tulisi antaa - onnea ja iloa. Se, että eroat, ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin: kokemusta rikkaamman. Mikä olisikaan elämässämme tärkeämpää, kuin pyrkiä tekemään itsemme ja läheisemme onnellisiksi? Jos et ole onnellinen avioliitossasi, tuskin puolisosikaan olisi - silloin ero on pelkästään palvelus teille molemmille.
Te selviätte tästä. Sinä selviät tästä.
Kiitos, ainoa joka vastasit nätisti. On tunne että kun jotain tapahtuu, niin se hajoittaa jotain pysyvästi. Jos vaikka vain sanoo jotain todella loukkaavaa, niin niitä sanoja ei saa vedettyä koskaan takaisin vaan se loukkaus pysyy ikuisesti. Saati sitten jos tspqhtuukin jotain konkreettista. En tiedä miten työstää tätä ongelmaa. Ei kai tästä vielä eroa tule mutta minusta tuntuu että avioliitto on korjaamattomasti pilalla tai ainakin säröllä, heikompi kuin ennen.
ap
Eikö teillä ollut riitoja ennen avioliittoa jos kerta nyt vasta tullut tuo tilanne eteen? Kaikissa ihmissuhteissa tulee konflikteja eteen ja useimmat niistä on onneksi semmoisia jotka voidaan puhumalla (ja ajalla) ratkaista.
Oli riitoja mutta tämä ei ollut ihan pelkkä riita.
Minulla on kaikissa ihmissuhteissa sama ongelma, että en tiedä miten päästä yli jos on ollut paha riita. Vaikka antaisi anteeksikin (sekä toiselle että itselleen), niin unohtamaan ei pysty. Kaikki tapahtuneet jäävät taustalle vaikuttamaan.
ap
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ystäväni. Useimmiten ongelmat ovat kyllä korjattavissa, vaikka sillä hetkellä tuntuukin, ettei mikään onnistu. Helpottaa, kun viheltää pelin poikki, nukkuu yön tai pari, mietiskelee asiaa - pureskelee.
Klisee jo, mutta keskustelu on silti usein avain onneen. Monesti tuntuu, että tunteiden ollessa valloillaan keskustelusta ei tule mitään ja yhdessäolo onnistuu vielä huonommin. Tällöin helpottaa myös aiempi vinkki: aikaa, aikaa ja aikaa.
Kun olette menneet naimisiin, olette sanoneet "tahdon". Tahdon ei ole pelkästään sitä, että tahdon avioliittoon, vaan tahdon ja sitoudun tekemään töitä sen eteen, että onnistumme ja elämme onnellisina, välillä joustamaan omista asioista - samaa toki puolisolta vaatien.
Jos ero on väistämätön, se ei ole maailmanloppu. Jos avioliitto tuntuu olevan pelkkää selviytymistä, se ei monestikaan anna takaisin sitä, mitä sen tulisi antaa - onnea ja iloa. Se, että eroat, ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin: kokemusta rikkaamman. Mikä olisikaan elämässämme tärkeämpää, kuin pyrkiä tekemään itsemme ja läheisemme onnellisiksi? Jos et ole onnellinen avioliitossasi, tuskin puolisosikaan olisi - silloin ero on pelkästään palvelus teille molemmille.
Te selviätte tästä. Sinä selviät tästä.
Kiitos, ainoa joka vastasit nätisti. On tunne että kun jotain tapahtuu, niin se hajoittaa jotain pysyvästi. Jos vaikka vain sanoo jotain todella loukkaavaa, niin niitä sanoja ei saa vedettyä koskaan takaisin vaan se loukkaus pysyy ikuisesti. Saati sitten jos tspqhtuukin jotain konkreettista. En tiedä miten työstää tätä ongelmaa. Ei kai tästä vielä eroa tule mutta minusta tuntuu että avioliitto on korjaamattomasti pilalla tai ainakin säröllä, heikompi kuin ennen.
ap
Alapeukku, koska et vaan saa sanottua mistä konkreettisesti on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ystäväni. Useimmiten ongelmat ovat kyllä korjattavissa, vaikka sillä hetkellä tuntuukin, ettei mikään onnistu. Helpottaa, kun viheltää pelin poikki, nukkuu yön tai pari, mietiskelee asiaa - pureskelee.
Klisee jo, mutta keskustelu on silti usein avain onneen. Monesti tuntuu, että tunteiden ollessa valloillaan keskustelusta ei tule mitään ja yhdessäolo onnistuu vielä huonommin. Tällöin helpottaa myös aiempi vinkki: aikaa, aikaa ja aikaa.
Kun olette menneet naimisiin, olette sanoneet "tahdon". Tahdon ei ole pelkästään sitä, että tahdon avioliittoon, vaan tahdon ja sitoudun tekemään töitä sen eteen, että onnistumme ja elämme onnellisina, välillä joustamaan omista asioista - samaa toki puolisolta vaatien.
Jos ero on väistämätön, se ei ole maailmanloppu. Jos avioliitto tuntuu olevan pelkkää selviytymistä, se ei monestikaan anna takaisin sitä, mitä sen tulisi antaa - onnea ja iloa. Se, että eroat, ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin: kokemusta rikkaamman. Mikä olisikaan elämässämme tärkeämpää, kuin pyrkiä tekemään itsemme ja läheisemme onnellisiksi? Jos et ole onnellinen avioliitossasi, tuskin puolisosikaan olisi - silloin ero on pelkästään palvelus teille molemmille.
Te selviätte tästä. Sinä selviät tästä.
Kiitos, ainoa joka vastasit nätisti. On tunne että kun jotain tapahtuu, niin se hajoittaa jotain pysyvästi. Jos vaikka vain sanoo jotain todella loukkaavaa, niin niitä sanoja ei saa vedettyä koskaan takaisin vaan se loukkaus pysyy ikuisesti. Saati sitten jos tspqhtuukin jotain konkreettista. En tiedä miten työstää tätä ongelmaa. Ei kai tästä vielä eroa tule mutta minusta tuntuu että avioliitto on korjaamattomasti pilalla tai ainakin säröllä, heikompi kuin ennen.
ap
Eikö teillä ollut riitoja ennen avioliittoa jos kerta nyt vasta tullut tuo tilanne eteen? Kaikissa ihmissuhteissa tulee konflikteja eteen ja useimmat niistä on onneksi semmoisia jotka voidaan puhumalla (ja ajalla) ratkaista.
Oli riitoja mutta tämä ei ollut ihan pelkkä riita.
Minulla on kaikissa ihmissuhteissa sama ongelma, että en tiedä miten päästä yli jos on ollut paha riita. Vaikka antaisi anteeksikin (sekä toiselle että itselleen), niin unohtamaan ei pysty. Kaikki tapahtuneet jäävät taustalle vaikuttamaan.
ap
ap
Kuulostaa helpolta elämältä. Itse annoin anteeksi useat väkivallat parisuhteessa. Olen antanut anteeksi kun minua on petetty. Olen antanut anteeksi ihmisille jotka puukottivat selkään. Ihmisille jotka varastivat minulta. Käyttivät hyväksi. Onhan näitä. Yhtä en antanut anteeksi, kun ihminen jota pidin ystävänäni raiskasi minut ja huuteli pitkin kyliä minun keksineen koko jutun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ystäväni. Useimmiten ongelmat ovat kyllä korjattavissa, vaikka sillä hetkellä tuntuukin, ettei mikään onnistu. Helpottaa, kun viheltää pelin poikki, nukkuu yön tai pari, mietiskelee asiaa - pureskelee.
Klisee jo, mutta keskustelu on silti usein avain onneen. Monesti tuntuu, että tunteiden ollessa valloillaan keskustelusta ei tule mitään ja yhdessäolo onnistuu vielä huonommin. Tällöin helpottaa myös aiempi vinkki: aikaa, aikaa ja aikaa.
Kun olette menneet naimisiin, olette sanoneet "tahdon". Tahdon ei ole pelkästään sitä, että tahdon avioliittoon, vaan tahdon ja sitoudun tekemään töitä sen eteen, että onnistumme ja elämme onnellisina, välillä joustamaan omista asioista - samaa toki puolisolta vaatien.
Jos ero on väistämätön, se ei ole maailmanloppu. Jos avioliitto tuntuu olevan pelkkää selviytymistä, se ei monestikaan anna takaisin sitä, mitä sen tulisi antaa - onnea ja iloa. Se, että eroat, ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin: kokemusta rikkaamman. Mikä olisikaan elämässämme tärkeämpää, kuin pyrkiä tekemään itsemme ja läheisemme onnellisiksi? Jos et ole onnellinen avioliitossasi, tuskin puolisosikaan olisi - silloin ero on pelkästään palvelus teille molemmille.
Te selviätte tästä. Sinä selviät tästä.
Kiitos, ainoa joka vastasit nätisti. On tunne että kun jotain tapahtuu, niin se hajoittaa jotain pysyvästi. Jos vaikka vain sanoo jotain todella loukkaavaa, niin niitä sanoja ei saa vedettyä koskaan takaisin vaan se loukkaus pysyy ikuisesti. Saati sitten jos tspqhtuukin jotain konkreettista. En tiedä miten työstää tätä ongelmaa. Ei kai tästä vielä eroa tule mutta minusta tuntuu että avioliitto on korjaamattomasti pilalla tai ainakin säröllä, heikompi kuin ennen.
ap
Eikö teillä ollut riitoja ennen avioliittoa jos kerta nyt vasta tullut tuo tilanne eteen? Kaikissa ihmissuhteissa tulee konflikteja eteen ja useimmat niistä on onneksi semmoisia jotka voidaan puhumalla (ja ajalla) ratkaista.
Oli riitoja mutta tämä ei ollut ihan pelkkä riita.
Minulla on kaikissa ihmissuhteissa sama ongelma, että en tiedä miten päästä yli jos on ollut paha riita. Vaikka antaisi anteeksikin (sekä toiselle että itselleen), niin unohtamaan ei pysty. Kaikki tapahtuneet jäävät taustalle vaikuttamaan.
ap
ap
Kuulostaa helpolta elämältä. Itse annoin anteeksi useat väkivallat parisuhteessa. Olen antanut anteeksi kun minua on petetty. Olen antanut anteeksi ihmisille jotka puukottivat selkään. Ihmisille jotka varastivat minulta. Käyttivät hyväksi. Onhan näitä. Yhtä en antanut anteeksi, kun ihminen jota pidin ystävänäni raiskasi minut ja huuteli pitkin kyliä minun keksineen koko jutun.
Ei, ei todellakaan. Jokainen kriisi on tehnyt minusta ihmisenä heikomman ja siksi pienemmistäkin asioista on vaikea päästä yli.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ensimmäinen joka eroaa heti häiden jälkeen, nyt se avioelämä on nähty, selviytymistatska ja eteenpäin elämässä yksin.
Ihmetyttää sanavalintasi. Aviokriisi, avioero, avioliitto rikki... Kyse on ihan parisuhteesta eikä mistään instituutiosta. Oletko mennyt naimisiin oikeista syistä vai vain saadaksesi olla avioliitossa? Minkä ikäisiä olette? Oletteko olleet pitkään yhdessä? Kuvittelitko avioliiton muuttavan jotain suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole ensimmäinen joka eroaa heti häiden jälkeen, nyt se avioelämä on nähty, selviytymistatska ja eteenpäin elämässä yksin.
En varmaankaan. Mutta haluaisin olla parempi ihminen kuin olen, kasvaa henkisesti. Mutten tiedä miten.
ap
On selviä "dealbraker"-tapahtumia, jotka automaattisesti lopettavat liiton, esim. väkivalta, alkoholismi, rikollisuus jne. ja sitten on riitoja.
Riidat saa selvitettyä, säröistä voi kasvaa jotain uutta joka jopa opettaen vahvistaa liittoa.
Mitä teidän liitossa tapahtui?
Minusta vaikuttaa siltä, että pääongelma ei ole puolisossasi tai avioliitossasi, vaan sinulla on jotain vanhoja ongelmia, joiden vuoksi suhtaudut jokaiseen ristiriitatilanteeseen liioitellun voimakkaasti. Samat ongelmat tulisivatbtodennäköisesti vastaan kenen tahansa kanssa. Suosittelen, että menet puhumaan omista ongelmistasi jonkin ammattilaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ensimmäinen joka eroaa heti häiden jälkeen, nyt se avioelämä on nähty, selviytymistatska ja eteenpäin elämässä yksin.
En varmaankaan. Mutta haluaisin olla parempi ihminen kuin olen, kasvaa henkisesti. Mutten tiedä miten.
ap
No yksi ongelma ainakin on, että pystytkö aidosti ja rehellisesti kohtaamaan asian ja selvittelemään sitä järjen avulla päässäsi? Sinulle tuntuu olevan tosi vaikeaa kertoa tapahtumasta edes täysin anonyyminä vieraille ihmisille, mitä pelkäät että tapahtuu jos kerrot asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ystäväni. Useimmiten ongelmat ovat kyllä korjattavissa, vaikka sillä hetkellä tuntuukin, ettei mikään onnistu. Helpottaa, kun viheltää pelin poikki, nukkuu yön tai pari, mietiskelee asiaa - pureskelee.
Klisee jo, mutta keskustelu on silti usein avain onneen. Monesti tuntuu, että tunteiden ollessa valloillaan keskustelusta ei tule mitään ja yhdessäolo onnistuu vielä huonommin. Tällöin helpottaa myös aiempi vinkki: aikaa, aikaa ja aikaa.
Kun olette menneet naimisiin, olette sanoneet "tahdon". Tahdon ei ole pelkästään sitä, että tahdon avioliittoon, vaan tahdon ja sitoudun tekemään töitä sen eteen, että onnistumme ja elämme onnellisina, välillä joustamaan omista asioista - samaa toki puolisolta vaatien.
Jos ero on väistämätön, se ei ole maailmanloppu. Jos avioliitto tuntuu olevan pelkkää selviytymistä, se ei monestikaan anna takaisin sitä, mitä sen tulisi antaa - onnea ja iloa. Se, että eroat, ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin: kokemusta rikkaamman. Mikä olisikaan elämässämme tärkeämpää, kuin pyrkiä tekemään itsemme ja läheisemme onnellisiksi? Jos et ole onnellinen avioliitossasi, tuskin puolisosikaan olisi - silloin ero on pelkästään palvelus teille molemmille.
Te selviätte tästä. Sinä selviät tästä.
Kiitos, ainoa joka vastasit nätisti. On tunne että kun jotain tapahtuu, niin se hajoittaa jotain pysyvästi. Jos vaikka vain sanoo jotain todella loukkaavaa, niin niitä sanoja ei saa vedettyä koskaan takaisin vaan se loukkaus pysyy ikuisesti. Saati sitten jos tspqhtuukin jotain konkreettista. En tiedä miten työstää tätä ongelmaa. Ei kai tästä vielä eroa tule mutta minusta tuntuu että avioliitto on korjaamattomasti pilalla tai ainakin säröllä, heikompi kuin ennen.
ap
Eikö teillä ollut riitoja ennen avioliittoa jos kerta nyt vasta tullut tuo tilanne eteen? Kaikissa ihmissuhteissa tulee konflikteja eteen ja useimmat niistä on onneksi semmoisia jotka voidaan puhumalla (ja ajalla) ratkaista.
Oli riitoja mutta tämä ei ollut ihan pelkkä riita.
Minulla on kaikissa ihmissuhteissa sama ongelma, että en tiedä miten päästä yli jos on ollut paha riita. Vaikka antaisi anteeksikin (sekä toiselle että itselleen), niin unohtamaan ei pysty. Kaikki tapahtuneet jäävät taustalle vaikuttamaan.
ap
ap
Kuulostaa helpolta elämältä. Itse annoin anteeksi useat väkivallat parisuhteessa. Olen antanut anteeksi kun minua on petetty. Olen antanut anteeksi ihmisille jotka puukottivat selkään. Ihmisille jotka varastivat minulta. Käyttivät hyväksi. Onhan näitä. Yhtä en antanut anteeksi, kun ihminen jota pidin ystävänäni raiskasi minut ja huuteli pitkin kyliä minun keksineen koko jutun.
Ei, ei todellakaan. Jokainen kriisi on tehnyt minusta ihmisenä heikomman ja siksi pienemmistäkin asioista on vaikea päästä yli.
ap
Ota itsellesi mukava kivikissa. Tai keksi itsellesi muuta miettimistä viemällä äitisi tekstiilit taloyhtiönne kuivaushuoneeseen säilytettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ystäväni. Useimmiten ongelmat ovat kyllä korjattavissa, vaikka sillä hetkellä tuntuukin, ettei mikään onnistu. Helpottaa, kun viheltää pelin poikki, nukkuu yön tai pari, mietiskelee asiaa - pureskelee.
Klisee jo, mutta keskustelu on silti usein avain onneen. Monesti tuntuu, että tunteiden ollessa valloillaan keskustelusta ei tule mitään ja yhdessäolo onnistuu vielä huonommin. Tällöin helpottaa myös aiempi vinkki: aikaa, aikaa ja aikaa.
Kun olette menneet naimisiin, olette sanoneet "tahdon". Tahdon ei ole pelkästään sitä, että tahdon avioliittoon, vaan tahdon ja sitoudun tekemään töitä sen eteen, että onnistumme ja elämme onnellisina, välillä joustamaan omista asioista - samaa toki puolisolta vaatien.
Jos ero on väistämätön, se ei ole maailmanloppu. Jos avioliitto tuntuu olevan pelkkää selviytymistä, se ei monestikaan anna takaisin sitä, mitä sen tulisi antaa - onnea ja iloa. Se, että eroat, ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin: kokemusta rikkaamman. Mikä olisikaan elämässämme tärkeämpää, kuin pyrkiä tekemään itsemme ja läheisemme onnellisiksi? Jos et ole onnellinen avioliitossasi, tuskin puolisosikaan olisi - silloin ero on pelkästään palvelus teille molemmille.
Te selviätte tästä. Sinä selviät tästä.
Kiitos, ainoa joka vastasit nätisti. On tunne että kun jotain tapahtuu, niin se hajoittaa jotain pysyvästi. Jos vaikka vain sanoo jotain todella loukkaavaa, niin niitä sanoja ei saa vedettyä koskaan takaisin vaan se loukkaus pysyy ikuisesti. Saati sitten jos tspqhtuukin jotain konkreettista. En tiedä miten työstää tätä ongelmaa. Ei kai tästä vielä eroa tule mutta minusta tuntuu että avioliitto on korjaamattomasti pilalla tai ainakin säröllä, heikompi kuin ennen.
ap
Alapeukku, koska et vaan saa sanottua mistä konkreettisesti on kyse.
Ja niinpä mekin alamme vähitellen aavistamaan mikä ap:n avioliitosta tekee vaikeaa.
Alue: Aihe vapaa
Mitä puolisosi teki?