Hellyyden puute on pahinta sinkkuudessa

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten joku voi väittää olevansa vapaaehtoisesti sinkku. Ihminen kaipaa toiselta hellyyttä. Sinkkuna sitä ei saa. Voihan tietenkin ostaa koiran ja silitellä sitä, mutta ei sitä voi verrata ihmiseen.

Täytyy olla aika kylmä tapaus jos ei edes kaipaa toisen läheisyyttä vaan oikeasti haluaa olla yksin.

Kai sitä voi olla vapaaehtoisesti sinkku ja siitä huoliamtta kaivata, ainakin ajoittain toista ihmistä rinnalleen. Mutta ainakin itse arvostan omaa seuraani ja itseäni niin paljon, että en ihan kenen tahansa kanssa ole valmis suhteeseen. Kumppanin täytyisi siis tuoda mukanaan, jotain lisäarvoa elooni, sillä tiedän liiankin hyvin pärjääväni myös itsekseni. -Pahoittelen kun tuntuu kuin puhuisin mahd. kumppanista tahdottomana ja elottomana esineenä. Joka tapauksessa kumppanin toivosin tuovan elooni jotain, sellaista, mitä en juuri nyt ehkä osaa edes nimetä,.. En toisaalta tiedä varmaksi mitään sellaista paikkaa, josta voisin vain käydä noukkimassa itselleni, itseäni miellyttävimmän kumppanin.  - Kyllä pariuhteeseen minusta tarvitaan kaksi, jotka haluavat yhdessä muodostaa parisuhteen. Sellaista parisuhdetta en halua, jossa minä olen ainoa joka kannattelee suhdetta. - Joten toivoisin, etten sanoisi vaativani myös, että mahd. kumppanin kykenisi arvostamaan minua, ainakin suunnilleen yhtä paljon kuin minä häntä.    

Jos on elänyt keski-ikään asti ilman parisuhdetta niin sitten on jo liian myöhäistä. Siinä iässä ei pysty enää vastaanottamaan hellyyttä koska ei ole siihen tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten joku voi väittää olevansa vapaaehtoisesti sinkku. Ihminen kaipaa toiselta hellyyttä. Sinkkuna sitä ei saa. Voihan tietenkin ostaa koiran ja silitellä sitä, mutta ei sitä voi verrata ihmiseen.

Täytyy olla aika kylmä tapaus jos ei edes kaipaa toisen läheisyyttä vaan oikeasti haluaa olla yksin.

Kai sitä voi olla vapaaehtoisesti sinkku ja siitä huoliamtta kaivata, ainakin ajoittain toista ihmistä rinnalleen. Mutta ainakin itse arvostan omaa seuraani ja itseäni niin paljon, että en ihan kenen tahansa kanssa ole valmis suhteeseen. Kumppanin täytyisi siis tuoda mukanaan, jotain lisäarvoa elooni, sillä tiedän liiankin hyvin pärjääväni myös itsekseni. -Pahoittelen kun tuntuu kuin puhuisin mahd. kumppanista tahdottomana ja elottomana esineenä. Joka tapauksessa kumppanin toivosin tuovan elooni jotain, sellaista, mitä en juuri nyt ehkä osaa edes nimetä,.. En toisaalta tiedä varmaksi mitään sellaista paikkaa, josta voisin vain käydä noukkimassa itselleni, itseäni miellyttävimmän kumppanin.  - Kyllä pariuhteeseen minusta tarvitaan kaksi, jotka haluavat yhdessä muodostaa parisuhteen. Sellaista parisuhdetta en halua, jossa minä olen ainoa joka kannattelee suhdetta. - Joten toivoisin, etten sanoisi vaativani myös, että mahd. kumppanin kykenisi arvostamaan minua, ainakin suunnilleen yhtä paljon kuin minä häntä.    

Ihan fiksuja kirjottelet, mutta itse näen jo tämän hellyyden sellaisena lisäarvona elämääni, että pidän puolisoa tavoiteltavana asiana. Kukin tietenkin taplaa tavallaan.

M27

Olen ollut sinkkuna melkein koko nuoren elämäni ja tässä sitä ollaan. Monet ovat paljon huonommassa tilanteessa ja heillä on lapsia ja vaativat erikoiskohtelua. Törkeää ja sekä epäkohteliasta tarjota muille omia ongelmia.

Jokainen ihminen on joka tapauksessa aina yksin. Minä en ole todellakaan kylmä, rakastan maailmaa ja ihmiskuntaa syvältä sydämestäni, mutta ei toisen ihmisen läheisyys ole minulle välttämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on elänyt keski-ikään asti ilman parisuhdetta niin sitten on jo liian myöhäistä. Siinä iässä ei pysty enää vastaanottamaan hellyyttä koska ei ole siihen tottunut.

Höpsis. Hellyyttää ja huomaavaisuutta voi antaa ja onnksi myös saada muillakin tavoin kuin vain parisuhteessa. - Toki tiedostan itsessni välillä "kangistumista" ja kyynistymistä - Mihin minä ketään tarvitsen.. Tai sitten maalaan mahdottomia satuja yhteisestä tulevaiuudesta, jonkun erityisen kassa yhdessä ja erikseen, kun enhän sentään toivo, että samaksi lihaksi ja vereksi muuttuisimme.

 Parsuhde on aina enemmän ja vähemmän kompromissi. Jokaisella meillä on omat tapamme antaa ja jakaa hellyyttä, jos vain saamme siihen tilaisuuden ja mahdollisuuden. Toisilta se käy luontevammin ja toisilta hankalammin. On myös taito ottaa hellyyttä vastaan. - Oletko kuullut sanonnan, että rakkaus tekee eheäksi, mutta jotta voi rakastaa on hyvä jos voi ja kykenee rakastamaan tai ainakin hieman pitämään myös itsestään; silloin on helpompi antaa arvoa ja kunnioitusta toiselle.