Vanhushuollon ongelmat. Linkki. Ensin G1:llä hoitaja pahoinpiteli luut poikki ja sitten ei lääkäriä kwuhkokuumeeseen. Linkki
Tämä potilas oli muistisairas, mutta ei muuten mt-ongelmainen. Ensin G1 ja sitten palvelutalo.
Omainwn joutui itse tilaamaan palvelutaloon ambulanssin, kun hoitajat eivät tehneet keuhkokuumeelle mitään.
Kamalan huonoa hoitoa
Kommentit (39)
Ihan yhtä ikävää on vanhuksen hoito kotihoidossa. Ei aina edes lämmitetä ruokaa. Vanhus voi olla samoissa vaipoissa pitkäänkin, haju on valtava. Jos omaiset eivät valvo vanhus kaatuilee ihan ravitsemustilan heikkouden vuoksi.
Kullanarvoisia omaiset jos heitä vaan on ja jaksavat välittää.
Ihan yhtä ikävää on vanhuksen hoito kotihoidossa. Ei aina edes lämmitetä ruokaa. Vanhus voi olla samoissa vaipoissa pitkäänkin, haju on valtava. Jos omaiset eivät valvo vanhus kaatuilee ihan ravitsemustilan heikkouden vuoksi.
Kullanarvoisia omaiset jos heitä vaan on ja jaksavat välittää.
Kotihoidon suurimmat ongelmat on riittämätön määrä hoitajia eli suomeksi sanottuna kiire ja liian huonokuntoiset potikaat jotka eivät enää kotona pärjää ja joiden terveydentila edellyttäisi laitokseen siirtymistä.
Syy näihin taas on se sama wanha eli RAHA.
Suomen väestörakenne on niin vanhusvoittoinen ja pahenee joka minuutti. Rahat ei riitä vaikka pitäidi riittää. Saamme varmasti tottua monenlaisiin nettilehtijulkaisuihin ja valituksiin, kun todellinen vanhuspommi on vasta hiljalleen kytemässä.
Hoitakaa ihmiset omat sukulaisenne itse kotona tai tyytykää tähän mitä meillä nyt on.
Yhteiskunnassa vallitsevat kovat arvot heijastuvat vanhusten todellisuuteen. Tässäkin ketjussa on sanottu, että vanhukset ovat tuottamattomia, pelkkä kuluerä ja hyödyttömiä. Että työikäiset voivat elää omaa elämäänsä, he kuitenkin tarvitsevat jotain paikkaa, minne omat vanhemmat ikääntyessään voidaan siirtää hoidettavaksi. Se ei tunnu hyvältä, koska vanhus on nimenomaan altavastaajan asemassa, puolustuskyvytön ja laitoksissa vieraiden ihmisten armoilla. Omaiset tuntevat jatkuvaa huonoa omatuntoa siitä ja huolta vanhuksen hoidosta, mutta toisaalta eivät itsekään pysty huolehtimaan läheisestään siinä määrin kuin kuin on tarpeen.
Vanhustyö on raskasta, likaista ja alipalkattua. Lähihoitaja on nykypäivän "navettapiika". Mitä suuremmat hoitoyksiköt, äärimmäisen pienellä henkilöstömäärällä, sitä nopeammin hoitajat palavat loppuun ja yhä vaikeampaa saada työhön sitoutuvaa henkilöstöä.
Eri osapuolten keskinäinen kinastelu ei kuitenkaan auta, vaan täytyy löytää jokin yhteinen tahtotila ryhtyä ratkomaan näitä ongelmia laajalla rintamalla.
Kaverini äiti kuoli tehostetun palvelun laitoksessa ihan vain vanhuuteen ja alzheimerin tautiin. Muuta ei ollut. Hänellä oli hoitotahtovja siinä halusi, että häntä hoidetaan kaikin keinoin loppuun asti.
Hänen tyttärensä joutui yhdessä vaiheessa hieman taistelemaan, että tuo hoitotahto toteutui.
Täytyy muistaa, että kaikilla ei ole lapsia, jotka voivat heistä huolehtia vanhana (tahatonta lapsettomuutta tai muuttaneet ulkomaille tai alkoholisoituneet tai mt-ongelmaisia yms).
Kuinka moni vanhusten hoidon laatua kritisoiva muisti käydä äänestämässä..? Yleensähän se esim. kotihoidon laadusta valitus kaadetaan suoraan hoitajien niskaan, vaikka ne on päättäjät jotka päättää. Itse hoitajana ajattelen, että kyllä se on surkeaa mihin suuntaan vanhustenhoito on Suomessa menossa, kotona pitäis asua vaikka edellytyksiä siihen ei olisi.
Tuohon pahoinpitelyjuttuun ei muuta voi sanoa, kuin että kammottava tapaus.
Omaiset usein myös sokeutuu oman vanhempansa, omaisensa tilaan. Tavallista että ei nähdä tai myönnetä heikentymistä ja kuoleman vääjäämätöntä lähestymistä. Näin yleisesti, ei tähän iltasanomien juttuun liittyen.
Varmaan omaisille on vaikea myöntää heikentyminen, mutta kyllä silti on hoidettava vanhus huolellisesti kaikin keinoin. Myös se heikko vanhus.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini äiti kuoli tehostetun palvelun laitoksessa ihan vain vanhuuteen ja alzheimerin tautiin. Muuta ei ollut. Hänellä oli hoitotahtovja siinä halusi, että häntä hoidetaan kaikin keinoin loppuun asti.
Hänen tyttärensä joutui yhdessä vaiheessa hieman taistelemaan, että tuo hoitotahto toteutui.
Alzheimerin tauti on kuolemaan johtava sairaus. Ei ihan vaan.
Kotonakin on hyvä hoitaa. Itse parhaiten omaisensa tuntee. Etelänmaissa se on tavallista.
Hoitajan työ on raskasta, jokaisen pitäisi se ymmärtää alalle hakeutuessaan.
Raskaus on se fyysistä että henkistä.
En myöskään ymmärrä näitä sydämellään työtä tekeviä.
Niinkuin lentokoneessa ja oman vauvan hoidossa, ensin itselle happinaamari ja voileipä.
Hyvinvoiva hoitaja jaksaa hoitaa hyvin.
Mutta hyvähän tästä tulee, niinkuin Sipilän Juha jaksaa hokea. Kunnat myyvät jo kilvan vanhuspalveluitaan attedoille ja espereille. Kivaa kun joku saa voittoa mummon vaippojen vaihdosta.
Yksityistäminen tuhoaa lopunkin järjen rippeet. Se on suoraan vanhuksen säästöihin kajoamista kylmää liiketoimintaa ja hoitajat siinä vieläkin pienemmällä palkalla ja vähemmillä resursseilla raatavia työkoneita joiden ainoa tarkoitus on tuottaa miljoonayhtiöille hyvöt tuotot. Siinä se inhimillisyys unohtuu viimeistään. Moni kakku päältä kaunis, muistakaa se.
Vanhainkodit olivat se kehityksen huippu ja paras ratkaisu. Siitä mentiin alaspäin, kun siirryttiin palvelutaloihin. Vanhainkodissa oli selkeä systeemi. Eläkkeestä vain meni hintaa ja tietty prosenttiosuus sallittin jäävän vanhukselle itselleen. Ja tähän sisältyi aivan kaikki.
Miksi me kansa suostumme siihen, että vanhushuolto yksityistetään? Hoitohan vain huononee, kun siitä menee vielä siivu yrityksen voittoihin.
Eikö nuo isot yksityiset hoitoketjut ole ulkomaisten omistuksessa? Meidän suomalaisten vanhusten säästöt ja kansalaisten verorahat pumpataan ulkomaille miljardöörien taskuihin verokierron kera??
Jotkut vielä luulee että yksityiset hoitolaitokset on jitenkkn parempia!
Professori Harriet Finne kertoo juuri tuosta. Vanhusten rahat siirretään monikansallusten yhtiöiden haltuun.
Jos saisin päättää, niin vanhainkodit haluaisin takaisin ja kaupungin järjestämänä.
On myös tutkittu, että vaikka me nuoremmat ja terveemmät toisin luulemme, monilla hyvinkin sairailla vanhuksilla on silti elämäntahtoa jäljellä. Asenne siihen elinkelpoisen elämän määritelmään usein muuttui, kun itse raihnastuu.