Nainen, miten paljon miehen tuloilla ja varallisuudella on merkitystä sinulle?

Olen kolmikymppinen siivooja, enkä halua miestä (tai naista) itselleni. Jos puhutaan ystävistä ja tuttavista niin ei kiinnosta heidän rahansa. Ammatit toki tiedän.

Ei mitään väliä tuloilla tai omaisuudella, kunhan tulee omillaan toimeen etten joudu elättämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt vain peruskoulun, lisäksi olen työtön ja yh. Kärsin pitkäaikaissairauksista. Ymmärrätte varmaan että mahdollisuuteni a) saada työtä b) pystyä sairaudeltani työskentelemään ovat olemattomat.

Sanon suoraan että tarvitsen miehen elättämään ei vain itseäni vaan myös lapsiani. Miehen valinnassa tuloilla oli siis suuri merkitys.

Eikä haittaa jos joku pitää h*orana, ei paljoa naurattanut elättää lapsia työttömyystuella kaupungin vuokrakaksiossa narkkarien keskellä. Sairauteni pääsivät todella pahoiksi ja veivät minulta työkyvyn koska ei ollut varaa käydä lääkärissä eikä ostaa lääkkeitä. Miehen myötä elämänlaatu koheni n. 1500 prosenttia.

Kai sitten rehellisyyden nimissä olet miehellesikin kertonut että olet hänen kanssaan rahan takia? Toivottavasti asia on hänellekin ok, todella väärin häntä kohtaan muuten tuollainen hyväksikäyttö.

Minulle se rakastumisen tunne suhteen alussa on niin tärkeä etten voisi kuvitellakaan alkavani seurustelemaan kenenkään kanssa ilman sitä tunnetta. Jopa yököttäisi fyysinen kontakti miehen kanssa jota en oikeasti halua. Varallisuutta on tai ei ole, en sitä edes kysele. Jos kävisi ilmi että mies on sossupummi ja työnvieroksuja mielenkiinto varmasti kyllä lopahtaisi vaikka olisi miten ihana muuten.

Sanoisin näin, että miehen rahat eivät kiinnosta, mutta usein ne piirteet, jotka ovat edesauttaneet sitä, että mies on rikas.

Olen ollut itsekin liike-elämän palveluksessa vuosikaudet. Olen oppinut erottamaan erilaiset miehet, ns. jyvät akanoista. Pystyn jo habituksen perusteella tekemään paljon johtopäätöksiä miehen varallisuudesta. Usein hyvin rikkaat miehet erottaa tietynlaisesta kehonkielestä ja vanhan rahan mukanaan tuomasta itsevarmuudesta.

Kimppaan kun mentiin (18v) ei ollut mitään väliä. Nyt kaksi lasta myöhemmin niin hyvä olisi jos mies bruttona edes 2000e/kk tienaisi. Ei muuten niin väliä kun en ole leveän elämän perään, kunhan katto on pään päällä ja leipää pöydässä.

Itse olen lh ja tienaan sen reilun 2000e/kk.

Jos jotain järjestystä pitää laittaa kriteereille niin aika paljon tulee ennen rahaa... ainakin kemia, yhteiset arvot, luotettavuus ja komeus.

Nyt on kaikki AV-mammat niin rehellisiä ja kilttejä, mutta auta armias kun muutaman avioliittovuoden jälkeen tulee ero, niin jokainen näistä samoista mammoista on ehdottomasti sitä mieltä, että on luonnollista jakaa miehen omaisuus kahtia ja naiselle kuuluu luonnollisesti puolet, vaikka tuo omaisuus olisi miehellä ollutkin jo ennen avioliittoa.

Samaan tyyliin kuin huorralle on itsestäänselvyys, että juopuneen asiakkaan saa ryöstää ja on luonnollista tehdä niin.

Joten uskottavia on kommenttinne ja rehellisyytenne aivan häikäisevää. Ja vielä ihmettelette toisessa topiikissa miksi miehet eivät halua mennä naimisiin Suomalaisten naistan kanssa.

Kun tapasin mieheni, oli työtön ja koulutukseton. Opiskelee tällä hetkellä. Olen jo useita vuosia elättänyt koko perheen, mies saa muutaman satasen kuussa. Miehellä ei ole myöskään omaisuutta. Minä elätin meidät myös äitiyslomallani. Eli en todellakaan välitä rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt vain peruskoulun, lisäksi olen työtön ja yh. Kärsin pitkäaikaissairauksista. Ymmärrätte varmaan että mahdollisuuteni a) saada työtä b) pystyä sairaudeltani työskentelemään ovat olemattomat.

Sanon suoraan että tarvitsen miehen elättämään ei vain itseäni vaan myös lapsiani. Miehen valinnassa tuloilla oli siis suuri merkitys.

Tavallaan en pahksu, koska haluat parempaa lapsillesi etkä vain turhaa rihkamaa itsellesi. Se on inhimillistä. Ja näinhän se homma on osimoilleen toiminut tuhansia vuosia.

Alle 100 000 € vuosituloilla ei ole mitään mahkuja.

Vierailija kirjoitti:

Oletuksena siis, että mies käy töissä ja elättää itse itsensä.

Voit kertoa halutessasi myös yhteiskunnallisen asemasi, tulotasosi, koulutuksesi ja ikäsi.

Ei mitään merkitystä jos mies muuten oikea. Mutta saattaisin kiinnostua oikein varakkaasta miehestä helpommin. Mutta voisin kiinnostua myös köyhästä.

Asema: perijätär

Kunhan elättää itsensä eikä ole pikavippien varassa. Tulot peräisin rehellisestä lähteestä, mieluiten töistä. Enkä ehkä halua miestä, joka tykkää liikaa materiasta ja materiaan tuhlaamisesta.

Rakastuin mieheeni ihan muista syistä, mutta kun myöhemmin selvisi hänen olevan hyvin varakas, niin täytyy tunnustaa, että luonnollisesti tykkään tästä korkeammasta elintasosta. Oma palkkani on perus 2500€/kk. Harmittaisi varmasti elintason roima putoaminen, jos ero tulisi. Meillä on yhteistalous.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kaikki AV-mammat niin rehellisiä ja kilttejä, mutta auta armias kun muutaman avioliittovuoden jälkeen tulee ero, niin jokainen näistä samoista mammoista on ehdottomasti sitä mieltä, että on luonnollista jakaa miehen omaisuus kahtia ja naiselle kuuluu luonnollisesti puolet, vaikka tuo omaisuus olisi miehellä ollutkin jo ennen avioliittoa.

Samaan tyyliin kuin huorralle on itsestäänselvyys, että juopuneen asiakkaan saa ryöstää ja on luonnollista tehdä niin.

Joten uskottavia on kommenttinne ja rehellisyytenne aivan häikäisevää. Ja vielä ihmettelette toisessa topiikissa miksi miehet eivät halua mennä naimisiin Suomalaisten naistan kanssa.

Kun on osannut sanoa ei ja pitää jalkansa yhdessä niin ei tuollaista paskaongelmaa.

Mies on työkyvyttömyyseläkkeellä, oli jo kun tavattiin, sen ohella on ilmeisesti pieniä tuloja sivutoimisesta yritystoiminnasta. En tiedä kuinka paljon, hän itse totesi kerran kun palkkalaskelmani oli jäänyt pöydälle, että minä ansaitsen ilmeisesti enemmän kuin hän. Koskaan en ole kysynyt paljonko hän sitten ansaitsee tai onko hänellä vielä asunnosta velkaa tai onko auto (vanha Toyota) kokonaan maksettu. Yhteisiä kuluja varten laitamme molemmat yhteiselle tilille saman verran rahaa kuukausittain ja sieltä ostetaan ruoat ja muut yhteiset menot, muuten on kummallakin omat rahat eikä tilivelvollisuutta toiselle.

Aika paljonkin merkitystä. Jos nyt jostain käsittämättömästä syystä vielä vanhoilla päivilläni haluaisin parisuhteen, niin edellytän, että miehen tulo- ja varallisuustaso on kutakuinkin sama kuin omani. Suurituloisena en tarvitse miehen rahoja mihinkään, mutta miehenkään ei tule tarvita minun rahojani. Kun jotain yhdessä halutaan tehdä, en halua, että kumpikaan joutuu miettimään, onko toisella siihen varaa vai ei. Tässä iässä miettii myös jo tulevia eläkepäiviä.

N55

Miljoonat on ihan kiva juttu, varsinkin, kun mies mielellään käyttää niitä minuun 😊

On syytä muistaa myös, että monet miehet yrittävät nimenomaan tehdä naisiin vaikutusta rahoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt vain peruskoulun, lisäksi olen työtön ja yh. Kärsin pitkäaikaissairauksista. Ymmärrätte varmaan että mahdollisuuteni a) saada työtä b) pystyä sairaudeltani työskentelemään ovat olemattomat.

Sanon suoraan että tarvitsen miehen elättämään ei vain itseäni vaan myös lapsiani. Miehen valinnassa tuloilla oli siis suuri merkitys.

Tavallaan en pahksu, koska haluat parempaa lapsillesi etkä vain turhaa rihkamaa itsellesi. Se on inhimillistä. Ja näinhän se homma on osimoilleen toiminut tuhansia vuosia.

Tottakai jokainen haluaa lapsilleen parasta mutta ei se oikeuta käyttämään toista ihmistä hyväkseen sen saavuttaakseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt vain peruskoulun, lisäksi olen työtön ja yh. Kärsin pitkäaikaissairauksista. Ymmärrätte varmaan että mahdollisuuteni a) saada työtä b) pystyä sairaudeltani työskentelemään ovat olemattomat.

Sanon suoraan että tarvitsen miehen elättämään ei vain itseäni vaan myös lapsiani. Miehen valinnassa tuloilla oli siis suuri merkitys.

Tavallaan en pahksu, koska haluat parempaa lapsillesi etkä vain turhaa rihkamaa itsellesi. Se on inhimillistä. Ja näinhän se homma on osimoilleen toiminut tuhansia vuosia.

Tottakai jokainen haluaa lapsilleen parasta mutta ei se oikeuta käyttämään toista ihmistä hyväkseen sen saavuttaakseen

Totta.

Minun vain alkaa aina käydä sääliksi naisia kun mietin esihistoriallisia naisia, joilla ei ole ollut oikein mahdollisuutta hankkia toimeentuloaan itse ja jos heiltä on vaikka kuollut lasten alkuperäinen isä niin ovat joutuneet etsimään jonkun elättämään :(