Perheenäidit, kuinka paljon teillä on "omaa aikaa"??

Huh! Aikamoiselta kuulostaa.. mulla on kylläkin vain yksi lapsi, mutta yritän useamman kerran viikossa ainakin käydä lenkillä ystävien kanssa. Tämän lisäksi saatan viikonloppuna käydä drinkillä/leffassa/juhlimassa, mutta ei joka viikko eikä aina kertaa kuukaudessakaan. Joskus tulee su-ma tapahtumia, synttäreitä, kevätbileitä jne, silloin saatan käydä jopa kerta viikkoon jossain "rilluttelemassa", vaikkakaan en juo paljoa. Meillä on minun mittapuilla pitkä suhde, 10v, ja koen tarvitsevani kyllä vahvasti omaa aikaa. Miehen kanssa vaalitaan parisuhdetta iltaisin ja viikonloppuisin, mutta kyllä minulle ystävät on todella tärkeitä! Mies välillä naputtaa asiasta, mutta puhumalla aina ollaan saatu yhteisymmärrys asiaan 🙂

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä tapaamme lähinnä vain perheinä. Pikkujouluissa tulee käytyä työkavereiden kanssa kerran vuodessa. Leffassa olen käynyt kavereiden kanssa kerran lasten synnyttyä (vanhin 14 v). Työmatkoja lukuunottamatta en muuten matkustele ystävien kanssa.

Shoppailemaan voisin mennä vaikka joka viikonloppu, mutta en sitä tee. Ehkä kerran kuussa käyn vähän "kaupoilla" huvikseen (pari tuntia).

Ihan ok tilanne. En erityisemmin ole koskaan kaivannut kavereiden kanssa oloa. Miehen kanssa sen sijaan olisin mieluusti enemmän kaksin.

Koetko että sulla on ystäviä? Tai jos miestäsi ei enää olisi, kenen kanssa viettäisit aikaa ja kenelle kertoisit elämästäsi? Lapsia ja vauvapalstaa ei lasketa.

Ensimmäinen ja ainoa lapsi tulossa. Todellakin aion pitää omat harrastukseni ja ystävieni tapaamiset. Heistä en luovu edes lapsen takia. Eikä onneksi tarvitse.

Käyn kertan viikossa omassa harrastuksessa,olen pois kotoa yhteensä noin 2,5h. Muuten en käy missään ilman lapsia/lasta tai koti ei ole tyhjä(siis sillein että voisin olla vaikka yksin himassa)

3 lasta, iät 2-12.

Mä tulisin hulluksi ilman ystäviä.. vaikka rakastan lastani ja miestäni, he ovat tärkeintä elämässä, mutta silti haluan elää myös omaa elämääni. En aio jättää tekemättä asioita sen takia, että minun pitäisi olla kotona. Tottakai priorisoin perheen tärkeimmäksi, mutta en voisi elää ilman aikaa itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä tapaamme lähinnä vain perheinä. Pikkujouluissa tulee käytyä työkavereiden kanssa kerran vuodessa. Leffassa olen käynyt kavereiden kanssa kerran lasten synnyttyä (vanhin 14 v). Työmatkoja lukuunottamatta en muuten matkustele ystävien kanssa.

Shoppailemaan voisin mennä vaikka joka viikonloppu, mutta en sitä tee. Ehkä kerran kuussa käyn vähän "kaupoilla" huvikseen (pari tuntia).

Ihan ok tilanne. En erityisemmin ole koskaan kaivannut kavereiden kanssa oloa. Miehen kanssa sen sijaan olisin mieluusti enemmän kaksin.

Koetko että sulla on ystäviä? Tai jos miestäsi ei enää olisi, kenen kanssa viettäisit aikaa ja kenelle kertoisit elämästäsi? Lapsia ja vauvapalstaa ei lasketa.

Minulla on yksi erittäin hyvä ystävä. Soitellaan lähes päivittäin. Kun tavataan, kyläillään yleensä koko perheellä, esim vappuna mennään heille yökylään. Myös sisko ja miehen sisko ovat ystäviäni. Ja työkaverit kanssa. Näille kaikille juttelen nykyään paljon ja juttelisin myös jos miestä ei olisi.

Miten niin?

Minä en saanut omaa aikaa tai en saanut elää spontaanisti, vaikka olen spontaani luonne. Mieheni käytös sai minut masentumaan. Ei ole sama asia sopia, että tiistaina pääsen klo. 13.00 lenkille,kuin että saan aamulla herätessäni, päättää itse mitä teen viikonloppuna.

"Ihana aamu! Juu, tänään mä meenkin tästä kohta lenkille,eka teen meille raikkaan aamupalan!"

Ei todellakaan koskaan voinut ajatella/suunnitella. En elänyt. Katsoin vain kun mieheni eli. Hän päätti jokaisen päivän kulusta ja viikonlopuistakin. Yhtäkkiä hän lauantai aamuna kertoo ajavansa jälleen paikkaan a. Korjaamaan siellä lähetintä, kun radio on taas jälleen mykkä. Ja niitä reissuja on joka viikonloppu!

Sitten pitää mennä sinne ja sitten tänne ja jos ei mitään muuta, niin kirjalliset työt tietsikan edessä odottaa. Tietty päivä työ arkena....

En hyväksynyt tuota. Loin säännöt, että hänen täytyy ilmoittaa ajoissa menoistaan minulle tai jopa vähentää niitä jos tarve vaatii.(tosin jos radiosta ei kuulu, niin pakko se on mennä lähetintä katsomaan, mikä on, siltä seisomalta.)

Nyt minä saan viikonloppuja, jolloin molemmat tiedetään, ettei ole mitään ja minä saan tehdä, mitä ikinä päähän juolahtaa ja ohjata päivän kulun. Mielestäni ihmiselle kuuluu tällainen, että voi itse suunnitella ja spontaanisti tehdä mitä huvittaa joskus.

Mitä me sitten teemme tai mitä minä teen omalla ajallani?

- kutsun ystävän kylään

- luen

- lenkkeilen

-yhdessä menemme raveihin/ratsastamaan

- käymme kaupungissa

-menemme yhdessä kylään

- menemme kylpylään

- seurakunnan tilaisuuksiin

Ei me tämän kummalliusempaa tehdä. On kaksoset tässä, eikä omaa aikaa saa ellei toinen ole pikku taaperoiden kanssa. Emme halua erikseen harrastaa mitään, mielummin yhdessä. En pysty jättämään lapsia hoitoon kun ei ole vieraalla paikkakunnalla sukulaisia eikä täällä etelä -Suomnessa tututkaan auta toisiaan.

Tykkäämme yhdessä mennä jokapaikkaan. Niin unohtui tuo kodalla käynti. Teemme eväät ja menemme metsään, siellä on kota. Tykkää koiratkin siitä.

Sen verran kun haluan ja koen tarvitsevani, toimii myös miehen suuntaan näin. Joskus on enemmän menoa ja joskus ei ole kuukausiin mitään. Lyhyellä aikataululla saattaa toinen lähteä viinille/shoppailemaan kun tulee sille päälle ja kerraan vuodessa-kahdessa olen käynyt lyhyellä reissulla yksinäni (eli kaverin kanssa).

Että tarpeen mukaan. Jumppaamassa käyn kuitenkin säännölliseen 2-3krt viikossa.

Ihan tarpeeksi. Mä pääsen yleensä aina lähtemään kun vain haluan, en kyllä ihan kauheasti enää nykyään käy missään.

En ikinä. Ruokakauppaan pääsen joskus yksin.

Omaa aikaa on niin paljon kun haluan. Mies hoitaa mielellään lapset. Noin kerran kuussa tapaan naisystäviäni, kerran kuussa pidetään parisuhdeilta, mummo ottaa lapset yöksi. Koiraharrastus vie yhden illan viikossa, lapset nukkuu kun tulen kotiin.

Voin kyllä lähteä melkein milloin tahansa vaikka kauppaan ilman lapsia, siis silloin mun mies kotona. Ei näistä tarvitse kun keskustella. Verkostot toimii.

Sen verran kuin haluan. Aamuisin juoksen tunnin ennen lapsen heräämistä. Se on omaa aikaa parhaimmillaan. Aina välillä mies lähtee lapsen kanssa omille vanhemmilleen, jonne en voi mennä oman allergiani takia. Silloin nautin täydestä hiljaisuudesta ja yksinolosta, tilaan safkat woltin kautta ja juoksen pitkiä lenkkejä. Jos kyllästyn yksinoloon, sovin treffejä kavereiden kanssa.

Arjessa omaa aikaa saisi ja kavereita pystyisi näkemään vaikka ja kuinka, mutta muilla on kiireinen elämä usean lapsen kanssa. Meillä on aika iisiä yhden lapsen kanssa, eikä ole samalla tavalla kiinni perhe-elämässä, mitä monet kavereista tuntuu olevan. Osa kavereista asuu myös niin kaukana, ettei noin vain sovita treffejä.

Onko ap se nainen, jonka mies täällä valitteli rouvansa joka viikonloppuista bilettämistä? 😃

Kun monesti on tuo kysymys noussut esiin: "mitä miehet sanoo teidän menoista" ja kun bilettämisen myötä menee kaks päivää hukkaan, humalapäivä ja krapulapäivä..

Vapaasti saan ottaa omaa aikaa. Mies tykkää olla keskenään lasten kanssa eikä hän kommentoi menojani. Pari kertaa vuodessa käyn kavereiden kanssa reissussa ja aina silloin tällöin olen yksin kotona viikonlopun. Muutoin menot vaihtelevat mutta varmaan kerran viikossa tai kahdessa treffaan kavereita, käyn ostoksilla jne. Ja lisäksi tähän sporttaukset noin 3 krt viikossa.

Tällä hetkellä en käy yhtään missään. Mulla on kuitenkin "omaa aikaa" yksin kotona 2 tai 3 päivänä viikossa, kun 3v on päiväkodissa ja itse olen sairaslomalla ennen äitiysloman alkamista. En vaan pääse poistumaan kotoa... Mutta nautin kyllä siitä, että saan levätä ja olla ihan yksin :)

Ennen raskautta näin kavereita ilman lapsia ehkä 4-6 kertaa vuodessa (asun eri paikkakunnalla). Ollaan kliseisesti kasvettu erilleen, joten en heitä niin kamalasti edes kaipaa. 

Ajasta asía ei ole kiinni. Lapset on teinejä. Mulla on kaikki mahdollinen aika tehdä sitä mitä ikinä lystään. Viihdyn kuitenkin kotona punaviinin seurassa.

Joka viikko pääsen näkemään yhdeksi illaksi ystäviä, mennään kaupungille, leffaan, syömään tai drinkeille. Arvostan tätä todella paljon ja nautin kun pääsen viettämään aikuisten aikaa ystävien kanssa, ihmisten ilmoille. Jaksaa myös paremmin kotona lasten kanssa. Mies saa käydä ihan yhtä paljon jos haluaa. Hän tosin on enemmän kotihiiri kun minä. Olen 30v kahden lapsen äiti, lapset kouluikäinen ja 3v.

Kerran viikossa pyrin käymään ystävien kanssa lounaalla ja sitten kerran parissa kuukaudessa käydään baarissa.

Lisäksi omaa aikaa n. 1h joka päivä kun mies ja lapset lenkeilyttävät koiran:)

Miehen kanssa meillä on "omaa aikaa" joka toinen lauantai kun lapset ovat mummulla yötä, joskus vietetään se siellä mummulassa, joskus kaksin ja joskus erikseen.

Kokopäivätyö, opinnot ja lapsi. Eipä tässä juuri jää omaa aikaa. Enkä mä juuri kaipaa mitään ihmeellistä, parasta on kun mies vie lasta vaikka viikonloppuna joskus jonnekin ja itse vedän verhot kiinni ja peiton korviin.

Tyttöjen illat ja tyttöjen reissut ei oikein kuulu mun repertuaariin. Vai lasketaanko tyttöjen reissuksi sellainen, kun otin yhden kaverin mukaan hautajaisreissulle, ettei tarvinnut ihan yksin ajaa 600km suuntaansa? Tai siis ajoin toki yksin, mutta oli sentään matkaseuraa. Jos tämä lasketaan, niin sitten olen tehnyt kaksi tällaista tyttöjen reissua.

Ei minulla ole mitään hinkua matkustella ilman miestä tai ilman perhettä. Pari kertaa olen matkustanut lapsen kanssa kahdestaan. Toisella kertaa mies oli työmatkalla muualla ja toisella kertaa mies joutui lähtöpäivänä sairaalaan. Mutta mieluummin reissaan perheen kanssa kuin yksin.