Epäilen, että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö
Sen kummemmin oirekuvaukseeni menemättä kysyisin, mihin tahoon minun kannattaisi olla yhteyksissä tämän epäilyni kanssa? Onko YTHS:llä joku numero tms. mihin olla yhteyksissä vai menenkö julkiselle/yksityiselle psykiatrille? Millainen on diagnosointiprosessi? Onko tosiaan loppuelämän kestävä lääkitys? Aiheuttavatko lääkkeet painonnousua? Mitenhän työelämän käy...en kyllä vielä tässä iässä (alle 40) haluaisi millekään eläkkeelle :(
Kommentit (36)
Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.
Meillä on niin paska hallitus, että itsemurhatilastot kyllä tästä vielä tulevat nousemaan.
En tiedä mistään numeroista mutta voit olla yhteydessä joko julkiseen tai suoraan yksityiseen lääkäriin/terveydenhuoltoon. Diagnosointia varten haastatellaan, keskustellaan ja kenties täytetään jokunen lomake. Kaikki kaksisuuntaiset eivät syö koko loppuelämäänsä lääkkeitä, eikä itsenikään tarvitsisi mutta ns. varmuuden vuoksi en uskalla lääkkeitä lopetella. Syön vain yhtä lääkettä, enkä kärsi masennusjaksoista, enkä koe lääkitystä ongelmaksi, vaikka siinä yksi kaksi ikävää haittaa onkin.
Käyttämäni lääke ei aiheuta lihomista, ainakaan itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.
Älä mussuta vaan esitä perustelusi.
Profiili kirjoitti:
En tiedä mistään numeroista mutta voit olla yhteydessä joko julkiseen tai suoraan yksityiseen lääkäriin/terveydenhuoltoon. Diagnosointia varten haastatellaan, keskustellaan ja kenties täytetään jokunen lomake. Kaikki kaksisuuntaiset eivät syö koko loppuelämäänsä lääkkeitä, eikä itsenikään tarvitsisi mutta ns. varmuuden vuoksi en uskalla lääkkeitä lopetella. Syön vain yhtä lääkettä, enkä kärsi masennusjaksoista, enkä koe lääkitystä ongelmaksi, vaikka siinä yksi kaksi ikävää haittaa onkin.
Käyttämäni lääke ei aiheuta lihomista, ainakaan itselleni.
Hyvä ja asiallinen vastaus Sinulta aloittajan asialliseen kysymykseen, kiitokset.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.
Ei siinä ole mitään kulttuurisidonnaista, että välillä ihminen riehuu, tuhlaa ja sotkee asiansa ilman mitään pidäkkeitä, ei nuku eikä syö. Ja sitten taas välillä täysin lamaantuneena pohtii itsemurhaa, kun mitään ei pysty tekemään. Tämä sairaus on aivoissa, ja se pitää hoitaa. Muuten se vie ennenaikaiseen hautaan ihan kulttuurista riippumatta. Tsemppiä ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.
Ei siinä ole mitään kulttuurisidonnaista, että välillä ihminen riehuu, tuhlaa ja sotkee asiansa ilman mitään pidäkkeitä, ei nuku eikä syö. Ja sitten taas välillä täysin lamaantuneena pohtii itsemurhaa, kun mitään ei pysty tekemään. Tämä sairaus on aivoissa, ja se pitää hoitaa. Muuten se vie ennenaikaiseen hautaan ihan kulttuurista riippumatta. Tsemppiä ap:lle!
Ne ovat ulkopuolelta tulevia negatiivisia signeeleja ja vastuuta siiretään kuulijalle tällaisella paskanjauhannalla.
Kiitos vastauksista! Lisääkin kokemuksia tästä aiheesta lukisin mielelläni. Jotenkin etenkin niinä muutamina vauhdikkaina ajanjaksoina tekemäni asiat hävettävät niiiiin paljon, että en ole uskaltanut mennä minnekään niistä puhumaan. Toisaalta masennuskausina (joita on paljon enemmän) ei ole edes voimia ja motivaatiota ajatellakaan hoitoa. Olen kuitenkin periaatteessa hyvin hoitomyönteinen, pelottaa vain lääkityksen sivuvaikutukset sekä se, estääkö diagnoosi toimimasta tulevaisuudessa ammatissa johon jossain vaiheessa valmistun.
Minusta mielialalääkityksen käyttöön suomessa on jo vakavia perusteita kyseenalaistaa mielialalääkkeiden käyttö ja yhä enenevissä määrin kansan pyrkiä pitämään kiinni oikeuksistaan sellaiseen demokraattiseen yhteiskuntaan, jonka he itse tahtovat. Ei ole olemassa taikureita tai mitään ihmepillereitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.
Ei siinä ole mitään kulttuurisidonnaista, että välillä ihminen riehuu, tuhlaa ja sotkee asiansa ilman mitään pidäkkeitä, ei nuku eikä syö. Ja sitten taas välillä täysin lamaantuneena pohtii itsemurhaa, kun mitään ei pysty tekemään. Tämä sairaus on aivoissa, ja se pitää hoitaa. Muuten se vie ennenaikaiseen hautaan ihan kulttuurista riippumatta. Tsemppiä ap:lle!
Ne ovat ulkopuolelta tulevia negatiivisia signeeleja ja vastuuta siiretään kuulijalle tällaisella paskanjauhannalla.
Tai no, kuullostaa tietysti vastuuttomalta perustaa näkemyksensä "negatiivisiin signaaleihin", sanotaan ennemminkin että lastiin ja taakkaan jota ihminen ei jaksa harteillansa kantaa (ja sekin on toki aina väheksyttävissä koska se on suhteellinen käsitys= ihminen ei käsitä asioita joita se eio ole itse kokenut)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.
Ei siinä ole mitään kulttuurisidonnaista, että välillä ihminen riehuu, tuhlaa ja sotkee asiansa ilman mitään pidäkkeitä, ei nuku eikä syö. Ja sitten taas välillä täysin lamaantuneena pohtii itsemurhaa, kun mitään ei pysty tekemään. Tämä sairaus on aivoissa, ja se pitää hoitaa. Muuten se vie ennenaikaiseen hautaan ihan kulttuurista riippumatta. Tsemppiä ap:lle!
Ne ovat ulkopuolelta tulevia negatiivisia signeeleja ja vastuuta siiretään kuulijalle tällaisella paskanjauhannalla.
Tai no, kuullostaa tietysti vastuuttomalta perustaa näkemyksensä "negatiivisiin signaaleihin", sanotaan ennemminkin että lastiin ja taakkaan jota ihminen ei jaksa harteillansa kantaa (ja sekin on toki aina väheksyttävissä koska se on suhteellinen käsitys= ihminen ei käsitä asioita joita se eio ole itse kokenut)
Kuvittele, millaisessa yhteiskunnassa elämme kun ihmiset ovat niin paskana ja kyynisiä, etteivä enää jaksa toisiaan tukea.
Voit olla yhteydessä YTHS:n mielenterveyspuolelle. Lääkitystä ei kannata pelätä: se pilleri päivässä oikeasti on aika vähän sen rinnalla, mihin toi tauti voi hoitamattomana johtaa. Voimia! Terveisin toinen kaksisuuntainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.
Ei siinä ole mitään kulttuurisidonnaista, että välillä ihminen riehuu, tuhlaa ja sotkee asiansa ilman mitään pidäkkeitä, ei nuku eikä syö. Ja sitten taas välillä täysin lamaantuneena pohtii itsemurhaa, kun mitään ei pysty tekemään. Tämä sairaus on aivoissa, ja se pitää hoitaa. Muuten se vie ennenaikaiseen hautaan ihan kulttuurista riippumatta. Tsemppiä ap:lle!
Ne ovat ulkopuolelta tulevia negatiivisia signeeleja ja vastuuta siiretään kuulijalle tällaisella paskanjauhannalla.
Tai no, kuullostaa tietysti vastuuttomalta perustaa näkemyksensä "negatiivisiin signaaleihin", sanotaan ennemminkin että lastiin ja taakkaan jota ihminen ei jaksa harteillansa kantaa (ja sekin on toki aina väheksyttävissä koska se on suhteellinen käsitys= ihminen ei käsitä asioita joita se eio ole itse kokenut)
Kuvittele, millaisessa yhteiskunnassa elämme kun ihmiset ovat niin paskana ja kyynisiä, etteivä enää jaksa toisiaan tukea.
Ennenvanhaa se oli mahdollista kun ihmiset olivat nin kovia kokeneet ja olivat kehittyneet vahvoiksi.
Voit mennä myös työterveyden kautta. Itse aikoinaan menin niin. He laittoivat lähetteen eteenpäin ja siitä kutsu psykiatrian polille. Siellä todettiin kaksisuuntainen. Sun ei tarvitse sille ekalle taholle hölmöilyjä kertoa,vaan vasta siellä "hoitopaikassa". Kerrot vaan,millaisia kausia on ollut ja tarvitsisit lähetteen ja hoitoa. Ei vaikuta kaksisuuntainen töihin; ainoastaan yövuoroja ei kannata tehdä (sekoittavat entisestään). Tsemppiä! Kyllä sen kanssa pärjää,kun tekee muutoksia elämään. Mm.rutiinit,hyvät unet,alko pois... näillä kunnossa jo 9v ja kohta 2v.ilman lääkkeitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.
Ei siinä ole mitään kulttuurisidonnaista, että välillä ihminen riehuu, tuhlaa ja sotkee asiansa ilman mitään pidäkkeitä, ei nuku eikä syö. Ja sitten taas välillä täysin lamaantuneena pohtii itsemurhaa, kun mitään ei pysty tekemään. Tämä sairaus on aivoissa, ja se pitää hoitaa. Muuten se vie ennenaikaiseen hautaan ihan kulttuurista riippumatta. Tsemppiä ap:lle!
Onko kehitysmaissa havaittavissa tällaisia ongelmia?
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.
Ei siinä ole mitään kulttuurisidonnaista, että välillä ihminen riehuu, tuhlaa ja sotkee asiansa ilman mitään pidäkkeitä, ei nuku eikä syö. Ja sitten taas välillä täysin lamaantuneena pohtii itsemurhaa, kun mitään ei pysty tekemään. Tämä sairaus on aivoissa, ja se pitää hoitaa. Muuten se vie ennenaikaiseen hautaan ihan kulttuurista riippumatta. Tsemppiä ap:lle!
Aha, ihanko aivokemiastako asti se on kiinni, että bipo katsoo oikeudekseen tuhota muiden kanssaihmisten elämän esim. levittämällä näistä paskapuheita joka suuntaan milloin muka lapsuuden aikaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, milloin ystäville auki olevat velat kääntyvät saataviksi, milloin eduskuntaan asti pitää kieliä siitä huonosta kohtelusta, jota "suuri neromme" on muka saanut osakseen, kun universumin mystisin ja perimmäisin sielu ei ole vastannut odotetulla tavalla tämän maanisen ja narsistisen paskiaisen tavoitteisiin palkitsemalla ko. bipon itse itselleen sopivaksi katsomalla suunnattomalla menestyksellä. Bipo käy ehkä pakon edessä hoidossa ja palaa sieltä entistä hullumpana, laskelmoivampana ja pahantahtoiseen psykoosiin pysyvästi jääneenä ja syyllistyksen jalon taidon opetelleena täysverisenä narsistina. Aiheesta tuli juuri dokkari hiljattain yle teemalta, jossa todettiin, että näistä monet ovat ns. entisiä menestyjiä, joille on ollut liian kova pala omaksua oma sairaus ja sen sanelemat osittain omat rajoittuneet kyvyt, ja varmaan aika harvat bipot levittävät muista kanssaihmisistään paskaa ylentääkseen itse itseään, valitettavasti minä tutustuin tällaiseen narsistiseen ego-maanikkoon, jonka elämäntehtävä ko. dg:n jälkeen on ollut alentaa kanssaihmisensä itsensä alapuolelle tekaistuilla syytteillä.
Ei perustette eläkkeelle :D
Lääkettä, terapiaa ja töihin vaan. Psykiatriselle sairaanhoitajalle aika, sieltä jatkolähetettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.
Ei siinä ole mitään kulttuurisidonnaista, että välillä ihminen riehuu, tuhlaa ja sotkee asiansa ilman mitään pidäkkeitä, ei nuku eikä syö. Ja sitten taas välillä täysin lamaantuneena pohtii itsemurhaa, kun mitään ei pysty tekemään. Tämä sairaus on aivoissa, ja se pitää hoitaa. Muuten se vie ennenaikaiseen hautaan ihan kulttuurista riippumatta. Tsemppiä ap:lle!
Aha, ihanko aivokemiastako asti se on kiinni, että bipo katsoo oikeudekseen tuhota muiden kanssaihmisten elämän esim. levittämällä näistä paskapuheita joka suuntaan milloin muka lapsuuden aikaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, milloin ystäville auki olevat velat kääntyvät saataviksi, milloin eduskuntaan asti pitää kieliä siitä huonosta kohtelusta, jota "suuri neromme" on muka saanut osakseen, kun universumin mystisin ja perimmäisin sielu ei ole vastannut odotetulla tavalla tämän maanisen ja narsistisen paskiaisen tavoitteisiin palkitsemalla ko. bipon itse itselleen sopivaksi katsomalla suunnattomalla menestyksellä. Bipo käy ehkä pakon edessä hoidossa ja palaa sieltä entistä hullumpana, laskelmoivampana ja pahantahtoiseen psykoosiin pysyvästi jääneenä ja syyllistyksen jalon taidon opetelleena täysverisenä narsistina. Aiheesta tuli juuri dokkari hiljattain yle teemalta, jossa todettiin, että näistä monet ovat ns. entisiä menestyjiä, joille on ollut liian kova pala omaksua oma sairaus ja sen sanelemat osittain omat rajoittuneet kyvyt, ja varmaan aika harvat bipot levittävät muista kanssaihmisistään paskaa ylentääkseen itse itseään, valitettavasti minä tutustuin tällaiseen narsistiseen ego-maanikkoon, jonka elämäntehtävä ko. dg:n jälkeen on ollut alentaa kanssaihmisensä itsensä alapuolelle tekaistuilla syytteillä.
Me varmaankin tunnemme saman ihmisen? Turkulainen nainen, joka käy ihan päälle, jos hänelle sanoo vastaan? Erikoistapaus monella tapaa, poikkeuksellisen hankala, ollut tosi pitkään mt-puolen asiakas. Eikä häntä pidä yleistää koskemaan kaikkia bipoja.
hyvä kun tunnistat oloasi, ja olet ottanut aiheesta selvää. nyt vaan rohkeasti jonnekin esim terv,keskus aluksi puhumaan ajatuksistasi. jos tilanne on se, että noin on, tulee psykiatrin tapaamisia, psykologiset testit ja ehkä lääkitystäkin. älä pelkää, helppo sanoa tietysti, kaikki kyllä järjestyy ja toivotan sulle hyvää jatkoa!!