Kannattaako yli 40v miehen kanssa hankkia enää lapsia?

Laskekaa huviksenne minkä ikäinen isä on missäkin lapsen kehitysvaiheessa. Katsokaa sen ikäisiä miehiä julkisilla paikoilla ja kuvitelkaa heille se lapsi viereen. Tuttavan mies oli 44 ainokaisen syntyessä ja katui.Työkaveri 52, kun esikoinen syntyi ja oli ihan liekeissä ja innoissaan. Miten sen nyt ottaa, niin riippuu miehestä. Lasteni isä oli 37 ja 39 ja oli melko sippi yöheräämisten kanssa. Hyvä isä, mutta näki miten väsynyt oli pikkulapsiaikana. Nyt jo yli 50v ja pojan koulusta joku kysyi tuliko ukin kanssa, että missä sun isä on.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet miehen kanssa, jos tarvii kysellä tämmöisiä? Nelikymppinen mies ei ole liian vanha. Viisikymppinen alkaa ehkä olla, mutta saavathan hekin terveitä lapsia. Luottaisin siihen, että jos jommankumman sukusoluissa on jotain pahasti vialla, a) et tule raskaaksi, b) raskaus keskeytyy itsestään tai c) poikkeavuudet havaitaan seulonnoissa. Olennaisempi kysymys on, haluatko lasta miehesi kanssa.

Itseasiassa suurin osa raskauksista päättyy ihan huomaamatta kesken jo aivan alkuvaiheessa.

Valmistusvirheiden karsinta toimii aika tehokkaasti ihmisellä.

Kyllä jos 40v miehen vaimoke on 30v

Oleellisempaa mielestäni on se, onko miehellä jo lapsia vai ei. Jos on jo yksi setti niin sitten suosittelen jättämään valiin.

Vierailija kirjoitti:

Laskekaa huviksenne minkä ikäinen isä on missäkin lapsen kehitysvaiheessa. Katsokaa sen ikäisiä miehiä julkisilla paikoilla ja kuvitelkaa heille se lapsi viereen. Tuttavan mies oli 44 ainokaisen syntyessä ja katui.Työkaveri 52, kun esikoinen syntyi ja oli ihan liekeissä ja innoissaan. Miten sen nyt ottaa, niin riippuu miehestä. Lasteni isä oli 37 ja 39 ja oli melko sippi yöheräämisten kanssa. Hyvä isä, mutta näki miten väsynyt oli pikkulapsiaikana. Nyt jo yli 50v ja pojan koulusta joku kysyi tuliko ukin kanssa, että missä sun isä on.

Jos noin alkaisi laskemaan ei voisi tehdä mitään elämässä. Toi sama mantra on kuultu aiemminkin. Eiköhän lapsi totu siihen minkä ikäinen isä on.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan pappaikäiset jaksaa yöherätyksiä..

Kuinka niitä minkään ikäinen jaksaa? Jo monet vähän päälle kaksvitoset kertoo ettei jaksa enää juhlia kuin nuorena...

Vierailija kirjoitti:

Laskekaa huviksenne minkä ikäinen isä on missäkin lapsen kehitysvaiheessa. Katsokaa sen ikäisiä miehiä julkisilla paikoilla ja kuvitelkaa heille se lapsi viereen. Tuttavan mies oli 44 ainokaisen syntyessä ja katui.Työkaveri 52, kun esikoinen syntyi ja oli ihan liekeissä ja innoissaan. Miten sen nyt ottaa, niin riippuu miehestä. Lasteni isä oli 37 ja 39 ja oli melko sippi yöheräämisten kanssa. Hyvä isä, mutta näki miten väsynyt oli pikkulapsiaikana. Nyt jo yli 50v ja pojan koulusta joku kysyi tuliko ukin kanssa, että missä sun isä on.

Nykyään on ihan yleistä, että tuon ikäisillä on koululaisia. Oli niitä kyllä ennenkin varsinkin suurperheissä. Ihan normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan pappaikäiset jaksaa yöherätyksiä..

Pappaikäiset heräilevät yöllä muutenkin, täytyy käydä vessassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan pappaikäiset jaksaa yöherätyksiä..

Mies ei ole kenenkään pappa, jos hänellä ei ole lapsenlasta.

Jotkut ne vanhenee niin nuorena ja toiset vaan jaksaa. Tasan ei käy onnenlahjat.

Vierailija kirjoitti:

Oleellisempaa mielestäni on se, onko miehellä jo lapsia vai ei. Jos on jo yksi setti niin sitten suosittelen jättämään valiin.

Tämä. Vaikeuksia tiedossa.

Mun exä on toisella kierroksella ja on nyt 55-vuotiaana 2- ja 4-vuotiaille lapsilleen parempi isä kuin oli koskaan meidän yhteisille lapsillemme. Iäkkäämpänä miehet tuntuvat vasta todella ymmärtävän isyyden olemuksen ja merkityksen.

Ap tässä... On siis jo kaksi lasta saman miehen kanssa, ja kolmatta mietitään, mutta miehen ikä on vähän esteenä. Tai se on yksi syy mikä saa miettimään, että ehkä parempi jättää tekemättä.. Ei olla uusperhe, isommat lapset eivät enää aivan pieniä. Mietin just sitä, et kun lapsi menisi ekalle, niin mies olisi jo melkein 50v.. Onhan se jo aika vanha.

Suosittelisin vain nauttimaan jo olemassa olevista lapsista. :)

Vierailija kirjoitti:

Eikö riski siihen että lapsi autistinen tai muuten kärsii aikuisena mielenterveysongelmista ole suurentunut? Mielipiteitä tai faktatietoja asiasta?

No ei tie-ten-kään! Ainoa oleellinen vaatimus mitä vanhemmuuteen tulee on vanhempien ikä. Naisen iän on alettava kakkosella ja miehen korkeintaan kolmosella. Muuten osapuolet voivat olla millaisia idiootteja tahansa: tyhmiä, sivistymättömiä, vastuuttomia, itsekkäitä, välinpitämättömiä jne. Vanhempien ei myöskään tarvitse rakastaa toisiaan tai haluta yhdessä lapsia, kunhan vain ovat oikean ikäisiä. Lapsihan on asuste, vähän kuin oikeanmerkkinen laukku, ja siksi hän ei saa olla häiriöksi tai millään lailla kiusallinen.  

Vähän hankala haaste oin tietty se, että miehellähän ehdottomasti pitää olla enemmän rahaa kuin naisella ja nelikymppiset miehet ovat usein varakkaampia kuin kymmenen vuotta nuoremmat ja aina paremmassa taloudellisessa asemassa kuin parikymppiset naiset. Tämä on kyllä pulma. Mitä tehdä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskekaa huviksenne minkä ikäinen isä on missäkin lapsen kehitysvaiheessa. Katsokaa sen ikäisiä miehiä julkisilla paikoilla ja kuvitelkaa heille se lapsi viereen. Tuttavan mies oli 44 ainokaisen syntyessä ja katui.Työkaveri 52, kun esikoinen syntyi ja oli ihan liekeissä ja innoissaan. Miten sen nyt ottaa, niin riippuu miehestä. Lasteni isä oli 37 ja 39 ja oli melko sippi yöheräämisten kanssa. Hyvä isä, mutta näki miten väsynyt oli pikkulapsiaikana. Nyt jo yli 50v ja pojan koulusta joku kysyi tuliko ukin kanssa, että missä sun isä on.

Nykyään on ihan yleistä, että tuon ikäisillä on koululaisia. Oli niitä kyllä ennenkin varsinkin suurperheissä. Ihan normaalia elämää.

Mistähän lähtien tämä on av:lla merkinnyt mitään hyvää?