Onko "pakko" järjestää nimenantojuhlat?
Emme siis kumpikaan kuulu kirkkoon, joten lapsikaan ei kuulu. Mitään ristiäisiä ei siis tule. Mutta onko jonkunlainen "velvollisuus" järjestää ne nimenantojuhlat? Toki tiedän, että ei mitään oikeaa velvollisuutta ole, järjestää jos haluaa, mutta onko ne tapana kuitenkin aina järjestää? Onko se harvinaista ja kummallista jos ei järjestä? Ja odottaako kaikki lähipiirissä että me jotkut kahvikutsut nyt pidetään? Energiaa ei olisi järjestää mitään, ja rehellisesti sanoen tuntuu teennäiseltä järjestää juhlat nimen vuoksi.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole pakko järjestää! Jos haluat ilmoittaa kuitenkin jotenkin lapsen nimestä muuten kuni soittamalla, niin teetä vaikka kortit isovanhemmille/läheisille, missä on vauvan kuvan ja nimi?
En ymmärrä sitä, että miksi vauvan nimestä tehdään niin iso numero, ja sen nimen antamisesta. Olin jotenkin pitänyt itsestään selvänä, että nimi kerrotaan lähipiirille sitä mukaa kun heitä tavataan, tai kun he soittavat, tai laittavat wa-viestiä.. Siis vaikka niin, että joku tulee katsomaan viikon vanhaa vauvaa ja siinä samalla kerromme, että hän on Maija :) . Tai joku soittaa onnitellakseen vauvasta, ja siinä puhelun aikana kerromme nimen hänelle sitten.
Kyseessä on meidän ensimmäinen lapsi, ja ollaan tällaisia kolmevitosia jo, nimi päätetty aikaa sitten, eikä osata jotenkin hössöttää tuollaisista nimiasioista.
Ap.
Monissa maissa nimi pitää olla täysin valmiina ennen syntymää, ja jos ei tiedä sukupuolta, niin nimet kummallekin. Nimi astuu voimaan heti, kun lapsi on syntynyt. Kastaminen ei liity mitenkään nimenantoon tai -saamiseen; kastaminen (ristiminen) on länsimaisen kirkon tapa ottaa lapsi jäsenekseen. Ja tässäkään ei ole mitään juhlapakkoa (kutsuja). Kolmas täysin erillinen asia kummastakin edelllisestä on, että järjestetään juhlat: lapsen syntymän kunniaksi, lapsen nimen antamisen kunniaksi tai lapsen kirkkoon jäseneksi liittämisen kunniaksi. Suomessa ev. lut. ristiäiset on vähän kaikkea kolmea. Esim. Alankomaissa nimi jysähtää heti sillä sekunnnilla, kun lapsi syntyy. Sillä ei ole ns. mitään tekemistä ristiäisten (kirkkoon liittymisen ) kanssa. Nimi tietysti nykyään on vietävä viralliseen rekisteriin (maistraatti, kirkko pitää jäsenistään rekistäriä).
No siis, koska olemme molemmat olleet aina ateisteja, niin noilla kirkollisilla juhlilla tai kirkollisen taustan omaavilla juhlaperinteillä ei ole meille mitään sellaista "kaikupohjaa", että se vaikuttaisi tapaamme ajatella juhlista sinänsä. Nimi on jo päätetty, vaikka lapsi ei ole vielä syntynyt, ja olemme ajattelleet, että se nimi tosiaan astuu voimaan heti kun lapsi syntyy, ennen syntymää pidämme sen vielä salassa muilta. Ap.
Voittehan lapsen syntymästä ilmoittaessa kertoa, että Maija Karoliina x syntyi xxxx. Eli lapsen nimellä sen sijaan, että sanoisi vauva, lapsi, tyttö, poika. Tai voi laittaa vaikka kauniit kortit kaikille, joissa kertoo asian. Lehti-ilmoituksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on meidän ensimmäinen lapsi, ja ollaan tällaisia kolmevitosia jo, nimi päätetty aikaa sitten, eikä osata jotenkin hössöttää tuollaisista nimiasioista.
Ap.
Okei. Silti tulet kyselemään av:lta, että pitääkö nimestä ilmoittaa. Ei nyt ihan kuulosta siltä, että olet jo niin aikuinen, ettet hössötä tai stressaa asiasta.
Tulkitaanko tällä palstalla kaikki aloitukset joko stressaamiseksi, hössöttämiseksi tai että asia olisi aloittajalle ongelma? Tein aloituksen ihan siksi, että halusin kuulla muiden ajatuksia aiheesta. Minä ainakin tykkään keskustella asioista ihan vain siksi, että olen utelias mitä muut aiheesta ajattelevat. En siis hae täältä vastausta ongelmaan, osaan kyllä ihan päätökset tehdä itsenäisesti. Ap.
Palstalla on häiriköitä, kettuilevat ihan mistä vain ja trollaavat.
Puolet porukasta on ylipäätään kroonisesti vihaisia.
Noista ei kannata välittää. ;-)
Ei ole pakko. Mä en kuulu kirkkoon ja ei lapsikaan kuulu. Ei ollut juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on meidän ensimmäinen lapsi, ja ollaan tällaisia kolmevitosia jo, nimi päätetty aikaa sitten, eikä osata jotenkin hössöttää tuollaisista nimiasioista.
Ap.
Okei. Silti tulet kyselemään av:lta, että pitääkö nimestä ilmoittaa. Ei nyt ihan kuulosta siltä, että olet jo niin aikuinen, ettet hössötä tai stressaa asiasta.
AP haluaa kartoittaa eri tapoja ilmoittaa nimestä. Ja muiden kokemuksia hyvistä ja huonoista kokemuksista asiassa.
Olihan tuossa eilen mummo liikenteessä, joka julisti, että ei tule "valeristiäisiin" eli nimenantojuhlaan. Yksi kokemus ja näkemys sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on meidän ensimmäinen lapsi, ja ollaan tällaisia kolmevitosia jo, nimi päätetty aikaa sitten, eikä osata jotenkin hössöttää tuollaisista nimiasioista.
Ap.
Okei. Silti tulet kyselemään av:lta, että pitääkö nimestä ilmoittaa. Ei nyt ihan kuulosta siltä, että olet jo niin aikuinen, ettet hössötä tai stressaa asiasta.
Tulkitaanko tällä palstalla kaikki aloitukset joko stressaamiseksi, hössöttämiseksi tai että asia olisi aloittajalle ongelma? Tein aloituksen ihan siksi, että halusin kuulla muiden ajatuksia aiheesta. Minä ainakin tykkään keskustella asioista ihan vain siksi, että olen utelias mitä muut aiheesta ajattelevat. En siis hae täältä vastausta ongelmaan, osaan kyllä ihan päätökset tehdä itsenäisesti. Ap.
Älä höpötä. Jos olisit täysin varma asiasta, niin olisit kirjoittanut suoraan "Me emme järjestä mitään juhlia. Olisi silti kiva keskustella täällä siitä, millaisia erilaisia ratkaisuja teillä muilla on ollut."
Nyt sen sijaan kirjoitit "Energiaa ei olisi järjestää mitään, ja rehellisesti sanoen tuntuu teennäiseltä järjestää juhlat nimen vuoksi."
Toisin sanoen sinua vaivaa se, että mahdollisesti sinulta odotetaan juhlia, vaikket niitä haluaisi pitää. Joten kyllä, sinä stressaat jollakin tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko järjestää. Lapsen kunniaksi voi ihan hyvin järjestää juhlat sitten myöhemmin jos siltä tuntuu, vaikka ensimmäisenä nimipäivänä jos se sattuu sopivaan aikaan ennen 1-vuotisjuhlia.
Olen ehkä tylsä, mutta en ymmärrä mikä pointti on lapsen kunniaksi järjestetyissä juhlissa. Olin ajatellut, että sitten kun lapsi on sen verran vanha, että ymmärtää itse juhlista jotain, niin järjestetään sille sen omia synttäreitä. Mutta miksi järjestää jotain lapsen "kunniaksi" kun ei se lapsi siitä mitään vielä käsitä? Ap.
No voithan sitten mielessäsi ajatella että juhla järjestetään lapsen syntymän kunniaksi, ja on yhtä paljon juhla vanhemmille, isovanhemmille ja läheisille joita lapsen syntymä kiinnostaa. Voikohan kukaan muu kuin suomalainen ajatella että juhlaan tarvitaan aina riittävän pätevä syy. Ja jätetään varmuuden vuoksi järjestämättä jos nyt ei ole ihan varma onko riittävästi syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko järjestää. Lapsen kunniaksi voi ihan hyvin järjestää juhlat sitten myöhemmin jos siltä tuntuu, vaikka ensimmäisenä nimipäivänä jos se sattuu sopivaan aikaan ennen 1-vuotisjuhlia.
Olen ehkä tylsä, mutta en ymmärrä mikä pointti on lapsen kunniaksi järjestetyissä juhlissa. Olin ajatellut, että sitten kun lapsi on sen verran vanha, että ymmärtää itse juhlista jotain, niin järjestetään sille sen omia synttäreitä. Mutta miksi järjestää jotain lapsen "kunniaksi" kun ei se lapsi siitä mitään vielä käsitä? Ap.
No voithan sitten mielessäsi ajatella että juhla järjestetään lapsen syntymän kunniaksi, ja on yhtä paljon juhla vanhemmille, isovanhemmille ja läheisille joita lapsen syntymä kiinnostaa. Voikohan kukaan muu kuin suomalainen ajatella että juhlaan tarvitaan aina riittävän pätevä syy. Ja jätetään varmuuden vuoksi järjestämättä jos nyt ei ole ihan varma onko riittävästi syytä.
En minä tarvitse sinänsä mitään pätevää syytä juhlien järjestämiselle. Voisin järjestää juhlia vaan koska tekee mieli juhlia, ja jättää juhlia järjestämättä vaikka olisi erittäin pätevä syy järjestää ne. Mutta en siis ole järjestänyt yksiäkään juhlia ainakaan kymmeneen vuoteen, eikä miehenikään ole, emme tykkää juhlien järjestämisestä emmekä oikein juhlistakaan. Tapaamme mielellään ihmisiä muissa merkeissä, vaikkapa käymällä yhdessä syömässä ravintolassa tms. Ap.
On mielestäni kovin suomalaista ajatella, että kun pariskunta menee naimisiin tai saa lapsen, siitä "ei jakseta hössöttää" (kun ei se mies haluu / ei lapsi tajuu) ja kutsua sukulaisia yhteen. Me ollaan niin ydinperhettä.
Ristiäiset, nimenantojuhlat, 1-vuotissynttärit... nehän on tilaisuuksia, joihin kokoonnutaan monessa sukupolvessa juhlistamaan uutta tulokasta. Ei kai kukaan ajattelekaan, että ne olisi ensisijaisesti lasta varten. Eiköhän se ole pikemminkin niin päin, että mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä vähemmän juhliin kutsutaan sukulaisia. Kai se 10-vuotias pitää enää vaan kaverisynttärit?
Ymmärrän kyllä, että on perheitä, joissa on suhteet kylmenneet esimerkiksi aikuisten lasten ja näiden vanhempien välillä tai jollain on vaikea anoppi, mutta jos on asialliset välit niin kyllä minun mielestäni niitä suhteita kannattaa ylläpitää juuri tällaisilla rituaaleilla ja perinteillä.
Kai AP sinunkin vanhempasi aikoinaan järjestivät edes kakkukahvit syntymäsi kunniaksi?
Mutta ok. Kai nykyään on sitten ihan fine lähettää vaan tekstari. Kai ne onnittelutkin sitten tulee vaan bitteinä.
Vierailija kirjoitti:
On mielestäni kovin suomalaista ajatella, että kun pariskunta menee naimisiin tai saa lapsen, siitä "ei jakseta hössöttää" (kun ei se mies haluu / ei lapsi tajuu) ja kutsua sukulaisia yhteen. Me ollaan niin ydinperhettä.
Ristiäiset, nimenantojuhlat, 1-vuotissynttärit... nehän on tilaisuuksia, joihin kokoonnutaan monessa sukupolvessa juhlistamaan uutta tulokasta. Ei kai kukaan ajattelekaan, että ne olisi ensisijaisesti lasta varten. Eiköhän se ole pikemminkin niin päin, että mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä vähemmän juhliin kutsutaan sukulaisia. Kai se 10-vuotias pitää enää vaan kaverisynttärit?
Ymmärrän kyllä, että on perheitä, joissa on suhteet kylmenneet esimerkiksi aikuisten lasten ja näiden vanhempien välillä tai jollain on vaikea anoppi, mutta jos on asialliset välit niin kyllä minun mielestäni niitä suhteita kannattaa ylläpitää juuri tällaisilla rituaaleilla ja perinteillä.
Kai AP sinunkin vanhempasi aikoinaan järjestivät edes kakkukahvit syntymäsi kunniaksi?
Mutta ok. Kai nykyään on sitten ihan fine lähettää vaan tekstari. Kai ne onnittelutkin sitten tulee vaan bitteinä.
Minulle ei koskaan järjestetty mitään juhlia ja olen ollut aika surullinen siitä koko elämäni. Ei ole edes ainuttakaan valokuvaakaan. Synnyin kaukana (500 km) yliopistollisessa sairaalassa äidin raskauskomplikaatioiden vuoksi etuajassa; minulle tehtiin toimenpiteitä. Hätäkaste - josta syystä mitään kastejuhlaa, nimenantojuhlaa, syntymäjuhlaa ei pidetty. Kummit nimettiin (ev. lut. srk jäseneksi), mutta en ei tulleet edes paikalle, ei sairaalaan, ei kotiin sitten myöhemmin.
Siskoille järjestettiin ristiäiset, kummit oli paikalla ja on valokuvia.
Kaikilla melkein on kuvia - minulla ei ainuttakaan. :((((
Vierailija kirjoitti:
On mielestäni kovin suomalaista ajatella, että kun pariskunta menee naimisiin tai saa lapsen, siitä "ei jakseta hössöttää" (kun ei se mies haluu / ei lapsi tajuu) ja kutsua sukulaisia yhteen. Me ollaan niin ydinperhettä.
Ristiäiset, nimenantojuhlat, 1-vuotissynttärit... nehän on tilaisuuksia, joihin kokoonnutaan monessa sukupolvessa juhlistamaan uutta tulokasta. Ei kai kukaan ajattelekaan, että ne olisi ensisijaisesti lasta varten. Eiköhän se ole pikemminkin niin päin, että mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä vähemmän juhliin kutsutaan sukulaisia. Kai se 10-vuotias pitää enää vaan kaverisynttärit?
Ymmärrän kyllä, että on perheitä, joissa on suhteet kylmenneet esimerkiksi aikuisten lasten ja näiden vanhempien välillä tai jollain on vaikea anoppi, mutta jos on asialliset välit niin kyllä minun mielestäni niitä suhteita kannattaa ylläpitää juuri tällaisilla rituaaleilla ja perinteillä.
Kai AP sinunkin vanhempasi aikoinaan järjestivät edes kakkukahvit syntymäsi kunniaksi?
Mutta ok. Kai nykyään on sitten ihan fine lähettää vaan tekstari. Kai ne onnittelutkin sitten tulee vaan bitteinä.
No joo. Meillä ei ole kylmenneitä suhteita, mutta ikävä kyllä meidän vanhemmista on elossa enää anoppi. Häntä tavataan onneksi useinkin, ja kiva ihminen on. Minulla on yksi sisko (jota tavataan myös usein), mies on ainoa lapsi. Eli suku on anoppi ja lapseton sinkkusiskoni :) . Ei siis ole paljoa sukulaisia, joita kutsua yhteen :D . Ap.
Teidän lapsella ei ole edes kummeja?
Meilläkin on pieni suku. Ei se mitään estä. Eikö juuri päinvastoin - juhlista selviää vähällä, kun on vähän sukulaisia? Ne vähätkin on kuitenkin sen lapsen ainoita sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko järjestää. Lapsen kunniaksi voi ihan hyvin järjestää juhlat sitten myöhemmin jos siltä tuntuu, vaikka ensimmäisenä nimipäivänä jos se sattuu sopivaan aikaan ennen 1-vuotisjuhlia.
Olen ehkä tylsä, mutta en ymmärrä mikä pointti on lapsen kunniaksi järjestetyissä juhlissa. Olin ajatellut, että sitten kun lapsi on sen verran vanha, että ymmärtää itse juhlista jotain, niin järjestetään sille sen omia synttäreitä. Mutta miksi järjestää jotain lapsen "kunniaksi" kun ei se lapsi siitä mitään vielä käsitä? Ap.
Eihän ne juhlat varsinaisesti lasta varten olekaan, vaan ihan siitä syystä juhlitaan että se lapsi on juhlimisen ja muistamisen arvoinen.
Juhlitaanhan itsenäisyyttäkin, vaikkei itsenäisyys siitä mitään tajua, mutta on se silti juhlimisen arvoinen asia (hassu esimerkki :)). Jos teillä on noin pieni suku niin sittehän on helppo järjestää vaikka kakkukahvit, kauniit vaatteet päälle ja valokuvia muistoksi, vaikka nimipäivänä tai ensimmäisenä synttärinä tai muutenvaan.
Kuvistahan lapsi myöhemmin näkee että hän oli juhlakaluna ihan vauvanakin, ja ihmiset halusi häntä juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Teidän lapsella ei ole edes kummeja?
Meilläkin on pieni suku. Ei se mitään estä. Eikö juuri päinvastoin - juhlista selviää vähällä, kun on vähän sukulaisia? Ne vähätkin on kuitenkin sen lapsen ainoita sukulaisia.
Kummeja? Emme me kuulu kirkkoon. Mihin tarkotukseen ne kummit olisi?
Ja lapsi siis ei ole vielä syntynyt.
Mutta tosiaan, kyllä anoppi ja siskoni käy meillä usein kahvilla, ehkä sitten voidaan joillekin kahveille vain leipoa "nimikakku".
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän lapsella ei ole edes kummeja?
Meilläkin on pieni suku. Ei se mitään estä. Eikö juuri päinvastoin - juhlista selviää vähällä, kun on vähän sukulaisia? Ne vähätkin on kuitenkin sen lapsen ainoita sukulaisia.
Kummeja? Emme me kuulu kirkkoon. Mihin tarkotukseen ne kummit olisi?
Ja lapsi siis ei ole vielä syntynyt.
Mutta tosiaan, kyllä anoppi ja siskoni käy meillä usein kahvilla, ehkä sitten voidaan joillekin kahveille vain leipoa "nimikakku".
Ap.
Voit jopa kutsua heidät samaan aikaan paikalle jos haluat repäistä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän lapsella ei ole edes kummeja?
Meilläkin on pieni suku. Ei se mitään estä. Eikö juuri päinvastoin - juhlista selviää vähällä, kun on vähän sukulaisia? Ne vähätkin on kuitenkin sen lapsen ainoita sukulaisia.
Kummeja? Emme me kuulu kirkkoon. Mihin tarkotukseen ne kummit olisi?
Ja lapsi siis ei ole vielä syntynyt.
Mutta tosiaan, kyllä anoppi ja siskoni käy meillä usein kahvilla, ehkä sitten voidaan joillekin kahveille vain leipoa "nimikakku".
Ap.
Niin, tai "tervetuloa sukuun"-kakku, jos ei halua nimiäisiä. :)
Ihanaa odotusta, kaiholla muistelen oman lapsen vauvavuotta, se on ihanaa juhlimisen arvoista aikaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän lapsella ei ole edes kummeja?
Meilläkin on pieni suku. Ei se mitään estä. Eikö juuri päinvastoin - juhlista selviää vähällä, kun on vähän sukulaisia? Ne vähätkin on kuitenkin sen lapsen ainoita sukulaisia.
Kummeja? Emme me kuulu kirkkoon. Mihin tarkotukseen ne kummit olisi?
Ja lapsi siis ei ole vielä syntynyt.
Mutta tosiaan, kyllä anoppi ja siskoni käy meillä usein kahvilla, ehkä sitten voidaan joillekin kahveille vain leipoa "nimikakku".
Ap.
Voit jopa kutsua heidät samaan aikaan paikalle jos haluat repäistä :D
Joo, ehkä :D . Se olisi kyllä jo aika rohkeaa, että täytyy sulatella tuota ehdotusta ensin vähän :D . Ap.
Meillä sama tilanne, esikoinen syntymässä ja ei kuuluta kirkkoon. Ei ole meidän juttu, molempien suvussa ensimmäinen lapsi jota ei kasteta. Mietittiin nimenantojuhlaa, mutta sekin tuntuu teennäiseltä. Ei vaan olla mitään juhlaihmisiä. Suunniteltiin että kun jaksetaan niin pidetään rennot kesäjuhlat pihalla. Vielä ei ole tullut kommenttia asiasta, mutta kyllä se ihmetystä voi herättää parissa ihmisessä. Ollaan tähänkin asti eletty omaa elämää niin en usko asian olevan mikään ongelma. Kummejakaan ei olla valitsemassa, liittyy niin paljon kirkolliseen kaiteeseen ja lähipiirissä ollut katkeria riitoja kun kummit unohtaneet lapsen eli eivät hanki lahjoja. Halutaan että ympärillä on ihmisiä jotka haluaa oikeasti viettää aikaa lapsen kanssa, ei mitään velvollisuuksia toimia lahja-automaattina.
Tulkitaanko tällä palstalla kaikki aloitukset joko stressaamiseksi, hössöttämiseksi tai että asia olisi aloittajalle ongelma? Tein aloituksen ihan siksi, että halusin kuulla muiden ajatuksia aiheesta. Minä ainakin tykkään keskustella asioista ihan vain siksi, että olen utelias mitä muut aiheesta ajattelevat. En siis hae täältä vastausta ongelmaan, osaan kyllä ihan päätökset tehdä itsenäisesti. Ap.