Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään ,jolla olisi todettu aikuisiällä ADD?
20.04.2017 |
Miten se näkyy elämässäsi? Mistä syistä hakeuduit tutkimuksiin? Miten muut ihmiset suhtautuvat sinuun?
Olen alkanut epäillä itselläni ADD:ta.. En tiedä olenko ihan vainoharhainen, mutta jotain ongelmia mulla kyllä on.
Kommentit (25)
Juuri todettu Add.
Hakeuduin tutkimuksiin, koska:
Työelämässä vaikeuksia keskittyä, avokonttoriympäristö vie työnteosta tehokkuutta itseäni häiritsevästi.
Toisina päivinä teen montaa asiaa samaan aikaan, saamatta mitään kunnolla tehdyksi.
Palaverissa usein joudun pinnistelemään jotta en huku omiin ajatuksiini. Noloja tilanteita kun kysytään mielipidettä eikä yhtään tiedä mikä on kysymys - ollut noin minuutin omissa maailmoissa. Tunnin palaverista saattaa aiheesta riippuen mennä ihan omissa maailmoissa noin 20-45 minuuttia. Tuntuu äärimmäisen nololta, muutkin huomaavat tämän.
Myös opiskeluaikoina vaikeus keskittyä tai oppia asioita, jotka eivät kiinnostaneet.
Nuorempana huonoista kausista seuraavia masennuskausia joihin kuului kaikenlaista riskialtista toimintaa ja stimulaationhakua (suhteita, päihteitä, äkkinäisiä ratkaisuja).
Toiminnan hitaus varsinkin aamuisin töihin / opiskelemaan lähtiessä, joka johtuu omiin maailmoihin vaipumisesta kun pitäisi toimia.
Univaikeudet iltaisin, heräämisongelmat aamuisin.
Ei minkäänlaisia hahmottamisongelmia karttojen tai 3d suhteen. Olen keskimääräistä parempi suunnistamaan missä vaan ja ratissa /ruorissa olen parhaimmillani. Riskejä tosin tulee joskus vähän otettua 😉
Pitkästyn ja ahdistun helposti samoista rutiineista ja kaipaan elämääni jatkuvasti jotain uusia virikkeitä tai alan kiukustua. Koen, että pitkä parisuhde ei sovi minulle.
Meillä ennemminkin olen minä se joka on siisti ja järjestelmällinen. Ärsyynnyn ihan suunnattomasti siitä jos kämppä on sekainen ja likainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samma här. Mies alkoi vuosien varrella lempeästi avata keskustelua tällaisesta neurohommasta. Pitkään torjuin koko asian, kunnes lopulta taivuin ja kävin lukemaan asiasta - ja PAM, koko elämän mittainen laaja-alainen ongelmien vyyhti aukeni. Hakeuduin YTHS:lle (olen juuri se n:nen vuoden opiskelija, joka ei koskaan valmistu), joka teki lähetteen julkiselle psykiatrian polille. Ensimmäistä aikaa piti odotella puolisen vuotta, mutta sinne päästyäni homma oli melko varhain selvä. Diagnoosin sain viime syksynä, 27-vuotiaana. Lääkehoito auttaa merkittävästi, mutta tärkeimmässä asemassa on oman itsen ymmärtäminen ja hyväksyminen. Viimein ymmärrän, miksi tietyt asiat ovat minulle vaikeita/mahdottomia, ja voin olla sinut sen kanssa ilman jatkuvaa tarvetta vertailla muihin.
Mä hain myös diagnoosin 27 v yliopisto-opiskelijana.
27 vuotiaana kuoli Amy W.house, Jim Morrison jne. Vaikea ikä.
Diagnoosini on kuitenkin oikea. Välillä olin viisi vuotta ilman lääkkeitä. Elämänkriisit kuitenkin nostivat taas add oireet pahemmiksi. Olen 39 v.
Vierailija kirjoitti:
Onko ADD:ssa yhtäläisyyksiä erityisherkkyyden kanssa?
On. Sensorisen integraation ongelmat ja herkät aistit ovat yhteydessä add: hen. Kun olin ekalla niin opettaja epäili että kuuloni kanssa on ongelmia. Minut vietiin kuulokokeisiin ja huomattiin että kuulen liiankin hyvin! Masennun ihmisten pahoista sanoista. Saatan esim katkaista kokonaan välit ihmiseen joka loukkaa minua. Toisaalta olen nopeasti toipuva näennäisesti. Kamalimmallakin hetkellä saatan lyötää huumoria asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Juuri todettu Add.
Hakeuduin tutkimuksiin, koska:
Työelämässä vaikeuksia keskittyä, avokonttoriympäristö vie työnteosta tehokkuutta itseäni häiritsevästi.
Toisina päivinä teen montaa asiaa samaan aikaan, saamatta mitään kunnolla tehdyksi.
Palaverissa usein joudun pinnistelemään jotta en huku omiin ajatuksiini. Noloja tilanteita kun kysytään mielipidettä eikä yhtään tiedä mikä on kysymys - ollut noin minuutin omissa maailmoissa. Tunnin palaverista saattaa aiheesta riippuen mennä ihan omissa maailmoissa noin 20-45 minuuttia. Tuntuu äärimmäisen nololta, muutkin huomaavat tämän.
Myös opiskeluaikoina vaikeus keskittyä tai oppia asioita, jotka eivät kiinnostaneet.
Nuorempana huonoista kausista seuraavia masennuskausia joihin kuului kaikenlaista riskialtista toimintaa ja stimulaationhakua (suhteita, päihteitä, äkkinäisiä ratkaisuja).
Toiminnan hitaus varsinkin aamuisin töihin / opiskelemaan lähtiessä, joka johtuu omiin maailmoihin vaipumisesta kun pitäisi toimia.
Univaikeudet iltaisin, heräämisongelmat aamuisin.
Ei minkäänlaisia hahmottamisongelmia karttojen tai 3d suhteen. Olen keskimääräistä parempi suunnistamaan missä vaan ja ratissa /ruorissa olen parhaimmillani. Riskejä tosin tulee joskus vähän otettua 😉
Pitkästyn ja ahdistun helposti samoista rutiineista ja kaipaan elämääni jatkuvasti jotain uusia virikkeitä tai alan kiukustua. Koen, että pitkä parisuhde ei sovi minulle.
Meillä ennemminkin olen minä se joka on siisti ja järjestelmällinen. Ärsyynnyn ihan suunnattomasti siitä jos kämppä on sekainen ja likainen...
Sä olet kuin mä. Hyvin samantyyppiset ongelmat. Add mäkin.
Ylös