Mieheni toinen nainen otti minuun yhteyttä
15vuotta yhteiseloa takana ja eilen putosi pommi. Olen hukassa ja istun tällä hetkellä hotellihuoneessa. Pakkasin eilen tavarat ja vein lapset siskolleni. En vaan pysty olemaan kotona. Pahinta tässä on se, että mies myönsi kaiken ja kertoi, että useana iltana, kun olimme rakastelleet hän lähti "poikien kanssa raksalle", mutta menikin tuolle naiselle. Mies ei haluaisi erota, miten helvetissä tästä pystyy jatkamaan.
En ole vieläkään vastannut tuolle naiselle, enkä tiedä mitä vastaisin. Viestissä nainen kertoo miksi otti yhteyttä ja mieheni on esittänyt hänelle sinkkumiestä viimeisen 2vuoden ajan.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tyhmä voi joku olla, että sille pystyy kaksi vuotta esittämään sinkkua?!
Jos asuu kaukana, ei tapaamisia välttämättä ole kovin usein. Aikuisilla, keski-ikäisillä.
Ihan samaa mietin aina noiden Auervaarojen ja naispuolisten Auervaarojen kohdalla: miten ihmeessä joku antaa omaisuutensa, useita kymmeniäkin tuhansia, jollekulle uudelle seurustelukumppanille? Aina niitä vain on.
Sinuna ehdottaisin pikaista tapaamista kakkosnaisen kanssa. Saisitte puhuttua tilanteen puhki molemmin puolin ja sen jälkeen on helpompi päästä eroon lierosta pettäjästä, omaa elämää jatkaen.
Kovasti ylistetään tätä toisen naisen toimintaa.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, tosin suhde oli paljon lyhyempi. Minulla alkoi hyvin nopeasti kellot kilkattaa epämääräisistä tekosyistä, etten esim. voi tulla hänen kotiinsa.
Nykyään nettiaikana on hyvin helppo selvittää asioiden oikea laita. Aina löytyy joku ystävän ystävä. Tässä tapauksessa lapsellaan oli profiili facessa ja sitä kautta tein johtopäätökseni.
Laitoin välittömästi välit poikki, mutten ilmoittanut vaimolle mitään. Minusta ei ole minun asiani rikkoa kenenkään liittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tyhmä voi joku olla, että sille pystyy kaksi vuotta esittämään sinkkua?!
Juuri tämän takia arvasin aloituksen olevan provo.
Joo, uskottavuus olisi ollut parempi, jos aloittaja olisi julkaissut tämän sitten, kun palstan kuumin peruna ei enää ole se, pitäisikö pettäjät käräyttää.
Keskity Ap vain itseesi (ja lapsiisi) nyt. Älä ala kostamaan tai tee nyt tunnekuohuissa muitakaan isoja ratkaisuja. Tee kaikki ratkaisut harkiten ja ajatellen vain omaa mielenterveyttäsi ja jaksamistasi. Sinua on kohdannut järkytys ja tarvitset aikaa käsitellä sitä. Puhu läheisille ja/tai ammattiauttajalle. Selviät tästä kyllä ja ajan kanssa kirkastuu, mikä on oikea suunta. Mutta älä ripustaudu missään ratkaisussa tuohon mieheen, joka on pettänyt sinut.
Vierailija kirjoitti:
Minulle sattui sama pari vuotta sitten. Kysyin naiselta, mitä hän odottaa tapahtuvaksi soittonsa jälkeen. Nainen sanoi, että ei ole ajatellut sitä, tärkeämpää on se, että minä nyt tiedän. Tinkasin edelleen, että miksi soitti, mitä hän toivoi minun tekevän nyt kun tiedän. Vastaus oli se oletettu, että minä hakisin eroa.
Vastasin, että en aio tehdä mieheni puolesta mitään ratkaisua. Jos hän ei välitä naisesta niin paljoa, että jättäisi perheensä, niin miksi ihmeessä minä auttaisin heitä suhteessaan eteenpäin?
Miehelle en ole antanut anteeksi. Hänelle perhe ja kulissit merkitsevät paljon. Minulla on nykyisin kotityövapaat viikonloput, koska jos mies alkaa esitää jotain poikien iltaa, niin minä osaan samantien kysyä, kumpi vie eropaperit ja miten lasten elämä jaetaan. Minulla puolestaan on omat oikeuteni.
Järkyttävää, että tätäkin joukolla yläpeukutetaan.
Tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa: joko annetaan anteeksi ja jatketaan liittoa ilman tuollaista kiristystä.
Tai ei anneta anteeksi ja erotaan.
Aivan hirveä tilanne tuo.
Anteeksi, että sanon, mutta käy sukupuolitautitesteissä.
Olen todella pahoillani miehesi ala-arvoisesta käytöksestä. Minä eroaisin, koska mieheen ei voi luottaa.
Mielestäni nainen oli reilu, kun hän otti sinuun yhteyttä ja kertoi tilanteesta.
Toivon, että pystyt puhumaan omaistesi ja ystäviesi tai ammattiauttajan kanssa tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Keskity Ap vain itseesi (ja lapsiisi) nyt. Älä ala kostamaan tai tee nyt tunnekuohuissa muitakaan isoja ratkaisuja. Tee kaikki ratkaisut harkiten ja ajatellen vain omaa mielenterveyttäsi ja jaksamistasi. Sinua on kohdannut järkytys ja tarvitset aikaa käsitellä sitä. Puhu läheisille ja/tai ammattiauttajalle. Selviät tästä kyllä ja ajan kanssa kirkastuu, mikä on oikea suunta. Mutta älä ripustaudu missään ratkaisussa tuohon mieheen, joka on pettänyt sinut.
Luojan kiitos olen aika rauhallinen ihminen, en toki väitä ettei mieli tekisi riehua ja huutaa. Pari päivää tässä rauhottua ja katson sitten miten asiat parhaaksi näen. Mies uhkasi soittaa poliisit, kun minua ei näy. Vastasin viestillä takaisin, että tarvitsen omaa aikaa , johon mies vastasi soittamalla kolme kertaa takaisin, en vastannut.
Voi itku! Toivottavasti sulla on joku läheinen ystävä jonka kanssa jutella ja jos ei ole, niin löytyy ihan viranomaistahojakin ja kolmannen sektorin palvelupaikkoja, josta saa asiantuntijoiden keskusteluapua. Itselleni kävi reilu vuosi sitten sama homma eli kävi ilmi, että mies oli rakentanut ihan kokonaan uuden oman elämän itselleen eikä se ollut sujunut kyllä ihan hetkessä.
Sitten myöhemmin selvisikin että tosiaan siihen oli mennyt muutama vuosi. Ihmettelinkin jo viisi, kuusi vuotta sitten, kun miehellä ei enää tuntunut olevan rahaa mihinkään mitä normaalissa perheen yhteisessä taloudessa nyt tarvitaan ja otin sen puheeksi, mutta mies sanoi syyksi vanhempiensa auttamisen ja näiden vanhat velat ja että parin vuoden päästä helpottaisi. Todellisuudessa mies siirsi vuosien ajan varojaan sivuun ja mm. sijoittanut pörssiin, oli ostanut asunnonkin kaikessa hiljaisuudessa ja laittanut sen vuokralle ilman että tiesin mitään. Muutti sitten suoraan sinne uuden naisystävänsä kanssa joka sekin (itse asiassa useampia) oli ollut olemassa jo vuosien ajan. Itse jäin puille paljaille, koska käytännössä elätin koko perheen viimeisen viiden vuoden ajan. Kaikki meni mikä tuli. Pahinta tässä on se, että miehen vanhemmat ja sisarukset olivat koko ajan tietoisia huijauksesta ja mies oli ollut uuden puolisonsa kanssa illanvietoissakin sisarustensa luona. En ymmärrä miten ihmisten moraali on tuollainen että pari viikkoa tuosta miehen ja hänen naisystävänsä illanvietosta miehen veljen luona tämä samainen veli perheineen on ihan pokkana meillä lastemme rippijuhlissa. Tai no pokkana mulle mutta miehen kanssa hekottelivat kyllä keskenään sille, miten tyhmä huijattava olen. Ja tyhmähän olen ollutkin kun en ollut huomannut mitään - se vasta henkistä kipua aiheuttaakin ja tuskaa myös se oman tyhmyyden oivaltaminen. Siis kaiken muun lisäksi, vihan pettymyksen ja katkeruuden ja epätoivon. Itkien kysyin entiseltä anopilta, että miksi näin niin anoppi sanoi vain että katso peiliin ja etsi sieltä eron syyt koska muita syitä ei ole. Miehellä on ollut kuulemma oikeus, koska mä olen niin kammottava ja tyhmä puoliso. Kammottavuuden perusteita ei kukaan ole reiluun vuoteen tosin selittänyt. Mies otti kamansa, muutti pois eikä ole sen päivän jälkeen halunnut millään tavalla olla tekemisissä. Mahdoton tilanne kun on alaikäisiä lapsia, mutta en voi sille mitään eikä näköjään voi lastenvalvojatkaan.
En ole lähelläkään toipumista enkä varmaan tästä ikinä toivukaan entiselleni. Sama juttu lasten kanssa mikä koskee kaikista eniten. Apua olen saanut parilta hyvältä ystävältä, omilta vanhemmiltani jotka sairauksistaan huolimatta ovat yrittäneet tukea mutta esimerkiksi seurakunnan perheneuvontaan on täällä meilläpäin niin pitkät jonot, että kun marraskuussa ilmoittauduin niin sain ajan kesäkuun alkuun. Kunnalliseen perheneuvontaan ei käytännössä pääse ellei ole lastensuojelun asiakas mitä emme ainakaan toistaiseksi ole.
Vierailija kirjoitti:
Mistä nainen sai yhteystietosi?
Facebookissa tuli viestipyyntö. Meillä ei kyllä ole parisuhdetietoja esillä tuolla, mutta kyllähän tuon helposti selvittää.
Ap
Muakin ihmetyttää, kuinka puupää saa olla, jos ei kahdessa vuodessa tajua, ettei toinen ole sinkku. Sen ymmärrän, jos pyörittää yleistä naisrulettia, mutta vaimoa on mahdoton salata. Onhan sitä tapana käydä toisen luona, soitella vapaasti jne. Ja jos ei onnistu, niin ainakin itse alan nuuskia sitten hiukan taustoja, että mikä on omituisen käytöksen takana. Ei ole kovin vaikea löytää vaimoa.
Vaikka kyse olisi f-buddystä, niin kyllä niillekin on tapana soittaa, koska haluaa ja nähdä päähänpistosta.
Niin on munkin mielestäni hirveää.
Mutta tedän, että vastaavanlasia liittoja on paljon.
Toisaalta ajattelen, että nämä tähän suostuvat ihmiset sitten kuitenkin saavat jotain "sairasta" tyydytystä tuosta pelistä.
Mies saa pitää kulissinsa, (ehkä sen kakkoselämänsäkin kuitenkin) nainen saa myös ne kulissinsa ja myös mahtavan vallantunteen mieheen.
Mutta tosiasiassa molemmat räpistelevät ja ahdistuvat itseasettamassaan ansassa.
Lapsia minäkin mietin...
Vierailija kirjoitti:
Muakin ihmetyttää, kuinka puupää saa olla, jos ei kahdessa vuodessa tajua, ettei toinen ole sinkku. Sen ymmärrän, jos pyörittää yleistä naisrulettia, mutta vaimoa on mahdoton salata. Onhan sitä tapana käydä toisen luona, soitella vapaasti jne. Ja jos ei onnistu, niin ainakin itse alan nuuskia sitten hiukan taustoja, että mikä on omituisen käytöksen takana. Ei ole kovin vaikea löytää vaimoa.
Vaikka kyse olisi f-buddystä, niin kyllä niillekin on tapana soittaa, koska haluaa ja nähdä päähänpistosta.
No onhan hänelle selvinnyt. Mies on voinut viimeisen ½ vuotta selittää, ja toinen on vielä uskonut, kun on halunnut uskoa hyvää toisesta ihmisestä, vaikka onkin haistanut palaneen käryä. On voinut ajatella, että miehellä on toinen (pettää), mutta ei silti, että on vaimo ja lapsia.
AP, miten kaukana miehesi huijaama nainen asuu? Jos aika kaukana, ja väittänyt, että joku matkatyö, on aika helppo vedättää siitä, että ei pääse usein katsomaan. Some mahdollistaa yhteydenpidon.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti ylistetään tätä toisen naisen toimintaa.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, tosin suhde oli paljon lyhyempi. Minulla alkoi hyvin nopeasti kellot kilkattaa epämääräisistä tekosyistä, etten esim. voi tulla hänen kotiinsa.
Nykyään nettiaikana on hyvin helppo selvittää asioiden oikea laita. Aina löytyy joku ystävän ystävä. Tässä tapauksessa lapsellaan oli profiili facessa ja sitä kautta tein johtopäätökseni.
Laitoin välittömästi välit poikki, mutten ilmoittanut vaimolle mitään. Minusta ei ole minun asiani rikkoa kenenkään liittoa.
Mutta oli asiasi salata petos? Ikävä tilanne, mutta tuossa on pakko valita puolensa. Ilmiantamatta jättäminen on kannanotto.
Vierailija kirjoitti:
Voi itku! Toivottavasti sulla on joku läheinen ystävä jonka kanssa jutella ja jos ei ole, niin löytyy ihan viranomaistahojakin ja kolmannen sektorin palvelupaikkoja, josta saa asiantuntijoiden keskusteluapua. Itselleni kävi reilu vuosi sitten sama homma eli kävi ilmi, että mies oli rakentanut ihan kokonaan uuden oman elämän itselleen eikä se ollut sujunut kyllä ihan hetkessä.
Sitten myöhemmin selvisikin että tosiaan siihen oli mennyt muutama vuosi. Ihmettelinkin jo viisi, kuusi vuotta sitten, kun miehellä ei enää tuntunut olevan rahaa mihinkään mitä normaalissa perheen yhteisessä taloudessa nyt tarvitaan ja otin sen puheeksi, mutta mies sanoi syyksi vanhempiensa auttamisen ja näiden vanhat velat ja että parin vuoden päästä helpottaisi. Todellisuudessa mies siirsi vuosien ajan varojaan sivuun ja mm. sijoittanut pörssiin, oli ostanut asunnonkin kaikessa hiljaisuudessa ja laittanut sen vuokralle ilman että tiesin mitään. Muutti sitten suoraan sinne uuden naisystävänsä kanssa joka sekin (itse asiassa useampia) oli ollut olemassa jo vuosien ajan. Itse jäin puille paljaille, koska käytännössä elätin koko perheen viimeisen viiden vuoden ajan. Kaikki meni mikä tuli. Pahinta tässä on se, että miehen vanhemmat ja sisarukset olivat koko ajan tietoisia huijauksesta ja mies oli ollut uuden puolisonsa kanssa illanvietoissakin sisarustensa luona. En ymmärrä miten ihmisten moraali on tuollainen että pari viikkoa tuosta miehen ja hänen naisystävänsä illanvietosta miehen veljen luona tämä samainen veli perheineen on ihan pokkana meillä lastemme rippijuhlissa. Tai no pokkana mulle mutta miehen kanssa hekottelivat kyllä keskenään sille, miten tyhmä huijattava olen. Ja tyhmähän olen ollutkin kun en ollut huomannut mitään - se vasta henkistä kipua aiheuttaakin ja tuskaa myös se oman tyhmyyden oivaltaminen. Siis kaiken muun lisäksi, vihan pettymyksen ja katkeruuden ja epätoivon. Itkien kysyin entiseltä anopilta, että miksi näin niin anoppi sanoi vain että katso peiliin ja etsi sieltä eron syyt koska muita syitä ei ole. Miehellä on ollut kuulemma oikeus, koska mä olen niin kammottava ja tyhmä puoliso. Kammottavuuden perusteita ei kukaan ole reiluun vuoteen tosin selittänyt. Mies otti kamansa, muutti pois eikä ole sen päivän jälkeen halunnut millään tavalla olla tekemisissä. Mahdoton tilanne kun on alaikäisiä lapsia, mutta en voi sille mitään eikä näköjään voi lastenvalvojatkaan.
En ole lähelläkään toipumista enkä varmaan tästä ikinä toivukaan entiselleni. Sama juttu lasten kanssa mikä koskee kaikista eniten. Apua olen saanut parilta hyvältä ystävältä, omilta vanhemmiltani jotka sairauksistaan huolimatta ovat yrittäneet tukea mutta esimerkiksi seurakunnan perheneuvontaan on täällä meilläpäin niin pitkät jonot, että kun marraskuussa ilmoittauduin niin sain ajan kesäkuun alkuun. Kunnalliseen perheneuvontaan ei käytännössä pääse ellei ole lastensuojelun asiakas mitä emme ainakaan toistaiseksi ole.
Hui kamala, kuulostaa aivan sairaalta tuon miehen perhe. Ei todellakaan ole petetyssa vika, vaan pettäjässä ja valehtelijassa- aina! Todellakin pistät kaikki välit totaalisen poikki miehen koko perheeseen, kun kohtelevat sinua, lastensa ja lastenlastensa äitiä tuolla tavalla. Vaadit kaikki oikeutesi ja otat yhteyden lakimieheen ja pidät huolen, että saat kaikki elatusmaksut ja taloudellisen tuen mikä sinulle kuuluu. Vika ei ole sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin ihmetyttää, kuinka puupää saa olla, jos ei kahdessa vuodessa tajua, ettei toinen ole sinkku. Sen ymmärrän, jos pyörittää yleistä naisrulettia, mutta vaimoa on mahdoton salata. Onhan sitä tapana käydä toisen luona, soitella vapaasti jne. Ja jos ei onnistu, niin ainakin itse alan nuuskia sitten hiukan taustoja, että mikä on omituisen käytöksen takana. Ei ole kovin vaikea löytää vaimoa.
Vaikka kyse olisi f-buddystä, niin kyllä niillekin on tapana soittaa, koska haluaa ja nähdä päähänpistosta.
No onhan hänelle selvinnyt. Mies on voinut viimeisen ½ vuotta selittää, ja toinen on vielä uskonut, kun on halunnut uskoa hyvää toisesta ihmisestä, vaikka onkin haistanut palaneen käryä. On voinut ajatella, että miehellä on toinen (pettää), mutta ei silti, että on vaimo ja lapsia.
AP, miten kaukana miehesi huijaama nainen asuu? Jos aika kaukana, ja väittänyt, että joku matkatyö, on aika helppo vedättää siitä, että ei pääse usein katsomaan. Some mahdollistaa yhteydenpidon.
Fb mukaan paikkakunta näytti olevan viereinen kunta. Mies käy sielä töissä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Muakin ihmetyttää, kuinka puupää saa olla, jos ei kahdessa vuodessa tajua, ettei toinen ole sinkku. Sen ymmärrän, jos pyörittää yleistä naisrulettia, mutta vaimoa on mahdoton salata. Onhan sitä tapana käydä toisen luona, soitella vapaasti jne. Ja jos ei onnistu, niin ainakin itse alan nuuskia sitten hiukan taustoja, että mikä on omituisen käytöksen takana. Ei ole kovin vaikea löytää vaimoa.
Vaikka kyse olisi f-buddystä, niin kyllä niillekin on tapana soittaa, koska haluaa ja nähdä päähänpistosta.
Ei ole kauan kun lehdessä oli juttua suomalaisesta miehestä, jolla oli kaksi perhettä ja muistaakseni vielä tyttöystävä tai pari. Eli hyvin näyttää onnistuvan.
Kuinka moni voi sanoa, että tietää tasan mitä puoliso puuhaa koko ajan? Tiedät hänen työpaikkansa ja tiedät että hän on siellä 8 tuntia päivässä - koska hän on itse kertonut niin. 8 tunnissa ehtii tehdä vaikka mitä päivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Voi itku! Toivottavasti sulla on joku läheinen ystävä jonka kanssa jutella ja jos ei ole, niin löytyy ihan viranomaistahojakin ja kolmannen sektorin palvelupaikkoja, josta saa asiantuntijoiden keskusteluapua. Itselleni kävi reilu vuosi sitten sama homma eli kävi ilmi, että mies oli rakentanut ihan kokonaan uuden oman elämän itselleen eikä se ollut sujunut kyllä ihan hetkessä.
Sitten myöhemmin selvisikin että tosiaan siihen oli mennyt muutama vuosi. Ihmettelinkin jo viisi, kuusi vuotta sitten, kun miehellä ei enää tuntunut olevan rahaa mihinkään mitä normaalissa perheen yhteisessä taloudessa nyt tarvitaan ja otin sen puheeksi, mutta mies sanoi syyksi vanhempiensa auttamisen ja näiden vanhat velat ja että parin vuoden päästä helpottaisi. Todellisuudessa mies siirsi vuosien ajan varojaan sivuun ja mm. sijoittanut pörssiin, oli ostanut asunnonkin kaikessa hiljaisuudessa ja laittanut sen vuokralle ilman että tiesin mitään. Muutti sitten suoraan sinne uuden naisystävänsä kanssa joka sekin (itse asiassa useampia) oli ollut olemassa jo vuosien ajan. Itse jäin puille paljaille, koska käytännössä elätin koko perheen viimeisen viiden vuoden ajan. Kaikki meni mikä tuli. Pahinta tässä on se, että miehen vanhemmat ja sisarukset olivat koko ajan tietoisia huijauksesta ja mies oli ollut uuden puolisonsa kanssa illanvietoissakin sisarustensa luona. En ymmärrä miten ihmisten moraali on tuollainen että pari viikkoa tuosta miehen ja hänen naisystävänsä illanvietosta miehen veljen luona tämä samainen veli perheineen on ihan pokkana meillä lastemme rippijuhlissa. Tai no pokkana mulle mutta miehen kanssa hekottelivat kyllä keskenään sille, miten tyhmä huijattava olen. Ja tyhmähän olen ollutkin kun en ollut huomannut mitään - se vasta henkistä kipua aiheuttaakin ja tuskaa myös se oman tyhmyyden oivaltaminen. Siis kaiken muun lisäksi, vihan pettymyksen ja katkeruuden ja epätoivon. Itkien kysyin entiseltä anopilta, että miksi näin niin anoppi sanoi vain että katso peiliin ja etsi sieltä eron syyt koska muita syitä ei ole. Miehellä on ollut kuulemma oikeus, koska mä olen niin kammottava ja tyhmä puoliso. Kammottavuuden perusteita ei kukaan ole reiluun vuoteen tosin selittänyt. Mies otti kamansa, muutti pois eikä ole sen päivän jälkeen halunnut millään tavalla olla tekemisissä. Mahdoton tilanne kun on alaikäisiä lapsia, mutta en voi sille mitään eikä näköjään voi lastenvalvojatkaan.
En ole lähelläkään toipumista enkä varmaan tästä ikinä toivukaan entiselleni. Sama juttu lasten kanssa mikä koskee kaikista eniten. Apua olen saanut parilta hyvältä ystävältä, omilta vanhemmiltani jotka sairauksistaan huolimatta ovat yrittäneet tukea mutta esimerkiksi seurakunnan perheneuvontaan on täällä meilläpäin niin pitkät jonot, että kun marraskuussa ilmoittauduin niin sain ajan kesäkuun alkuun. Kunnalliseen perheneuvontaan ei käytännössä pääse ellei ole lastensuojelun asiakas mitä emme ainakaan toistaiseksi ole.
Voi ei, voin kuvitella vain tuskasi kun olet saanut tietää. Et ole tyhmä, vaan selviät tuosta. Joskus vain on rakkaudella sokea niinkuin minäkin olin. Voimia jatkoon.
Ap