En osta ekaluokkalaiselle bussikorttia, kävely on hyvää liikuntaa

Vierailija kirjoitti:

Itse kävelin tai pyöräilin vähän reilu 2km ala-asteella kouluun. Olisi bussillakin päässyt, mutta hyvä ettei vanhemmat laittaneet kulkemaan sillä.

Ei tuntunut itsestä kovilla pakkasilla tai sateella liian pitkältä, ainoastaan silloin kun muut ihmetteli/kauhisteli matkaa.

Nykyään niin moni aikuinen on vieraantunut arkiliikunnasta, ja siirtävät sen lapsille ja nuorille. Autokulttuuri taitaa olla suurin syy, pikku hiljaa on menty auton käytöstä pitkiltä matkoilta, työmatkoihin ja lopulta monet menee lähikauppaankin autolla. Ja nyt ei nuoretkaan eikä varsinkaan lapset saa kävellä mihinkään, se on kaltoin kohtelua.

Totta.

Alakoulussa oli 1km koulumatka jonka kuljin kävellen tai pyörällä.

Muistan alimmilla luokilla olleeni kateellinen niille joilla se oli 3km tai enemmänkin ja saivat sen kävellä tai pyöräillä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän sitä ennenkin kesät-talvet hiihdettiin kouluun kymmeniä kilometrejä susia ja karhuja pakoillen, joten ei nuo vaivaiset 3 kilometriä nyt ole mitään.

Itsekin hiihdin elokuulta toukokuuhun.

Aina huhti-toukokuussa ja elo-lokakuussa oli luiston kanssa vähän ongelmia mutta en valittanut ja sitten lumen tultua kulki mukavasti!

Mulla sama, mutta se johtu siitä kun tervatut suksenpohjat keräs kävyt ja neulaset pohjiin kiinni.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa suositus, ettei alle 10 vuotiaat lapset kulkis pyörällä koulumatkojaan. Silloin alkaa liikenteen hahmottaminen olla hallussa.

On olemassa myös ihmisiä, jotka eivät osaa tehdä mitään ilman suosituksia.

3km ja ekaluokkalainen. Kait edes mukana kävelet kun teidän perhe niin reipas on.

Entä jos joku jammu2 sieppaa sen koulumatkalla. Mä oisin ihan sydän kylmänä jos mun lapsi kulkis noin pitkän matkan yksin.

Itse kävelin 1.-2. luokalla 2 km matkan kouluun, ja kaipa siinä olis mennyt kolmaskin kilometri. Mun mielestä riippuu lapsesta ja koulureitin vaarallisuudesta että onko 3 km liikaa. Ja meniskö busseja kätevästi ym. Itselläni oli aika turvallinen reitti, ja sitä ainoaa tienylitystä harjoiteltiin monet kerrat, ja muutenkin multa vaadittiin että kuljen autotien vasenta reunaa (puolet matkasta aika hiljaista autotietä ja puolet pyörätietä) ja käyttäydyn järkevästi liikenteessä.

Olin kyllä niin hidas, että mulle piti varata tuohon 2 km matkaan tunti aikaa. :-D Kunto oli hyvä, mutta temperamentti sellainen että kävelin hissuksiin ihan kaikessa rauhassa, en edes tullut ajatelleeksi että voisi kävellä reippaamminkin. :-D Kotiin päin mennessä tuli kyllä käytyä metsiköiden kautta, käveltyä välillä takaperin ja pysähdeltyä tutkimaan kaikenlaisia juttuja. Aamulla kai menin aika suoraviivaisesti kouluun. Kavereiden kanssa ei muistaakseni jääty yksin kävelemistä enempää jumittamaan matkan varrelle, muuta kuin että koulun pihassa ja sen vieressä olevan sillan alla tuli monesti leikittyä ennen kotimatkalle lähtemistä.

entäs sadesäällä tai 30 asteen pakkasilla?

keuhkokuumeessa tai vastaavassa sun kakaras joka vuosi

mitä meinaat sillä rahalla tehdä, säästätkö ees ajokorttiin kun täys ikänen?

Periaate ok, mutta matka liian pitkä, ainakin jos lapsi joutuu kävelemään sen yksin. Se liikunta olisi parempi olla jotain sellaista, joka tehdään muiden kanssa (esim. pihaleikit, tai sitten jutellaan samalla kun kävellään), tai sellaista, joka muuten antaa mahdollisuuden muuttaa suunnitelmaa hetken mielijohteesta (vaikka pysähtyä rakentamaan lumilinnaa). Vasta aikuiselle tuollaista yksitoikkoista määrätietoista lampsimista pisteestä A pisteeseen B suosittelisin, mutta oikeastaan heillekin jotain hauskempaa ja kiinnostavampaa mieluummin.

Meilläkin ekaluokkalainen kävelee 3 km ja vielä koululle päin kaksi pitkää ja jyrkkää ylämäkea (laskettulurinteen vierestä menee reitti). Bussi kulkisi, laitetaan kortille silloin tällöin rahaa että kaatosateessa ei tarvitse kävellä. Ei ole tullut mieleenkään, että tämä olisi lapsen kiusaamista, tai että noinkin suuri osa voisi näin ajatella! Naapuruston kaikki lapset kävelevät tuon saman matkan, eikä kukaan siitä valita. Bussipysäkille on meiltä noin 400m.

Toivottavasti te jotka olette tätä vastaan huolehdittu siitä että lapsenne liikkuvat tarpeeksi ja olette oikeasti tutustuneet suosituksiin ja niiden taustalla oleviin tutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Periaate ok, mutta matka liian pitkä, ainakin jos lapsi joutuu kävelemään sen yksin. Se liikunta olisi parempi olla jotain sellaista, joka tehdään muiden kanssa (esim. pihaleikit, tai sitten jutellaan samalla kun kävellään), tai sellaista, joka muuten antaa mahdollisuuden muuttaa suunnitelmaa hetken mielijohteesta (vaikka pysähtyä rakentamaan lumilinnaa). Vasta aikuiselle tuollaista yksitoikkoista määrätietoista lampsimista pisteestä A pisteeseen B suosittelisin, mutta oikeastaan heillekin jotain hauskempaa ja kiinnostavampaa mieluummin.

Tutkimusten mukaan nimenomaan koulumatkojen kulkeminen jalan ennustaa liikunnallisia elämäntapoja. Tuon matkan käveleminen päivittäin ei ole tarpeeksi liikuntaa 1. Luokkalaiselle muutenkaan. Siihen lisäksi ne pelit ja leikit sekä harrastukset.

Eipä 80-luvulla ala-asteella ollessa edes vanhempien kanssa keskusteltu kävelläänkö/pyöräilläänkö kouluun (n. 3km/suunta), vaan se oli vähän pakko. Bussikin meni koulun ohitse, mutta ei vanhemmat olisi suostunut maksamaan sitä, eikä ketään koulukavereistakaan sillä kulkenut. Joskus satunnaisesti äiti/isä saattoi viedä kouluun tai hakea koulusta, mutta kyllä se oli itse sinne päästävä, oli sää sitten mikä tahansa ja ihan sama kuinka paljon kannettavaa oli mukana (sukset, luistimet, muut urheilukamppeet yms.).

Aika naurettavaa, että tässä ketjussa kauhistellaan, kun koululainen joutuu hieman kävelemään, vaikka noin muuten taas kaakatetaan nykylasten ylipainosta ja liikkumattomuudesta. Kai näiden joidenkin mielestä olisi parempi, että ap:n lapsi istuisi bussissa hartiat kyyryssä tuijottamassa älykännyä liikkumisen sijasta. Sehän on niin hienoa, kun tulevaisuudessa on kaikki kyttyräniskoja , vertaillaan sitten kenen kyttyrä näyttää paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaate ok, mutta matka liian pitkä, ainakin jos lapsi joutuu kävelemään sen yksin. Se liikunta olisi parempi olla jotain sellaista, joka tehdään muiden kanssa (esim. pihaleikit, tai sitten jutellaan samalla kun kävellään), tai sellaista, joka muuten antaa mahdollisuuden muuttaa suunnitelmaa hetken mielijohteesta (vaikka pysähtyä rakentamaan lumilinnaa). Vasta aikuiselle tuollaista yksitoikkoista määrätietoista lampsimista pisteestä A pisteeseen B suosittelisin, mutta oikeastaan heillekin jotain hauskempaa ja kiinnostavampaa mieluummin.

Tutkimusten mukaan nimenomaan koulumatkojen kulkeminen jalan ennustaa liikunnallisia elämäntapoja. Tuon matkan käveleminen päivittäin ei ole tarpeeksi liikuntaa 1. Luokkalaiselle muutenkaan. Siihen lisäksi ne pelit ja leikit sekä harrastukset.

Pistätkö vähän linkkejä näihin tutkimuksiin, tai heitä pari viitettä. 

Itse olen kulkenut koulumatkat aina jalan ja olen ihan sohvaperuna joka inhoaa liki kaikkea liikuntaa, mutta yksittäistapauksesta ei tietenkään voi mitään päätellä.

Mun mielestä se että onko tuo liian pitkä matka vai ei riippuu maastosta, eli turvallisuudesta.

Jos se kolme kilsaa muodostaa rauhallisista omakotitalo-alueiden pikkuteistä niin mikäs siinä, mutta jos joutuu ylittämään vilkaista isoja teitä, niin ei ole turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin ekaluokkalainen kävelee 3 km ja vielä koululle päin kaksi pitkää ja jyrkkää ylämäkea (laskettulurinteen vierestä menee reitti). Bussi kulkisi, laitetaan kortille silloin tällöin rahaa että kaatosateessa ei tarvitse kävellä. Ei ole tullut mieleenkään, että tämä olisi lapsen kiusaamista, tai että noinkin suuri osa voisi näin ajatella! Naapuruston kaikki lapset kävelevät tuon saman matkan, eikä kukaan siitä valita. Bussipysäkille on meiltä noin 400m.

Toivottavasti te jotka olette tätä vastaan huolehdittu siitä että lapsenne liikkuvat tarpeeksi ja olette oikeasti tutustuneet suosituksiin ja niiden taustalla oleviin tutkimuksiin.

Koulukavereiden kanssa meidänkin lapsi kävelee vaikka bussilla pääsisi, auttaa kyllä arkiliikunta täyttämään päivittäisen liikuntasuosituksen. Meillä kyllä kävellään ihan mielellään ja sitä pidetäänkin normaalina, koska liikumme paljon. Varusteet ovat tietysti aina kunnolliset ja säänmukaiset. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se että onko tuo liian pitkä matka vai ei riippuu maastosta, eli turvallisuudesta.

Jos se kolme kilsaa muodostaa rauhallisista omakotitalo-alueiden pikkuteistä niin mikäs siinä, mutta jos joutuu ylittämään vilkaista isoja teitä, niin ei ole turvallista.

Reitti on omakotitaloaluetta ja kevyen liikenteen väylää, rauhallinen ja turvallinen koulutie kulkea. Ap

Mun 2vuotiaani kävelee reilusti alle tuntiin tuon matkan.[/quote]

Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että olen nähnyt usein, kun äidit harppoo pitkillä jaloillaan ja vetävät juoksevaa lasta perässään. Säälittää.