Lue keskustelun säännöt.
Kiitos päiväkodin pakkonukutus - kolmevuotias ei nuku vieläkään
21.04.2017 |
Kaikki arki-illat samaa tappelua. Lasta on nukutettu jo kaksi tuntia tuloksetta. Ei pysy sängyssä hyvällä eikä pahalla. Nyt istutan sitä nojatuolissa, kun kerran "ei halua nukkua". Valvokoot sitten, mutta mitään hauskaakaan ei tapahdu.
Olen sanonut tästä päiväkodissa. Pyytänyt, ettei nukutettaisi. Meillä ei ole enää mitään parisuhdeaikaa. En voi katsoa telkkaria iltaisin, koska yritän saada taaperon nukkumaan. Kun vihdoin saan, pitää mennä itse nukkumaan.
Nukkumaanmeno on yhtä huutoa, juoksemista, kirkumista, itkemistä ja tavaroiden heittelyä. Sama lopputulos, aloitamme iltapuuhat sitten heti Pikku Kakkosen jälkeen tai yhdeksältä. Lapsi ei vain suostu nukkumaan. Ei omaan sänkyyn, ei syliin, ei viereen, ei lattialle.
Pitääkö lapsi ottaa kotihoitoon vai millä helvetillä tämä ratkeaa?
Kommentit (295)
Et osaa nukuttaa lastasi? Voi jestas... Onpas sitä nykypäivänä erikoisia äitejä. Erikoista laittaa asia päiväkodin syyksi. Oletko ihan noin niinkuin muuten tyytyväinen äiteyteesi vai kaduttaako? Koetko olevasi täysin epäonnistunut? Miksi et ajatellut asiaa etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkaan pakkaspäivinä ei päiväkodissa lähdetä ulos jos pienistä lapsista kyse. Eihän tämä lapsi saa mitään liikuntaa silloin koko päivänä jos vanhemmat ei ole lapsen kanssa ulkona. Voi olla että nukkuminen on hankalampaa. Ulkoilu tekee hyvää lapselle, voi sitä lasta vielä ulkoiluttaa kuuden seitsenän aikaan, iltapala, pesu, satu ja nukkumaan.
Mielestäni 3vuotiaalle on tärkeämpää nukkua kunnon yöunet ja luopua päikkäreistä,kuin nukkua päikkärit ja lyhyt yöuni. T.terkkariäiti
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni 3vuotiaalle on tärkeämpää nukkua kunnon yöunet ja luopua päikkäreistä,kuin nukkua päikkärit ja lyhyt yöuni. T.terkkariäiti
valeterkkari tietää KAIKEN
Päiväkodissa on ihan hirveä häly ja älämölö. Kaikki se aika jonka lapsi nukkuu siellä on ns. "lapsen omaa aikaa", aikaa jolloin hän saa olla rauhassa, vaikka onkin isossa ryhmässä hoidossa.
Onhan se ikävää, että ne valvovat sitten pitkään illalla, mutta itse ainakin ajattelin niin että mitä pidempään tarhassa nukkuvat sitä paremmin jaksavat sitä hälinää siellä. Itselläni meinasi pää hajota tarhatouhuihin jo niissä muutamissa päivissä kun tarhassaoloa harjoiteltiin. Lapset on siellä kumminkin viisi päivää viikossa ja pitkiä aikoja. Ei siinä montaa vuotta kuitenkaan mene kun tota yökukkumista on. T jo kahden kouluikäisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni 3vuotiaalle on tärkeämpää nukkua kunnon yöunet ja luopua päikkäreistä,kuin nukkua päikkärit ja lyhyt yöuni. T.terkkariäiti
valeterkkari tietää KAIKEN
Oikea terkkari tietäisi esim. sen, että kirjoitetaan 3-vuotias, ei 3vuotias. Valeterkkari on sellainen, jonka hoidettavat ovat varmasti kaikki täysin nestehukkaisia. Ei muista hoitaa...
Ap:n ongelma vaikuttaa vielä aika pieneltä. Meillä on vilkas lapsi, jolle jouduttiin hakemaan apua psykologilta. Ongelmana oli paitsi nukahtamisen vaikeus, myös päivällä ylivilkkaus ja lisäksi aamuyön heräily, jolloin hän kömpi itkuisena aikuisten keskelle. Me jo mietittiin, että tarvitaan joku ADHD-lääke (sen vilkkauden vuoksi). Ei tarvittu. Psykologi ohjeisti lapsen nukkumaan samaan huoneeseen (omaan sänkyyn kuitenkin) ja vauvaiästä tuttua "tassuhoitoa". Siinä voi vanhempi hyräillä tai lauleskella ja samalla painelee avoimella kämmenellä lasta. Kun lapsi on lähes unessa, painelu lopetetaan ja vanhempi siirtyy omaan sänkyynsä nukkumaan. Jos lapsi havahtuu ja kyselee äitiä/isää, unisella äänellä lyhyesti vastataan, että kaikki hyvin, nyt nukutaan. Siihen loppui meillä mellastus ilta-aikaan ja myös heräily aamuyöstä. Päiviäkin se rauhoitti. Päiväkodissa nukahti helposti tunniksi päikkäreille sen jälkeen, kun aiemmin sielläkin uni oli katkonaista. En tiedä, oletteko kokeilleet vastaavia konsteja, mutta neuvolan kautta saa tarvittaessa psykologille lähetteen. Ei se lapsi komentamalla sängyssä pysy, jos ei uni tule silmään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisko ratkaisuksi kokeilla et te vanhemmat yhtenä iltana valvoisitte niin pitkään, että lapsi väkisin nukahtaa. Eli ilmeisesti teillä se tarkottais yli puolen yön. Tämä vois auttaa katkaisemaan sen kierteen, et lapsi mahdollisesti oppinut "odottamaan" sitä hetkeä kun vanhemmat menee nukkumaan niin voi itse nousta ylös. Hänen olisi hyvä joutua "kyllästymään" odottamaan ja antautuu unelle. Kerran -muutaman kerran näin niin kierre vois katketa. Tietty voi vaikka jättää telkkarin vaan päälle yöksi ja huijata lasta luulemaan et vanhemmat valvoo? Ootko vatma et lapsi ei oo jo nukahtanut mutta "havahtuu hereille" kun telkkari menee kiinni?
Mä alan niin ymmärtään tällä palstalla seikkailevia miehiä ja heidän turhautumista tähän jankkaamiseen. Tehdään oletuksia ja tullaan pätemään jo tuhat kertaa aiemmin pädettyjä asioita ja hinkataan vääriä oletuksia vaikka KAIKKI LUKEE JO TÄSSÄ KETJUSSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nee kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt "nukuttamista". Mitä se käytännössä on? Meillä on iltapalat, iltasadut ja hellimiset, minkä jälkeen lapsi menee omaan sänkyynsä ja siellä pysytään. Joskus on tietty levottomampi ja juoksee ovella kyselemässä jotain tms. Vastataan ja rauhoitellaan, ja kehotetaan takaisin sänkyyn. Jos on kipeenä tai näkee painajaista tms. saa tietty tulla viereen. Muuten tiukasti sanotaan, että nyt nukkumaan.
Olisiko vastaus ihmisen kehityspsykologiassa. Ihminen on laumaeläin, emmekä me historiallisessa valossa kovin kauan ole harrastaneet yksin nukkumista! Nukuttaminen on ikivanha keino saada lapset ymmärtämään väsymyksensä ja unentarpeensa. On turvallisempaa antaa unen tulla, kun läsnä on tuttuja ihmisiä, lauman jäseniä. Tiesit varmaan, että levotonta pikkulasta rauhoittaa äidin (tai isän) sykkeen ja rauhallisen hengityksen kuuleminen. Tähän perustuu mm. kantoliina, jota edelleen monissa kulttuureissa suositaan. Kun pieni lapsi kasvaa, hän oppii muitakin keinoja rauhoittaa itseään unitilaa varten. Laumaeläimen sielu on myös sellainen, että se reagoi muiden jäsenten aktiivisuustilaan. Pitää olla todella väsynyt, että pystyy jättämään huomiotta kaiken ympäristössä tapahtuvan.
Totta. Ei se minultakaan onnistu. Uskon täysin tuohon, että jos ympäristössä tapahtuu jotain, ei pysty nukahtamaan. Meillä mies valvoo välillä puolille öin, ja vaikka olisin kuinka väsynyt, en saa kunnolla unta ennenkuin hän tulee myös nukkumaan. Hän ei onneksi kuitenkaan komenna, että minun on pakko nyt nukkua. Toisin päin on välillä ollut, että minä olen komentanut häntä sänkyyn telkkarin äärestä. Harvoin uskoo kuitenkaan.
lastenhoitaja.a. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä vanhemmilla ei ole mitään haisua pk arjesta.
Siellä nukkarissa oikeasti nukutetaan lapsia, jos saat kaikki nukkumaan olet ryhmän "sankari". Kahvi tauko on 10-15min, aikuiset istuvat siellä 30min.Jos lapsi on väsynyt, hän nukahtaa 30min sisään kuunnellen satuja/unilauluja. Jos lapsia pidetään yli tunti paikoillaan sängyssä/patjalla on se pakko nukuttamista ja täysin aikuisten edut edellä.
Päiväkoti on erittäin huonosti suunniteltu jos ei ole tiloja tai henkilökuntaa huolehtimaan lapsista, myös niistä ei nukkujista.
Varhaiskasvatussuunnitelmassa sanotaan kasvatuskumppanuudesta ja kuinka pkn arki pitää suunnitella lapsen edun ja yksilöllisten tarpeiden mukaan. Perheiden tapoja kunnioittaen ja pyyntöjä toteuttaen.
Jos ryhmän kasvattajat eivät toimi näin, yhteys johtajaan ja siitä varhaiskasvatuspäällikölle.
Tehkää vanhemmat jotain!
*huutonaurua*
Varhaiskasvatussuunnitelmassa todella sanotaan sitä sun tätä. Mutta kun kunnilla ei ole rahaa niin sitä ei ole. Ja luuletko ettei päiväkodin johtajat, saatikka varhaiskasvatuspäälliköt ole tietoisia tilanteesta? *huutonaurua* Hehän ne on niitä, jotka niihin virallisiin lappuihin kirjoittelee että paikalla oli 3 kasvatusvastuullista henkilöä, vaikka tosiasiassa siellä oli 1 lastenhoitaja, 1 laitsari keittiössä ja 1 ensimmäisen vuoden lähihoitajaopiskelija.
Vasun noudattaminen vaatii ammattitaitoa hekkilökunnalta, ei niinkään rahaa. Jos 1 kasvattaja on opiskelija on tilanne LAITON ja sitä ei todellakaan ammattitaitoinen johtaja salli.
Pk työntekijät on laiskoja kokeilemaan mitään uutta keinoa. Näkeehän sen pienryhmä toiminnasta, aina pitäisi olla se toinen aikuinen siinä vieressä kelle jutella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joko se nyt nukkuu?
Nim Huolestunut palstailija
Kiitos kysymästä, lapsi meni oma-aloitteisesti täysin ilman tappelua nukkumaan klo 21. Edellisyönä oli nukkunut tosiaan kahdeksan tuntia ja ollut sitten hereillä klo 07-21. Nukkui hipihiljaa puoli kahdeksaan saakka.
Tämä olisi hyvä rytmi lapselle (10,5 tuntia yhtäjaksoista unta, löytyykö kiistäjiä?), mutta tämän keskustelun perusteella olen a) huono äiti, koska aktivoin lasta liikaa mm. ulkoilemalla, b) olen huono äiti, koska lapsella on nukahtamisongelmia, c) päiväunien nukkumisella ei ole mitään merkitystä yöuniin, koska me nyt vain emme osaa (haastan kaikki tämän väitteen esittäjät ottamaan työpäivän jälkeen tunnin päikkärit, vaikka ei huvittaisi) ja d) olen huono äiti, koska haluan aikaa myös parisuhteelleni.
Koska sisälukutaito on tässä(kin) ketjussa kohtuullisen kateissa, päätän omalta osaltani kommentoinnin tähän.
-Ap
Yksityinen päiväkoti oli meillä on ongelman ratkaisu. Siellä ei ole pakotettu nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa on ihan hirveä häly ja älämölö. Kaikki se aika jonka lapsi nukkuu siellä on ns. "lapsen omaa aikaa", aikaa jolloin hän saa olla rauhassa, vaikka onkin isossa ryhmässä hoidossa.
Onhan se ikävää, että ne valvovat sitten pitkään illalla, mutta itse ainakin ajattelin niin että mitä pidempään tarhassa nukkuvat sitä paremmin jaksavat sitä hälinää siellä. Itselläni meinasi pää hajota tarhatouhuihin jo niissä muutamissa päivissä kun tarhassaoloa harjoiteltiin. Lapset on siellä kumminkin viisi päivää viikossa ja pitkiä aikoja. Ei siinä montaa vuotta kuitenkaan mene kun tota yökukkumista on. T jo kahden kouluikäisen äiti
Ja sitä hälyä ja älämölöä eräät nimittävät laadukkaaksi varhaiskasvatukseksi.
Eikö kenenkään päässä käy ajatus, että jotain on päivähoidossa perusteellisesti pielessä, jos se on niin rasittavaa sekä lapsille että henkilökunnalle?
Ja eikö kenenkään mieleen tule se, että aamuvarhaisella hoitoon tuleva lapsi tarvitsee lepoa jo ennen puolta päivää, kun taas pitkien yöunien jälkeen yhdeksältä tuleva kestää sen päivän vallan hyvin ilman päiväunia.
Nee kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt "nukuttamista". Mitä se käytännössä on? Meillä on iltapalat, iltasadut ja hellimiset, minkä jälkeen lapsi menee omaan sänkyynsä ja siellä pysytään. Joskus on tietty levottomampi ja juoksee ovella kyselemässä jotain tms. Vastataan ja rauhoitellaan, ja kehotetaan takaisin sänkyyn. Jos on kipeenä tai näkee painajaista tms. saa tietty tulla viereen. Muuten tiukasti sanotaan, että nyt nukkumaan.
En minäkään, ja meillä on nukkunut omien lasten lisäksi monta muutakin. Minä yhdistäisin nukuttamisen anestesiaan.
Se mitä yllättävän moni tähän ketjuun kirjoittanut ei ymmärrä on tämä:
LAPSI VOI OLLA OMASSA SÄNGYSSÄÄN HEREILLÄ MONTA TUNTIA, KOSKA EI SAA UNTA. Miten lapsen siis saa nukkumaan?
Tässä on haukuttu vanhemmat osaamattomiksi, mutta MITEN SAMAT VANHEMMAT OSAAVAT LAITTAA LAPSENSA NUKKUMAAN SILLOIN, KUN PÄIVÄUNIA EI OLE NUKUTTU?
Nämä ovat kysymyksiä, joihin en ole vielä tästäkään ketjusta löytänyt vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin kotihoitoon ja 4-vuotias muistelee vieläkin päiväkodin nähdessään, että "siellä piti nukkua, en tykännyt ".
Kuulostaa erikoiselta ratkaisulta.
Millä tavalla erikoiselta? Jos meidän oli mahdollista tehdä näin ja sillä saatiin elämä mukavalle mallille, niin sehän oli looginen ratkaisu.
Lapsi pärjää ilman päiväunia ja menee helposti nukkumaan klo 20. Nukkua saa niin pitkään kuin haluaa. Meille vanhemmille jää yhteistä aikaa. Lapselle löytyy leikkikavereita puistossa mm. perhepäivähoitajan lapsista. Kerhossa käy myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa on ihan hirveä häly ja älämölö. Kaikki se aika jonka lapsi nukkuu siellä on ns. "lapsen omaa aikaa", aikaa jolloin hän saa olla rauhassa, vaikka onkin isossa ryhmässä hoidossa.
Onhan se ikävää, että ne valvovat sitten pitkään illalla, mutta itse ainakin ajattelin niin että mitä pidempään tarhassa nukkuvat sitä paremmin jaksavat sitä hälinää siellä. Itselläni meinasi pää hajota tarhatouhuihin jo niissä muutamissa päivissä kun tarhassaoloa harjoiteltiin. Lapset on siellä kumminkin viisi päivää viikossa ja pitkiä aikoja. Ei siinä montaa vuotta kuitenkaan mene kun tota yökukkumista on. T jo kahden kouluikäisen äiti
Ja sitä hälyä ja älämölöä eräät nimittävät laadukkaaksi varhaiskasvatukseksi.
Eikö kenenkään päässä käy ajatus, että jotain on päivähoidossa perusteellisesti pielessä, jos se on niin rasittavaa sekä lapsille että henkilökunnalle?
Ja eikö kenenkään mieleen tule se, että aamuvarhaisella hoitoon tuleva lapsi tarvitsee lepoa jo ennen puolta päivää, kun taas pitkien yöunien jälkeen yhdeksältä tuleva kestää sen päivän vallan hyvin ilman päiväunia.
Kirjoitin tuolla aiemmin että "varhaiskasvatustiede" on yhteiskunnallinen tiede, ei niinkään esim. käyttäytymistiede (psykologia taas on käyttäytymistiede). Päiväkodit on rakennettu noiden "varhaiskasvatustieteen" ideologioiden ja dogmien mukaan. Toki vetäen mutkat suoriksi tietyissä asioissa. Mutta Suomessa se "varhaiskasvatustiede" on valjastettu palvelemaan tiettyjä yhteiskunnallisia tarpeita kuten sitä, että saadaan kaikki äidit ja isät mahdollisimman varhain takaisin töihin "tuottaviksi yksiköiksi". Siinä laitetaan iloisesti sekaisin tietyt kansantaloudelliset tavoitteet ja "tiede" varhaiskasvatuksesta. Päiväkotien perimmäinen päämäärä on alkujaan ollut, ja on edelleen, mahdollistaa naisten paluu työelämään nopeasti, jotta työn ja työpaikkojen tuottavuus ja tehokkuus olisi korkea. Sitten siihen läiskäistään päälle väitteitä pienten lasten OIKEUDESTA "laadukkaaseen varhaiskasvatukseen". Tämä on kärjistetysti vain propagandaa. Taaperoikäinen ei tarvitse muuta kuin paljon yhdessäoloa ainakin toisen vanhempansa kanssa, mieluusti molempien ja hyvän kiintymyssuhteen rakentumista vanhempiinsa, (hälytöntä) rauhaa kasvaa omassa tahdissaan ja oman biologisten rytmiensä ja temperamenttinsa mukaisesti, riittävää unta ja laadukasta ruokaa. Esikouluikäinen hyötyy sitten "varhaiskasvatuksesta", ja siitä että hänelle opetetaan kouluun valmistavia taitoja. Mutta koko väite lapsen subjektiiviseen OIKEUTEEN saada "laadukasta varhaiskasvatusta" on ihan fuulaa. Lapsella olisi oikeus saada kasvaa lähellä vanhempiaan sen lapsen temperamentista nousevat tarpeet huomioiden, mutta se oikeus on riistetty nyky-yhteiskunnassa ja keksitty väittää jotain ihan muuta. Sille muulle ei ole olemassa oikeasti laadukkaista tieteellisiä perusteluita. Perhetykääpä vaikka mitä lapsipsykologit sanoo taaperoikäisten päivähoidosta, esim. (prof) Liisa Keltikangas-Järvinen.
On ihan totta että hälyä ja älämölöä väitetään sitten siksi "laadukkaaksi varhaiskasvatukseksi", jota lapsi ei edes tarvitse. Koko nykyinen asetelma on ihan vitsi.
Oman leimansa keskusteluun tuo päiväkotien työntekijät, jotka jostain syystä kokee, että kaikki päiväkotiin kohdistuva kritiikki kohdistuu heihin henkilökohtaisesti tai syyllistää heitä työntekijöinä. Ja heidän reaktio on ryhtyä puolustuskannalle ja alkaa puolustamaan päiväkodin käytäntöjä. Siinä mennään metsään ja pahasti. Se päiväkotikritiikki kohdistuu päiväkotijärjestelmään, jossa asiat ei ole niiden työntekijöiden vika.
Meillä oli samanlainen ongelma kun 3-vuotias oli perhepäivähoitajalla - unille menivät n klo 11.30-12 ja lapsemme nukkui tuonne kahteen-kolmeen asti. Ei siis ihmekään että kukkui puolille öin sitten kotona kun ei uni tullut. Kotona ei enää nukkunut päiväunia. Sovimme hoitajan kanssa, että lapsi nukkuu max. 1-1,5 h ja tässä oli ratkaisu. Vaikka olihan se hoitajalle helppoa kun lapsi nukkuu melkein puolet työajasta.
En ole koskaan törmännyt pakkonukutukseen, vaikka olen ollut vuosia töissä päiväkodissa. Sitä olemme etenkin vanhempien työkavereiden kanssa ihmetelleet, että onko lasten unentarve vähentynyt viime vuosikymmeninä, koska ennen ei kukaan kokenut lapsen päiväunia ongelmaksi.
Mutta edelleen ihmiset suhtautuvat hyvin erilailla lapsen nukkumamenoaikoihin. Tällä hetkellä minulla on ryhmässä perheet, joista toinen kyselee toistuvasti apua siihen, miten saisivat neljä ja kuusivuotiaan nukkumaan puoli kahdeksaan mennessä (sänkyyn klo 19) ja toinen perhe totesi juuri, että heillä menee neljävuotias nukkumaan puoli kymmeneltä. He viettävät silloin perheaikaa, lueskelevat ja oleskelevat yhdessä. Välillä tuntuu, että vanhemmat eivät huomioi lapsen luonnollista unirytmiä, toiset ovat illanvirkkuja ja toiset illantorkkuja. Ei monella illanvirkulla aikuisellakaan uni tule vaikka menisi sänkyyn kahdeksalta. Päinvastoin unitutkijat sanovat, että sänkyyn pitäisi mennä silloin kun väsyttää.
Samaa mieltä kirjoittajan kanssa, joka kritisoi "laadukasta varhaiskasvatusta". Melko huonolla tolalla täytyy asioitten olla kotona, että lapsi saisi päiväkodissa laadukkampaa varhaiskasvatusta kuin kotona! Nykyisillä ryhmäkooilla laadun ylläpitäminen on mahdotonta.
Jos lapsilauma kirkuu koko ajan, niin sittenhän se lauma ei ole hallinnassa. Eikös niillä pitäisi olla kovasti pedagokisesti ohjattua toimintaa, rauhallista leikkiä ja ulkoilua?