Kellään kokemusta mitä patologisen valehtelijan päässä liikkuu, kun jää kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yhdellä patologisella valehtelijalla mureni koko maailma kiinni jäädessään, joutui menemään terapiaan, menetti kaverinsa, yms. Kaikenlaisia valheita oli mitä ihmeellisimpiä, jotka osa uskoi, osa ei, osa kohautti vain olkapäitä. Se mikä murensi henkilön kulissit oli että väitti hänellä olevan seurustelu/seksisuhteita kavereidensa kanssa, josta jäi tietenkin kiinni ja ei nyt kukaan halua tuollaista itsestään leviteltävän. Ihmiset olivat siis todella vihaisia. Kun lähes kaikki käänsivät selkänsä alkoi matelu vaihe/come clean itku vaihe jossa haettiin sympatiaa. Uskottelu että terapian avulla muututaan. Se toimi moniin. Nyt kuitenkin taas merkkejä valehtelun jatkumisesta ja saa nähdä minkälaiset verkot ympärilleen taas luo. Se vetää ihmisiä verkkoon kun väittää että on todella mielenkiintoinen hahmo, jolla on rahaa, taitoja ja haalii ympärille vaikutusvaltaisia ihmisiä. Todellisuudessa kaiken valheellisuuden alla on todella pieni ihminen.

Siis sulleko joku tuli sanomaan et tämä ihminen on väittäny et olis seurustelu suhde hänen kanssaan vai miten? Mitä jos tuo viestin tuoja valehtelee? Nämä kaverit ilmeisesti kuitenkin on ollu eri sukupuolta?

Ei itse olen ulkopuolinen seuraaja sellainen jota kohtaan ei olla rikottu (ainakaan tietääkseni). Tämä patologinen valehtelija on itse myöntänyt tilanteensa eli ei ole kiinni väärästä informaatiosta. Itse olen se olan kohauttaja kun minulle on kerrottu ennen romahtamista mitä ihmeellisimpiä tarinoita mm. että panin juuri 10 minsaa sitten tuon Pipsan kanssa. Tarina oli mahdoton siinä tilanteessa. En tiennyt kuka tuo Pipsa oli, mutta siinä vaiheessa tajusin minkälaista kuoppaa itselleen on kaivamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yhdellä patologisella valehtelijalla mureni koko maailma kiinni jäädessään, joutui menemään terapiaan, menetti kaverinsa, yms. Kaikenlaisia valheita oli mitä ihmeellisimpiä, jotka osa uskoi, osa ei, osa kohautti vain olkapäitä. Se mikä murensi henkilön kulissit oli että väitti hänellä olevan seurustelu/seksisuhteita kavereidensa kanssa, josta jäi tietenkin kiinni ja ei nyt kukaan halua tuollaista itsestään leviteltävän. Ihmiset olivat siis todella vihaisia. Kun lähes kaikki käänsivät selkänsä alkoi matelu vaihe/come clean itku vaihe jossa haettiin sympatiaa. Uskottelu että terapian avulla muututaan. Se toimi moniin. Nyt kuitenkin taas merkkejä valehtelun jatkumisesta ja saa nähdä minkälaiset verkot ympärilleen taas luo. Se vetää ihmisiä verkkoon kun väittää että on todella mielenkiintoinen hahmo, jolla on rahaa, taitoja ja haalii ympärille vaikutusvaltaisia ihmisiä. Todellisuudessa kaiken valheellisuuden alla on todella pieni ihminen.

Millaisia merkkejä on valehtelun jatkumisesta? Millä tavalla väittää olevansa mielenkiintoinen hahmo? Millaisia taitoja hän esittelee hänellä olevan? Keitä nämä vaikutusvaltaiset ihmiset on ja missä hän heihin tutustuu?

Valehtelu jatkuu sellaisena mitä se minissään on eli jotain todella merkittävää tapahtuu hänen ympärillään, esim. pelastamassa kaveriaan onnettomuudesta.

Voi vaikka esittää että on ammattitaitoinen jollakin alalla, menestynyt, kuuluisa. Vaikutusvaltaisiin ihmisiin voi tutustua tekemällä itsensä heille hyödylliseksi palveluksilla tms. Henkilöt ovat bändi maailmasta tai muita kulttuurisia vaikuttajia, joita ihmiset katsovat ylöspäin. Näin patologinen valehtelija saa sitä valoa itseensä tuntemalla nämä tyypit.

Mun äidissä on vähän tätä. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa. MUTTA: on ilmeisesti ollut vihainen ja kateellinen mulle siitä, että mä en ole halunnut olla ystävilleni jokin palvelija, vaan tasaveroinen henkilö, ja on saanut aivan mielettömät itkupotkuraivarit ja moraaliset herneenpalot nokkaansa, jos on käynyt ilmi, etten asennoidu samoin kuin hän. Loukkaan kuulemaa ystäviäni ja olen röyhkeä. Kun mulle ystävyys perustuu toisesta välittämiseen, ei siihen, että olen hyödyllinen tai toinen on.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yhdellä patologisella valehtelijalla mureni koko maailma kiinni jäädessään, joutui menemään terapiaan, menetti kaverinsa, yms. Kaikenlaisia valheita oli mitä ihmeellisimpiä, jotka osa uskoi, osa ei, osa kohautti vain olkapäitä. Se mikä murensi henkilön kulissit oli että väitti hänellä olevan seurustelu/seksisuhteita kavereidensa kanssa, josta jäi tietenkin kiinni ja ei nyt kukaan halua tuollaista itsestään leviteltävän. Ihmiset olivat siis todella vihaisia. Kun lähes kaikki käänsivät selkänsä alkoi matelu vaihe/come clean itku vaihe jossa haettiin sympatiaa. Uskottelu että terapian avulla muututaan. Se toimi moniin. Nyt kuitenkin taas merkkejä valehtelun jatkumisesta ja saa nähdä minkälaiset verkot ympärilleen taas luo. Se vetää ihmisiä verkkoon kun väittää että on todella mielenkiintoinen hahmo, jolla on rahaa, taitoja ja haalii ympärille vaikutusvaltaisia ihmisiä. Todellisuudessa kaiken valheellisuuden alla on todella pieni ihminen.

Siis sulleko joku tuli sanomaan et tämä ihminen on väittäny et olis seurustelu suhde hänen kanssaan vai miten? Mitä jos tuo viestin tuoja valehtelee? Nämä kaverit ilmeisesti kuitenkin on ollu eri sukupuolta?

Ei itse olen ulkopuolinen seuraaja sellainen jota kohtaan ei olla rikottu (ainakaan tietääkseni). Tämä patologinen valehtelija on itse myöntänyt tilanteensa eli ei ole kiinni väärästä informaatiosta. Itse olen se olan kohauttaja kun minulle on kerrottu ennen romahtamista mitä ihmeellisimpiä tarinoita mm. että panin juuri 10 minsaa sitten tuon Pipsan kanssa. Tarina oli mahdoton siinä tilanteessa. En tiennyt kuka tuo Pipsa oli, mutta siinä vaiheessa tajusin minkälaista kuoppaa itselleen on kaivamassa.

Ompas hölmö mies.

Minua on loukannut se, että äiti syyttää minua röyhkeksi, koska en halua käyttäytyä kuten hän, koska hänellä on jotain ihme traumoja siitä, mitä joku ajattelee hänestä, jos hän edellyttäisi tasaveroista ihmissuhdetta.

ap

Äitinikin voisi opetella miten ollaan loukkaamatta toisia, ennen kuin haukkuu minua röyhkeäksi.

ap

Ihan näin huomiona tähän muuten vaan, että onko sulla käynyt ikinä mielessä sellainen asia että vanhempasi *toivottavasti* on elättänyt sinua esim. sen lähemmäs 20 vuotta tms mikä kesti ennen kuin itsenäistyit ja muutit omillesi? Maksatko itse tällä hetkellä kenties omien lastesi elinkustannukset kuten vuokran (tai asuntolainan tmvs) ja sähköt ja ruokakulut ja vaatekulut ja harrastusmenot?? Eli oikeasti, vaikka vanhempasi valittaisi ettei hänellä ole rahaa mihinkään sinusta johtuen eikä se itseasiassa pätisi NYT mihinkään vaan oikeastaan päinvastoin niin jos ei ole ikinä aiemmin sanonut mitään siitä että öö.. Elätti sinua jopa 20 vuotta niin itseasiassa äitisi pointti voisi olla täysin validi. Tuskin omat lapsesikaan teillä tällä hetkellä sähkölaskuja juuri makselevat. Mieti sitä.. Varsinkin isommat lapset ovat varmasti halunneet jo paljon kaikkea itselleen, ellei jo ne pienemmätkin esimerkiksi leluja. Sinullako ei ollut kasvaessasi yhtään mitään, mihin äitisi olisi rahojaan laittanut? Mistä tiedät, onko suosinut tällöin sinua vai itseään? Leveilikö aina omilla ostoksillaan ja sinä et saanut mitään? Jos sait ruokaa kotona, niin oletko ymmärtänyt 10 vuoden ruoiltakin jonkun hinnan löytyvän vai kasvattiko äitisi sinulle kotona kasvikset joita syötti kaikki ne vuodet..? Ja josta siitäkin tulisi kotona ihan vesikustannuksia kasveja kasvatellessa.. En nyt yritä syyllistää enempää, vaan nyt jos alat tuosta asiasta vellomaan ihan traumassa asti niin YLEENSÄ homma menee niin että vanhemmat elättävät lapsensa sekä saattavat ihan tinkiä omista tarpeistaan lapsiaan varten tai heidän vuoksensa. Valvovat öitä alkuun, lastaan ruokkien ja muutenkin matkan varrella voi joutua tekemään lastensa eteen myös monia uhrauksia, vaikka lapsistaan olisi todella sitä suurta iloa ja ylpeyttä myös.. Ei äitisi siis välttämättä väärässä asiassa ole, ellet oikeasti tiedä useamman vuoden kirjanpitoa. Tuskin olet elänyt läpi kasvuvuosiesi ilman yhtään mitään, kun kerran tällä hetkellä elossa olet kirjoittamassa näistä huomioistasi.

kävikö mielessä kirjoitti:

Ihan näin huomiona tähän muuten vaan, että onko sulla käynyt ikinä mielessä sellainen asia että vanhempasi *toivottavasti* on elättänyt sinua esim. sen lähemmäs 20 vuotta tms mikä kesti ennen kuin itsenäistyit ja muutit omillesi? Maksatko itse tällä hetkellä kenties omien lastesi elinkustannukset kuten vuokran (tai asuntolainan tmvs) ja sähköt ja ruokakulut ja vaatekulut ja harrastusmenot?? Eli oikeasti, vaikka vanhempasi valittaisi ettei hänellä ole rahaa mihinkään sinusta johtuen eikä se itseasiassa pätisi NYT mihinkään vaan oikeastaan päinvastoin niin jos ei ole ikinä aiemmin sanonut mitään siitä että öö.. Elätti sinua jopa 20 vuotta niin itseasiassa äitisi pointti voisi olla täysin validi. Tuskin omat lapsesikaan teillä tällä hetkellä sähkölaskuja juuri makselevat. Mieti sitä.. Varsinkin isommat lapset ovat varmasti halunneet jo paljon kaikkea itselleen, ellei jo ne pienemmätkin esimerkiksi leluja. Sinullako ei ollut kasvaessasi yhtään mitään, mihin äitisi olisi rahojaan laittanut? Mistä tiedät, onko suosinut tällöin sinua vai itseään? Leveilikö aina omilla ostoksillaan ja sinä et saanut mitään? Jos sait ruokaa kotona, niin oletko ymmärtänyt 10 vuoden ruoiltakin jonkun hinnan löytyvän vai kasvattiko äitisi sinulle kotona kasvikset joita syötti kaikki ne vuodet..? Ja josta siitäkin tulisi kotona ihan vesikustannuksia kasveja kasvatellessa.. En nyt yritä syyllistää enempää, vaan nyt jos alat tuosta asiasta vellomaan ihan traumassa asti niin YLEENSÄ homma menee niin että vanhemmat elättävät lapsensa sekä saattavat ihan tinkiä omista tarpeistaan lapsiaan varten tai heidän vuoksensa. Valvovat öitä alkuun, lastaan ruokkien ja muutenkin matkan varrella voi joutua tekemään lastensa eteen myös monia uhrauksia, vaikka lapsistaan olisi todella sitä suurta iloa ja ylpeyttä myös.. Ei äitisi siis välttämättä väärässä asiassa ole, ellet oikeasti tiedä useamman vuoden kirjanpitoa. Tuskin olet elänyt läpi kasvuvuosiesi ilman yhtään mitään, kun kerran tällä hetkellä elossa olet kirjoittamassa näistä huomioistasi.

Sinusta olisi siis ihan ok syyttää minua siitä, ettei nyt ole varaa mihinkään, tuon perusteella? (Jos asia olisi noin kuin kuvailet, sitä, miten se on sinähän et tiedä)

ap

Vierailija kirjoitti:

Äitinikin voisi opetella miten ollaan loukkaamatta toisia, ennen kuin haukkuu minua röyhkeäksi.

ap

Sano tuo äidillesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinikin voisi opetella miten ollaan loukkaamatta toisia, ennen kuin haukkuu minua röyhkeäksi.

ap

Sano tuo äidillesi

Sanoinkin, eilen. Sitten äiti sanoi, että minä olen loukannut häntä. Se, miten mä olen loukannut häntä on se, että oln ollut lapsi, tyhmä, kehittymätön, ei-aikuistasoisesti asioita ymmärtävä lapsi. Kysyin missä [muuten] olen loukannut häntä, niin jokin asia on kuulemma minun syytäni. Kysyin, että no mikä asia? Niin sitten äiti täräytti, että on minun syytäni, ettei hänellä ole varaa mihinkään, ei hammas-, eikä silmälääkäriin. Siis joo, tiedän, etti äidillä ole paljon rahaa, mutta että se pitää sitä minun syynäni... Oli hyvä saada kuulla se, etten turhaan kuvittele itseäni äidin pahaan oloon syypääksi tietämättä mikä sen aiheutti.

ap

Kun lapsia tehdään, pitää olla rahaa ja kuluista ei muksuja syyllistetä. Ne on aikuisten asioita ne rahahuolet. Eikä varsinkaan työnnetä porsliinilautasiin lasten farkku ym rahoja niin ku mun äiti teki. Monesti äidit nipistää omastaan, eikä silti tee siitä numeroa. Kun on ne lapset itse päätetty hankkia, on turha uhriutua. Kivikissaäiti saattaa tosin olla vahinkolapsikin on sitä ikäluokkaa.

Mun ei tartte pelätä lastensuojelua, koska mä tiedän, että meillä on heidän kanssaan yhteinen tavoite: lasten paras. En tajua, miksi jotkut vanhemmat pelkää. Ei kai usko, että muilla vois olla hyviä kasvatustapoja kuin vain heillä itsellään, hihhih.

ap

Pidän äitiä sikälikin valheellisena, että visusti se on salannut ajattelunsa perustan muilta. Eli jos itse kokee, että mä olen syyllinen hänen rahattomuuteensa (ja luoja ties mihin pienempänä), niin miksi ei sanonut sitä mulle? Mutta ei, ettei vain "maine" menisi! Antoi minun mieluummin kärsiä ja uskoa itsestäni pahaa, kun aina vain moralisesti valitti minulle kaikesta, ja taustalla olikin viha minua kohtaan jostain, mikä ei oikeasti ole minun vikani. Tällälailla hän sai olla koko ajan kunnollinen ja minä sain syyt niskaani eli tuntea epämääräisesti että mua syytetään ja olen paska. Se tunnehan ei poistunut, vaikka olisin jättänyt kyseisen ihmisen vaikka minne maailman ääriin.

ap

Miten joku voi olla noin pakkomielteinen äidistään ja kaikesta sellaisestakin mitä se on joskus vuosikymmeniä sitten tehnyt ja sanonut? Tulee mieleen joku Norman Bates. Sitten kun sun äidistäsi aika jättää, sun elämältä luultavasti putoaa koko pohja pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinikin voisi opetella miten ollaan loukkaamatta toisia, ennen kuin haukkuu minua röyhkeäksi.

ap

Sano tuo äidillesi

Sanoinkin, eilen. Sitten äiti sanoi, että minä olen loukannut häntä. Se, miten mä olen loukannut häntä on se, että oln ollut lapsi, tyhmä, kehittymätön, ei-aikuistasoisesti asioita ymmärtävä lapsi. Kysyin missä [muuten] olen loukannut häntä, niin jokin asia on kuulemma minun syytäni. Kysyin, että no mikä asia? Niin sitten äiti täräytti, että on minun syytäni, ettei hänellä ole varaa mihinkään, ei hammas-, eikä silmälääkäriin. Siis joo, tiedän, etti äidillä ole paljon rahaa, mutta että se pitää sitä minun syynäni... Oli hyvä saada kuulla se, etten turhaan kuvittele itseäni äidin pahaan oloon syypääksi tietämättä mikä sen aiheutti.

ap

Ei noi ole perusteluita mistä syytetään. Ihan naurettavalta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinikin voisi opetella miten ollaan loukkaamatta toisia, ennen kuin haukkuu minua röyhkeäksi.

ap

Sano tuo äidillesi

Sanoinkin, eilen. Sitten äiti sanoi, että minä olen loukannut häntä. Se, miten mä olen loukannut häntä on se, että oln ollut lapsi, tyhmä, kehittymätön, ei-aikuistasoisesti asioita ymmärtävä lapsi. Kysyin missä [muuten] olen loukannut häntä, niin jokin asia on kuulemma minun syytäni. Kysyin, että no mikä asia? Niin sitten äiti täräytti, että on minun syytäni, ettei hänellä ole varaa mihinkään, ei hammas-, eikä silmälääkäriin. Siis joo, tiedän, etti äidillä ole paljon rahaa, mutta että se pitää sitä minun syynäni... Oli hyvä saada kuulla se, etten turhaan kuvittele itseäni äidin pahaan oloon syypääksi tietämättä mikä sen aiheutti.

ap

Ei noi ole perusteluita mistä syytetään. Ihan naurettavalta kuulostaa.

No eipä niin ookaan. Kukaan ei ole mulle pitkin lapsuutta sanonut, ettei ole, vaan oon kasvanut siinä uskossa ja käsityksessä, että minussa on vikaa, kunhan vain keksitään minua syyttää.

Isoäitini tai isäni olisi pitänyt ottaa minut äidiltäni, mutta ei äiti heille esitellyt näitä puoliaan, niin että ehkä heidän oli helpompi vain toivoa, että kaikki sujuu. Tai isällä sitä tajua oli oman avioliittonsa kautta, mutta ehkei kykyä ymmärtää, että lapsi ei siitä ns. selviä. Ja ehkä myös avuttomuutta nousta kunnollista ihmistä, äitiäni, vastaan. Siis mistä hän olisi voinut äitiä syyttää, kun kaikki tapahtui salassa? Mutta en minä sitä murehdi, mennyt on mennyttä, vaan huudan tuskaa ulos ja haluan parantua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi olla noin pakkomielteinen äidistään ja kaikesta sellaisestakin mitä se on joskus vuosikymmeniä sitten tehnyt ja sanonut? Tulee mieleen joku Norman Bates. Sitten kun sun äidistäsi aika jättää, sun elämältä luultavasti putoaa koko pohja pois.

En usko, että putoaa. Äiti liittyy minuun, koska oon ollut niin hölmö, etten ymmärtänyt valita torjua hänen väitteitään alkaen nollavuotiaasta. Täytyy siis saada ne nyt ulos minusta.

Eräs tuntemani patologinen valehtelija oli eräänlainen siipiveikko, eli hän kustansi ison osan elämästään valehtelemalla saaduilla tuloilla. Tyylinsä oli "ostaa" joku käytetty tavara tai laite kohtuuhintaan. Yleensä ne olivat kodin elektroniikkaa: stereoita, vahvistimia, kaiuttimia, kylmäkoneita ja sen sellaista. Lupasi maksaa jonkun ajan kuluttua. Sitten kun piti maksaa, tuli aina joku yllättävä syy miksi ei ollutkaan rahaa siihen maksamiseen. Viidennen "satutunnin" (hänen piti siis tällä kertaa maksaa se laite tarvitsemallani toisella kodinvempeleellä) jälkeen sanoin hänelle usean ihmisen kuullen pitäväni häntä huijarina, joka ei oikeasti koskaan aio maksaa sitä kampetta, jonka minulta "osti". Muutama kirosanakin siinä pääsi ja sanoin, että "Saat sen lahjaksi ihan siitä ilosta, ettei tarvitse kuunnella niit vaivaannuttavia tekosyitä, miksi et tälläkään kerralla maksanut, vaikka lupasit."

Tuon episodin jälkeen tyyppi jostain kumman syystä aina vaivihkaa liukeni paikalta, kun osuin samaan illanistujaisporukkaan tai baaripöytään (oli yhteisiä tuttuja). 

Eikö aattelis, että ihminen, joka ois sanonut jotain tuollaista, haluais selvittää sen mun kanssa? Arvatkaa kaks kertaa haluaako mun äiti. Ei. Mut se haluaa, et mä jään siihen käsitykseen, että olen tehnyt jotain väärin ja senon just se asia, mitä en käsitä.

En siis oo nyt ottamassa häneen yhteyttä, koska mulla on jo muitakin tahoja, joiden kanssa käsitellä tämä asia, mutta en vain KÄSITÄ tätä juttua, kun min mielestä ihmissuhteiden tulis perustua rehellisyydelle, niin sitten äiti on tuollainen ihme pimittäjä.

ap

Se on sitä vallankäyttöä, haluaakin, että mä jään siihen käsitykseen, että kyllä mä nyt oon tehnyt jotain väärin ja syyttelemään itteeni asioista, joihin en ole voinut mitenkään vaikuttaa. Lisäksi kun tosiaan ei ole tuon ystävällisempää mua kohtaan, niin en oikein ymmärrä, että oottaako se tosissaankin, että mä käsi ojossa makselen sille laskut?

ap

Ilmeisesti ei sen kummempaa, koska mm. psykologi ystäväni valehteli isolle ryhmälle kollegojaan, että olen hänen sisarensa, syytä en tiedä, en todellakaan ollut potilas vaan ystävä ja eräs tuttu mies, duunikavereilleen, että olen hänen tyttärensä.Kumpikin valehteli silmät kirkkaina päin naamaa läsnäollessani.Eikä kumpaankaan ollut mitään muuta suhdetta, kuin ystävyys.Outoa, enkä saanut sanaa suustani, koska en halunnut nolata heitä.Lisäksi minun on valehdeltu itkeneen tilanteissa, joissa en todellakaan ole tirauttanut kyyneltäkään jne.Joten ilmeisesti kaikki valehtelevat, ne rehellisimmätkin.