Bikinifitness -dokumentti Muodonmuutoksia tänään TV1:ssä ja Yle Areenassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei Sofia Ruusila kisaa enää?

Hänellä taitaa olla ammattilaiskortti, kisoja järjestetään enemmän Pohjois-Amerikan puolella.

Eiköhän se kanssatreenaajien pilkkaaja ja salakuvaaja some-kiusaaja buuattaisi lavalta ja heiteltäisi mätiä tomaatteja ja hikisiä urheilusukkia sen päälle. Jäisivät ikävästi roikkumaan biksujen paljetteihin.

Anteeksi. Mutta aivan kauhean näköisiä "naisia" ! On olemassa luonnonkauniita naisia niin yksikään noista ei ollut edes luonnonkaunis. Sitten väitetään miten miehet himoitsevat tuon näköistä naista!

Anteeksi menen oksentamaan.

T:Keskiviivan Mies.

Vierailija kirjoitti:

Miksei Sofia Ruusila kisaa enää?

Saa paremmat massit valmentamisesta. Kisaamiseen vain menee rahaa, ja kisadieetti on turhaa riskinottoa kun normaalidieetillä voi syödä terveellisesti. Eli siis fiksu veto Sofialta siirtyä valmentamaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teitä ahdistaa se että jotkut harrastavat tätä lajia? Onko se teiltä jotenkin pois jos he haluavat pyllistellä kaikelle kansalle ? Harrastajathan sitten itse kärsivät haittavaikutukset ja muut,ette te. Joteb kertokaa MIKSI niin kamalaa

MIKSI EI VOIDA PERUSTELLA PELKÄSTÄÄN NUOLIA?? NYT MAMMAT KERTOKAA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä naiset ovat suostuneet tuollaisiin säääntöhin jossa on pakko pyllistää tuomareille? Jos jossain lehdessä tavallinen nainen pyllistää kuvassa samalla lailla niin se on halveksuttavaa pehmopornoa mutta pyllistys tuomareille on urheilua??

Hyvin sanottu! Siinäpä ajateltavaa, miksi pyllistelevät hormonipumpatuille, vanhoille ukkotuomareille???? Oksettaa! Kaikkeen sitä suostuvatkin! Se ei kyllä eroa pornoilusta yhtään! :(

Tuomareille - ja vielä kaikille muillekin :/ Oma ehdoton suosikkini oli kyllä kohdassa 59:30 nähty valokuvaaja :D piti oikein katsoa uudestaan tämä reaktio.

Vierailija kirjoitti:

Kun av mamma näkee naisen, joka treenaa ja näkee vaivaa tavoitteidensa eteen niin eipä siinä kauaa kestä kun on pullamunkki suussa, nenä pystyssä ja kaamea katkera mussutus kuuluu läpi.

Olisi kauheaa elää elämänsä av mamman kaltaisena epäonnistuneena katkerona.

Mä näen jatkuvasti treenaavia naisia kun käyn salilla, olen itse fysioterapeutti ja hyvässä kunnossa. En ole enää ammattiurheilija, mutta silloin kun olin olisi kyllä melkonen naurunremakka irronnut kun joku noista mimmeistä jotka on maalarintelalla maalattuina, naamassa Tikkurilan värikartta ja blingiä koruissa ja bikineissä enemmän kun keskiverto räppärillä olisi tullut mulle kertomaan olevansa urheilija. Vaikka harrastelen enää nykyisin urheilua niin olen silti enemmän kilpaurheilija kuin kukaan noista mimmeistä. Perseen esittely täydessä tällingissä ei ole KILPAURHEILUA.

Hassua sitten miten irvistetään ähkitään... Ja hikeä ei näy missään kun tehdään salitreeniä. Oikeasti onko tuo "dokumentti" joka huumori juttu?

T:Keskiviivan Mies.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuo bikinifitnessin "urheilullisuus" on niin vääristynyttä, kuten koko "kehoilu" tuntuu nykyään olevan. Ohjelmia tehdään lähes täysin ulkonäköpohjalta j ohjelmat jaotellaan "peppu-, etureisi-, olkapää-, takaolkapääpäiviin". Eli käydään salilla ja muokataan sitä tiettyä lihasryhmää tavoitteena saada se NÄYTTÄMÄÄN hyvältä. Toki voima kasaa jonkin verran samalla mutta aika monella fokus on vain ulkonäössä, ja bikinissä se on sitä täysin. 

Saahan sitä ihminen tehdä keholleen mitä huvittaa, mutta itse pidän järkevämpänä liikkua muun kuin sen perseen ja pakaran vuoksi. Olisipa hauska viedä nämä bikinitytöt ja itse Bulli vaikka jonnekin vaellukselle ja 20kg rinkka selkään. Tai tekemään muuta kuntoa vaativaa, mutta ihan tavallista suoritusta. 

He siis pitävät itseään urheilijoina mutta mikä on se kuntotaso ihan oikeasti? Ei jokaisen toki tarvitse maratonia juosta, mutta esimerkiksi tavallinen kuntourheilija jaksaa kyllä juosta 10km ja nostaa oman painonsa penkistä. 

Minua tässä fitnesstouhussa rassaa eniten se, että sitä markkinoidaan nuorille juuri terveellisenä elämäntyylinä vaikka laji on kaukana terveellisyydestä! Tottakai jokainen äärilaji on äärimmillään epätervettä, mutta näistähän suurin osa hehkuttaa lehtien palstoilla että "fitnessistä tuli elämäntapa". 

Kyllä se kello kaulassa salilla juokseminen ja niiden parsojen punnitseminen on kaukana terveellisestä. 

 Sillä pakaran muodolla ei ole mitään väliä jos ei ne jaksa sinua kantaa rappusissa ja elämässä. 

Olen samaa mieltä siitä, ettei pakaran koolla ole väliä, jos sen avulla ei pysty portaita nousemaan ja että jokaisella pitäisi olla sellainen kunto, jolla selviää arjesta. Olen myös  aiemmin kritisoinut tiettyjä kilpailemiseen liittyviä piirteitä tässä ketjussa. Minun on silti vaikeaa ymmärtää miksi ihmisillä on niin negatiivisia asenteita sitä kohtaan, että jotkut treenaavat puhtaasti ulkonäön takia. Joku haluaa olla hyvin hoikka, toinen lihaksikas, kolmas jotain muuta. Jos jaksaa nousta portaat ja kantaa kauppakassit arjessa, niin mitä sillä on väliä, jos joku motivoituu salille vain ulkonäön takia? Minusta fitneksessä (kuin kaikessa muussakin urheilussa vaarallisinta on liika neuroottisuus. Fitnestä kun voi harrastaa myös terveellisesti (kisaaminen on sitten erikseen).

Jos joku asia ärsyttää tuossa touhussa, niin se on nimenomaan strippari -look. Siis kuka on keksinyt tuon tyylin? Lasitohvelit, strassitangat, ihan överit blingikorut, kilo meikkiä naamassa, tekotukka ja pyllistelyposeeraukset. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku treenaa salilla ja tavoitteellisesti hankkii lihasmassaa sekä muokkaa kroppaa, mutta en ymmärrä miksi sitä pitää esitellä noin mauttomasti? Olisi myös hyvä, jos kilpalajissa olisi jotkut selkeät mitattavissa olevat kriteerit, joilla kilpaillaan. Kaikkea ei voi perustella, sillä, että kyseessä on "estetiikkalaji".

Vierailija kirjoitti:

Miksi teitä ahdistaa se että jotkut harrastavat tätä lajia? Onko se teiltä jotenkin pois jos he haluavat pyllistellä kaikelle kansalle ? Harrastajathan sitten itse kärsivät haittavaikutukset ja muut,ette te. Joteb kertokaa MIKSI niin kamalaa

Minua ei ainakaan ahdista yhtään.

Ainoa asia, mitä olen kritisoinut, on tämän pelleilyn pitäminen harrastajien mielestä (huippu-)urheiluna, mitä se todellakaan ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teitä ahdistaa se että jotkut harrastavat tätä lajia? Onko se teiltä jotenkin pois jos he haluavat pyllistellä kaikelle kansalle ? Harrastajathan sitten itse kärsivät haittavaikutukset ja muut,ette te. Joteb kertokaa MIKSI niin kamalaa

Neuroottinen (mm. kaikki kilpailuihin tähtäävä) fitnessurheilu ahdistaa minua samaan tapaan kuin esimerkiksi anorektikot tai itsensä viiltelijät. Jotenkin sitä vain toivoisi, että nuo ihmiset osaisivat käsitellä mieltään painavat asiat ja päästä niistä yli, ei rääkätä itseään tavalla, jolla voi olla loppuelämän kestävät seuraukset.

Niin ja golffikin on kunnon "huippu-urheilua". Kannetaan muutama metri säkkiä, suhastaan pallo lampeen, istutaan pikku autoon ja ajellaan seuraavalle lyönti paikalle... kalorien kulutus ihan "huippu-urheilijan" luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja golffikin on kunnon "huippu-urheilua". Kannetaan muutama metri säkkiä, suhastaan pallo lampeen, istutaan pikku autoon ja ajellaan seuraavalle lyönti paikalle... kalorien kulutus ihan "huippu-urheilijan" luokkaa.

Golfissa lyödään pallo reikään mahdollisimman vähillä lyönneillä. Mitattavissa. Harva pärjää ilman monipuolista treeniä ja mm. mentaalipuolen huippu-urheilutason hallintaa. Urheilu ei ole synonyymi rasvattomuudelle tai lihasmassalle. Olet kuutamolla.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja golffikin on kunnon "huippu-urheilua". Kannetaan muutama metri säkkiä, suhastaan pallo lampeen, istutaan pikku autoon ja ajellaan seuraavalle lyönti paikalle... kalorien kulutus ihan "huippu-urheilijan" luokkaa.

Aaaaaargh...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja golffikin on kunnon "huippu-urheilua". Kannetaan muutama metri säkkiä, suhastaan pallo lampeen, istutaan pikku autoon ja ajellaan seuraavalle lyönti paikalle... kalorien kulutus ihan "huippu-urheilijan" luokkaa.

Golfissa lyödään pallo reikään mahdollisimman vähillä lyönneillä. Mitattavissa. Harva pärjää ilman monipuolista treeniä ja mm. mentaalipuolen huippu-urheilutason hallintaa. Urheilu ei ole synonyymi rasvattomuudelle tai lihasmassalle. Olet kuutamolla.

Ha! Fitness-kissan reikää lyö myös salijonnen minimaila :-)

oli kyllä hyvä ja kiinnostava dokumentti. Surullinen lajihan tuo on, oikeastaan mikä tahansa fanaattinen lajiharrastus on tuon tyyppistä (pakkomielteistä)touhua. Itselleni tuli jostain syystä mieleen koiranäyttelyt. Sairailta ja syömishäiriöisiltä nuo naiset vaikuttavat. Kun olivat rivissä lavan takana siellä kisoissa, tunnelma  oli kuin jossain kammottavassa friikkishowssa. En todellakaan ihaile tuollaista elämäntapaa enkä kuntoa. Taistellaan kovasti biologiaa vastaan ja tulokset ovat sitten juuri sitä kuukautisten loppumista yms. Se ei ole tervettä eikä terveellistä, naisen kehon ei kuulu olla rasvaton. Syömishäiriöitä läheltä seuranneena tuo touhu on juuri samaa, pakkomielteistä kehon kyttäämistä ja ruokien tarkkailua. Jos ihminen herää keskellä yötä unelmoiden ruoasta niin kyllä siinä on terveellisen kuntoilun rajat ylitetty aikapäiviä sitten! Ilmiö on huolestuttava siksikin, että yhteiskunnan maksettavaksihan monet näistä ongelmista sitten tulevat. 

Katsoin äsken. Koen olevani suvaitsevainen ja avarakatseinen ihminen, ja lähtökohtaisesti pyrin ymmärtämään enkä tuomitsemaan ja kritisoimaan, mutta tässä fitness-touhussa on jotain sellaista, mitä en kertakaikkiaan voi käsittää. Tiedän, että en ole mikään arvostelemaan kenenkään toisen valintoja, ja että ihmiset ovat erilaisia ja saavat mielihyvää eri asioista, mutta kun minun silmääni yksikään noista naisista ei näyttänyt edes oikeasti nauttivan tuosta touhusta.

Toki koko dokumentista paistoi jonkin verran läpi tekijöiden agenda näyttää fitneksen raadollisuus ja ehkä kritisoidakin lajia, mutta siis eikai kukaan, edes nuo kilpailijat itse voi väittää, että se että touhu on jotain muuta kuin mielenterveysongelmaisten ja neurootiikkojen hätähuutoa, kun liimataan glitterbikineitä kiinni rääkättyyn kroppaan, maalataan pakaroita telalla oransseiksi ja sen jälkeen irvistellään ja venkoillaan lavalla ja ollaan NIIIIN upeita ja ihanteita ja ihailtuja.

Olisi oikeasti ollut kiinnostavaa kuulla enemmän näiden naisten ajatuksia. Mikä ajaa lajin pariin? Mitä hyvää bikinifitness on heidän elämäänsä tuonut? Miltä heistä tuntuu se katseen alla oleminen, mikä saa heidät kerta toisensa jälkeen alistumaan tuomareiden arvosteltavaksi? Miltä tuntuu, kun "ihannevartalo" on jonkun toisen tarkoin määrittelemä muotti, ja sitä kohti pyritään sentti ja kalori kerrallaan?

Yllättyin eniten siitä, lajin pariin hakeutuu myös aikuisia, järkeviä ja fiksuja naisia. Ymmärrän vielä sen, että vähän bimbo, itsestään epävarma tyttölapsi kokee saavansa hyväksyntää ja ihailua tuosta kaikesta, mutta että kapiaisena työskennellyt nainen meni vapaaehtoisesti pyllistelemään sinne niitten rasvaisten ukkojen eteen, tai se juristi, joka vaikutti niin kovin epävarmalta itsestään. Tiedän kyllä, että ammatti kertoo ihmisestä yllättävän vähän jos mitään, mutta silti, en vaan voi käsittää, että jos rahkeet selvästi riittävät muuhunkin ja silti annetaan kaikki vapaa-aika moisille karjamarkkinoille.

Onhan noilla mimmeillä ihan käsittämättömän kova itsekuri, mutta kun sillä samalla sisäisellä palolla voisi vaikka opiskella itselleen minkä tahansa ammattin, olla huippu-urheilija, kiivetä vuorelle, perustaa yrityksen, tehdä jotain hyvää tässä maailmassa, mutta ei, se kaikki henkinen voimavara käytetään kropan loputtomaan muokkaamiseen vain siksi, että voi hetken keikistellä lavalla ja tuntea olevansa ihaltu. Voi tätä 2000-luvun sieluttomuutta ja pinnallisuutta.

Voi, tämän dokumentin nähtyäni olen niin onnellinen ja kiitollinen sitä, että vaikka olen nuori nainen, tuo maailma ei ole koskaan näyttäytynyt kutsuvana ja kiinnostavana. Minulle voimaannuttavaa urheilua on vaeltaa rinkka selässä erämaan rauhassa, mua ei haittaa että vatsassa on vähän löysää ja minulle menestyksen mittarit ovat ihan jossain muualla kuin muovisissa pysteissä, instagramin seuraajien määrässä ja peilikuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja golffikin on kunnon "huippu-urheilua". Kannetaan muutama metri säkkiä, suhastaan pallo lampeen, istutaan pikku autoon ja ajellaan seuraavalle lyönti paikalle... kalorien kulutus ihan "huippu-urheilijan" luokkaa.

Urheilu ei ole = kalorien kulutus.

Myös taitolajit ovat urheilua, golfin lisäksi esimerkiksi ammuntalajit.

Näissä on erittäin yksinkertaista mitata, kuka on paras ja voittaa kilpailun ja tuurilla et pitkälle pärjää. Siinä ei hiusten hulmuttelu tai takamuksen pyörittely auta.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja golffikin on kunnon "huippu-urheilua". Kannetaan muutama metri säkkiä, suhastaan pallo lampeen, istutaan pikku autoon ja ajellaan seuraavalle lyönti paikalle... kalorien kulutus ihan "huippu-urheilijan" luokkaa.

Kalorienkulutuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko joku laji urheilua. Lisäksi yleensä golfaajat kävelevät sen radan läpi (autoja vain harvoilla) ja suurimmalla osalla ei ole caddya kantamassa laukkua. Itse pelaillen golfia ihan täysin harrastuksena, mutta kyllä se lyönti tuntuu käsissä ja selässä.

Hyvä fitnessbimbo, turhaan etsit turhempaa "urheilu"lajia muualta, se on se oma lajisi. Salilla käyminen ei ole kilpaurheilua ellet sitten nosta siellä salilla kilpaa esim. Penkkiä.

281 jatkaa vielä kommentoiden tätä viestiä: kysyt mikä näitä naisia ajaa lajin pariin, mikä saa ihan fiksuiltakin vaikuttavat naiset tuonne? Mulle se koko ajatusmaailma kirkastui siinä kohtauksessa jossa se juristinainen keittiössään lajitteli niitä ruokarasioita/söi ja puhui, kuinka tämä laji tuo elämään järjestyksen ja poistaa kaaoksen syömisestä ja elämästä muuten. Siinä kohtaa todellakin lamppu syttyi ja ymmärsin viimeistään, että ko.nainen on kaikesta ulkoisesta menestyksestään (juristin koulutus, hyvä työpaikka, hieno koti) TODELLA rikkinäinen ja epävarma ihminen. Hän hallitsi sisäistä kaaostaan tällä harrastuksella. Samalla tavalla kuin syömishäiriöinen hallitsee (tai siis kuvittelee hallitsevansa) sisäistä kaaosta ja ulkopuolisia vaatimuksia syömisen kontrolloimisella. 

Eli todellakin vaikuttaa, että tämä fitness-touhu on hyväksytty ja ihailtu muoto syömishäiriöistä. Itsekuri ja rasvaton kroppa ovat tässä tapauksessa ihailun arvoisia kun siitä tehdäänkin TAVOITTEELLINEN TREENI eikä vain surkeata, syömistään lihomisen pelossa kyttäävää anorektikon sairautta. 

Vierailija kirjoitti:

Katsoin äsken. Koen olevani suvaitsevainen ja avarakatseinen ihminen, ja lähtökohtaisesti pyrin ymmärtämään enkä tuomitsemaan ja kritisoimaan, mutta tässä fitness-touhussa on jotain sellaista, mitä en kertakaikkiaan voi käsittää. Tiedän, että en ole mikään arvostelemaan kenenkään toisen valintoja, ja että ihmiset ovat erilaisia ja saavat mielihyvää eri asioista, mutta kun minun silmääni yksikään noista naisista ei näyttänyt edes oikeasti nauttivan tuosta touhusta.

Toki koko dokumentista paistoi jonkin verran läpi tekijöiden agenda näyttää fitneksen raadollisuus ja ehkä kritisoidakin lajia, mutta siis eikai kukaan, edes nuo kilpailijat itse voi väittää, että se että touhu on jotain muuta kuin mielenterveysongelmaisten ja neurootiikkojen hätähuutoa, kun liimataan glitterbikineitä kiinni rääkättyyn kroppaan, maalataan pakaroita telalla oransseiksi ja sen jälkeen irvistellään ja venkoillaan lavalla ja ollaan NIIIIN upeita ja ihanteita ja ihailtuja.

Olisi oikeasti ollut kiinnostavaa kuulla enemmän näiden naisten ajatuksia. Mikä ajaa lajin pariin? Mitä hyvää bikinifitness on heidän elämäänsä tuonut? Miltä heistä tuntuu se katseen alla oleminen, mikä saa heidät kerta toisensa jälkeen alistumaan tuomareiden arvosteltavaksi? Miltä tuntuu, kun "ihannevartalo" on jonkun toisen tarkoin määrittelemä muotti, ja sitä kohti pyritään sentti ja kalori kerrallaan?

Yllättyin eniten siitä, lajin pariin hakeutuu myös aikuisia, järkeviä ja fiksuja naisia. Ymmärrän vielä sen, että vähän bimbo, itsestään epävarma tyttölapsi kokee saavansa hyväksyntää ja ihailua tuosta kaikesta, mutta että kapiaisena työskennellyt nainen meni vapaaehtoisesti pyllistelemään sinne niitten rasvaisten ukkojen eteen, tai se juristi, joka vaikutti niin kovin epävarmalta itsestään. Tiedän kyllä, että ammatti kertoo ihmisestä yllättävän vähän jos mitään, mutta silti, en vaan voi käsittää, että jos rahkeet selvästi riittävät muuhunkin ja silti annetaan kaikki vapaa-aika moisille karjamarkkinoille.

Onhan noilla mimmeillä ihan käsittämättömän kova itsekuri, mutta kun sillä samalla sisäisellä palolla voisi vaikka opiskella itselleen minkä tahansa ammattin, olla huippu-urheilija, kiivetä vuorelle, perustaa yrityksen, tehdä jotain hyvää tässä maailmassa, mutta ei, se kaikki henkinen voimavara käytetään kropan loputtomaan muokkaamiseen vain siksi, että voi hetken keikistellä lavalla ja tuntea olevansa ihaltu. Voi tätä 2000-luvun sieluttomuutta ja pinnallisuutta.

Voi, tämän dokumentin nähtyäni olen niin onnellinen ja kiitollinen sitä, että vaikka olen nuori nainen, tuo maailma ei ole koskaan näyttäytynyt kutsuvana ja kiinnostavana. Minulle voimaannuttavaa urheilua on vaeltaa rinkka selässä erämaan rauhassa, mua ei haittaa että vatsassa on vähän löysää ja minulle menestyksen mittarit ovat ihan jossain muualla kuin muovisissa pysteissä, instagramin seuraajien määrässä ja peilikuvassa.