Epäilen, että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.

Ei siinä ole mitään kulttuurisidonnaista, että välillä ihminen riehuu, tuhlaa ja sotkee asiansa ilman mitään pidäkkeitä, ei nuku eikä syö. Ja sitten taas välillä täysin lamaantuneena pohtii itsemurhaa, kun mitään ei pysty tekemään. Tämä sairaus on aivoissa, ja se pitää hoitaa. Muuten se vie ennenaikaiseen hautaan ihan kulttuurista riippumatta. Tsemppiä ap:lle!

Ne ovat ulkopuolelta tulevia negatiivisia signeeleja ja vastuuta siiretään kuulijalle tällaisella paskanjauhannalla.

Tai no, kuullostaa tietysti vastuuttomalta perustaa näkemyksensä "negatiivisiin signaaleihin", sanotaan ennemminkin että lastiin ja taakkaan jota ihminen ei jaksa harteillansa kantaa (ja sekin on toki aina väheksyttävissä koska se on suhteellinen käsitys= ihminen ei käsitä asioita joita se eio ole itse kokenut)

Kuulostaa vähän nyt vaikeaselkoiselta. Mutta kai tarkoitat että subjektiivisia nuo kokemukset ja herkkyys yksilöiden välillä, miten sitä sitten reagoikaan kehittyneen nyky-yhteiskunnan paineisiin?

Vierailija kirjoitti:

Sen kummemmin oirekuvaukseeni menemättä kysyisin, mihin tahoon minun kannattaisi olla yhteyksissä tämän epäilyni kanssa? Onko YTHS:llä joku numero tms. mihin olla yhteyksissä vai menenkö julkiselle/yksityiselle psykiatrille? Millainen on diagnosointiprosessi? Onko tosiaan loppuelämän kestävä lääkitys? Aiheuttavatko lääkkeet painonnousua? Mitenhän työelämän käy...en kyllä vielä tässä iässä (alle 40) haluaisi millekään eläkkeelle :(

Muistathan ap sitten ottaa lääkkeesi, muuten et apua saa eikä hoitosi toteudu.

Todella ikävää saada kaltaistesi solvausviestejä. No joo, asianomaiset tietävät, että kevät on kovaa aikaa kaltaisillesi, mutta joku raja kuitenkin, eikö vain?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Lisääkin kokemuksia tästä aiheesta lukisin mielelläni. Jotenkin etenkin niinä muutamina vauhdikkaina ajanjaksoina tekemäni asiat hävettävät niiiiin paljon, että en ole uskaltanut mennä minnekään niistä puhumaan. Toisaalta masennuskausina (joita on paljon  enemmän) ei ole edes voimia ja motivaatiota ajatellakaan hoitoa. Olen kuitenkin periaatteessa hyvin hoitomyönteinen, pelottaa vain lääkityksen sivuvaikutukset sekä se, estääkö diagnoosi toimimasta tulevaisuudessa ammatissa johon jossain vaiheessa valmistun.

Et ole edes uskaltanut pyytää anteksi loukkaamiltasi ihmisiltä. Joopa joo. Vain periaatteessa ei olla hoitomyönteisiä, sitä joko ollaan tai ei olla. Tulevaisuuden ammatissasi et pysty toimimaan jos et hoida itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.

Ei siinä ole mitään kulttuurisidonnaista, että välillä ihminen riehuu, tuhlaa ja sotkee asiansa ilman mitään pidäkkeitä, ei nuku eikä syö. Ja sitten taas välillä täysin lamaantuneena pohtii itsemurhaa, kun mitään ei pysty tekemään. Tämä sairaus on aivoissa, ja se pitää hoitaa. Muuten se vie ennenaikaiseen hautaan ihan kulttuurista riippumatta. Tsemppiä ap:lle!

Onko kehitysmaissa havaittavissa tällaisia ongelmia?

Jo se, että ap vastailee omiin viesteihinsä, kertoo paljon. Ilman asianmulaista hoitoa elämäsi ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Sen kummemmin oirekuvaukseeni menemättä kysyisin, mihin tahoon minun kannattaisi olla yhteyksissä tämän epäilyni kanssa? Onko YTHS:llä joku numero tms. mihin olla yhteyksissä vai menenkö julkiselle/yksityiselle psykiatrille? Millainen on diagnosointiprosessi? Onko tosiaan loppuelämän kestävä lääkitys? Aiheuttavatko lääkkeet painonnousua? Mitenhän työelämän käy...en kyllä vielä tässä iässä (alle 40) haluaisi millekään eläkkeelle :(

Yksityislääkärit kannattaa tässä yhteydessä unohtaa, menet vain terveyskeskukseen yleislääkärin puheille. Hän lähettää sinut psykiatrian poliklinikalle, jossa sinua voivat auttaa psykiatrit, psykologit, sosiaalityöntekijät, erikoissairaanhoitajat ja eri alojen terapeutit. Vain harvoilla on mahdollisuus KELA:n kustantamaan psykoterapiaan, sikäli mikäli se osoittautuisi tarpeelliseksi. Ja yksityinen psykoterapia on hyvin kallista. Sen sijaan sinut voidaan ottaa psykiatrisen sairaalan osastolle useammaksi viikoksi hoitoon, jotta psyykkinen tilasi voitaisiin luotettavasti arvioida, kokeilla eri lääkkeitä / hoitomuotoja ja toivottavasti myös helpottaa oireitasi.

Seuraa tarkkaan itse, mitä eri asiantuntijat sinusta kirjoittavat ns. OMAKANTA.FI-rekisteriin. Jos siellä on asiavirheitä tai väärinkäsityksiä, ota ne rohkeasti puheeksi. Kaikella on vaikutus kaikkeen, mm. mahdollisuuksiisi saada sairasloman maksimin tultua täyteen kuntoutustukea tai äärimmäisessä tapauksessa pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen (mutta tämä on vuosikausien prosessi).

Monet järeämmät psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa runsasta lihomista ja voivat muutenkin laittaa elimistösi aineenvaihdunnan pahasti sekaisin (mm. veren rasva-arvot, sokeriaineenvaihdunnan, maksan toiminnan). Yli kymmenen vuoden kokemuksella voin kertoa, että aivan saman koulutuksen saaneet lääkärit voivat peräkkäisinä päivinä antaa aivan ristiriitaisia ja suorastaan vastakkaisia vastauksia samoihin kysymyksiin. Joudut siis myös ottamaan itse vastuuta siitä, mitä sinulle syötetään ja tehdään. Lue ahkerasti lääkkeiden pakkausselosteet (loppuun asti), ja hae tietoa luotettavista lähteistä, eikä esim. tältä palstalta. Luotettavia lähteitä ovat esim. Duodecim-sivustot, sekä Valviran ja Fimean sivustot (niissä voidaan julkaista erillisiä varoituksia jo käytössä olevien lääkkeiden haittavaikutusten minimoimisesta, mutta eivät lääkäritkään tunnu niitä aina seuraavan). USA:n FDA:n sivut ovat myös luotettava lähde, kun haluat tietää lisää jostakin lääkkeestä. Hyvään alkuun pääsee myös lukemalla suomenkieliset ja englanninkieliset Wikipedia-sivut. Ota puheeksi lääkärisi kanssa heti, jos huomaat sinulle määrättyjen lääkkeiden aiheuttavan haittavaikutuksia. Useille lääkkeille löytyy vaihtoehtoja, ja kunkin lääkkeen vaikutus on hyvinkin yksilöllinen. Lisäksi useiden (toimivien) psyykenlääkkeiden todellista vaikutusmekanismia ei vielä edes tunneta, joten aika paljon oikean lääkityksen haku perustuu hakuammuntaan. Älä ujostele sanoa lääkärillesi, jos sinulle määrätystä lääkkeestä ei tunnu olevan mitään hyötyä.

Ns. sähköhoitoa sinulle voidaan myös ehdottaa, mutta kyseinen hoitomuoto perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Psykoottiseen, vaikeaan masennukseen sillä on todistetusti (ainakin väliaikaisesti) parantava vaikutus, mutta sitä käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisen vaiheen hoidossa.

Jos lääkityksesi osuu kohdalleen, voit mainiosti palata työelämään. Mutta vaikka sinut loppujen lopuksi todettaisiin peruuttamattomasti työkyvyttömäksi, niin tietyn määrän ansiotyötä saat silti tehdä ilman, että menetät eläkettäsi, sen mukaan kuin kykenet.

Alkoholin kanssa ei kannata läträtä ja liikunta jo sellaisenaan helpottaa myös psyykkisiä vaivoja, nämä(kin) ovat lääketieteellisiä totuuksia.

Unohda asian häpeily ja toisten ihmisten viisastelevat kommentit tälläkin palstalla. Psyykkiset sairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin, eikä niihin auta mikään "ota itseäsi vaan niskasta kiinni"-tyyppinen komentelu. Jos sairautesi osoittautuu vakavaksi, tulet huomaamaan, että ystäväpiirisi supistuu määrällisesti mutta ei laadullisesti.

Onnea matkaan!

SSE kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kummemmin oirekuvaukseeni menemättä kysyisin, mihin tahoon minun kannattaisi olla yhteyksissä tämän epäilyni kanssa? Onko YTHS:llä joku numero tms. mihin olla yhteyksissä vai menenkö julkiselle/yksityiselle psykiatrille? Millainen on diagnosointiprosessi? Onko tosiaan loppuelämän kestävä lääkitys? Aiheuttavatko lääkkeet painonnousua? Mitenhän työelämän käy...en kyllä vielä tässä iässä (alle 40) haluaisi millekään eläkkeelle :(

Yksityislääkärit kannattaa tässä yhteydessä unohtaa, menet vain terveyskeskukseen yleislääkärin puheille. Hän lähettää sinut psykiatrian poliklinikalle, jossa sinua voivat auttaa psykiatrit, psykologit, sosiaalityöntekijät, erikoissairaanhoitajat ja eri alojen terapeutit. Vain harvoilla on mahdollisuus KELA:n kustantamaan psykoterapiaan, sikäli mikäli se osoittautuisi tarpeelliseksi. Ja yksityinen psykoterapia on hyvin kallista. Sen sijaan sinut voidaan ottaa psykiatrisen sairaalan osastolle useammaksi viikoksi hoitoon, jotta psyykkinen tilasi voitaisiin luotettavasti arvioida, kokeilla eri lääkkeitä / hoitomuotoja ja toivottavasti myös helpottaa oireitasi.

Seuraa tarkkaan itse, mitä eri asiantuntijat sinusta kirjoittavat ns. OMAKANTA.FI-rekisteriin. Jos siellä on asiavirheitä tai väärinkäsityksiä, ota ne rohkeasti puheeksi. Kaikella on vaikutus kaikkeen, mm. mahdollisuuksiisi saada sairasloman maksimin tultua täyteen kuntoutustukea tai äärimmäisessä tapauksessa pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen (mutta tämä on vuosikausien prosessi).

Monet järeämmät psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa runsasta lihomista ja voivat muutenkin laittaa elimistösi aineenvaihdunnan pahasti sekaisin (mm. veren rasva-arvot, sokeriaineenvaihdunnan, maksan toiminnan). Yli kymmenen vuoden kokemuksella voin kertoa, että aivan saman koulutuksen saaneet lääkärit voivat peräkkäisinä päivinä antaa aivan ristiriitaisia ja suorastaan vastakkaisia vastauksia samoihin kysymyksiin. Joudut siis myös ottamaan itse vastuuta siitä, mitä sinulle syötetään ja tehdään. Lue ahkerasti lääkkeiden pakkausselosteet (loppuun asti), ja hae tietoa luotettavista lähteistä, eikä esim. tältä palstalta. Luotettavia lähteitä ovat esim. Duodecim-sivustot, sekä Valviran ja Fimean sivustot (niissä voidaan julkaista erillisiä varoituksia jo käytössä olevien lääkkeiden haittavaikutusten minimoimisesta, mutta eivät lääkäritkään tunnu niitä aina seuraavan). USA:n FDA:n sivut ovat myös luotettava lähde, kun haluat tietää lisää jostakin lääkkeestä. Hyvään alkuun pääsee myös lukemalla suomenkieliset ja englanninkieliset Wikipedia-sivut. Ota puheeksi lääkärisi kanssa heti, jos huomaat sinulle määrättyjen lääkkeiden aiheuttavan haittavaikutuksia. Useille lääkkeille löytyy vaihtoehtoja, ja kunkin lääkkeen vaikutus on hyvinkin yksilöllinen. Lisäksi useiden (toimivien) psyykenlääkkeiden todellista vaikutusmekanismia ei vielä edes tunneta, joten aika paljon oikean lääkityksen haku perustuu hakuammuntaan.

Jos lääkityksesi osuu kohdalleen, voit mainiosti palata työelämään. Mutta vaikka sinut loppujen lopuksi todettaisiin peruuttamattomasti työkyvyttömäksi, niin tietyn määrän ansiotyötä saat silti tehdä ilman, että menetät eläkettäsi, sen mukaan kuin kykenet.

Alkoholin kanssa ei kannata läträtä ja liikunta jo sellaisenaan helpottaa myös psyykkisiä vaivoja, nämä(kin) ovat lääketieteellisiä totuuksia.

Onnea matkaan!

Ja muisra myös se, että noudatat lääkärin ohjeita. Jos et hoida itseäsi, niin kaikki kärsii.

käyttäjä-11350 kirjoitti:

SSE kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kummemmin oirekuvaukseeni menemättä kysyisin, mihin tahoon minun kannattaisi olla yhteyksissä tämän epäilyni kanssa? Onko YTHS:llä joku numero tms. mihin olla yhteyksissä vai menenkö julkiselle/yksityiselle psykiatrille? Millainen on diagnosointiprosessi? Onko tosiaan loppuelämän kestävä lääkitys? Aiheuttavatko lääkkeet painonnousua? Mitenhän työelämän käy...en kyllä vielä tässä iässä (alle 40) haluaisi millekään eläkkeelle :(

Yksityislääkärit kannattaa tässä yhteydessä unohtaa, menet vain terveyskeskukseen yleislääkärin puheille. Hän lähettää sinut psykiatrian poliklinikalle, jossa sinua voivat auttaa psykiatrit, psykologit, sosiaalityöntekijät, erikoissairaanhoitajat ja eri alojen terapeutit. Vain harvoilla on mahdollisuus KELA:n kustantamaan psykoterapiaan, sikäli mikäli se osoittautuisi tarpeelliseksi. Ja yksityinen psykoterapia on hyvin kallista. Sen sijaan sinut voidaan ottaa psykiatrisen sairaalan osastolle useammaksi viikoksi hoitoon, jotta psyykkinen tilasi voitaisiin luotettavasti arvioida, kokeilla eri lääkkeitä / hoitomuotoja ja toivottavasti myös helpottaa oireitasi.

Seuraa tarkkaan itse, mitä eri asiantuntijat sinusta kirjoittavat ns. OMAKANTA.FI-rekisteriin. Jos siellä on asiavirheitä tai väärinkäsityksiä, ota ne rohkeasti puheeksi. Kaikella on vaikutus kaikkeen, mm. mahdollisuuksiisi saada sairasloman maksimin tultua täyteen kuntoutustukea tai äärimmäisessä tapauksessa pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen (mutta tämä on vuosikausien prosessi).

Monet järeämmät psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa runsasta lihomista ja voivat muutenkin laittaa elimistösi aineenvaihdunnan pahasti sekaisin (mm. veren rasva-arvot, sokeriaineenvaihdunnan, maksan toiminnan). Yli kymmenen vuoden kokemuksella voin kertoa, että aivan saman koulutuksen saaneet lääkärit voivat peräkkäisinä päivinä antaa aivan ristiriitaisia ja suorastaan vastakkaisia vastauksia samoihin kysymyksiin. Joudut siis myös ottamaan itse vastuuta siitä, mitä sinulle syötetään ja tehdään. Lue ahkerasti lääkkeiden pakkausselosteet (loppuun asti), ja hae tietoa luotettavista lähteistä, eikä esim. tältä palstalta. Luotettavia lähteitä ovat esim. Duodecim-sivustot, sekä Valviran ja Fimean sivustot (niissä voidaan julkaista erillisiä varoituksia jo käytössä olevien lääkkeiden haittavaikutusten minimoimisesta, mutta eivät lääkäritkään tunnu niitä aina seuraavan). USA:n FDA:n sivut ovat myös luotettava lähde, kun haluat tietää lisää jostakin lääkkeestä. Hyvään alkuun pääsee myös lukemalla suomenkieliset ja englanninkieliset Wikipedia-sivut. Ota puheeksi lääkärisi kanssa heti, jos huomaat sinulle määrättyjen lääkkeiden aiheuttavan haittavaikutuksia. Useille lääkkeille löytyy vaihtoehtoja, ja kunkin lääkkeen vaikutus on hyvinkin yksilöllinen. Lisäksi useiden (toimivien) psyykenlääkkeiden todellista vaikutusmekanismia ei vielä edes tunneta, joten aika paljon oikean lääkityksen haku perustuu hakuammuntaan.

Jos lääkityksesi osuu kohdalleen, voit mainiosti palata työelämään. Mutta vaikka sinut loppujen lopuksi todettaisiin peruuttamattomasti työkyvyttömäksi, niin tietyn määrän ansiotyötä saat silti tehdä ilman, että menetät eläkettäsi, sen mukaan kuin kykenet.

Alkoholin kanssa ei kannata läträtä ja liikunta jo sellaisenaan helpottaa myös psyykkisiä vaivoja, nämä(kin) ovat lääketieteellisiä totuuksia.

Onnea matkaan!

Ja muisra myös se, että noudatat lääkärin ohjeita. Jos et hoida itseäsi, niin kaikki kärsii.

Tuo on erinomaisen totta. Olen nähnyt juuri yhden onnellisen avioliiton päättyvän eroon, kun vakavasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä puoliso ei kerta kaikkiaan suostunut syömään lääkärin määräämiä lääkkeitä. Hänen puolisonsa oli uskomattoman kärsivällinen ja tuki vaimoaan pitkään, mutta jossakin vaiheessa hänelläkin tuli raja vastaan, kun vaimo ei suostunut yhtään mihinkään, ei edes kalliiseen yksityiseen psykoterapiaan. Sairaalla ihmisellä on tosiaan itselläänkin tietty vastuu kannettavanaan, minimissään edes se, että käy siellä lääkärissä säännöllisesti, keskustelee ja noudattaa ohjeita. Puoliso tai paras ystävä ei ole oikea valinta päätoimiseksi psykoterapeutiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.

Meillä on niin paska hallitus, että itsemurhatilastot kyllä tästä vielä tulevat nousemaan.

Hallitusko a

se onkin syypää omiin ongelmiin. Missä on oma vastuu.

Ap, etköhän itsekin tiedä, että diagnoosisi on totta jo useamman vuoden taka.

Kaikki on henkistä, meditoi, rukoile jeesukselle, jumalan kanssa kaikki mahdollista, napit ei kyllä tuu auttamaan, mutta en ole asiantuntija joten älä ota kaikkea 100% jos lääkkeet olikin paras vaihtoehto ( yleensä ei ole ja vääriä diagnooseja jatkuvasti, koska mieli kaksisuuntainen miekka), mut ennen kun alat tehdä radikaaleja hoitoja lue asiasta enemmän, kokemuksia videoita kirjoja jne.

Joskus voi olla huono ruokavaliokin taustalla tai vääriä ihmisiä.

Sellaset jotka eivät ole itse huomanneet sairauttaaan ja muut on väkisin hommannu hoitoon ovat todella sairaita.

Jos itse myöntää sairautensa ja hakeutuu hoitoon on paljon terveempi elikkäs kuntoutuminen on sillon nopeampaa.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö? Siis sinä tarkoitat nyt maanis-depressiivistä mielisairautta, tarkoitathan sinä?

Vierailija kirjoitti:

Kaksisuuntainen mielialahäiriö? Siis sinä tarkoitat nyt maanis-depressiivistä mielisairautta, tarkoitathan sinä?

Päivitä käsitteesi

Kyseinen sairaus etenee tietyin jaksoin.

Kyllä se täytyy hoitaa.

Töpöttäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.

Ei siinä ole mitään kulttuurisidonnaista, että välillä ihminen riehuu, tuhlaa ja sotkee asiansa ilman mitään pidäkkeitä, ei nuku eikä syö. Ja sitten taas välillä täysin lamaantuneena pohtii itsemurhaa, kun mitään ei pysty tekemään. Tämä sairaus on aivoissa, ja se pitää hoitaa. Muuten se vie ennenaikaiseen hautaan ihan kulttuurista riippumatta. Tsemppiä ap:lle!

Ne ovat ulkopuolelta tulevia negatiivisia signeeleja ja vastuuta siiretään kuulijalle tällaisella paskanjauhannalla.

Tai no, kuullostaa tietysti vastuuttomalta perustaa näkemyksensä "negatiivisiin signaaleihin", sanotaan ennemminkin että lastiin ja taakkaan jota ihminen ei jaksa harteillansa kantaa (ja sekin on toki aina väheksyttävissä koska se on suhteellinen käsitys= ihminen ei käsitä asioita joita se eio ole itse kokenut)

Kuulostaa vähän nyt vaikeaselkoiselta. Mutta kai tarkoitat että subjektiivisia nuo kokemukset ja herkkyys yksilöiden välillä, miten sitä sitten reagoikaan kehittyneen nyky-yhteiskunnan paineisiin?

Nimenomaan juurikin se, että mieli pysyisi tasapainoisempana ja reagoiminen olisi terveen ihmisen kypsää suhtautumista mm oman terveen suhteellisuudentajun, todellisuuden sekä paremman itsetunnon ja itseluottamuksen valossa.