Nainen, miten paljon miehen tuloilla ja varallisuudella on merkitystä sinulle?

Ei merkkaa. Hylkäsin miehen 5000/kk tuloilla koska oli narsistinen p-läjä. Jos olisi ollut kiltti niin olisin huolinut. Jos ei kohtele hyvin niin ei raha auta.

Omaisuudella ei mitään merkitystä. Minä toin rahat tähän suhteeseen kun aloimme olemaan yhdessä 21v sitten. Niillä rahoilla ostettiin 1. talomme tontti ja siitä lähtien on yhdessä makseltu kaikki. Nyt kyllä tuloilla on enemmän merkitystä kuin ennen kun olen 1/2 eläkkeellä.

Ei sellaista merkitystä, että kyselisin treffikumppanin tulo ja varallisuustietoja. Mutta myönnettäköön, miehen pitää olla omillaan pärjäävä ja työssäkäyvä (tai ei ainakaan mitään vuosien työttömyysjaksoa takana...) Mun on vaikea kuvitella itseäni jonkun elämäntapatyöttömän kumppanina... Miehen pitäisi siinä tapauksessa muuten _todella_ kiinnostava.

Tärkeintä on, että mies tekee töitä. Loista en katsoisi.

Toiseksi tärkeintä on, että mies ei ole pihi.

Elän nykyään miehen kanssa leveästi, mutta nuorena kaikki oli toisin. Eli en ole rahan perään.

N48, KM, 4000 e brutto

Mä myös hylkäsin miehen jolla oli 200ke vuositulot jo tapailuvaiheessa koska oli ällö luonne.

Pitkät suhteet on ollu tuhlareiden kanssa, itse olen säästeliäs. Ahdistaa kun valittavat miten on shoppailtu tili tyhjäksi melkein samalla viikolla kun tili tullut. Sitten vingutetaan visaa, itse en sellaista edes omista. En sano muuta kuin että tuhlaria en enää ottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Oletuksena siis, että mies käy töissä ja elättää itse itsensä.

Voit kertoa halutessasi myös yhteiskunnallisen asemasi, tulotasosi, koulutuksesi ja ikäsi.

Sillä on sen verran merkitystä, että mies hoitaa omat asiansa ja ymmärtää joskus huomioida myös minua. Olen joskus parin sadan kuukausituloilla hyysännyt miestä ja ostellut tälle kaikenlaisia lahjoja ym. maksellut muita menoja (esim. lomamatka) ja tehnyt ruuat ja pyykännyt. Sama tilanne oli kun hyysäsin maisterimiestä, joka kävi kotonani syömässä ja pesin hänen pyykin, korjasin rikkinäiset kodintekstiilit jne. Ja mitä huomiointia sain näiltä miehiltä? Pahan mielen ensimmäisen keskenkasvuisuudesta ja toisen petturuudesta

En ole koskaan tuijotellut varallisuuteen, koska tiedän, että sillä älyllä jolla itsekin olen varusteltu, on mahdollisuus menestyä rahallisesti. Olen aina osannut itse elää varojeni mukaan oli tulotaso mikä tahansa. Mieheltä en vaadi enempää kuin itseltänikään... mutta enää en ota riippakivekseni itsekästä moukkaa.

Yhteiskunnallinen asemani on varmaan joku keskiluokkainen, koulutus on maisteri. Ihan tavallinen 36 vuotias asunto-osakkeen omistaja olen. Rahaa voisi olla enemmän, jos haluaisin... mutta olen ihan sinut nykytilanteeni kanssa.

Koskaan en ole kenenkään siivellä halunnut elää, vaikka omalla siivellä onkin joku elänyt..

Toivon vain tasavertaista suhdetta.

Nuorempana oli kaunis, mutta nyt on järkeä enemmän päässä, joten en anna kenenkään höynäyttää minua ja rakastavaa sydäntäni enää. Tosin en varman kelpaa enää ulkonäköni puolesta...

Merkitsi paljon, mutta ei ratkaisevasti.

Nyt vähän yli 20 vuotta myöhemmin voin todeta, että valintakriteerini oli oikea. Opiskelemaan lähteneille lapsille mies on ostanut asunnot, koskaan ei ole ollut puutetta rahasta. Minä olen voinut elää omien tulojeni mukaisesti ja kerryttää omia sijoituksia.

Akateeminen melkein 50v, tulot bruttona noin 6000 e/kk

No ei se ole ratkaisevaa. Pennittömänä opiskelijana tapasin toisen pennittömän opiskelijan, ja yhdessä ollaan edelleen 20 v jälkeenkin. Eikä kumpikaan olla rahakkaalla alalla, vaan pienet on tulot edelleen mutta ei se haittaa. Joka senttiä ei tarvitse laskea, mutta eipä tässä mitään jokavuotisia ulkomaanmatkojakaan harrastella.

Olen keskituloinen akateeminen. Velaton asunto löytyy. Mieheni on pienituloinen akateeminen, mutta hyvin varakas. En olisi halunnut itselleni mitään loisijaa ja onneksi löytyi mies, joka ei elättäjää tarvitse.

> Oletuksena siis, että mies käy töissä ja elättää itse itsensä.

Jos kuukausitulot viisi numeroa (vuodessa kuusi tai lähelle), katsoisin ja harkitsisin erittäin tarkkaan. Jonkinlainen hälytyskello soisi takaraivossani. Siskoni parisuhteessa olen nähnyt, mitä seurauksia käytännössä voi olla, jos iso epäsuhta tuloissa. (mies tienaa viisi tai kuusi kertaa enemmän kuin siskoni)

Pienet tulot ei haitaksi, jos omat kulunsa suurin piirtein kattaisi.

   Maija

Rehellisesti? Menin mieheni kanssa yhteen molempien ollessa vielä ensimmäiseen ammattiinsa opiskelevia. Molemmat tavallisista perheistä, joissa välillä tiukkaa, välillä vähän löysempää, ei mitään varallisuutta, jos nyt ei lasketa sitä, että vanhemmat olivat ehtineet asuntolainansa maksaa pois, ja heillä oli oma koti. Eli ei, tulotasolla/varallisuudella ei ollut/ole mitään merkitystä. Tärkein taloudellinen kriteeri on se, että pystyy itsensä elättämään loisimatta yhteiskunnan varoilla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kaikki AV-mammat niin rehellisiä ja kilttejä, mutta auta armias kun muutaman avioliittovuoden jälkeen tulee ero, niin jokainen näistä samoista mammoista on ehdottomasti sitä mieltä, että on luonnollista jakaa miehen omaisuus kahtia ja naiselle kuuluu luonnollisesti puolet, vaikka tuo omaisuus olisi miehellä ollutkin jo ennen avioliittoa.

Samaan tyyliin kuin huorralle on itsestäänselvyys, että juopuneen asiakkaan saa ryöstää ja on luonnollista tehdä niin.

Joten uskottavia on kommenttinne ja rehellisyytenne aivan häikäisevää. Ja vielä ihmettelette toisessa topiikissa miksi miehet eivät halua mennä naimisiin Suomalaisten naistan kanssa.

Jos toisella on iso omaisuus jo ennen naimisiinmenoa, niin avioehtoa voisi ehdottaa, eikö vain? Kauhean paljon miehet valittavat omaisuuden ryöstöstä vaikka nainen olisi puolet siitä maksanut.

Itse olen ollut mieheni kanssa jo teini-iästä alkaen eikä silloin tullut mieleenkään palkat tai omaisuudet. Mies on pienituloinen ja niin olen minäkin ollut suurimman osan aikaa, mutta ihan hyvin me olemme pärjänneet.

Jos joskus pitäisi katsastella uutta kumppania, niin pihiä, tuhlaria, patalaiskaa tai ilkeää miestä en haluaisi. Tuloilla ei niin ole merkitystä, mutta rahankäyttötavoilla on. Pihin mainitsin siksi, että pahimmillaan sellainen vahtii myös toisen oman rahan käyttöä vaikka siihen ei pitäisi olla mitään sanomista.