Perittekö kotona asuvilta aikuisilta lapsiltanne vuokraa tai muita maksuja?
Jos siis esimerkiksi tilanne, että lapsenne on 19v ja opiskelee ja käy osa-aikatöissä. Maksaako lapsenne teille osan vuokrasta tai ruokamenoista?
Kommentit (25)
Emme aio pyytää. Esikoinen täyttää kohta 18-v ja on sanottu, että kotona saa asua niin kauan kuin haluaa. Sen verran voisi itse tienata, että saa rahaa bensaan ja baariin.
Tietenkin jos kotona asuu niin vuokraa pitää maksaa ja osallistua kodin toimiin.
En halua lapsistani uusavuttomia lellivauvoja.
En peri, koska ei tarvitse. Varmaan jos olisimme köyhiä, tilanne olisi toinen ja kukin osallistuisi kykyjensä mukaan.
Sen sijaan pikku hiljaa on saanut alkaa tekemään mm vaateostokset omilla rahoillaan. Meillä siis syksyllä 19v täyttävä nuori, joka käy parina iltana viikossa töissä ja opiskelee lukiossa.
Vierailija kirjoitti:
Emme aio pyytää. Esikoinen täyttää kohta 18-v ja on sanottu, että kotona saa asua niin kauan kuin haluaa. Sen verran voisi itse tienata, että saa rahaa bensaan ja baariin.
Onnea uusavuttoman lellivauvan kasvattamisesta!
Tyttö asui kotona vielä 18-20v. ja ei tietenkään tarvinnut maksaa mitään vuokraa tai ruokia.
Maksoimme jopa puhelimen ja vakuutuksen ja ne maksamme vieläkin vaikka tyttö ei asu enää kotona.
Emme peri mitään kesätöiden vuoksi kotiin muuttavalta opiskelijalta. Jos asuisin yksin ja olisin peruspäivärahalla, niin silloin lapsi saisi ostaa herkut ja vastaavat itse, minä tarjoaisin vain sitä, mihin rahat riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
En peri, koska ei tarvitse. Varmaan jos olisimme köyhiä, tilanne olisi toinen ja kukin osallistuisi kykyjensä mukaan.
Sen sijaan pikku hiljaa on saanut alkaa tekemään mm vaateostokset omilla rahoillaan. Meillä siis syksyllä 19v täyttävä nuori, joka käy parina iltana viikossa töissä ja opiskelee lukiossa.
Niin, ihan totta. Jos on kyseessä köyhä perhe, tai ei välttämättä köyhä, mutta ei niin rikaskaan, niin mielestäni on kohtuullista odottaa täysi-ikäisen lapset osallistuvan vuokrakuluihin tai muuten asumiskuluihin. On aika kallista elättää aikuista ihmistä, tai useampaa. Täysin eri asia jos vanhemmilla ei ole huolta rahasta.
Meidän aikuiset opiskelevat lapset asuvat meidän talossa kaupungissa. Hoitavat pihan, kotityöt jne.
Mitään ei tarvitse maksaa, tietenkään. Hyvä vaan että joku vahtii taloa, kun me asutaan enimmäkseen kakkosasunnolla.
Niin kauan kuin nuori opiskelee, emme peri, vaikka menisi töihinkin. Jos lopettaisi opinnot, edellyttäisin työnhakua ja osallistumista asumiskuluihin. Maksamme myös (pakolliset) vaatteet, kännyn, bussilipun ja koulumenot.
Sen sijaan kk-rahan maksamisen lopetimme, kun täytti 18. Huvitukset saa siis rahoittaa itse.
Oma lapsi vielä vauva, mutta olen ajatellut lukio- ja/tai amisopinnot tietty kotona saa asua vielä täysikäisenäkin, mutta sitten sais lähteä omilleen. Mitään 25-v. työtöntä luuseria en ala nurkissani katselemaan, saati elättämään. Kuuluu normaaliin elämään aikuistuminen ja itsenäistyminen, mieluusti 18-20 vuoden iässä. Minut, esikoisensa äiti potki pihalle hiukka vaille 19-vuotiaana, 21-vuotias pikkuveli sen sijaan sikailee vieläkin äitin nurkissa, ryyppää kaikki viikonloput, ei osaa itse laittaa ruokaa kun äiti miesystävänsä luona vaan syö esim pizzaa tai kananugetteja, kaikki rahat menee auton laittoon. Että reilukerhosta päivää. Itse olin tuon ikäisenä jo tavannut tulevan lapseni isän ja asuin vieraalla paikkakunnalla opiskelemassa kaksin koirani kanssa. Noin niitä luuserimiehiä ilmeisesti kasvatetaan. Naurettavinta on että ennen armeijaan menoa veljeni kävi töissä, josta sai parempaa kuukausipalkkaa kuin äitini! Ja kaikki rahat meni autoon ja baareihin.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi vielä vauva, mutta olen ajatellut lukio- ja/tai amisopinnot tietty kotona saa asua vielä täysikäisenäkin, mutta sitten sais lähteä omilleen. Mitään 25-v. työtöntä luuseria en ala nurkissani katselemaan, saati elättämään. Kuuluu normaaliin elämään aikuistuminen ja itsenäistyminen, mieluusti 18-20 vuoden iässä. Minut, esikoisensa äiti potki pihalle hiukka vaille 19-vuotiaana, 21-vuotias pikkuveli sen sijaan sikailee vieläkin äitin nurkissa, ryyppää kaikki viikonloput, ei osaa itse laittaa ruokaa kun äiti miesystävänsä luona vaan syö esim pizzaa tai kananugetteja, kaikki rahat menee auton laittoon. Että reilukerhosta päivää. Itse olin tuon ikäisenä jo tavannut tulevan lapseni isän ja asuin vieraalla paikkakunnalla opiskelemassa kaksin koirani kanssa. Noin niitä luuserimiehiä ilmeisesti kasvatetaan. Naurettavinta on että ennen armeijaan menoa veljeni kävi töissä, josta sai parempaa kuukausipalkkaa kuin äitini! Ja kaikki rahat meni autoon ja baareihin.
Tuollainen hyväksikäyttö on kyllä törkeää. En itse kehtaisi noin toimia. Itse muutin kotoa pois kun olin 16v. Ei olisi kyllä tullut mieleenikään jäädä yhtään pidemmäksi aikaa kotiin asumaan, kun kaipasi sellaista itsenäistymistä. Muistan hyvin kuinka suuri palo oli lähteä omille teille :)
No olisko tilanne toinen, jos lapsesi olisi +20v ilman opiskelua tai työtä? Antaisitko asua kotona ilmaiseksi?
Omani on nyt 17, lukiossa ja ei ole kesätöitä ainakaan vielä saanut. Ensi keväänä 18.
En usko että perimme ainakaan lukioaikana mitään, vaikka rahasta välillä tiukkaa onkin. Tähänkin asti on pärjätty, eiköhän sitä vielä pari vuotta jotenkin selvitä. Toki toivon hartaasti, että löytäisi töitä, helpottaisi esim vaatteiden ja harrastusmenojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No olisko tilanne toinen, jos lapsesi olisi +20v ilman opiskelua tai työtä? Antaisitko asua kotona ilmaiseksi?
No mä en kyllä sellaista katselis. Saamattomuus ärsyttää mua muutenkin, enkä aio elättää lapsia koko elämänsä ajan.
Nämä kysymykset eivät taida koskettaa rikkaita. Lapsille on jo siirretty niin paljon rahaa, että ei olisi pointtia ottaa niitä takaisinpäin. Muutenkin ongelma on pikemminkin se, että perintöverot ovat aikanaan suuret, jos omaisuutta ei ole siirretty.
Aion periä, että olisi pesämunaa sitten kn tarvitsee. Muutoin kaikki raha menisi turhuuksiin.
Mun mielestä olisi hyvä muuttaa kotoa pois jo viimeistään siinä 18-19v. Vanhemmat voivat sitten tarvittaessa tukea rahallisesti tai muuten, mutta kyllä tuon ikäisen täytyy jo itsenäistyä sen verran että asuu muualla kuin kotona.
Olen vähän kahden vaiheilla. Jäin itse vuosi sitten työttömäksi, ansiosidonnaisen raja häämöttää ja pärjäisin ihan ok, jos voisin myydä tämän kämpän ja muuttaa pienempään asuntoon... mutta nyt nuoren takia asun eri elämäntilanteen mukaan mitoitetussa asunnossa ja asuntolainan kulut hirvittävät. Työtä toki haen myös.
Yritän juuri miettiä mikä olisi fiksuinta. Pyytää pari sataa nuorelta vaiko myydä ja ostaa pienempi (jolloin nuorelle ei olisi omaa huonetta...). Vuokralle ei ole järkeä lähteä, koska lainaa kuitenkin sen verran maksettu, että pienen asunnon saisin ilman lainaa hankittua ja sitten olisi halpaa elää.
En. He opiskelevat ja mielelläni tuen elämistä. Fiksumpaa tehdä se näin.