Epäilen, että ystäväni on patologinen valehtelija

Muistan jo lapsena pohtineeni tätä mahdollisuutta, sillä ystäväni kertoi minulla aina kovin hurjia tarinoita elämästään, jotka usein olivat niin uskomattoman kuuloisia, etteivät ne voineet olla totta. Esimerkiksi hänen isänsä vakavasta sairaudesta, johon lähes kaikki sairastuneet kuolevat. Isä on edelleen hyvinvoiva ja elossa 20 vuoden jälkeenkin. Osa jutuista ei todistettavastikaan olleet tosia, mutta en jaksanut niistä enempää kysellä. Hän myös huijasi minua räikeästi pelatessamme pelejä, eikä koskaan suostunut myöntämään asiaa.

Nyt vanhempana olen jotenkin salaa hyväksynyt sen, että hän kertoo minulle juttuja, jotka eivät omasta mielestäni kuulosta ollenkaan totuudenmukaisilta. Nyökyttelen vain hiljaa ja mielessäni mietin, onko mikään hänen kertomistaan asioista totta. Usein huomaan hänen menevän vaikeaksi, jos esitän liian yksityiskohtaisia jatkokysymyksiä johonkin juttuun tai kyseenalaistan hänen ajatuskulkujaan.

Voisiko olla siis niin, että hän on patologinen valehtelija? Ainakin hänen kanssaan on aina ollut epämiellyttävää keskustella, jos olen joutunut kuuntelemaan hänen värikkäitä tarinoitaan, sillä jokin minussa sanoo, että hän valehtelee.