Lue keskustelun säännöt.
Perheenäidit, kuinka paljon teillä on "omaa aikaa"??
Kahlittu
24.04.2017 |
Kuinka paljon te perheelliset äidit tapaatte ystäviä, käytte shoppailemassa, leffassa tai lasillisella? Käyttekö ystävien kanssa festareilla/reissuilla yms. ilman miestä ja lapsia?
Kommentit (63)
Mielestäni ihan tarpeeksi. Käyn ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuussa ulkona kavereiden kanssa, muutaman kerran vuodessa ollaan mies ja minä yhdessä kavereiden kanssa ulkona, kun lapsi on yökylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh viimeisen puolentoistavuoden aikana olen ollut kerran vuorokauden pois lasteni luota, kavereiden kanssa käytiin Tallinnassa. Toisen lapsen syntymän jälkeen (7kk) olen käynyt kerran myös teatterissa ja hammaspäivystyksessä. (Tämäkin oli omaa aikaa, melkein nukahdin hammaslääkärin tuoliin kun puudutuspiikin olin saanut ja sitten vielä pitkä matka kotiin ilman hammaskipua, ihan yksin:D) Ennen toisen lapsen syntymää kävin muuten myös risteilyllä kavereiden kanssa raskaana ollessa ja yhdellä keikalla baarissa ja yhden kerran kaverin synttäreillä, näistä siis menin nukkumaan samaan paikkaan kuin missä lapseni oli eli en saanut nukkua normaalia myöhempään. Isovanhemmilla lapset olleet hoidossa kun olen tätä omaa aikaa viettänyt. Kesällä toivoisin pääseväni ystävän synttäreille, täyttää pyöreitä, muuten en omasta ajasta haaveile paitsi haluaisin käydä ostamassa sopivampia vaatteita itsekseni, sais käydä niin monessa kaupassa kuin tarvitsee, kunnes ne oikeat housut löytyy, kaikki nykyiset tippuu päältä enkö viitsi tuhlata sellaisiin mistä en oikeasti tykkää ja ole hyvin istuvat.
Mulla kotihiiri mies, jonka mielestä kaikki vapaa-aika pitäisi viettää perheen kanssa. Mä olen kotiäitinä ja pää välillä hajoaa täällä olemiseen, kaipaan muuta elämää perheeni lisäksi. Tästä ollaan saatu nykyään mehevät riidat aikaiseksi. Mulle riittäis ihan muutama tunti silloin tällöin, haluaisin nähdä ystäväni kanssa, juoda muutamat ja polttaa tupakkaa! (Muuten en polta) kokea siis oloni vähän paheelliseksi, olla kaikkea muuta kuin äiti.
Eikö teillä, jotka ette kaipaa omaa aikaa, ole lainkaan hyviä ystäviä? Tosi kurjalta tuntuisi elämä ilman hyviä ystäviä, joiden kanssa jakaa iloja ja suruja, hauskanpidosta nyt puhumattakaan!
Mieheni puolesta niin paljon kun vain haluan. Noin kerran kuussa nään jotain ystävää kaupungilla viikonloppuisin tai käyn jossain juhlissa tms. Joskus arkena illalla saatan käydä kahvilla jonkun sukulaisen tai kaverin luona tai poiketa itsekseen kaupoilla yms. Silloin omaa aikaa yleensä maximissaan pari tuntia.
Parin kuukauden välein vietetään miehen kanssa parisuhdeaikaa ja lapset tällöin yötä isovanhempien luona.
Kesällä olen lähdössä viikonlopuksi festareille tyttökaverin kanssa. Myös mies tekee pienen reissun kavereidensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kahteen viikkoon (yleensä) lapset yötä mummolassa tmv, johtuen mun huonoista työajoista...se on sitten omaa tai miehen kanssa yhteistä aikaa, kun saavun illalla kotiin.
Muuten ei oo oikein omaa aikaa, lapset on vuoropäiväkodissa (lapsia 3 kpl) eli se jommalla kummalla alkaa työt myöhemmin, vie 30min ennen oman työn alkua ja se jolla aiemmin loppuu, hakee töistä tultua. Miehellä kolmivuorotyö, mulla työ,joka yleensä on klo 11-19.
Eipä tässä paljoa ehdi harrastaa itsekseen tai nähdä ystäviä ilman lapsia. Harvoin, yleensä lomilla sitten.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä, jotka ette kaipaa omaa aikaa, ole lainkaan hyviä ystäviä? Tosi kurjalta tuntuisi elämä ilman hyviä ystäviä, joiden kanssa jakaa iloja ja suruja, hauskanpidosta nyt puhumattakaan!
Omalla ajalla tässä mielestäni tarkoitettiin vain ilman perhettä tapahtuvaa olemista.
Tokihan sitä ystävien kanssa tavataan perheinä useinkin, vaikka tosi harvoin ilman lapsia.
Mulla melkein kaikilla kavereilla on lapsia joten on luontevaa tavata vaikka puistossa tai ns. leikkitreffeillä.
Ja minä ainakin mielummin vietän suurimman osan ajastani perheen kanssa kun yksin, niin se ystäväperheiden tapaaminen perheenä on sitä hauskanpitoa ja laatuaikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätyksekseni huomasin että en osaa enää vastata tähän, kun oma aika on niin arkista ja vaivatonta ja normaalia ettei päässä pyöri enää laskuri. Lapset nyt 3v ja 5v. Tammikuussa kävin yhdessä harrastukseen liittyvässä koulutuksessa ja syksyllä kaverin kanssa hemmittelulomalla, molemmat yhden ylön ja kaksi päivää, ja nää oli ekat omat yöpoissaolot kuopuksen synnyttyä, lasten välissä oli yksi. Mutta muuten käyn lenkillä tai rauhassa ostoksilla (jossa mukana saattaa olla kaveri ja saatamme käydä kahvilla/syömässä) ja vapaaehtoistyöharrastuksessa tarpeen ja halun mukaan, siellä lenkillä (usein kaverin kanssa) kyllä viikoittain. On sovittu että sunnuntaisin saisin olla 1-2h yksin kotona kun mies käyttää lapsen harrastuksessa ja ottaa toisen mukaan, mutta varmaan joka toinen kerta kuopus jääkin kotiin (esim. sairaana).
Sopivasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole omaa aikaa ellen maksa hoitajalle. Toki aamupäivisin on joku 3h omaa aikaa kun lapset tarhassa ja koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä, jotka ette kaipaa omaa aikaa, ole lainkaan hyviä ystäviä? Tosi kurjalta tuntuisi elämä ilman hyviä ystäviä, joiden kanssa jakaa iloja ja suruja, hauskanpidosta nyt puhumattakaan!
Mulla on omaa aikaa ja tapaan kavereita joskus myös ilman lapsia, mutta tosi paljon tapaan ystäviä lasten kanssa. Tänään Jannaa avoimella päiväkodilla, huomenna Marjan ja lasten kanssa uimaan, perjantaina Hannalle kylään, ja jos vanhat merkit paikkansa pitää niin Marin tai Lauran porukasta saa viikonlopuksi ulkoiluseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käy baareissa enkä yökerhoissa mutta päivisin on pelkkää luppoaikaa kun lapset ovat koulussa ja mies töissä. Käyn kahviloissa ja shoppailen paljon. Rakastan meidän kotia ja viihdyn hyvin myös kotona. Mun mies ei myöskään käy töiden lisäksi oikein missään. Työpäivät vie yleensä kaikki mehut. Viikonloput on pyhitetty lepäämiseen. Tosin asumme Kaliforniassa ja kaikki on tässä vieressä niin systeemit on vähän erillaiset. Yöaikaan ulkoilu ei kiinnosta yleensä ihmisiä jotka ovat yli 25v mutta lapsiakaan ei tehdä ennen kuin täytetään 30v, mieluummin lähempänä 40v. Jos muita äitejä tai ei-äitejä haluaa treffata niin se tapahtuu aina lasten kouluaikaan. Naiset menevät täällä aikaisin nukkumaan.
Täytyy vielä lisätä että kaikki pool-partyt sekä tavaratalojen ja putiikkien järjestämät "asiakasillat" ovat aina päivällä tarjoiluineen eikä niitä ole tarkoitettu normaalisti työssäkäyville vaan nimenomaan niille naisille joilla on varaa olla housewifena tai girlfriendinä eli tapaat oikeanlaisia ihmisiä vain oikeaan aikaan ja oikeissa paikoissa. Täällä ei eri yhteiskuntaluokat kohtaa aikataulullisesti mitenkään. Rikkaat bisnesnaiset käy myös päivisin näissä happeningeissa mutta heillä on aina tietysti puhelin käsissä tai korvalla. Aikaisin mennään nukkumaan koska aamulla käydään juoksemassa ennen lasten heräämistä tai salilla tai joogassa. Aikaisimmat ohjatut tunnit alkavat jo viideltä aamulla. Viiden jälkeen urheilemassa näkee vain opiskelijoita ja seitsemältä menevät salit kiinni ( paitsi jooga, se on joskus yhdeksään asti)
Ja jos kavereita muuten vaan treffataan niin se tapahtuu shopping mallissa jossa voidaan shoppailun lisäksi viettää aikaa manikyyrissä tai kampaajalla ja ravintolassa pitkän kaavan mukaan ja juoda jonkun hyvän drinkin (mutta vaan yhden jos yhtäkään) Kaikki lähtevät siinä vaiheessa kun pitää hakea lapset koulusta. Lapsenvahti järjestetään vain romanttisia iltoja varten ja silloinkin kotona ollaan ennen puolta yötä. Lapsenvahdit jotka tienaa noin 25 dollaria/tunti eivät yleisesti ottaen ole käytettävissä kuin muutaman tunnin ja heidät hoidetaan turvallisesti kotiin taksilla jonka maksaminen tulee vielä muiden kulujen päälle. Hyvistä lapsenvahdeista tapellaan ja 25 dollaria tunti on todellakin minimi. Täällä on muuten kiellettyä olla julkisella paikalla humalassa . Siis vaikka ei ajaisi autoa. Humalassa kävelemisestä saa sakot ja nimensä paikalliseen lehteen poliisi tiedottaa-osioon:) Juottolatkin menevät kiinni viimeistään yhdeltä.
Omaa aikaa on n. tunti lasten mentyä nukkumaan, kun olen saanut kotityöt tehtyä. Ja viikonloppuisin lauantaina kun mies on kotona voin tehdä jotain, usein käyn hoitamassa viikon ruokaostokset ym. Ja teen ruokaa pakastimeen. Mutta mies ei ole kotona kuin pe-illasta su-aamuun. Yksi oma harrastus on, johon otan lapset mukaan (6 ja 8 v). Kaipaisin enemmän, ei ole mahdollisuutta siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen uusperheen äiti. Olen aina mennyt juuri niin paljon kuin olen halunnut (ja jaksanut). NIin ydinperheessä, yskinhuoltajana kuin nytkin. Baarielämä tosi ei ole kiinnostanut vuosiin, mutta matkoille, ystäviä tapaamaan jne menen kun siltä tuntuu. Mulle liikkuminen ja ulkoilu ovat olleet aina hyvinvoinnin edellytys, ja tarvitsen myös aika paljon omaa tilaa. Olen ehkä onnekas, kun on ollut kumppanit, joille tämä ei ole mikään ongelma, ja muutenkin on aina lastenhoito järjestynyt. Nyt osa lapsista on jo niin isoja että pärjäävät ihan itsekseenkin. Uusperheessä parisuhde on kaiken ydin, ja tästä syystä käymme miehen kanssa useamman kerran vuodessa matkoilla kaksistaan. Hämärästi muistan, että kun lapset olivat ihan pieniä ja sairastelivat paljon, oma aika oli kortilla ja voin itsekin huonosti silloin. Noista isommista lapsista huomaan, että ei ole hullumpi elämisen malli heillekään, osaavat ottaa tilaa, toteuttaa haaveitaan ja nauttia elämästä.
Meillä on vasta alta puolivuotias vauva, mutta ollaan sovittu, että kerran kuukaudessa on molemmilla lupa käydä tuulettumassa. Minä olen tätä lupaa käyttänyt kahdesti ja mies kolmasti. Lisäksi pari kertaa kahvilla. Minulla ei ole juuri tarvetta miehettömään aikaan, heti kun mummo vaan pärjää vauvan kanssa niin käydään mieluummin ulkona yhdessä. Ennen lastakin oltiin erikseen vaan harvoin, käytännössä jos toisella oli töitä tai jokin sellainen meno johon toinen ei kertakaikkiaan voi osallistua. Lähes kaikki muu kuin baareilu taas on sellaista mihin voi ottaa vauvan mukaan. Sattui tällainen perustyytyväinen malli, helppo ottaa mukaan minne vaan. Lapsen kasvaessa tietty tämäkin voi muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vasta alta puolivuotias vauva, mutta ollaan sovittu, että kerran kuukaudessa on molemmilla lupa käydä tuulettumassa. Minä olen tätä lupaa käyttänyt kahdesti ja mies kolmasti. Lisäksi pari kertaa kahvilla. Minulla ei ole juuri tarvetta miehettömään aikaan, heti kun mummo vaan pärjää vauvan kanssa niin käydään mieluummin ulkona yhdessä. Ennen lastakin oltiin erikseen vaan harvoin, käytännössä jos toisella oli töitä tai jokin sellainen meno johon toinen ei kertakaikkiaan voi osallistua. Lähes kaikki muu kuin baareilu taas on sellaista mihin voi ottaa vauvan mukaan. Sattui tällainen perustyytyväinen malli, helppo ottaa mukaan minne vaan. Lapsen kasvaessa tietty tämäkin voi muuttua.
Kyllä se muuttuukin. Odottakaa kunhan pääsette taaperovaiheesen. Lapsi on lähes jatkuvasti liikkeessä, pitää vahtia, uhmat jne. Se vauvavaihe on melkeinpä helpoin osa lapsuutta vanhemman näkökulmasta.
Meillä kanssa vuorotyön takia jää kivasti omaa aikaa kun lapset lähtee kouluun ja mies töihin. Mieskin vuorotyössä niin usein niin että ollaan yhdessä kotona arkena ja lapset koulussa. Esim. Jos molemmilla vp tai toisella iltavuoro. Paljon päivä seksiä,jes!
Nautin kyllä niistä hetkistä kun saa olla ihan yksin. Käydä lenkillä/syömässä /päikkäreillä. Ystäviä näen kahvilla ja yleensä toistemme kotona. Yleensä jollain lapset mukana. Viihteellä käydään miehen kanssa yhdessä koska meillä on silloin yleensä tosi kivaa. Nähdään samalla ehkä kavereita. Jos toisella omia menoja niin on ok puolin ja toisin mutta harvoin on mitään sellaista. Ehkä jonkun polttarit tms. Yhdessä 14v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vasta alta puolivuotias vauva, mutta ollaan sovittu, että kerran kuukaudessa on molemmilla lupa käydä tuulettumassa. Minä olen tätä lupaa käyttänyt kahdesti ja mies kolmasti. Lisäksi pari kertaa kahvilla. Minulla ei ole juuri tarvetta miehettömään aikaan, heti kun mummo vaan pärjää vauvan kanssa niin käydään mieluummin ulkona yhdessä. Ennen lastakin oltiin erikseen vaan harvoin, käytännössä jos toisella oli töitä tai jokin sellainen meno johon toinen ei kertakaikkiaan voi osallistua. Lähes kaikki muu kuin baareilu taas on sellaista mihin voi ottaa vauvan mukaan. Sattui tällainen perustyytyväinen malli, helppo ottaa mukaan minne vaan. Lapsen kasvaessa tietty tämäkin voi muuttua.
Kyllä se muuttuukin. Odottakaa kunhan pääsette taaperovaiheesen. Lapsi on lähes jatkuvasti liikkeessä, pitää vahtia, uhmat jne. Se vauvavaihe on melkeinpä helpoin osa lapsuutta vanhemman näkökulmasta.
"Otahan vaan sitten kun..." -tyyppi. Ihanin ystävä kaikista.
Odotahan vaan kun:
-pois kotoa muutat
-työelämään joudut
-raskaaksi tulet
-vauva syntyy
-vauva taperoksi kasvaa
-uhmaikä iskee
-eskariin ja kouluun menee
-murrosikä alkaa
-yläasteella ties missä huitelee
-yrittää opiskelemaan päästä
Blaa blaa baa. Aina on vaan raskaampaa tulossa, odotahan vaan. Älä nyt vaan ole iloinen tästä hetkestä.
Ystäväni tulevat meille ja usein käy niin että lapset vievät shown. Jutella siis emme oikein pysty. Mies tekee aina jotain siinä samalla koska "kyllä ne niitä lapsiakin tulee katsomaan". Olen asiakaspalvelu työssä ja nyt tuntuu että nuo päivän sosiaaliset tilanteet vievät kaiken mehun. En jaksa mitään ylimäärästä. Heti kun lapset menevät nukkumaan vetäydyn omaan hiljaisuuteeni.
Joten, omaa aikaa joka päivä illalla. Parisuhde ja ystävyyssuhteet sekä vaatekaappi kärsivät puutteista.