Lapsi kuoli, masennuin - psykiatri suositteli mindfullnessia?!

Ikävä kyllä näitä "alan ammattilaisia" jotka suosittelevat masennukseen joogaa tai raamattua tai joiden  mielestä ei voi olla masentunut, koska vaatteet ovat siistit ja hiukset harjattu, riittää.

Itse asiassa vielä 1970-luvulla lääkärien oppikirjoissa opetettiin, että masennus menee yleensä vuodessa itsestään ohi liikunnan, itsetutkiskelun ja säännöllisten elämäntapojen seurauksena. Masennuksen kroonistumisen sanottiin olevan erittäin harvinaista.

Sitten tulivat modernit masennuslääkkeet. Varmasti ne ovat saaneet paljon hyvää aikaan ja estäneet monia itsemurhia. Mutta krooninen masennus on tullut osaksi monen ihmisen elämää. Voidaan miettiä, missä määrin on kysymys ihmisen ja missä määrin yhteiskunnan sairaudesta.

Kaikkea hyvää ap:lle, toivottavasti saat hoitoa, joka auttaa sinua.

Paskat ole suositellut. Puhut lööperiä.

Sitäpaitsi mitä sitten vaikka olisi suositellutkin? Sitähän te haluatte. Homeopatiaa, mindfullnessia, detox-kuureja , yksisarvisterapiaa ym. paskaa korvaamaan rokotteet, lääkkeet, psykiatrian, kirurgian. Koska länsimainen lääketiede tähtää vain rahallisiin voittoihin ja palvelee vain isoja pahoja lääkeyhtiöitä. Sen käsityksen saa kun tätä itseoppineiden kaikkitieteen tohtori-besserwisserien palstaa lukee.

Kyllä jooga, mindfulness, sauvakävely ja moni muu ovat ihan käypiä masennuksen hoitoja, mutta harvoin akuutissa tilanteessa eivätkä yksinään. Masentuneesta voi vaan tuntua, ettei häntä oteta todesta, jos edes mainitaan hoito, johon hänellä ei juuri sillä hetkellä riitä paukut. Terveisin kahdesti keskivaikea ja lukemattomia kertoja lievä masennus.

En jaksa lukea ketjua mutta mindfulness todella toimii, se on parasta mitä psykologiassa on hoksattu pitkään aikaan. Tosin yleensä kirjoitukset on vähän liian kevyttä tyyliin keskity rusinan syömiseen, aargh. Mutta se hardcore on siinä että opetellaan astumaan sivuun omassa mielessä ja asetutaan tarkkailemaan ja hyväksymään. Eikä pelätä tunteita, ne ei tapa vaikka se usein siltä tuntuu. Jokainen tunne on oikea, vain teko voi olla väärä, tunne ei. Jne. Tunteitaan tukahduttamaan oppineelle tämä on suunnattoman vapauttavaa sitten kun sen työllä ja vaivalla oppii.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea ketjua mutta mindfulness todella toimii, se on parasta mitä psykologiassa on hoksattu pitkään aikaan. Tosin yleensä kirjoitukset on vähän liian kevyttä tyyliin keskity rusinan syömiseen, aargh. Mutta se hardcore on siinä että opetellaan astumaan sivuun omassa mielessä ja asetutaan tarkkailemaan ja hyväksymään. Eikä pelätä tunteita, ne ei tapa vaikka se usein siltä tuntuu. Jokainen tunne on oikea, vain teko voi olla väärä, tunne ei. Jne. Tunteitaan tukahduttamaan oppineelle tämä on suunnattoman vapauttavaa sitten kun sen työllä ja vaivalla oppii.

Tuohan on ollut jo parituhatta vuotta buddhalaisuuden ydin. Tunteet ovat vain tunteita, ne tulevat ja menevät. Kun lakkaa murehtimasta mennyttä ja huolehtimasta tulevaa ja pyrkii tekemään nykyhetkessä oikein, huomaa ehkä olevansa vähän vapaampi negatiivisista tunteista.

Henkilökohtaisesti olen kuunnellut kaverieni terapiakokemuksia jo vuosia ja miettinyt, että eikö tuommoinen vain tee ihmistä sairaammaksi. Eri asia totta kai, jos taustalla on oikeasti pahoja ja traumatisoivia asioita, mutta monesti tuntuu, että psykoanalyysin tavoitteena on vain uhriuttaa ihminen ja pistää hänen ihmissuhteensa katkolle.  

Jotenkin kulttimenoa kun heti kuorossa monta mindfulness-ihmisiä toistamassa samaa: "et vaan tee/usko siihen tarpeex".

Lääkäri oli epäammattimainen, hänen olisi pitänyt tutkia tarkemmin eikä vain kuitata kaikkea toivomalla että nappaat käteesi uusimman suositun pokkarin. Ennen tätä mindfulnessia oli trendi suositella lifecoacheja. Sama juttu tässäkin: ei mikään kiva meditointi- tai pohdiskelutrendi automaattisesti korvaa hoitoa. Tykkään ideasta itsekin mutta jotain rajaa!

Masentuneella voi olla mm. kemiallinen epätasapaino aivoissa, eikä siihen mindfulness-pokkarin lukeminen auta. Tottakai jotakin voi auttaa erinäisissä muissa jutuissa, mutta mielestäni on huolestuttavaa että lääkäri sivuuttaa vakavat ongelmat noin vain, edes tutkimatta sen enempää.

Tiedän muutaman jotka hyötyvät mindfulnessista toipuessaan , mutta heidät on myös ennen diagnosoitu, he käyvät/ovat käyneet terapiassa ja saavat apua elämän korjaamiseen muutenkin. Se mindfullailu on vaan yksi keino muiden joukossa jolla ihminen voi auttaa itseään pysymään paranemisen tiellä helpommin, ei ihmelääke jota tulee pitää vastauksena kaikkeen! :)

Kuulostaa siltä, että tarviset terapiaa. Mindfulness ei ole koskaan terapian vastine.

T. Mindfulness-ohjaaja

:D