Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein perheellisen on sopivaa käydä baareissa?
19.04.2017 |
Meillä on tästä miehen kanssa erimielisyyksiä. Meillä on yksi yhteinen lapsi. Kun olin raskaana niin mies ravasi joka viikonloppu baareissa. Sama jatkui lapsen synnyttyä. Joskus raskaana ollessa olin mukana mutta ei sitä aina jaksanut lähteä ja olin muualla kavereiden kanssa. En väitä ettenkö joskus miehelle valittanut.
No sitten mies lopetti baareissa ravaamisen. Lapsi kasvoi ja minä olisin halunnut lähteä kavereiden kanssa ulos. Mies sanoi että ei häntäkään kiinnosta käydä baareissa niin miksi sun pitäisi päästä. Olinkin sitten vuosia niin että en käynyt missään. Viimein noin vuosi sitten kerjäsin mieheltäni että päästäisi mut katsomaan yhtä bändiä. Mies sai siitä kohtauksen mutta lopulta päästi kuitenkin. Olin jo miettinyt että lähden salaa jos ei päästä.
Nykyään haluaisin käydä kavereiden kanssa ulkona kerran kuussa mutta se on miehen mielestä liikaa. Ite ainakin tukehdun jos en pääse lähtemään. Olen ehdottanut että mies lähtisi vaikka perjantaina ja minä lauantaina. Mutta mies ei halua ja silloin ei kuulema tarvitse minunkaan haluta.
Mikä teistä on liikaa?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Baarissa raskauden aikana? Krapula? Baarissa pitkin vuotta, valittuna ajanvietteenä? Salaa baariin? Kaikki tämä perheellisillä. Mitä ihmettä?
Älä nyt liioittele.
Kaikki eivät voi sietää baareja, ja perhe-elämään ne eivät kyllä kuulu.
No ei kai kukaan niitä lapsia mukaan ole ottamassakaan? Kyllä myös lapsiperheen vanhemmilla on oikeus tehdä silloin tällöin aikuisten juttuja. Perhe-elämä on sitten se aika mitä vietetään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen tuota, miten ap voi tuntea tukehtuvansa jos ei pääse säännöllisesti baariin. Tuosta minä olisin huolissani enemmän kuin siitä, kuinka usein siellä baarissa käydään. Minusta tuo on hälyttävää, että raitis elämä aiheuttaa tuollaista ahdistusta.
Ja ap:n tilanteessa olisin iloinen, että mies on kasvanut aikuiseksi ja lopettanut sen jatkuvan baarissa juoksemisen. Ehkä nyt olisi ap:nkin aika aikuistua ja keksiä jotain muuta kivaa ohjelmaa, joka sopii koko perheelle?
Sellaista se voi olla tosi ujolla. Mitä asialle sinun mielestäsi pitäisi tehdä?
Ja jos käy kerran kuussa baarissa niin eikö niitä koko perheen juttuja voi tehdä muina päivinä?
(Ja by the way, baarit on ihan tarkoitettu aikuisille, ei suinkaan alaikäisille)
Mä käyn n. Kerran kuussa baarissa, en tosin juopottelemassa koska olen absolutisti vaan kuuntelemassa bändejä ja tanssimassa. Ukolla on ihan samat oikeudet kuin minullakin käydä jossain, eikä hänkään juo. Autolla ollaan liikenteessä...
Käymme myös yhdessä ulkona kun siltä tuntuu.
Lapsia neljä joista nuorin 9v ja vanhin 21v..
Olis kyllä tosi älytöntä RUINATA lupaa puolisolta..
Tai se että nuo illat olisi jotenkin lapsilta pois...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kk on mun (huom mun) mielestä ihan liikaa. Muutaman kerran vuodessa on ok. Meillä neljä lasta (8,7,1 ja 0v) ja jos meistä jompikumpi/kummatkin kävis kerran kkjossain bilettää niin tuntuis et se ois kokoajan. Mut siis mun siskolla lapset jo isompia ja hällä joku menovaihe niin tuntuu et hän/he on jatkuvasti menopäällä ja se on heille ihan fine. Lapsia kyllä mun käy sääli.
Mutta kai siis on kyse enemmänkin elämäntilanteesta, mikä on sopivaa ja mikä ei.29 iltaa kuukaudessa lasten kanssa ja yhden illan olet jossain ilman lapsia ja se on liikaa?
En ole tuo, jota lainasit, mutta olen samaa mieltä hänen kanssaan. Kerran kuukaudessa baarissa on vanhemmalle paljon.
Toki jokainen elää omanlaistaan elämää, mutta en minä ainakaan kovin helpolla usko, että se äiti tai isä ihan oikeasti istuu 29 iltaa kuukaudessa lasten kanssa kotona ja sitten sen yhden vapaaillan viettää baareissa roikkuen... Eikö hän muka koskaan käy harrastuksissa, lenkillä, shoppailemassa, kavereilla kyläilemässä, elokuvissa, teatterissa, konsertissa, ravintolassa, kahvilassa, retkeilemässä, kylpylässä, kutsuilla, ylipäätään missään..?
Ja toisekseen, jos oikeasti elää noin, ettei ikinä mihinkään pääse, niin miksi ihmeessä kukaan tahtoisi käyttää sen ainoan vapaailtansa baarissa???
Minä ainakin olen tosi erakkomainen luonteeltani ja tosiaan vain kotona lukuunottamatta muutamaa baari-iltaa kuussa. Olen hyvin ujo joten juon ollakseni vähän vapautuneempi. Se on mulle tosi tärkeää.
Minä ihmettelen sitä, että vanhemmalle olisi ok juosta koko ajan harrastuksissa, kutsuilla, hieronnoissa ja ties missä mutta yksi baarireissu kuukaudessa olisi sitten jotain ihan kamalaa. Miksi näin?
Siis kuka väittää että nuo muut menot olisi ok? Perheellinen viettää pääsääntöisesti vapaa-aikansa lastensa kanssa ja yleensä tekee sen jopa omasta halustaan ihan mielellään. Miksi ihmeessä lapsia pitää ylipäätään hankkia jos kaikki muu on niin tärkeää?
Yleensä näissä ketjuissa moni on sitä mieltä että muuta saa tehdä mutta baarissa käyminen, vaikka se tapahtuu silloin kun lapsi nukkuu, on aivan saatanasta. Huvittavinta on juuri se, että nämä kaikki muut tekemiset tapahtuvat päiväsaikaan ja ovat oikeasti pois yhteisestä ajasta.
Tiesitkös muuten, ettei isommat lapset enää kauheasti halua vanhempien kanssa olla vaan ovat mieluummin kavereiden kanssa? Mitäs sitten teet?
Ei, vaan osalle meistä on vaan tosi vaikea uskoa, että jonkun aikuisen vapaa-aika koostuu 100% pelkästään baarivierailuista. Tuossa joku edelle kertoi, että hänellä tilanne on tämä ujouden takia, ja sen selityksen tavallaan ymmärrän, mutta en siltikään usko, että kovin monella olisi sama tilanne. Tosiasiassa (ainakin minun tuttavapiirissäni) ne baarikeikat tulevat sen kaiken muun päälle. Viikolla on harrastuksia ym. menoja aikuisilla ja lapsilla, ja kun vihdoin tulee viikonloppu ja olisi oikeasti vapaata aikaa koko perheelle, iso osa ajasta tuntuu menevän aikuisten bilettämiseen ja siitä selviämiseen. Tällaista en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kk on mun (huom mun) mielestä ihan liikaa. Muutaman kerran vuodessa on ok. Meillä neljä lasta (8,7,1 ja 0v) ja jos meistä jompikumpi/kummatkin kävis kerran kkjossain bilettää niin tuntuis et se ois kokoajan. Mut siis mun siskolla lapset jo isompia ja hällä joku menovaihe niin tuntuu et hän/he on jatkuvasti menopäällä ja se on heille ihan fine. Lapsia kyllä mun käy sääli.
Mutta kai siis on kyse enemmänkin elämäntilanteesta, mikä on sopivaa ja mikä ei.29 iltaa kuukaudessa lasten kanssa ja yhden illan olet jossain ilman lapsia ja se on liikaa?
En ole tuo, jota lainasit, mutta olen samaa mieltä hänen kanssaan. Kerran kuukaudessa baarissa on vanhemmalle paljon.
Toki jokainen elää omanlaistaan elämää, mutta en minä ainakaan kovin helpolla usko, että se äiti tai isä ihan oikeasti istuu 29 iltaa kuukaudessa lasten kanssa kotona ja sitten sen yhden vapaaillan viettää baareissa roikkuen... Eikö hän muka koskaan käy harrastuksissa, lenkillä, shoppailemassa, kavereilla kyläilemässä, elokuvissa, teatterissa, konsertissa, ravintolassa, kahvilassa, retkeilemässä, kylpylässä, kutsuilla, ylipäätään missään..?
Ja toisekseen, jos oikeasti elää noin, ettei ikinä mihinkään pääse, niin miksi ihmeessä kukaan tahtoisi käyttää sen ainoan vapaailtansa baarissa???
Johtuisiko siitä, että baari on noista ainut minne ei voi ottaa lapsia mukaan?
Eh, mitä ihmettä..?
Makuasioista ei voi kiistellä, mutta jos minä menen kaverin kanssa elokuviin, emme mene katsomaan piirrettyjä. Myös konsertit, teatterit, kylpyläpäivät, ravintolaillalliset, juoksulenkit ym. tehdään aikuiseen makuun, eikä sinne voi lapsia mukaan ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. 2 krt kuussa on aika kohtuullinen määrä, jos siis baarissa käynnillä tarkoitetaan kovahkoon humalaan juomista ja puolen yön yli venyvää iltaa. On aika lailla eri asia käydä vaikka frendin kanssa leffassa ja sen jälkeen yksillä. Ja sit se kotijuopottelu on kaikkein rasittavinta lapsen kannalta.
Minun miehelläni on vauvakuume, mutta meille ei vauvaa tule vielä pitkiin aikoihin siitä syystä, että miehen menojalka vipattaa ihan liikaa. Tällä hetkellä on joka viikonloppu päästävä baariin kavereiden kanssa. Se on ihan ok minulle, tykkään siitä, että on omaa aikaa, mutta mitään vauvaa en todellakaan tällaiseen tilanteeseen halua. Omien sanojensa mukaan mies tietysti muuttuu sitten siinä vaiheessa, kun meillä se vauva on, mutta en todellakaan halua ottaa sitä riskiä, että olen yksin kotona vauvan kanssa joka viikonloppu kun mies on rilluttelemassa.
Itselleni ok olisi, jos meillä tosiaan olisi se vauva, että mies kävisi vaikka kerran kuussa kavereidensa kanssa viihteellä. Muu aika sitten sopii istua sohvannurkassa ja tuijottaa haltioituneena nukkuvaa vauvaa ja rakasta vaimoa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perhe on perhe ja silloin biletykset on biletetty ja baarissa heilumiset heiluttu. Perheellinen on aikuinen. Työhön liittyvä käynti ilman kännejä on tosin varmaan väistämätön silloin tällöin.
Heh.
Tosiaankin heh....Minäkin olen aikuinen ja käyn töissä. Baarit ei ole kiinnostaneet herran aikoihin. Ai ni mut ainoa oikea tapa olla aikuinen on kun on LAPSIA! Tämän kaltainen aikuisuus vie huumorin ja tekee kireän kuivakaksi, ennen aikojaan vanhentuneeksi. Tämän tyylilajin naiset eivät ole miellyttävää seuraa edes työparina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perhe on perhe ja silloin biletykset on biletetty ja baarissa heilumiset heiluttu. Perheellinen on aikuinen. Työhön liittyvä käynti ilman kännejä on tosin varmaan väistämätön silloin tällöin.
Heh.
Tosiaankin heh....Minäkin olen aikuinen ja käyn töissä. Baarit ei ole kiinnostaneet herran aikoihin. Ai ni mut ainoa oikea tapa olla aikuinen on kun on LAPSIA! Tämän kaltainen aikuisuus vie huumorin ja tekee kireän kuivakaksi, ennen aikojaan vanhentuneeksi. Tämän tyylilajin naiset eivät ole miellyttävää seuraa edes työparina.
Koko ketju perustuu siihen, että aloittajalla on perhe.
En ole kotiäiti ja siksi puhuinkin juuri vapaa-ajasta. En käsitä miksi haluaisin vielä töiden lisäksi viettää vapaa-aikanikin muualla kuin perheeni kanssa. En ole pyhimys mutta en ihan oikeasti kaipaa juurikaan mitään "omaa aikaa".