Olen saattanut viimein löytää miehen, joka jopa oikeasti saattaa rakastaa minua. Mitä sanotte?
No ajattelette varmaan, jos sitä täytyy kysyä niin hän tuskin rakastaa.
Olen kuitenkin aika epävarma ihminen näissä asioissa ja siihen on myös hyvä syy.
Se näkyy käytöksestäni etten luota ja pidän liikaakin itseni suojassa.
Saatan välillä päättää, etten voikaan luottaa ja etäännyn.
Seksin harrastamista venytän enkä halua näyttäytyä alasti.
Olen vaikea nainen jos minut haluaa sänkyyn. Ehkä vielä vaikeampi jos kanssani haluaa vakaamman suhteen.
No mies sanoi kiinnostuneen minusta jo tavattuamme. Minusta tuli kuulemma hyvä olo hänelle.
Olimme pitkään vain hyviä tuttavia ennen kun suhteemme alkoi syventymään muutaman tapahtuman jälkeen.
No sitten minussa alkoi sellainen "taistele tai pakene- reaktio". Aloin etääntymään, lopulta riitelin asioista ja kokeilin häntä. Testailin ja halusin tietää mitä hän minusta haluaa.
Tiedän, kuulostan hullulta ja niin olenkin kai jos minun pitää itseni kustannuksella luottaa ja avata sydämeni jollekin.
No mies ei koskaan luovuttanut suhteeni. Oli ymmärtäväinen ja hoki uudestaan ja uudestaan, ettei hän tahdo pahaa ja kesti minun avautumiset monta kertaa.
No lopulta aloin luottamaan.
Hän on paljon tukenut ja auttanut minua asioissa. Koskaan ei ole hermostunut.
On aina tasa-painoinen mutta myös itsekäs tietyllä tapaa. Tarkoitan, että ei kuitenkaan ole minusta mitenkään riippuvainen vaan hänellä on oma elämä ja kunnioittaa minunkin vapautta.
Hän on ihana mies ja puhuu tunteistaan niin hyvistä kun huonoista.
Haluaa pitää minusta huolen.
Hän myös pitää minua todella seksikkäänä ja upeana ilmestyksenä mutta ei kuitenkaan painostanut koskaan seksiin.
Olemme kyllä jo seksiä harrastaneet mutta kauan olimme vain ystäviä ja suhteemme syveni pikkuhiljaa.
Saan olla kiitollinen hänestä.
En ymmärrä miten ihminen on voinut kestää näin paljon minun heikkoja kohtia pitämättä kuitenkaan hulluna.
Hän on aina yrittänyt auttaa ja nostanut itsetuntoani ja tukenut kaikenlaisia päätöksiäni.
Tuntuu, että hän on päättänyt rakastaa minua kaikesta huolimatta.
Kommentit (23)
Ap kuulostaa melko työläältä ja vähän pelottavalta.
Ap kuulostaa nuorelta ja mies vähintään keski-ikäiseltä. Olen tainnut lukea saman tarinan täältä aiemminkin. Eri sanoilla tosin, kiitos kun et ap copy-pastennut vanhaa aloitusta.
Onnea! Tuli mieleen oman suhteeni kun luin aloituksesi. Olen ulkopuolisesti täysin normaali, eikä minulla ole mitään diagnooseja. Lapsuudestani johtuen, en varmaan kuitenkaan koskaan tule olemaan ns. normaali ihminen. En luota ihmisiin, olin vainoharhainen, en osaa päästää ihmisiä lähelle ja minulla on ongelmallinen suhtautuminen seksiin.
Tilanteesi kuulostaa niin paljon oman suhteeni alulta, että veikkaisin miehen rakastavan sinua. Olin oman suhteeni alussa samanlainen pakenija. Miehellä kestikin kokonainen vuosi saada minut suhteeseen ja siitä vielä kuukausia saada minut sänkyyn. Tämä suhde on kuitenkin ollut parasta mitä minulle on tapahtunut ja mies sanoo samaa. Mies on aina ollut kärsivällinen, tasapainoinen, pitänyt minusta huolta, tukenut ja suojellut. Miehen tietoinen pyrkimys parantaa itsetuntoani on tehnyt ihmeitä vuosien varrella. Olenkin paljon tasapainoisempi nykyään ja vainoharhaiset ajatukset ovat kadonneet. Olemme asuneet jo vuosia onnellisesti yhdessä. Kaikista ihmeellisintä on se, että vaikka olenkin tällainen "sekopää" ei meillä ole ollut ongelmia tai riitoja.