Miksi mennä naimisiin?
Useasti viime aikoina olen lukenut palstalta naisen ihmettelyn, miksi joku haluaa alisteiseen instituutioon, jota avioliitoksi nimitetään. Miksi joku nainen suostuu luopumaan esimerkiksi sukunimestään, joka tosin yleensä on mieheltä, eli omalta isältä, peräisin. Lisättynä vielä tosiasialla, että yhteiset lapsetkin yleensä saavat isänsä sukunimen.
Biologian vuoksi nainen tulee raskaaksi, synnyttää ja imettää. Tämä ei tietenkään ole eduksi työelämässä. Muutenkaan naiset eivät ole (keskimäärin) yhtä kunnianhimoisia ja riskinottovalmiita elämässään, mikä näkyy sukupuolten palkkaeroina. Tämä on johtanut siihen, että vielä tänä päivänäkin nainen huolehtii keskimäärin enemmän kodista ja mies taloudesta.
Onko tämä mielestäsi tasa-arvoista? Jos ei, niin miten tasa-arvoa voisi parantaa? Onko sovinismia, että vaimo ottaa miehen sukunimen ja se annetaan lapsillekin? Entä miksi miehen kannattaisi mennä naimisiin ilman tätä perinnettä?
Kommentit (46)
Laitapa Finlexin hakuun avio* niin näet missä kaikissa laeissa mainitaan avioliitto tai aviopuoliso. Käy läpi nämä lainkohdat, niin hahmotat vähän mihin kaikkeen ja millä tavalla avioliiton solmiminen vaikuttaa. Tämän jälkeen voit miettiä, kuulostaako tämä kokonaisuus sinun mielestä niin hyvältä diililtä, että tällainen sopimus kannattaa sopivan kumppanin kanssa solmia.
Jos et itse vielä tämän harjoituksen jälkeen ymmärrä avioliiton pointtia, niin ehkä kuitenkin pystyt hahmottamaan, että joidenkin ihmisten mielestä se on hyvä diili. Ei kaikkien ihmisten tarvitse pitää samoista asioista.
En ole koskaan tahtonut naimisiin. Mutta nyt...olen kertakaikkiaan niin rakastunut, että menisin välittömästi naimisiin ihan vaan siitä TUNTEESTA! En tarvitse juhlia, en mitään maallista, haluan vaan tahtoa rakkaani kanssa viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Koen, että nyt olisin todellakin menossa naimisiin juuri oikeasta syystä!
Vierailija kirjoitti:
Laitapa Finlexin hakuun avio* niin näet missä kaikissa laeissa mainitaan avioliitto tai aviopuoliso. Käy läpi nämä lainkohdat, niin hahmotat vähän mihin kaikkeen ja millä tavalla avioliiton solmiminen vaikuttaa. Tämän jälkeen voit miettiä, kuulostaako tämä kokonaisuus sinun mielestä niin hyvältä diililtä, että tällainen sopimus kannattaa sopivan kumppanin kanssa solmia.
Jos et itse vielä tämän harjoituksen jälkeen ymmärrä avioliiton pointtia, niin ehkä kuitenkin pystyt hahmottamaan, että joidenkin ihmisten mielestä se on hyvä diili. Ei kaikkien ihmisten tarvitse pitää samoista asioista.
Minusta kuulostaa juurikin huonolta. Haluan päättää asioistani itse. Siksipä olenkin avoliitossa oleva nainen.
Se on aika näppärä sopimuspaketti joka turvaa sekä molempien puolisoiden että liitossa syntyvien lasten oikeuksia. (Tosin tietoni ovat omien lasten syntymän ajalta muutaman vuoden takaa, nykyään kun isyyden tunnustuksen voi kaiketi tehdä etukäteen niin lapsella on jo syntyessään kaksi juridista vanhempaa?) En ole missään määrin alisteinen vaan turvattu.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tahtonut naimisiin. Mutta nyt...olen kertakaikkiaan niin rakastunut, että menisin välittömästi naimisiin ihan vaan siitä TUNTEESTA! En tarvitse juhlia, en mitään maallista, haluan vaan tahtoa rakkaani kanssa viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Koen, että nyt olisin todellakin menossa naimisiin juuri oikeasta syystä!
Mulla oli sama, mutta koska kyseinen herra ei halunnut edes suhdetta lopulta kanssani, niin ajatus hautautui. Mutta siis: tiedän tunteen :)
Siihen pallo jalassa -tilanteeseen en haluaisikaan järki- vaan tunnesyistä ainoastaan :)
4
Mikset kysy Essiltä? Hän on tiennyt vastauksen jo yli 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Se on aika näppärä sopimuspaketti joka turvaa sekä molempien puolisoiden että liitossa syntyvien lasten oikeuksia. (Tosin tietoni ovat omien lasten syntymän ajalta muutaman vuoden takaa, nykyään kun isyyden tunnustuksen voi kaiketi tehdä etukäteen niin lapsella on jo syntyessään kaksi juridista vanhempaa?) En ole missään määrin alisteinen vaan turvattu.
Eihän avioliitto juurikaan vaikuta lasten asemaan vaan on ennen kaikkea puolisoiden asemaan vaikuttava juridinen sopimus. Ainoa ero lasten suhteen on, ettei isän niitä tarvitse tunnustaa. Ja jos et halua tunnustaa, niin poliisi kyllä vie geenitestiin, joten se siitä.
No se on niinku perinteistä, siinä on yksi hyvä syy. Tietysti voisihan sitä ottaa yhdistelmäsukunimen. Muutaman sukupolven päästä se oiskin jo aika hauskaa: Hei, olen Nanna Ahvensalmi-Ikäkukka-Virtanen-Ala-Mansikka-Lehtonen-Kuusela.
(Nimet keksitty)
Tai mies voi vaihtaa nimensä, jolloin taas joku ihmettelee. So what! Kunhan koko perheellä on sama nimi. Voihan sitä ottaa naumisiin mennessään vaikka kokonaan uuden, jos ei osaa päättää.
Hei, se on vaan nimi! Ei nimi miestä pahenna. Eikä naistakaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tahtonut naimisiin. Mutta nyt...olen kertakaikkiaan niin rakastunut, että menisin välittömästi naimisiin ihan vaan siitä TUNTEESTA! En tarvitse juhlia, en mitään maallista, haluan vaan tahtoa rakkaani kanssa viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Koen, että nyt olisin todellakin menossa naimisiin juuri oikeasta syystä!
Anteeksi nyt, mutta musta taas pään sekoittava kiimainen hormonimyräkkä kuulostaa hyvin huonolta syyltä solmia sitovahko juridinen sopimus. Jos ei halua pelleillä, vaan on tosissaan sitoutumassa, niin avioliittoon kannattaa mennä vasta kun pää on selvinnyt ja siihen menee pari-kolme vuotta. Mutta kukin tekee niin kuin parhaaksi katsoo.
Vierailija kirjoitti:
Laitapa Finlexin hakuun avio* niin näet missä kaikissa laeissa mainitaan avioliitto tai aviopuoliso. Käy läpi nämä lainkohdat, niin hahmotat vähän mihin kaikkeen ja millä tavalla avioliiton solmiminen vaikuttaa. Tämän jälkeen voit miettiä, kuulostaako tämä kokonaisuus sinun mielestä niin hyvältä diililtä, että tällainen sopimus kannattaa sopivan kumppanin kanssa solmia.
Jos et itse vielä tämän harjoituksen jälkeen ymmärrä avioliiton pointtia, niin ehkä kuitenkin pystyt hahmottamaan, että joidenkin ihmisten mielestä se on hyvä diili. Ei kaikkien ihmisten tarvitse pitää samoista asioista.
Eli kysymys on ennen kaikkea lainopillisesta oman edun tavoittelusta? Entä avioliitto avioehdolla? Sehän on aika yleistä nykyisin.
Me mentiin naimisiin, mutta pidin nimeni(joka on muuten äitini sukunimi). Lapsikin sai minun nimen. Olen varmaan aika rebel. Mieskin ansaitsee vähemmän kuin minä ja tekee useammin ruokaa.
Kun en tarvitse mitään etua toiselta, niin en tartte palloa jalkaankaan. Pääedut hoituu avoliitollakin (elatus, lasten asiat ja asumiskulut).
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin naimisiin, mutta pidin nimeni(joka on muuten äitini sukunimi). Lapsikin sai minun nimen. Olen varmaan aika rebel. Mieskin ansaitsee vähemmän kuin minä ja tekee useammin ruokaa.
Onko miehesi lompakkoloinen?
Kun nyt tuota nimiasiaa aloituksessa noin paljon pyörittelet, niin voin sanoa, että yhteisellä sukunimellä on meille liiketaloudellista merkitystä. Yhteinen sukunimi vahvistaa yritystemme brändiä. Naimisiin mennessä tuo asia oli vielä aika alitajunnassa, mutta nyt tässä vaiheessa huomaan, että tämä kokonaisuus nimineen oli valinta, jota en vain osannut silloin vielä pukea sanoiksi. Nyt se valinta on myös hyvin hyödyllinen.
Siksi että puolisolla on elatusvelvollisuus - kävi miten kävi. Siinä turvaa oman loppuelämän, saa asuntolainaa paremmilla ehdoilla ja on kunnon kansalainen eikä mikään avo-wt.
Vierailija kirjoitti:
Mikset kysy Essiltä? Hän on tiennyt vastauksen jo yli 20 vuotta.
Who the fu*ing Essi? Joku avioliittopsykologin ja -juristin ruumiillistuma?
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt tuota nimiasiaa aloituksessa noin paljon pyörittelet, niin voin sanoa, että yhteisellä sukunimellä on meille liiketaloudellista merkitystä. Yhteinen sukunimi vahvistaa yritystemme brändiä. Naimisiin mennessä tuo asia oli vielä aika alitajunnassa, mutta nyt tässä vaiheessa huomaan, että tämä kokonaisuus nimineen oli valinta, jota en vain osannut silloin vielä pukea sanoiksi. Nyt se valinta on myös hyvin hyödyllinen.
Eli niin tunne-, kuin järkiaspekti. 👍
Vierailija kirjoitti:
Siksi että puolisolla on elatusvelvollisuus - kävi miten kävi. Siinä turvaa oman loppuelämän, saa asuntolainaa paremmilla ehdoilla ja on kunnon kansalainen eikä mikään avo-wt.
Miten niin kävi tai kävi? Ero on aika helppo ottaa nykyisin ja on erittäin poikkeuksellista, että puolisolle määrätään elatusvelvollisuus ja sekin määräaikaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on aika näppärä sopimuspaketti joka turvaa sekä molempien puolisoiden että liitossa syntyvien lasten oikeuksia. (Tosin tietoni ovat omien lasten syntymän ajalta muutaman vuoden takaa, nykyään kun isyyden tunnustuksen voi kaiketi tehdä etukäteen niin lapsella on jo syntyessään kaksi juridista vanhempaa?) En ole missään määrin alisteinen vaan turvattu.
Eihän avioliitto juurikaan vaikuta lasten asemaan vaan on ennen kaikkea puolisoiden asemaan vaikuttava juridinen sopimus. Ainoa ero lasten suhteen on, ettei isän niitä tarvitse tunnustaa. Ja jos et halua tunnustaa, niin poliisi kyllä vie geenitestiin, joten se siitä.
Tämä on tosiaan tainnut muuttua tuon uuden isyydentunnustuskuvion vuoksi. Minusta oli kolme vuotta sitten lohdullinen ajatus, että jos itse olen synnytyksen jälkeen poissa pelistä (huonokuntoinen, tajuton tai ruumis) niin lapsen isä on lain silmissä itsestäänselvästi täysivaltainen huoltaja alusta pitäen eikä jonkun parin viikon päästä tehdyn isyydentunnustuksen ja paperitöiden jälkeen, jos Luoja ja byrokratia suo.
Juu on alisteista saada puolet miehen miljoonaomistuksista *viheltää*