Yksinäisyydestä

Vähän sama, mutta tarvitsen pienen määrän sosiaalisia kontakteja ettei pää hajoa ja että pysyn jollakin tavalla kiinni "normaalielämässä". En kaipaa perinteistä parisuhdetta enkä lapsia. Asun kissan kanssa. Tämä elämäntapa on minulle hyvä.

Tällaista elämäntapaa eivät "normaalit" sovinnaiset ihmiset tajua, vaan pitävät yksineläjää pikemminkin outona ja viallisena, elämässään epäonnistuneena  ja vähän säälittävänäkin.

Outoa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tapaan yleensä uuden naisen kerran viikossa ja tämä riittää minulle."

Oletko sattumoisin miesmalli vai miten tuo on mahdollista?

Kyllä itselläkin saattaa välillä olla kahdet treffit viikossa mutta yleensä ne päättyy siten että nainen poistaa minut treffien jälkeen mätseistä. Ei ole seksistä tietoakaan.

En todellakaan ole malli. Pidän ulkonäöstäni huolta ja minulla on akateeminen tutkinto kulttuurialalta, se varmaan vetoaa moniin naisiin. Suurissa kaupungeissa on paljon sinkkunaisia, joilla on korkea koulutus ja ovat kiinnostuneita kulttuurista. Olen ehkä etulöyntiasemassa jollain tapaa. 

ap

Tässä kiteytyy aikalailla se olennainen: itse pikkukaupungin likkana muutin isoon kaupunkiin ja kouluttauduin, en koe enää pikkukaupungin kouluttamatonta miesta potentiaaliseksi treffikumppaniksi. En halua yleistää, mutta monesti heidän maailmankatsomus on liian suppea ja konservatiivinen. On siellä joukossa varmasti myös muitakin, mutta koen enemmän sielunkumppanuutta liberaaliin korkeasti koulutettuun mieheen. Ikävä myöntää, mutta todennäköisemmin sellainen löytyy isommasta kaupungista. Tässä mielessä ap:n tinder-treffit ja seksielämä kuulostaa ihan normaalilta, vaikka se saattaa kouluttamatonta pikkukaupungin pekkaa järkyttää. Maailma on epäreilu.

n.27

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama, mutta tarvitsen pienen määrän sosiaalisia kontakteja ettei pää hajoa ja että pysyn jollakin tavalla kiinni "normaalielämässä". En kaipaa perinteistä parisuhdetta enkä lapsia. Asun kissan kanssa. Tämä elämäntapa on minulle hyvä.

Tällaista elämäntapaa eivät "normaalit" sovinnaiset ihmiset tajua, vaan pitävät yksineläjää pikemminkin outona ja viallisena, elämässään epäonnistuneena  ja vähän säälittävänäkin.

Samaistun tähän kyllä. Toki kaipaan myös itse tiettyjä sosiaalisia kontakteja toisinaan enkä pidä itseäni totaalisesti "erakkona". Voin esimerkiksi lauantai-iltana mennä ulos terassille yksin ja päätyä juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa ja aidosti nauttia siitä. Vaikka en haluaisikaan heistä ns. tosiystäviä. Monesti tässä on vaan sellainen ns. joko - tai -asetelma eikä nähdä niitä harmaan sävyjä. Kissa olisi kyllä mainio idea hankkia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vastaavia kokemuksia enkä ymmärrä kirjoitustasi. Olet yksin etkä tapaa ihmisiä, sosiaalisuus ahdistaa, mutta tapaat uuden naisen joka viikko ja kaverisi matkustavat katsomaan sinua? Kuulosta siltä että sinulla on enemmän sosiaalista elämää kuin minulla.

Mua jotenkin ihmetyttää, että tämä kommentti on saanut eniten yläpeukkuja. Aivan kuin nämä ihmiset eivät edes olisi lukeneet koko aloitusta kunnolla ajatuksella läpi. 

Se on ihan hyväksyttävää. Hyvä onkin muistaa, että sillä on eroa onko yksin vai yksin-äinen. Yksinäinen voi olla sinkkuna tai parisuhteessa, kun taasen yksin oleminen ei välttämättä takaa yksinäisyyttä. Tässä persoonallisuustyyppi ja kiintymyssuhde-tyylikin paljon ratkaisee, ja Väestöliiton tuottaman tutkimuksen (2011) mukaan noin ~7% suomalaiststa preferoivat yksinelämistä parisuhteiden sijaan.

Tämähän ei siis sulje kaverpiirejä, suvunjäseniä, irtosuhteita, työkavereita, harrastuskavereita tai mitään muuta vastaavaa. Ainoastaan sitoutuminen parisuhde-elämään ja vakituiseen seurusteluun, joka ei kaikille ehkä niin sovi. Kuten arvata saattaakin, esimerkiksi monet nuoret ovat yksin, mutta ei välttämättä koe olevansa yksinäisiä. Joten ihan normaalia ja hyväksyttävää on tuntea ja kokea noinkin.

Ensin kehuskellaan, että kyllä nyt ollaan niin yksin ja sitten ollaankin la iltaisin terdellä iskemässä juttua tuntemattomille. provo mikä provo...

Vierailija kirjoitti:

Ensin kehuskellaan, että kyllä nyt ollaan niin yksin ja sitten ollaankin la iltaisin terdellä iskemässä juttua tuntemattomille. provo mikä provo...

On kaksi täysin eri asiaa muodostaa läheisiä ja tärkeitä ihmissuhteita verrattuna siihen, että lähtee satunnaisesti yksin ulos, ja tapaa uusia ihmisiä, joita ei kuitenkaan aio tavata enää tai muodostaa mitään suhdetta heihin. Joku pummaa tupakkaa, vaihtaa muutaman sanan, ehkä kommentoi jotain ja minulla on aiheeseen oma vastakommentti. En ole ns. tuppisuu joka ei puhu eikä pukahda, vaan pyrin välttämään jollain tapaa "vakavaa" ihmiskontaktia. Ymmärtänet eron. Small talk on small taklia enkä halua viedä sitä sen pidemmälle.

ap

Psykologian opiskelija. kirjoitti:

Se on ihan hyväksyttävää. Hyvä onkin muistaa, että sillä on eroa onko yksin vai yksin-äinen. Yksinäinen voi olla sinkkuna tai parisuhteessa, kun taasen yksin oleminen ei välttämättä takaa yksinäisyyttä. Tässä persoonallisuustyyppi ja kiintymyssuhde-tyylikin paljon ratkaisee, ja Väestöliiton tuottaman tutkimuksen (2011) noin ~7% suomalaiststa preferoivat yksinelämistä parisuhteiden sijaan.

Tämähän ei siis sulje kaverpiirejä, suvunjäseniä, irtosuhteita, työkavereita, harrastuskavereita tai mitään muuta vastaavaa. Ainoastaan sitoutuminen parisuhde-elämään ja vakituiseen seurusteluun, joka ei kaikille ehkä niin sovi. Kuten arvata saattaakin, esimerkiksi monet nuoret ovat yksin, mutta ei välttämättä koe olevansa yksinäisiä. Joten ihan normaalia ja hyväksyttävää on tuntea ja kokea noinkin.

Juurikin näin. Tässä on kuitenkin huima vastakkainasettelun vaara, sillä Suomessa on suhteettoman paljon heitä, jotka ovat yksinäisiä vasten tahtoaan - ja tällainen konsepti on heidän mielestään vaikeasti sulateltavissa, sillä heidän yksinäisyys istuu tukevasti siinä sanan negatiivisessa (loneliness) lokerossa. Ymmärrän, että on haastavaa tai mahdotonta hypätä toisenlaisen, positiivisen yksinäisyyden saappaisiin edes ajatusleikkinä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tapaan yleensä uuden naisen kerran viikossa ja tämä riittää minulle."

Oletko sattumoisin miesmalli vai miten tuo on mahdollista?

Kyllä itselläkin saattaa välillä olla kahdet treffit viikossa mutta yleensä ne päättyy siten että nainen poistaa minut treffien jälkeen mätseistä. Ei ole seksistä tietoakaan.

En todellakaan ole malli. Pidän ulkonäöstäni huolta ja minulla on akateeminen tutkinto kulttuurialalta, se varmaan vetoaa moniin naisiin. Suurissa kaupungeissa on paljon sinkkunaisia, joilla on korkea koulutus ja ovat kiinnostuneita kulttuurista. Olen ehkä etulöyntiasemassa jollain tapaa. 

ap

Tässä kiteytyy aikalailla se olennainen: itse pikkukaupungin likkana muutin isoon kaupunkiin ja kouluttauduin, en koe enää pikkukaupungin kouluttamatonta miesta potentiaaliseksi treffikumppaniksi. En halua yleistää, mutta monesti heidän maailmankatsomus on liian suppea ja konservatiivinen. On siellä joukossa varmasti myös muitakin, mutta koen enemmän sielunkumppanuutta liberaaliin korkeasti koulutettuun mieheen. Ikävä myöntää, mutta todennäköisemmin sellainen löytyy isommasta kaupungista. Tässä mielessä ap:n tinder-treffit ja seksielämä kuulostaa ihan normaalilta, vaikka se saattaa kouluttamatonta pikkukaupungin pekkaa järkyttää. Maailma on epäreilu.

n.27

Juu ja tästä voi rivien välistä taas lukea että kun se akateeminen lakimies tienaa enämmän kuin sähköasentaja, niin on sitten kivempi kumppani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vastaavia kokemuksia enkä ymmärrä kirjoitustasi. Olet yksin etkä tapaa ihmisiä, sosiaalisuus ahdistaa, mutta tapaat uuden naisen joka viikko ja kaverisi matkustavat katsomaan sinua? Kuulosta siltä että sinulla on enemmän sosiaalista elämää kuin minulla.

Mua jotenkin ihmetyttää, että tämä kommentti on saanut eniten yläpeukkuja. Aivan kuin nämä ihmiset eivät edes olisi lukeneet koko aloitusta kunnolla ajatuksella läpi. 

Luin kyllä. Mutta aloittajalla on silti tosi monta ihmistä jotka välittävät hänestä ja jopa matkustavat tapaamaan häntä. Minusta se on paljon,kun itsellä on vain puoliso, ja hänen lisäkseen yksi ystävä jota näen ehkä 2-3 kertaa vuodessa, kunhan itse matkustan häntä tapaamaan. Aplla oli perhe ja useita ystäviä. Minun näkökulmastani paljon sosiaalisempi kuin oma elämäni, enkä näe tuossa mitään outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tapaan yleensä uuden naisen kerran viikossa ja tämä riittää minulle."

Oletko sattumoisin miesmalli vai miten tuo on mahdollista?

Kyllä itselläkin saattaa välillä olla kahdet treffit viikossa mutta yleensä ne päättyy siten että nainen poistaa minut treffien jälkeen mätseistä. Ei ole seksistä tietoakaan.

En todellakaan ole malli. Pidän ulkonäöstäni huolta ja minulla on akateeminen tutkinto kulttuurialalta, se varmaan vetoaa moniin naisiin. Suurissa kaupungeissa on paljon sinkkunaisia, joilla on korkea koulutus ja ovat kiinnostuneita kulttuurista. Olen ehkä etulöyntiasemassa jollain tapaa. 

ap

Tässä kiteytyy aikalailla se olennainen: itse pikkukaupungin likkana muutin isoon kaupunkiin ja kouluttauduin, en koe enää pikkukaupungin kouluttamatonta miesta potentiaaliseksi treffikumppaniksi. En halua yleistää, mutta monesti heidän maailmankatsomus on liian suppea ja konservatiivinen. On siellä joukossa varmasti myös muitakin, mutta koen enemmän sielunkumppanuutta liberaaliin korkeasti koulutettuun mieheen. Ikävä myöntää, mutta todennäköisemmin sellainen löytyy isommasta kaupungista. Tässä mielessä ap:n tinder-treffit ja seksielämä kuulostaa ihan normaalilta, vaikka se saattaa kouluttamatonta pikkukaupungin pekkaa järkyttää. Maailma on epäreilu.

n.27

Juu ja tästä voi rivien välistä taas lukea että kun se akateeminen lakimies tienaa enämmän kuin sähköasentaja, niin on sitten kivempi kumppani

Jos se ''sähköasentaja'' on muista ihmisistä ja luonnosta välittävä kasvissyöjä, joka on kiinnostunut taidemuseoissa kiertelystä ja koti-illoista kanssani tai ystäväporukalla, ja ''akateeminen lakimies'' jakaa Björn Wahlroosin arvot ja pitää naista näyttelyesineenä, niin kyllä se sähkömies voittaisi minun tapauksessani vaikka tienesteissä olisi monien tuhansien eurojen erot.

Jotkut miehet ovat käsittämättömän fiksaantuneita ajatukseen, että kaikki naiset mieluummin ottaisi varakkaan kusipään kuin pienempituloisen yhtenevät arvot omaavan _aidosti_ mukavan miehen. Johtuuko siitä, että nämä miehet itse preferoivat naisen ulkonäköä (=statusta) ajatusmaailman sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tapaan yleensä uuden naisen kerran viikossa ja tämä riittää minulle."

Oletko sattumoisin miesmalli vai miten tuo on mahdollista?

Kyllä itselläkin saattaa välillä olla kahdet treffit viikossa mutta yleensä ne päättyy siten että nainen poistaa minut treffien jälkeen mätseistä. Ei ole seksistä tietoakaan.

En todellakaan ole malli. Pidän ulkonäöstäni huolta ja minulla on akateeminen tutkinto kulttuurialalta, se varmaan vetoaa moniin naisiin. Suurissa kaupungeissa on paljon sinkkunaisia, joilla on korkea koulutus ja ovat kiinnostuneita kulttuurista. Olen ehkä etulöyntiasemassa jollain tapaa. 

ap

Tässä kiteytyy aikalailla se olennainen: itse pikkukaupungin likkana muutin isoon kaupunkiin ja kouluttauduin, en koe enää pikkukaupungin kouluttamatonta miesta potentiaaliseksi treffikumppaniksi. En halua yleistää, mutta monesti heidän maailmankatsomus on liian suppea ja konservatiivinen. On siellä joukossa varmasti myös muitakin, mutta koen enemmän sielunkumppanuutta liberaaliin korkeasti koulutettuun mieheen. Ikävä myöntää, mutta todennäköisemmin sellainen löytyy isommasta kaupungista. Tässä mielessä ap:n tinder-treffit ja seksielämä kuulostaa ihan normaalilta, vaikka se saattaa kouluttamatonta pikkukaupungin pekkaa järkyttää. Maailma on epäreilu.

n.27

Juu ja tästä voi rivien välistä taas lukea että kun se akateeminen lakimies tienaa enämmän kuin sähköasentaja, niin on sitten kivempi kumppani

Akateemista metropolin miestä lähestyvät usein ne ne metropolin akateemiset naiset tinderissä (kokemusta on) ja meillä on yleensä työpaikka ja omat tulot. Ei eletä enää 1800-luvulla, nykyään naisetkin tienaavat ja miesten tulot on meille se ja sama.

n.27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama, mutta tarvitsen pienen määrän sosiaalisia kontakteja ettei pää hajoa ja että pysyn jollakin tavalla kiinni "normaalielämässä". En kaipaa perinteistä parisuhdetta enkä lapsia. Asun kissan kanssa. Tämä elämäntapa on minulle hyvä.

Tällaista elämäntapaa eivät "normaalit" sovinnaiset ihmiset tajua, vaan pitävät yksineläjää pikemminkin outona ja viallisena, elämässään epäonnistuneena  ja vähän säälittävänäkin.

Samaistun tähän kyllä. Toki kaipaan myös itse tiettyjä sosiaalisia kontakteja toisinaan enkä pidä itseäni totaalisesti "erakkona". Voin esimerkiksi lauantai-iltana mennä ulos terassille yksin ja päätyä juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa ja aidosti nauttia siitä. Vaikka en haluaisikaan heistä ns. tosiystäviä. Monesti tässä on vaan sellainen ns. joko - tai -asetelma eikä nähdä niitä harmaan sävyjä. Kissa olisi kyllä mainio idea hankkia.

ap

Hanki vaan kissa, jos pystyt elämään sen kanssa symbioosissa. kissat nimittäin eivät tunnista mitään "henkilökohtaista tilaa" vaan haistelevat suvereenisti hengityksesi, sukkasi ja haarovälisi, tunkevat jääräpäisesti syliin tai viereen nukkumaan ja kuvittelevat omistavansa kaikki tavarasi.

Sanon tämän siksi, että itselle tämä oli aluksi vähän vaikeaa :D

Lisäksi pitää olla ihmissuhteita sen verran, että saa tarvittaessa kissalle hoitajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama, mutta tarvitsen pienen määrän sosiaalisia kontakteja ettei pää hajoa ja että pysyn jollakin tavalla kiinni "normaalielämässä". En kaipaa perinteistä parisuhdetta enkä lapsia. Asun kissan kanssa. Tämä elämäntapa on minulle hyvä.

Tällaista elämäntapaa eivät "normaalit" sovinnaiset ihmiset tajua, vaan pitävät yksineläjää pikemminkin outona ja viallisena, elämässään epäonnistuneena  ja vähän säälittävänäkin.

Samaistun tähän kyllä. Toki kaipaan myös itse tiettyjä sosiaalisia kontakteja toisinaan enkä pidä itseäni totaalisesti "erakkona". Voin esimerkiksi lauantai-iltana mennä ulos terassille yksin ja päätyä juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa ja aidosti nauttia siitä. Vaikka en haluaisikaan heistä ns. tosiystäviä. Monesti tässä on vaan sellainen ns. joko - tai -asetelma eikä nähdä niitä harmaan sävyjä. Kissa olisi kyllä mainio idea hankkia.

ap

Hanki vaan kissa, jos pystyt elämään sen kanssa symbioosissa. kissat nimittäin eivät tunnista mitään "henkilökohtaista tilaa" vaan haistelevat suvereenisti hengityksesi, sukkasi ja haarovälisi, tunkevat jääräpäisesti syliin tai viereen nukkumaan ja kuvittelevat omistavansa kaikki tavarasi.

Sanon tämän siksi, että itselle tämä oli aluksi vähän vaikeaa :D

Lisäksi pitää olla ihmissuhteita sen verran, että saa tarvittaessa kissalle hoitajan.

Kissa olisi kyllä näin "paperilla" vallan mainio vaihtoehto, mutta toisaalta asun yksiössä ja nämä seinät saattavat käydä vähän turhan ahtaiksi kissalle. Pitää siis vielä vähän punnita tätä vaihtoehtoa, hoitajaakaa ei ole, eli saattaa jäädä vain haaveeksi vielä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tapaan yleensä uuden naisen kerran viikossa ja tämä riittää minulle."

Oletko sattumoisin miesmalli vai miten tuo on mahdollista?

Kyllä itselläkin saattaa välillä olla kahdet treffit viikossa mutta yleensä ne päättyy siten että nainen poistaa minut treffien jälkeen mätseistä. Ei ole seksistä tietoakaan.

En todellakaan ole malli. Pidän ulkonäöstäni huolta ja minulla on akateeminen tutkinto kulttuurialalta, se varmaan vetoaa moniin naisiin. Suurissa kaupungeissa on paljon sinkkunaisia, joilla on korkea koulutus ja ovat kiinnostuneita kulttuurista. Olen ehkä etulöyntiasemassa jollain tapaa. 

ap

Tässä kiteytyy aikalailla se olennainen: itse pikkukaupungin likkana muutin isoon kaupunkiin ja kouluttauduin, en koe enää pikkukaupungin kouluttamatonta miesta potentiaaliseksi treffikumppaniksi. En halua yleistää, mutta monesti heidän maailmankatsomus on liian suppea ja konservatiivinen. On siellä joukossa varmasti myös muitakin, mutta koen enemmän sielunkumppanuutta liberaaliin korkeasti koulutettuun mieheen. Ikävä myöntää, mutta todennäköisemmin sellainen löytyy isommasta kaupungista. Tässä mielessä ap:n tinder-treffit ja seksielämä kuulostaa ihan normaalilta, vaikka se saattaa kouluttamatonta pikkukaupungin pekkaa järkyttää. Maailma on epäreilu.

n.27

Juu ja tästä voi rivien välistä taas lukea että kun se akateeminen lakimies tienaa enämmän kuin sähköasentaja, niin on sitten kivempi kumppani

Jos se ''sähköasentaja'' on muista ihmisistä ja luonnosta välittävä kasvissyöjä, joka on kiinnostunut taidemuseoissa kiertelystä ja koti-illoista kanssani tai ystäväporukalla, ja ''akateeminen lakimies'' jakaa Björn Wahlroosin arvot ja pitää naista näyttelyesineenä, niin kyllä se sähkömies voittaisi minun tapauksessani vaikka tienesteissä olisi monien tuhansien eurojen erot.

Jotkut miehet ovat käsittämättömän fiksaantuneita ajatukseen, että kaikki naiset mieluummin ottaisi varakkaan kusipään kuin pienempituloisen yhtenevät arvot omaavan _aidosti_ mukavan miehen. Johtuuko siitä, että nämä miehet itse preferoivat naisen ulkonäköä (=statusta) ajatusmaailman sijaan?

Näin kai ihmiset usein haluavat jakaa mustavalkoisesti miehet tasan kahteen kategoriaan. Miehillä on tässä myös se ongelma, että jos se "sähköasentaja" on oikeasti luonnosta välittävä kasvissyöjä ja viihtyy taidemuseiossa, niin monesti muut miehet valitsevat hänet pilkan kohteeksi. Paradoksaalisesti juuri nämä miehet vetoavat naisiin huomattavasti voimakkaammin kuin ne pilkkaajat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vastaavia kokemuksia enkä ymmärrä kirjoitustasi. Olet yksin etkä tapaa ihmisiä, sosiaalisuus ahdistaa, mutta tapaat uuden naisen joka viikko ja kaverisi matkustavat katsomaan sinua? Kuulosta siltä että sinulla on enemmän sosiaalista elämää kuin minulla.

Mua jotenkin ihmetyttää, että tämä kommentti on saanut eniten yläpeukkuja. Aivan kuin nämä ihmiset eivät edes olisi lukeneet koko aloitusta kunnolla ajatuksella läpi. 

Luin kyllä. Mutta aloittajalla on silti tosi monta ihmistä jotka välittävät hänestä ja jopa matkustavat tapaamaan häntä. Minusta se on paljon,kun itsellä on vain puoliso, ja hänen lisäkseen yksi ystävä jota näen ehkä 2-3 kertaa vuodessa, kunhan itse matkustan häntä tapaamaan. Aplla oli perhe ja useita ystäviä. Minun näkökulmastani paljon sosiaalisempi kuin oma elämäni, enkä näe tuossa mitään outoa.

Näin on, ja kuten totesin, tapaan Suomen ystäviäni (2-3kpl) ja perhettäni noin kymmenen päivän ajan vuodessa. Minusta luku on sangen pieni, mutta on toki paljon ihmisiä, joilla luku on vielä pienempi. Olen todella tyytyväinen tilanteeseeni, se sopii minulle hyvin ja ymmärrän, että on paljon ihmisiä jotka eivät ole tyytyväisiä omaansa. On kuitenkin kohtuullista sanoa, että  asun ns. yksinäisyydessä (solitude) jos tapaan läheisiäni kymmenenä päivänä 365:stä. Prosenttiluku ei varsinaisesti päätä huimaa.

ap

Ihan hyvä teksti, mutta me, jotka elämmä vasten tahtoamme yksinäisyydessä koemme tämän hieman ylimielisenä. Siitä kaiketi nuo alapeukut johtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä teksti, mutta me, jotka elämmä vasten tahtoamme yksinäisyydessä koemme tämän hieman ylimielisenä. Siitä kaiketi nuo alapeukut johtuvat.

Senpä takia erittelinkin nuo termit loneliness ja solitude heti kättelyssä ettei pääse tapahtumaan sekaannusta. Multa tulee kaikki tuki loneliness-osastolle eläville. Mun tarina on vaan erilainen ja keskittyy vaan tähän "yliherkkyyden" kokemukseen ja sen kautta positiiviseen yksinäisyyteen. 

ap

Osaisitko ap antaa vinkkejä miten muuttaa negatiivinen yksinäisyys tuollaiseksi sinunkaltaiseksi positiiviseksi yksinäisyydeksi? Koen olevani yksinäinen susi, en halua seurustella, en laajaa tuttavapiiriä, olen todella introvertti... mutta silti yksinäisyys on mulle enemmän negatiivista.

Toisekseen, miten sun sosiaaliset taidot pysyy tallella? Mull ne ovat selkeästi heikentyneet muutaman vuoden aikana ja nykyään tuntuu jo todella vaikealta olla tekemisissä ihmisten kanssa.