Erityisherkkä vai erityisen normaali?

Sairastan ahdistuneisuushäiriötä, paniikkihäiriötä ja muutenkin olen näiden nykymääritelmien mukaan erikoisherkkä.

Mikä onkin saanut minut tuntemaan melkoista ärsytystä noita diagnooseja kohtaan, sillä olit mitä olit, joku on sinussa vialla ja sinutkin voidaan diagnosoida.

Ennen oli normaalia olla hiljainen, juro, välinpitämätön kaljaa juova stoalainen suomalainen.

Nyt jos juot kaljaa kahtena päivänä viikosta, olet alkoholisti. Jos et puhu, sinua vaivaa varmaankin masennus, varsinkin sen juroisuuden kera. Jos menet mökille yksin, olet introvertti. Jos kaipaat kaveria, olet extrovertti.

Jos olet aktiivinen, riehakas persoona, olet adhd. Jos tykkäät siisteydestä, olet pakko-oireinen.

KAIKKI ON KÄRJISTETTYJÄ ESIMERKKEJÄ. Siivoaminen ei mielestäni tee pakko-oireiseksi, ja se ei tässä pointti ole. (varmistin vaan, jotta kenellekkään ei jää epäselväksi.)

Minä olen normaali. Minä olen normaali ahdistuksenikin kanssa, joka on minua aina kaikkialle seurannut. Ei se ole sen kummempi sairaus, vaan itse enemmän miellän sen osaksi minua, persoonaani.

Hyvä että asioita tutkitaan, löydetään ratkaisuja ja uusia tutkittavia asioita. Mutta älkää silti jääkö junnaamaan niihin diagnooseihin, on se teidän Petteri 5v ihan normaali, vaikka sille keksisi netistä sen seitsemän diagnoosia.