Lue keskustelun säännöt.
Miehen kaveri AINA kylässä
18.04.2017 |
Pakko avautua. Siis miespuolinen lapsuudenystävä, joka jäi pari vuotta sitten työttömäksi. Hänellä on masennusta ja pitäisi auttaa ja tukea, mutta minulta lähtee järki ihan just...
Miestä huolestutti tilanne ja hän halusi aktivoida ystäväänsä, kun tällä ei ollut mitään harrastuksia tai seuraa, eikä motivaatiota hakea uutta työpaikkaa. Siksipä hän kutsui kaverin kylään viikonloppuisin.
Aluksi hän tuli vastahakoisesti pariksi tunniksi. Sitten mielellään koko päiväksi. Vähän ajan päästä hän tuli kahtena päivänä viikonloppuisin, sitten kolmena, ja alkoi kysellä jo torstaina, että pääsisikö silloinkin viettämään iltaa. Nykyään on oven takana miltei joka päivä ja roikkuu aina yöhön asti, vaikka minä ja mieheni huomauttelemme hyvin selkeästi pitkin iltaa, että nyt pitää kyllä mennä nukkumaan, että ehtii töihin jne.
"Joo, minuakin ramaisee kunnolla, pitänee lähteä..." sohvalta kaveri pääsee ylös vasta tunnin päästä ja lorvii vielä olohuoneessa puolisen tuntia lisää, pukee kenkiänsä vartin jne, jää syömään vielä meidän keittiöstä välipalaa! Itse sanon välillä kovaan ja selkeään ääneen, että hei Erkki Esimerkki, sinun olisi aika lähteä kotiin. Kaveri ei ole kuulevinaan, vaan katsoo miestäni tyyliin "toi sun äiti nalkuttaa, eihän mun pidä vielä lähtee..." ja vaikka mieskin huomauttaisi, ei silti halua lähteä. Mies ei tietenkään ystävälleen viitsi huutaa ja heittää väkisin ulos. Eikä kehtaa sanoa, että tänään ei saa tulla kylään. Jos me lähdemme ulos, kaveri haluaa mukaan tai sitten haluaa JÄÄDÄ MEILLE YKSIN vahtimaan taloa.
Kaveri rikkoo tavaroita ja vetelee poskeensa työeväät ja jälkiruoat ja kehtaa valittaa, ettei ollut hyvää. Huomauttelee asunnon siisteydestäkin.
Ollaan tapeltu tästä miehen kanssa niinä harvoina hetkinä, kun ollaan kahdestaan kotona. Mies myöntää, että kaveri käyttäytyy huonosti ja "toivoo" siihen muutosta, mutta se häntä ei haittaa, että meillä asuu nyt ilmaiseksi kolmas ihminen. Masentunutta on kuulemma pakko auttaa. Tilanne kuulemma rauhoittuu, kun kaveri saa töitä. Vaan eipä ole vieläkään hakenut, eikä kovin masentuneeltakaan vaikuta. Iloisesti tulee valtaamaan sohvan ja telkkarin joka hiton päivä ilmoittamatta etukäteen muuta, kuin että olettehan muistaneet ostaa minulle sipsejä.
Tähänkö tämä suhde kaatuu? Totaalisen absurdi ja hirveä tilanne, en jaksa tätä yhtään enempää.
Kommentit (48)
En kyllä itse alentuisi mitään temppúja kotonani tekemään. Minulla on oikeus sanoa, että tahdon olla kotonani rauhassa kuin myös päättää, ketä ihmisiä siellä oleskelee. Mies ei nyt vaan jotenkin tajua, miten paljon toi sua ottaa päästä ja miksi. Jotenkin tälläisissä kavereita koskevissa asioissa ne on usein ihan jälkeen jääneitä. Ja jossain salassa saattaa mieltä vähän imarrella ja kutkuttaa, kun hänestä oikein tapellaan, muija ja arvostettu tyyppi.
Sitten tietysti sulla on sellainenkin, mutta tosin vähän kyseenalainen keino, että sanot tälle kaverille, että ellei sun sana ala kuulumaan, niin otetaan tää reilusti puheeksi koko kaveripiirin kesken. Jutellaan, että mitä muita kyläpaikkoja sulla voisi olla, jos kotona yksin kovin ahdistaa. Tällä siis pois häneltä se kiristyskeino, että mädättää välit mieheltä koko kaveripiiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti yleisempikin ongelma.
Meillä on majaillut miehen retkukaveri jo vuoden päivät. Kuuluu ikään kuin perheeseen. Maksaa kai jotain ja tuo ja laittaa safkaakin välillä. Mies on vaitonainen rahaliikenteestä. Olemme ns. hyvin toimeentulevia, ettei yksi suu ruokittavana ole niin ongelma. Enemmän jatkuva "vieraan" ihmisen läsnäolo. Vieras lainausmerkeissä, koska ei kai häntä enää vieraana voi pitää.
Lapset tykkää kun kaljapäissään äityy leikkisälle tuulelle ja jaksaa rehata niiden kanssa pihaleikeissä. Koirammekin on hulluna häneen :) Mutta mulla vähän on pinna kiristynyt. En suunnitellut avioliittoa kahden kanssa.
Sain nyt pontimen aloituksesta ottaa sarvista härkää ja puhua tästä mieheni kanssa vakavasti.
Vuoden!!!!!!???? Herramunjee minä olisin jo kävellyt lasten kanssa ulos jos tuo mies ei olisi. Ihan sama vaikka oltaisiin miljonäärejä sillä sen rahan voi säästää tai käyttää omaan pesueeseen sen sijaan että elättää vierasta aikaista miestä.
Ei tämä rahakysymys ole. Ja mies on sanonut epämääräisesti hänen maksavankin jotain. Kyllä hän usein tuo kauppakassin ja on kivasti muistanutkin lasten suosikkituotteet. Siivoaakin silloin tällöin oma-alotteisesti. Varmaan tykkää asua täällä tosi paljon.
Muuten vain vähän risoo, kun alun perin täysin väliaikaiseksi puhuttu järjestely onkin muuttunut pysyväksi.
Ei niin yksiselitteistä potkia jotain ihmistä pellollekaan, kun näinkin pitkälle tilanne on venynyt. Ihan on siis kohtelias ja kiva kaveri.
Mutta onhan tämä vähän outo tilanne. Naapuri luulee, että se on mun vähän hunningolle joutunut veli :) En ole korjannut väärinkäsitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti yleisempikin ongelma.
Meillä on majaillut miehen retkukaveri jo vuoden päivät. Kuuluu ikään kuin perheeseen. Maksaa kai jotain ja tuo ja laittaa safkaakin välillä. Mies on vaitonainen rahaliikenteestä. Olemme ns. hyvin toimeentulevia, ettei yksi suu ruokittavana ole niin ongelma. Enemmän jatkuva "vieraan" ihmisen läsnäolo. Vieras lainausmerkeissä, koska ei kai häntä enää vieraana voi pitää.
Lapset tykkää kun kaljapäissään äityy leikkisälle tuulelle ja jaksaa rehata niiden kanssa pihaleikeissä. Koirammekin on hulluna häneen :) Mutta mulla vähän on pinna kiristynyt. En suunnitellut avioliittoa kahden kanssa.
Sain nyt pontimen aloituksesta ottaa sarvista härkää ja puhua tästä mieheni kanssa vakavasti.
Vuoden!!!!!!???? Herramunjee minä olisin jo kävellyt lasten kanssa ulos jos tuo mies ei olisi. Ihan sama vaikka oltaisiin miljonäärejä sillä sen rahan voi säästää tai käyttää omaan pesueeseen sen sijaan että elättää vierasta aikaista miestä.
Ei tämä rahakysymys ole. Ja mies on sanonut epämääräisesti hänen maksavankin jotain. Kyllä hän usein tuo kauppakassin ja on kivasti muistanutkin lasten suosikkituotteet. Siivoaakin silloin tällöin oma-alotteisesti. Varmaan tykkää asua täällä tosi paljon.
Muuten vain vähän risoo, kun alun perin täysin väliaikaiseksi puhuttu järjestely onkin muuttunut pysyväksi.
Ei niin yksiselitteistä potkia jotain ihmistä pellollekaan, kun näinkin pitkälle tilanne on venynyt. Ihan on siis kohtelias ja kiva kaveri.
Mutta onhan tämä vähän outo tilanne. Naapuri luulee, että se on mun vähän hunningolle joutunut veli :) En ole korjannut väärinkäsitystä.
Kyllä se mulle olisi yksiselitteinen asia. Mutta sitten taas en itse antaisi kenenkään asua nurkissa muutamaa viikkoa pidempää. Ihan sama onko kiva kaveri vai ei. Oma koti on oma koti ja se on pyhitetty perheelle. Kukin toki tavallaan.
Ei ongelmaa voi ratkaista muuten kuin neuvottelemalla. Ehkä jonkinlaista ultimaatumia (joko joudun muuttamaan omaan asuntoon tai sitten tähän tulee muutos) voi ääritilanteessa vilauttaa?
Ymmärrän täysin ap:n tunteita. En ikimaailmassa hyväksyisi, että kotonani majailee jatkuvasti ulkopuolinen, olkoonkin, että kyseessä on miehen ystävä. Ystävän apua voi antaa masentuneelle muullakin tavoin.
Jos ottaisin miehen, saattaisin jopa vaatia vierailuille yhteisesti sovittua aikataulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä käy niin helposti noin, että asiat vaan lipsahtaa moiseen malliin. Kun ensin tilanne on vain väliaikainen, siihen saakka kun sitä tai tätä, ja sitten alkaa ajattelu/odottelu, että eiköpähän pian itsekin tyyppi tajua, että homma alkaa menemään liian pitkälle ja sitten tulee ymmärrys, että ei tosiaankaan ja hänelle kaikki ok. Ja kun ei ole aiemmin sanonut mitään, alkaa olla vaikeaa löytää sitä oikeaa sävyä, millä nytkään sanoisi.
Mutta APn tilanne on musta harvinaisen selvä sikäli, että kaverihan selkeästi haastaa jotain paikan katsomista. Varmaan jos on mieliala matala, niin tosta saa jotain vallantunteita tai mitä lies.
Musta istutat pöydän ääreen niin miehen kuin kaverin ja sanot, että meidän pitää pojat jutella. Että jos teille sopii hengata yöt aamut illat päivät, niin pitää ymmärtää, että mulle se ei ole okei. Jos vänkätään jotain, että miksi ei, sanot vain tyynesti ilman tunteita, että älä ole lapsellinen, ymmärrät(te, molemmat) aivan hyvin, miksi ei.
SIlle, minkä maineen saat muiden kavereiden silmissä, et hirveästi voi mitään. Jos tää kaveri on todella niin halpamainen, että vielä näiden loisimiskuukausien jälkeen alkaa paskaa puhumaan, sä voit toisillekin ihan yhtä rauhallisesti selvittää, että sua vaan alkoi pännimään se, että ovesta tungettiin sisään ennen kuin sä pääsit töistä kotiin. Ja heille sama juttu: ymmärrätte varmaan, miksi mua alkoi hermostuttaa ja halusin tämän loppuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti yleisempikin ongelma.
Meillä on majaillut miehen retkukaveri jo vuoden päivät. Kuuluu ikään kuin perheeseen. Maksaa kai jotain ja tuo ja laittaa safkaakin välillä. Mies on vaitonainen rahaliikenteestä. Olemme ns. hyvin toimeentulevia, ettei yksi suu ruokittavana ole niin ongelma. Enemmän jatkuva "vieraan" ihmisen läsnäolo. Vieras lainausmerkeissä, koska ei kai häntä enää vieraana voi pitää.
Lapset tykkää kun kaljapäissään äityy leikkisälle tuulelle ja jaksaa rehata niiden kanssa pihaleikeissä. Koirammekin on hulluna häneen :) Mutta mulla vähän on pinna kiristynyt. En suunnitellut avioliittoa kahden kanssa.
Sain nyt pontimen aloituksesta ottaa sarvista härkää ja puhua tästä mieheni kanssa vakavasti.
Vuoden!!!!!!???? Herramunjee minä olisin jo kävellyt lasten kanssa ulos jos tuo mies ei olisi. Ihan sama vaikka oltaisiin miljonäärejä sillä sen rahan voi säästää tai käyttää omaan pesueeseen sen sijaan että elättää vierasta aikaista miestä.
Ei tämä rahakysymys ole. Ja mies on sanonut epämääräisesti hänen maksavankin jotain. Kyllä hän usein tuo kauppakassin ja on kivasti muistanutkin lasten suosikkituotteet. Siivoaakin silloin tällöin oma-alotteisesti. Varmaan tykkää asua täällä tosi paljon.
Muuten vain vähän risoo, kun alun perin täysin väliaikaiseksi puhuttu järjestely onkin muuttunut pysyväksi.
Ei niin yksiselitteistä potkia jotain ihmistä pellollekaan, kun näinkin pitkälle tilanne on venynyt. Ihan on siis kohtelias ja kiva kaveri.
Mutta onhan tämä vähän outo tilanne. Naapuri luulee, että se on mun vähän hunningolle joutunut veli :) En ole korjannut väärinkäsitystä.
Kyllä se mulle olisi yksiselitteinen asia. Mutta sitten taas en itse antaisi kenenkään asua nurkissa muutamaa viikkoa pidempää. Ihan sama onko kiva kaveri vai ei. Oma koti on oma koti ja se on pyhitetty perheelle. Kukin toki tavallaan.
Niin... ymmärrän hyvin tuon näkökannan. Tähän on jotenkin vain ajauduttu, koska en ole hennonnut suorasanaisesti puuttua asiaan.
Ja kuten jo kerroin, lapset tykkäävät kovasti hänestä. Usein täällä kotosalla, kun lapset tulevat koulusta ja lähtevät lenkittämään koiraa ja muuta mukavaa. Jos ei ole kotona, niin ensimmäinen ilme on pettynyt.
Outo tilanne tietysti, kun Suomessa ollaan niin ydinperhekeskeisiä. Joskus tuntuu, etten haluakaan muuttaa tilannetta. Mitä siitä seuraisi?
Olen vähän lammas kyllä, myönnän. Ei oikein omaa tahtoa, sellainen myötäilijä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitat ne molemmat äijät keittiön pöytään istumaan sinua vastapäätä ja pidät niille puhuttelun. Annat tulla kaiken ääneen mitä kirjoitit. Jos se jos mikä ei auta niin sitten lähdet (vaikka yksinäsi reissuun) ensi alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Laitat ne molemmat äijät keittiön pöytään istumaan sinua vastapäätä ja pidät niille puhuttelun. Annat tulla kaiken ääneen mitä kirjoitit. Jos se jos mikä ei auta niin sitten lähdet (vaikka yksinäsi reissuun) ensi alkuun.
Meillä oikeasti meinasi tulla ero miehen kavereiden takia/miehen suhtautumisen takia. Oltiin jo kuitenkin jotain 30 tienoilla, kun meille nurkkiin pesiytyi muutamaa vuotta nuorempien kaverien porukka, tytseleineen tietty. Meillä oli iso talo, jota asuttiin kahdestaan, joten tavallaan ihan selvää ja ok, että bilemeininki oli meillä. Mutta kun siitä alkoi tulla joka perjantain juttu, että puhelin (siihen aikaan vielä oli lankapuhelimet) ja ovikello soi kaiken aikaa ja väkeä itsestään selvästi lappasi sisään, alkoi mennä hermo. Kaikki käyttäytyi ihan ok, noin yleisesti ottaen, mutta pari kertaa ajauduin oikein kunnon kinaan näiden pikkusovinistien kanssa. Siinä porukassa just tyttelit yrittivät olla mielin kielin sille poikaporukalle ja meno oli mun silmiin ihan outoa. Myös pari kertaa huomautin, että olette muuten kotonani, niin sain nenäkkään vastauksen, että he ovat kyllä xxx luona (mieheni). Riideltiin tässä kunnolla ja sain kuulla just nää samat, että eikö sitä kavereita saa olla ja sitä ja tätä. Sanoin miehelleni, että odota pari vuotta kun nää löytää ne oikeat, jotka alkaa heille lapsia laittaa, niin katotaan, kuinka saat heillä sit viikonloppuja viettää ja heille mennä perjantaina kaljakassit kilisten ja hoilaten.
No mulla alkoi olla yhä enemmän omia menoja, koska en vaan viihtynyt siinä porukassa ja vitutti, kun niitä sunnuntaiaamuna löytyi vielä vierashuoneesta, jonne olivat perjantaina ellei torstaina pesiytyneet. En jaksanut toisaalta tälläisestä, itselleni selvästä asiasta tapellakaan. Yht'äkkiä tajusin, että eihän mulla oikeastaan ole miehen kanssa mitään yhteistä, kun vapaa-aika, jonka pitäisi olla sitä kivaa aikaa, vietetään käytännössä erillään. Silloin sanoin miehelle, että tämä on viimeinen aika jutella nyt tästä elämäntyylistä oikeasti. Ja näistä valinnoista.
Meillä trafiikki hiljeni vähitellen, mutta niinhän siinä myös kävi, kuten ennustin: nykyään näistä kavereista ei juurikaan kuulu, ei näy, kaikki katosivat kuvioista pikku hiljaa erilaisten tossujen alle. Jos mua silloin pidetttiin nalkuttavana akkana, niin sallikaapas mun nauraa, kun olen (sen vähän mitä nähnyt) katselen poikasten komentoa nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaava tilanne oli aikoinaan kanssa. Miehen kaveri tuli kylään, joka ilta. Usein oli jo rappusilla odottamassa, kun mies tuli töistä kotiin.
Itse tulin arkisin 22.00 jälkeen, että olin aika väsynyt ja olisin vaan halunnut kömpiä miehen kainaloon kattomaan telkkaria. Eipä onnistunut.
Joskus mies sai sen ulos ennen mun tuloa, kun sano lähtevänsä hakemaan mua töistä ja vei kaverinsa sitä ennen kotiin.
Miestä itseäänkin alkoi harmittamaan tuo jatkuva kyläily. Silti hän kaveriaan ymmärsi, kun ei sillä oikein ole kuin äitinsä. Tottahan se, mutta edes joskus oltais kaksin!
Sai mies vihdoin sanottua, että älä tule sitten huomenna, että on parisuhde oli. Ei tullut! Sitten saivat sovittua, että neljästi viikossa voi tulla. Sitten kolmasti jne.
Alkoi kuulumaan puheita juurikin tästä kamalasta pirttihirmusta, nalkuttavasta akasta, joka haluaa omassa kodissa olla rauhassa töiden jälkeen. Silloin mulla oikeasti paloi pinna ekaa kertaa kunnolla ja otin sen jätkän sitten jutuille. Että jos ollaan pirttihirmua, niin ollaan sitten! Sai kuulla kunniansa. Mä haukuin mielenterveyskuntoutujan maanrakoon. Ei ollut parhaimpia hetkiäni.
Se kuitenkin tehos. Hän enää käy kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaava tilanne oli aikoinaan kanssa. Miehen kaveri tuli kylään, joka ilta. Usein oli jo rappusilla odottamassa, kun mies tuli töistä kotiin.
Itse tulin arkisin 22.00 jälkeen, että olin aika väsynyt ja olisin vaan halunnut kömpiä miehen kainaloon kattomaan telkkaria. Eipä onnistunut.
Joskus mies sai sen ulos ennen mun tuloa, kun sano lähtevänsä hakemaan mua töistä ja vei kaverinsa sitä ennen kotiin.
Miestä itseäänkin alkoi harmittamaan tuo jatkuva kyläily. Silti hän kaveriaan ymmärsi, kun ei sillä oikein ole kuin äitinsä. Tottahan se, mutta edes joskus oltais kaksin!
Sai mies vihdoin sanottua, että älä tule sitten huomenna, että on parisuhde oli. Ei tullut! Sitten saivat sovittua, että neljästi viikossa voi tulla. Sitten kolmasti jne.
Alkoi kuulumaan puheita juurikin tästä kamalasta pirttihirmusta, nalkuttavasta akasta, joka haluaa omassa kodissa olla rauhassa töiden jälkeen. Silloin mulla oikeasti paloi pinna ekaa kertaa kunnolla ja otin sen jätkän sitten jutuille. Että jos ollaan pirttihirmua, niin ollaan sitten! Sai kuulla kunniansa. Mä haukuin mielenterveyskuntoutujan maanrakoon. Ei ollut parhaimpia hetkiäni.
Se kuitenkin tehos. Hän enää käy kerran viikossa.
Pahintahan näissä tapauksissa on se, että on niin surullista:-( siis jos ei ole muuta kuin tulla vaan pariskunnalle, vaikka varmaan itsekin tietää, että ei nyt varsinaisesti tervetullut ole. Mutta mitä ihmeen muutakaan sä olisit voinut tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko tää sankari ovesta sisään, jos se on auki? Itse varmaan virittelisin sellaisen "ansan", että vietettäisiin miehen kanssa just kiihkeitä lemmenhetkiä keittiössä/olkkarissa, kun tää juntti marssii kylään. Siinä nolostuu mies, kaveri tai molemmat niin, että järjestelyyn tulee varmasti muutos.
Ei mitään temppuja, vihjailuja tai virityksiä.
So on ap myös sinun kotisi joten sinun toiveesi ja mielipiteesi pitää ottaa huomioon myös.
Ap juttelee vielä kerran tiukasti ja vakavasti miehensä kanssa ja väännä vaikka rautalangasta että NYT ja HETI tuo jatkuva kyläily loppuu.
Ja mies hoitaa homman ystävänsä kanssa ilman että ap:n tarvitsee siihen sekaantua.
Jos mies haluaa viettää kaverinsa kanssa 365 päivää vuodessa niin ap vetää tästä sitten omat johtopäätöksensä.
Joku tolkku ja raja.
Ja jos kaveripiiri alkaa vittuilla pirttihirmusta niin voivat itse alkaa hyysäämään joka ilta tätä jätkää jos se on niin kivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle meinasi käydä noin tai pahemminkin. Oltiin miehen kanssa pitkään etäsuhteessa ja kun olin muuttamassa samalle paikkakunnalle ja ostamassa kaksiota, niin kaveri oli tuumannut, että muuttaa meidän kanssa. "Kavereilla oli kuulemma hyviä kokemuksia kimppa-asumisesta." Minulta ei kysytty mitään vaan mies näitä paniikissa kertoi. Teki asuntoon ihan remonttiakin ja lopulta siinä vaiheessa kertoi miten asuttaisiin. Sen jälkeen sanoin miehelle, että sille on pakko kertoa. Mies sai kai sitten sanottua ja kaveri osti samasta talosta asunnon eikä häntä meillä ole juuri näkynyt. Mies esittää hänelle asiat ilmeisesti juurikin pirttihirmu-diskurssin kautta.
Toinen juttunsa oli ennen lapsia se ainainen kyläily. Mies vietti kaverillaan aika paljon viikonloppuja. Lasten myötä olen pitänyt kiinni siitä, että yksinhuoltajaksi en rupea ja sekös kaveria ärsyttää. On nykyään muuten myös mielenterveyskuntoutuja ja sillä yritti jossain vaiheessa ratsastaa, mutta en koe, että minun pitäisi omaa mielenterveyttäni kuormittaa hänen takiaan. Tiukkana pitää noiden kanssa olla, mutta helposti sitä pirttihirmuksi lipsahtaa, varsinkin jos oma mies ei uskalla asettaa omia rajoja.
Omat hermot eivät kestäisi lainkaan moista touhua. Ennemmin pirttihirmun maineessa kun antaisin muuten hyvän suhteen kaatua. Ja miehesi on kyllä myöskin aika ääliö kun moisen touhun sallii. Kaveriaan auttaisi parhaiten kuskaamalla sen mielenterveystoimistoon ja työppäriin kun hyysäämällä sitä teidän nurkissanne ja parisuhteenne kustannuksella
Miehet pelkäävät näköjään ihan kollektiivisesti omia kavereitaan.
Nuorempana mieheni kaverille tuli ero, heiltä meni lapsetkin huostaan kun viina maistui niin hyvin. En tiedä mihin se vaimo muutti, mutta mies jäi yksinään isoon taloon istuksimaan.
Hän juoksi iltaisin meillä roikkumassa mieheni hihassa kiinni,
piti saada jutella kun oli niin yksinäistä. He lähtivät tämän miehen taloon keskenään aina päiväksi-pariksi kerrallaan,
minä jäin yksin vauvan kanssa.
Hain eroa ja mieheni syöksyi häntä koipien välissä kotiin.
Silloin tämä eronnut yksinäinen kaveri alkoi jäämään meille illaksi istumaan, tuliaisina aina kassillinen kaljatölkkejä.
Pian oma mieheni tuli minulle kuiskimaan, että aja se ulos.
"Mä en jaksa tota. Etkö sä voi tulla sanomaan, ettei se voi olla meillä?"
Itse hän meni piiloon,
kun kävin ajamassa miehen ulos meiltä.
Tästä sain inhottavan riivinraudan maineen, jota miehenikin naurahdellen myötäilee. Hän "sietää vihaista vaimoa" ihan käsittämättömän hyvin.
Miehet ovat kyllä pirunmoisia teeskentelijöitä ja selkäänpuukottajia.
Vierailija kirjoitti:
Miehet pelkäävät näköjään ihan kollektiivisesti omia kavereitaan.
Nuorempana mieheni kaverille tuli ero, heiltä meni lapsetkin huostaan kun viina maistui niin hyvin. En tiedä mihin se vaimo muutti, mutta mies jäi yksinään isoon taloon istuksimaan.
Hän juoksi iltaisin meillä roikkumassa mieheni hihassa kiinni,
piti saada jutella kun oli niin yksinäistä. He lähtivät tämän miehen taloon keskenään aina päiväksi-pariksi kerrallaan,
minä jäin yksin vauvan kanssa.
Hain eroa ja mieheni syöksyi häntä koipien välissä kotiin.
Silloin tämä eronnut yksinäinen kaveri alkoi jäämään meille illaksi istumaan, tuliaisina aina kassillinen kaljatölkkejä.Pian oma mieheni tuli minulle kuiskimaan, että aja se ulos.
"Mä en jaksa tota. Etkö sä voi tulla sanomaan, ettei se voi olla meillä?"
Itse hän meni piiloon,
kun kävin ajamassa miehen ulos meiltä.
Tästä sain inhottavan riivinraudan maineen, jota miehenikin naurahdellen myötäilee. Hän "sietää vihaista vaimoa" ihan käsittämättömän hyvin.Miehet ovat kyllä pirunmoisia teeskentelijöitä ja selkäänpuukottajia.
Vaatikaa nyt edes vähän arvostusta naiset! Mitäs valitsette tossuja miehiksenne.
Itsellä on ollut vähän samankaltainen tilanne. Entisen puolisoni läheinen kaveri oli masentunut ja hän saattoi saada ahdistuksia tms yht'äkkiä joka vaati sen että hänen piti päästä kotoaan tuulettumaan. Käytännössä tämä tarkoitti että soitti puolisolleni ja tuli meille istumaan. Ystävä oli kiva ja pidinkin hänestä mutta joka arki-ilta sitä ei jaksa ulkopuolisia omassa kodissaan kun ei voi vain röhnöttää puolialastomana sohvalla töitten jälkeen.
Asia selvisi sillä että sanoin puolisolleni suoraan että "tänään en jaksa" jolloin ilmoitti eteenpäin ettei tänään sovi. Tätä edelsi hankala keskustelu jossa selitin että mikäli sanon "etten tänään oikein jaksaisi" niin tarkoitan sitä eikä se ole mikään keskustelun asia. Lopulta miehenikin ymmärsi mutta jouduin vääntämään kättä hänen kanssaan aiheesta "ei tarkoittaa ei" aika pitkään. Ystävä oli siitä kiva että ymmärsi kyllä kun sanottiin ettei sovi, miehessäni se suurin ongelma taisi sanoa kun ei ikinä kehdannut ovea pitää kiinni ystäviltään...
Muuta omaan asuntoon ap ja katso mitä tämä miehesi sitten tekee. Jos häädät hänen kaverinsa saat koko loppuelämäsi hoivata tossukkaa miestäsi. Pistä se tekemään ratkaisuja.
Vuoden!!!!!!???? Herramunjee minä olisin jo kävellyt lasten kanssa ulos jos tuo mies ei olisi. Ihan sama vaikka oltaisiin miljonäärejä sillä sen rahan voi säästää tai käyttää omaan pesueeseen sen sijaan että elättää vierasta aikaista miestä.