Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset alkaa äidiksi tullessaan pukeutua kuin lapset? Trikoopipoja ruseteilla, lapsellisia kuviolegginssejä ja kummallisia kaapumekkoja...
17.04.2017 |
Kaikki värit ja ihQt lettikuosit, ruudut ja pilkut päällä, hai-saappaat ja kånkenit kruunaa kokonaisuuden. Miksei voi olla äiti ja pukeutua kuten täysi-ikäinen nainen?
Miehillä en ole vastaavaa ällötystä havainnut.
Kommentit (1243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykää miehiltänne kumpaa haluavat katsoa MIELUUMMIN : Hemulimekkoista vaimoa vai vaimoa,jolla on tyköistuvat naiselliset vaatteet?
Jotenkin käy sääliksi tälläisiä naisia joiden koko elämä, siis jopa oma pukeutuminen mietitään sen mukaan mistä mies tykkää ja kunhan mies haluaa :( yrittäkää nyt vähän nousta sieltä maanrajasta..
Joopajoo.Sitten tulette tänne avautumaan kiukkuisena,kun miehenne katsoo muiden naisten keinuvia peppuja..No,sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykää miehiltänne kumpaa haluavat katsoa MIELUUMMIN : Hemulimekkoista vaimoa vai vaimoa,jolla on tyköistuvat naiselliset vaatteet?
Mutta sitten samalla taivastellaan, kun legginssit ovat liian tyköistuvat. Voi hyvää päivää näiden kanssa.
En tarkoittanut tyköistuvilla naisellisilla vaatteilla legginssejä vaan esim. nyt muodissa olevia keinonahkafarkkuja.
No niin sitähän nimenomaan tarkoitinkin, että kapeat farkut ovat niin hot, mutta herranjestas jos joku laittaa päälleen legginsit. Toinen on ihan karmea tyylimoka ja toinen on vain ihanan naisellista, vaikka melkein samalta näyttää päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, naisella voi olla elämässään vaiheita, joiden aikana hän ei koe tärkeäksi miellyttää ensisijaisesti miehen katsetta muotonsa sopivasti paljastavilla vaatteilla, vaan häntä lapsettaa ja huvittaa pelleillä väreillä sekä pukeutua säänmukaisesti ja mukavasti. Sellainenhan ei sovi! Kyllä naisen täytyy aina muistaa, että hänen ensisijainen tehtävänsä on tuoda miehille silmäniloa, myös kurakelillä hiekkiksellä. Ilman miehen huomiota ja hyväksyntää nainen ei ole mitään. Istuvat, kurveja sopivasti korostavat vaatteet, kuulas arkimeikki ja puhtaat, kampaukseen asetellut hiukset ovat vähimmäisvaatimus missä vaan tilanteessa! Myös käytöksen on hyvä olla maltillista - ei liian kovaäänistä naurua, lasten leikkeihinkin saa osallistua enintään pedagogisella otteella. Mielipiteiden on hyvä myötäillä vaikkapa oman (miespuolisen AVIO-) puolison, isän tai veljen mielipiteitä, ja ne tulee esittää harkiten.
Ei siinä sitten mietitä, että nainen on vaarantanut terveytensä mahdollisesti useammissa raskauksissa ja synnytyksissä, hidastaa urakehitystään ja heikentää toimeentuloaan viettäessään lasten kanssa pitkiä aikoja kotona ja koittaa parhaansa mukaan tarjota lapsille mahdollisuuksia ulkoiluun ja liikuntaan, jos vaatetus on kirkasvärinen ja lapsellinen. Kyllä on miehellä oikeus (velvollisuus!) lempata akka mäkeen välittömästi, kun kaappiin lettilegginsit ilmaantuvat. Se on täysin perusteltua ja ihan oikein. Mies saa toki piereskellä reikäverkkareissaan sohvannurkassa joka sunnuntai formuloiden äärellä, mutta naisen lettileggnsit, ne ovat vaan liikaa.
Meillä kyllä mieskin panostaa ulkonäköönsä ja pukeutumiseensa, ja molemmat näkevät vaivaa ulkonäkönsä eteen ensisijaisesti itseään varten. Olemme muutakin kuin äiti ja isä.
Ai että on vapauttavaa elää, kun ei tarvitse kokoajan niin kamalasti "panostaa ulkonäköönsä" ja nähdä vaivaa ulkonäkönsä eteen. Ennen piti aina olla meikki kohdillaan,hiukset laitettuna ja huolellisesti värjättyinä,asua piti miettiä jatkuvasti ja kokoajan mukana kulki riittämättömyyden tunne. Kokoajan piti panostaa niin maan per*eleesti, että miellyttää itseään ja miestään ja kunnioittaa kanssa kulkijoita.
Nyt on ihanaa, kun hiukset saavat olla luonnontilassa ja sen väriset kuin ovat. Meikkaan pari kertaa viikossa,koska pidän siitä. Jos ei huvita,en meikkaa. Minun ei tarvitse ostaa olemassaoloani tai pahoitella kellekään sitä, minkä näköiseksi olen sattunut syntymään. Pukeudun juuri niinkuin huvittaa ja katson tilanteeseen sopivaksi.
Okei. Sulle toimii toi. Minulle ei. Ihmiset ovat erilaisia.
Ja sinulla on montako lasta?
Kyllä säälittää ihmiset, joilla on sisäinen pakko oltava aina ulkoisesti sliipattuja pyntättyjä oli arki tai pyhä, naamassa pakkelikerros ja päällä fiinit vaatteet, tai tuntevat muuten arvonsa tai minuutensa hajoavan. Koska tästähän on kyse! Ylipäätään arvomaailmasta ja ulkoisten asioiden muuttumisesta ylikorostetun tärkeäksi.
Jotkut eivät pysty edes kesämökillä rentoutumaan ja keskittymään elämästä nauttimiseen ja muuhun kuin peilin ja oman ulkonäön tuijottamiseen. Mitenkäs makuuhuoneessa, kun on riisuttu vaatteet? Entäs aamulla, kun herää tukka pörrössä ja naama toivottavasti ilman meikkiä? Saatika saunassa tai saunan jälkeen? Tiedän; kaikkein tärkeintä on rynnätä pikaisesti meikkien kimppuun ja föönaamaan tukkaa kuosiin.
Kokemukseni mukaan myös miehet arvostavat naisessa luonnollisuutta ja tiettyä rentoa elämänasennetta, johon ei kuulu jatkuva ulkonäöstä stressaaminen. Kuulkaa, uskokaa pois! Nainen kelpaa myös ilman ulkonäön jatkuvaa sukimista - useimmille miehille! Ja olisi tärkeää, että nainen kelpaisi myös itselleen rennolla meiningillä silloin, kun on sen aika. Elämä on silloin paljon helpompaa ja mukavampaa. Ja pipon kiristäminen näkyy näissä kirjoituksissa myös siinä, miten suhtaudutaan toisten ihmisten vääränlaisiin hiekkalaatikkovaatteisiin ja ahdistukseen siitä, jos naiset alkavat pukeutua itseään miellyttäviin ja rennompiin vaatteisiin jossain elämänvaiheessa. Hankkikaa tekin ennemminkin iloa elämästä, vaatteista ja kuoseista sen sijaan, että kyttäisitte nuttura kireällä muiden vaatteita.
2. Kiteytettynä voisin sanoa, että minusta äitiys ei ole veruke lakata huolehtimasta itsestään, ja minulle se itsestään huolehtiminen sisältää myös kauniit vaatteet. Ehkä joidenkin käsitys kauniista vaatteista on se trikoopipo ja säkkimekko, mutta minulle ei eikä tarvitsekaan olla.
Nimenomaan! Musta on ihanaa kun huolehdin ulkonäöstäni, se tuo minulle iloa! Se päivä kun näytän ränsistyneeltä kotipiialta, voi kutsua ambulanssin hakemaan ja viekää hoitoon! Nautin kauniista ja istuvista vaatteista, siitä että naama on ehostettu ja hiukset siististi. Tämä ei tarkoita sitä että meikkiä on jäätävä kerros tai että kävelisin pelkissä burberryn trensseissä korkeissa koroissa. Voi olla huoliteltu ihan perus siisteissä arkivaatteissa viemättä asiaa ihan överiksi. Vaikka minulla on lapsia, pidän itsestäni huolta myös. Älkää unohtako omaa itseänne vaan sen takia että lapset menevät etusijalle. :)
Sepä se, kun niinpäs on mullakin vaikka tykkään näteistä tunikoista joissa on vähän väriäkin välillä, leggareista ja rusettipipoista :) Pitkä naisellinen tukka, siisti meikki, puhtaat ja omasta mielestäni kauniit ja naiselliset vaatteet.
Mutta joidenkin mielestä täällä nainen on unohtanut itsensä eikä ole naisellinen ellei pukeudu täysin heidän makunsa mukaan. Haukutaan toisia hemuleiksi ja tuutiteiksi, kyllä teistä kuulkaa on se naiseus kaukana jos käytös on noin ala-arvoista. :)
Mun ei ollut tarkoitus haukkua ketään tai käyttäytyä huonosti, pahoittelut jos niin käsitit. Jokaisella meistä on oikeus omaan tyyliinsä, mutta myös mielipiteeseen siitä mikä itselle miellyttää eniten. :) Jos rusettipipot ja tunikat tekee sut onnelliseksi niin hyvä sulle, ei sun tarvitsekaan mua miellyttää! :) Ja siis en todellakaan tarkota tätäkään tekstiä vittuilumielessä kirjoittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykää miehiltänne kumpaa haluavat katsoa MIELUUMMIN : Hemulimekkoista vaimoa vai vaimoa,jolla on tyköistuvat naiselliset vaatteet?
Jotenkin käy sääliksi tälläisiä naisia joiden koko elämä, siis jopa oma pukeutuminen mietitään sen mukaan mistä mies tykkää ja kunhan mies haluaa :( yrittäkää nyt vähän nousta sieltä maanrajasta..
Joopajoo.Sitten tulette tänne avautumaan kiukkuisena,kun miehenne katsoo muiden naisten keinuvia peppuja..No,sitä saa mitä tilaa.
Kyllä hän katsoo minun peppua, juurikin niissä legginsseissä ;)
Ei mun mies kysele multa minkälaiselta haluaisin sen näyttävän tai miten pitäis pukeutua. Se ostaa ihan sellaisia vaatteita mistä itse tykkää ja makaa sohvalla kasvattelemassa mahaansa iltaisin ja vapaapäivinä. MIKSI IHMEESSÄ MUN PITÄIS PUKEUTUA MIEHENI MIELIPITEEN MUKAISESTI, jos itse tykkään erilaisesta? Ihan itse se saa päättää sitten onko mun kans vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]Tietysti ihmiset ovat erilaisia, sehän on selvää. Sitä en vaan ymmärrä, miksi monet ihmiset vaan lakkaavat tietyssä elämäntilanteessa ajattelemasta itse.[/quote]
No ehkä joissain elämäntilanteissa on vähän muutakin ajateltavaa, kuin se, että kutittaako jonkun persettä trikoopipon käyttäminen. Esim. se, että saako lapsen kasvatettua tolkulliseksi, miten yhdistää työ ja perhe, miten sairaan lapsen tutkimuskierteen jaksaa tai vaikka mitä muuta. Voi olla, ettei keskustan putiikeissa kiertelyyn jää aikaa eikä energiaa. Ja noihin persoonallisiin ja värikkäisiin kuoseihin, joita täällä moni dissaa, pukeutuminenhan on aika lailla suomalaisen pukeutumisen valtavirrasta poikkeavaa. Joku voisi sanoa, että äitiyden myötä tulleen itsevarmuuden myötä nämä naiset ovatkin löytäneet oman, värikkään tyylinsä ja uskaltaneet jättää tylsän harmauden taakseen.
En yleensäkään tajua trikoopipojen mollaamista. Nehän ovat olleet ihan arkivaruste lenkkipoluilla ja muussa ulkoliikunnassa jo vuosikaudet. Erittäin asiansa ajava verme, ei ole liian kuuma hikiliikuntaan, mutta suojaa viimalta. Yleistynyt muidenkin teknisten varusteiden yleistymisen myötä. Sopii varmasti myös lasten perässä juoksemisen päähineeksi. Ehkä nämä, jotka ovat vasta viime aikoina trikoopipoihin törmänneet, eivät ole liiaksi lenkkipolkuja kuluttaneet, jos tuote on ihan uusi tuttavuus.
Mikähän vika niissä trikoopipoissa on? Oon käyttäny jo ennen lasta, koska muu malli ei todellakaan sovi ja ovat HYVIN yleisiä lapsettomillakin :D Kukkajuttuja ei kyllä mun vaatteista löydä ja pukeudun ihan samallailla kuin ennen lastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, naisella voi olla elämässään vaiheita, joiden aikana hän ei koe tärkeäksi miellyttää ensisijaisesti miehen katsetta muotonsa sopivasti paljastavilla vaatteilla, vaan häntä lapsettaa ja huvittaa pelleillä väreillä sekä pukeutua säänmukaisesti ja mukavasti. Sellainenhan ei sovi! Kyllä naisen täytyy aina muistaa, että hänen ensisijainen tehtävänsä on tuoda miehille silmäniloa, myös kurakelillä hiekkiksellä. Ilman miehen huomiota ja hyväksyntää nainen ei ole mitään. Istuvat, kurveja sopivasti korostavat vaatteet, kuulas arkimeikki ja puhtaat, kampaukseen asetellut hiukset ovat vähimmäisvaatimus missä vaan tilanteessa! Myös käytöksen on hyvä olla maltillista - ei liian kovaäänistä naurua, lasten leikkeihinkin saa osallistua enintään pedagogisella otteella. Mielipiteiden on hyvä myötäillä vaikkapa oman (miespuolisen AVIO-) puolison, isän tai veljen mielipiteitä, ja ne tulee esittää harkiten.
Ei siinä sitten mietitä, että nainen on vaarantanut terveytensä mahdollisesti useammissa raskauksissa ja synnytyksissä, hidastaa urakehitystään ja heikentää toimeentuloaan viettäessään lasten kanssa pitkiä aikoja kotona ja koittaa parhaansa mukaan tarjota lapsille mahdollisuuksia ulkoiluun ja liikuntaan, jos vaatetus on kirkasvärinen ja lapsellinen. Kyllä on miehellä oikeus (velvollisuus!) lempata akka mäkeen välittömästi, kun kaappiin lettilegginsit ilmaantuvat. Se on täysin perusteltua ja ihan oikein. Mies saa toki piereskellä reikäverkkareissaan sohvannurkassa joka sunnuntai formuloiden äärellä, mutta naisen lettileggnsit, ne ovat vaan liikaa.
Meillä kyllä mieskin panostaa ulkonäköönsä ja pukeutumiseensa, ja molemmat näkevät vaivaa ulkonäkönsä eteen ensisijaisesti itseään varten. Olemme muutakin kuin äiti ja isä.
Ai että on vapauttavaa elää, kun ei tarvitse kokoajan niin kamalasti "panostaa ulkonäköönsä" ja nähdä vaivaa ulkonäkönsä eteen. Ennen piti aina olla meikki kohdillaan,hiukset laitettuna ja huolellisesti värjättyinä,asua piti miettiä jatkuvasti ja kokoajan mukana kulki riittämättömyyden tunne. Kokoajan piti panostaa niin maan per*eleesti, että miellyttää itseään ja miestään ja kunnioittaa kanssa kulkijoita.
Nyt on ihanaa, kun hiukset saavat olla luonnontilassa ja sen väriset kuin ovat. Meikkaan pari kertaa viikossa,koska pidän siitä. Jos ei huvita,en meikkaa. Minun ei tarvitse ostaa olemassaoloani tai pahoitella kellekään sitä, minkä näköiseksi olen sattunut syntymään. Pukeudun juuri niinkuin huvittaa ja katson tilanteeseen sopivaksi.
Okei. Sulle toimii toi. Minulle ei. Ihmiset ovat erilaisia.
Ja sinulla on montako lasta?
Kyllä säälittää ihmiset, joilla on sisäinen pakko oltava aina ulkoisesti sliipattuja pyntättyjä oli arki tai pyhä, naamassa pakkelikerros ja päällä fiinit vaatteet, tai tuntevat muuten arvonsa tai minuutensa hajoavan. Koska tästähän on kyse! Ylipäätään arvomaailmasta ja ulkoisten asioiden muuttumisesta ylikorostetun tärkeäksi.
Jotkut eivät pysty edes kesämökillä rentoutumaan ja keskittymään elämästä nauttimiseen ja muuhun kuin peilin ja oman ulkonäön tuijottamiseen. Mitenkäs makuuhuoneessa, kun on riisuttu vaatteet? Entäs aamulla, kun herää tukka pörrössä ja naama toivottavasti ilman meikkiä? Saatika saunassa tai saunan jälkeen? Tiedän; kaikkein tärkeintä on rynnätä pikaisesti meikkien kimppuun ja föönaamaan tukkaa kuosiin.
Kokemukseni mukaan myös miehet arvostavat naisessa luonnollisuutta ja tiettyä rentoa elämänasennetta, johon ei kuulu jatkuva ulkonäöstä stressaaminen. Kuulkaa, uskokaa pois! Nainen kelpaa myös ilman ulkonäön jatkuvaa sukimista - useimmille miehille! Ja olisi tärkeää, että nainen kelpaisi myös itselleen rennolla meiningillä silloin, kun on sen aika. Elämä on silloin paljon helpompaa ja mukavampaa. Ja pipon kiristäminen näkyy näissä kirjoituksissa myös siinä, miten suhtaudutaan toisten ihmisten vääränlaisiin hiekkalaatikkovaatteisiin ja ahdistukseen siitä, jos naiset alkavat pukeutua itseään miellyttäviin ja rennompiin vaatteisiin jossain elämänvaiheessa. Hankkikaa tekin ennemminkin iloa elämästä, vaatteista ja kuoseista sen sijaan, että kyttäisitte nuttura kireällä muiden vaatteita.
2. Kiteytettynä voisin sanoa, että minusta äitiys ei ole veruke lakata huolehtimasta itsestään, ja minulle se itsestään huolehtiminen sisältää myös kauniit vaatteet. Ehkä joidenkin käsitys kauniista vaatteista on se trikoopipo ja säkkimekko, mutta minulle ei eikä tarvitsekaan olla.
Nimenomaan! Musta on ihanaa kun huolehdin ulkonäöstäni, se tuo minulle iloa! Se päivä kun näytän ränsistyneeltä kotipiialta, voi kutsua ambulanssin hakemaan ja viekää hoitoon! Nautin kauniista ja istuvista vaatteista, siitä että naama on ehostettu ja hiukset siististi. Tämä ei tarkoita sitä että meikkiä on jäätävä kerros tai että kävelisin pelkissä burberryn trensseissä korkeissa koroissa. Voi olla huoliteltu ihan perus siisteissä arkivaatteissa viemättä asiaa ihan överiksi. Vaikka minulla on lapsia, pidän itsestäni huolta myös. Älkää unohtako omaa itseänne vaan sen takia että lapset menevät etusijalle. :)
Jatkuva ehostaminen ja laittautuminen siis tuo sinulle energiaa ja iloa,silloin on luonnollista että mahdollisesti raskaana vauva-aikana haluat tehdä piristäviä ja energiaa antavia asioita. Kaikille se säännöllinen laittautuminen ei kuitenkaan tuo energiaa,vaan vie sitä pois. Miksi siis vaadit sitä muilta?
Minä meikkaan ihmisiä työkseni,rakastan meikkaamista. Se on parhaimmillaan taidetta. Univelkaisena vauva-aikana en kuitenkaan jaksa joka päivä meikata. SE on itsestäni huolehtimista, että en meikkaa muiden mieliksi jos olen väsynyt ja tekisin mieluummin muita asioita. Tiedän omat rajani ja rakastan itseäni sen verran, että koen olevani hyväksytty ja hyvä ilman yrittämistäkin. Ehkä olen joidenkin mielestä vähemmän kaunis sellaisina päivinä,omasta mielestäni olen ihan kaunis kyllä luonnollisenakin. Joinakin päivinä se kauneus ei kuitenkaan ole tärkeyslistalla laisinkaan.
En väittänyt että vaadin sitä muilta. Jokaisella on omat käsityksensä mikä ehostaminen on, mulle se voi tarkoittaa vaikka sitä että olen siistin näköinen ilman meikkiäkin, että iho on hyvinhoidettu ja puhdas. Kirjoitin nimenomaan että en tarkoita jäätävää meikkikerrosta. Kun mun lapset on ollut vauvoja, niin en mäkään ole meikannut joka päivä todellakaan, mutta mä nautin siitä että olen siistin näköinen silti. :) Kyllä mäkin oon ränsistyneen väsyneen näkönen mutsi ollut, mutta kyllä mä enemmän pidän siitä että oon huoliteltu. En mä silti vaadi että jokaisen kuuluisi näyttää siltä joka mun silmään miellyttää. Kai näistä asioista silti voi keskustella. :) Musta tuntuu että sä halusit väkisin pahoittaa mielesi siitä että mä pidän pitää itseni hyvännäköisenä. Älä suotta! Sä voit näyttää just siltä kun itse haluat ja sama täällä.
Tällä hetkellä olen tosin ilman meikkiä himassa kolmevuotiaan kipeän pojan kanssa enkä viitsi edes peiliin katsoa, ei olis mitään kaunista katseltavaa :D
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mies kysele multa minkälaiselta haluaisin sen näyttävän tai miten pitäis pukeutua. Se ostaa ihan sellaisia vaatteita mistä itse tykkää ja makaa sohvalla kasvattelemassa mahaansa iltaisin ja vapaapäivinä. MIKSI IHMEESSÄ MUN PITÄIS PUKEUTUA MIEHENI MIELIPITEEN MUKAISESTI, jos itse tykkään erilaisesta? Ihan itse se saa päättää sitten onko mun kans vai ei.
Ketjun pointti olikin se, että miksi äidiksi tulemisen jälkeen monen naisen tyyli muuttuu dramaattisesti (joidenkin mielestä) huonompaan suuntaan. En usko, että kukaan tässä ketjussa on ajatellut, että puolisolta pitäisi kysyä lupa tyylin muuttamiseen tai tiettyjen vaatekappaleiden käyttämiseen, vaan enemmänkin todennut, että puolison käsitys toisen ulkoisesta viehättävyydestä voi muuttua sen vaatetyylin mukana. Että jos ennen pukeutui farkkuihin ja tyköistuvaan t-paitaan ja nykyään säkin malliseen tunikaan, ei mies välttämättä pidä kumppaniaan enää yhtä viehättävänä ja silmä saattaa lähteä vaeltamaan. Mutta siitä huolimatta jokaisella tietysti on oikeus ja vapaus pukeutua vaikka jätesäkkiin, jos se tekee onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti ihmiset ovat erilaisia, sehän on selvää. Sitä en vaan ymmärrä, miksi monet ihmiset vaan lakkaavat tietyssä elämäntilanteessa ajattelemasta itse.
No ehkä joissain elämäntilanteissa on vähän muutakin ajateltavaa, kuin se, että kutittaako jonkun persettä trikoopipon käyttäminen. Esim. se, että saako lapsen kasvatettua tolkulliseksi, miten yhdistää työ ja perhe, miten sairaan lapsen tutkimuskierteen jaksaa tai vaikka mitä muuta. Voi olla, ettei keskustan putiikeissa kiertelyyn jää aikaa eikä energiaa. Ja noihin persoonallisiin ja värikkäisiin kuoseihin, joita täällä moni dissaa, pukeutuminenhan on aika lailla suomalaisen pukeutumisen valtavirrasta poikkeavaa. Joku voisi sanoa, että äitiyden myötä tulleen itsevarmuuden myötä nämä naiset ovatkin löytäneet oman, värikkään tyylinsä ja uskaltaneet jättää tylsän harmauden taakseen.
En yleensäkään tajua trikoopipojen mollaamista. Nehän ovat olleet ihan arkivaruste lenkkipoluilla ja muussa ulkoliikunnassa jo vuosikaudet. Erittäin asiansa ajava verme, ei ole liian kuuma hikiliikuntaan, mutta suojaa viimalta. Yleistynyt muidenkin teknisten varusteiden yleistymisen myötä. Sopii varmasti myös lasten perässä juoksemisen päähineeksi. Ehkä nämä, jotka ovat vasta viime aikoina trikoopipoihin törmänneet, eivät ole liiaksi lenkkipolkuja kuluttaneet, jos tuote on ihan uusi tuttavuus.
Niin, ne sopivat nimenomaan siihen lenkkeilyyn, ulkoliikuntaan ja möyrimiseen omalla pihalla. Meillä oli lapsenakin kotona aina erikseen kotivaatteet ja vaatteet, joilla mentiin ns. ihmisten ilmoille. Ehkä tämä ajatteluni juontuu sitten sieltä.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä joissain elämäntilanteissa on vähän muutakin ajateltavaa, kuin se, että kutittaako jonkun persettä trikoopipon käyttäminen. Esim. se, että saako lapsen kasvatettua tolkulliseksi, miten yhdistää työ ja perhe, miten sairaan lapsen tutkimuskierteen jaksaa tai vaikka mitä muuta. Voi olla, ettei keskustan putiikeissa kiertelyyn jää aikaa eikä energiaa. Ja noihin persoonallisiin ja värikkäisiin kuoseihin, joita täällä moni dissaa, pukeutuminenhan on aika lailla suomalaisen pukeutumisen valtavirrasta poikkeavaa. Joku voisi sanoa, että äitiyden myötä tulleen itsevarmuuden myötä nämä naiset ovatkin löytäneet oman, värikkään tyylinsä ja uskaltaneet jättää tylsän harmauden taakseen.
En yleensäkään tajua trikoopipojen mollaamista. Nehän ovat olleet ihan arkivaruste lenkkipoluilla ja muussa ulkoliikunnassa jo vuosikaudet. Erittäin asiansa ajava verme, ei ole liian kuuma hikiliikuntaan, mutta suojaa viimalta. Yleistynyt muidenkin teknisten varusteiden yleistymisen myötä. Sopii varmasti myös lasten perässä juoksemisen päähineeksi. Ehkä nämä, jotka ovat vasta viime aikoina trikoopipoihin törmänneet, eivät ole liiaksi lenkkipolkuja kuluttaneet, jos tuote on ihan uusi tuttavuus.
Juuri tätä minäkin olen yrittänyt sanoa tässä ketjussa. Ei ole tosiaan tullut mieleenkään, että kun käytän trikoopipoa, jotkut ottavat sen jonain tyylikannanottona. Minulle se on vain arjen väline samaan tapaan kuin hanskat tai poninhäntä. Tuntisin itseni naurettavaksi, jos lähtisin normaaliin ulkoiluvaatetukseen yhdistelemään jotain baskereita ja turbaaneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös tuollaiset pulleahkot kolmekymppiset hipsterinaiset pukeutuvat räikeisiin lastenvaatteisiin. Kai he kuvittelevat näyttävänsä nuoremmilta sillä tavalla. Tosiasiassahan se vanhentaa, samoin kuin shokkivärinen tukka muuten ikäistään nuoremmalta näyttäviä naisia. Yhtäkkiä vain juonteet hypääväät silmille. Nuo lapsettomien hipsterinaisten lastenvaatteet selittyvät toki myös vihervasemmistolaisella maailmankatsomuksella. Sekin kun naiivi, mutta lämmin ja pörröinen (ainakin samoin ajattelevia kohtaan). Lasten aatteet, lasten vaatteet :D
Aika paljon projisointia. Sokeakin näkee että koet itse vanhenemisen vastenmielisenä ja pidät tärkeänä että pukeutumisella,hiustenvärillä ym.pyritään peittämään juonteita ja luonnollista vanhenemista. Kaikille se ei kuitenkaan ole mikään tavoite eivätkä he sitä edes ajattele, jotkut vain pitävät väreistä ja värikkäistä vaatteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti ihmiset ovat erilaisia, sehän on selvää. Sitä en vaan ymmärrä, miksi monet ihmiset vaan lakkaavat tietyssä elämäntilanteessa ajattelemasta itse.
No ehkä joissain elämäntilanteissa on vähän muutakin ajateltavaa, kuin se, että kutittaako jonkun persettä trikoopipon käyttäminen. Esim. se, että saako lapsen kasvatettua tolkulliseksi, miten yhdistää työ ja perhe, miten sairaan lapsen tutkimuskierteen jaksaa tai vaikka mitä muuta. Voi olla, ettei keskustan putiikeissa kiertelyyn jää aikaa eikä energiaa. Ja noihin persoonallisiin ja värikkäisiin kuoseihin, joita täällä moni dissaa, pukeutuminenhan on aika lailla suomalaisen pukeutumisen valtavirrasta poikkeavaa. Joku voisi sanoa, että äitiyden myötä tulleen itsevarmuuden myötä nämä naiset ovatkin löytäneet oman, värikkään tyylinsä ja uskaltaneet jättää tylsän harmauden taakseen.
En yleensäkään tajua trikoopipojen mollaamista. Nehän ovat olleet ihan arkivaruste lenkkipoluilla ja muussa ulkoliikunnassa jo vuosikaudet. Erittäin asiansa ajava verme, ei ole liian kuuma hikiliikuntaan, mutta suojaa viimalta. Yleistynyt muidenkin teknisten varusteiden yleistymisen myötä. Sopii varmasti myös lasten perässä juoksemisen päähineeksi. Ehkä nämä, jotka ovat vasta viime aikoina trikoopipoihin törmänneet, eivät ole liiaksi lenkkipolkuja kuluttaneet, jos tuote on ihan uusi tuttavuus.
Niin, ne sopivat nimenomaan siihen lenkkeilyyn, ulkoliikuntaan ja möyrimiseen omalla pihalla. Meillä oli lapsenakin kotona aina erikseen kotivaatteet ja vaatteet, joilla mentiin ns. ihmisten ilmoille. Ehkä tämä ajatteluni juontuu sitten sieltä.Mutta mitä sinä sitten siellä ulkoillessa laitat päähäsi, jos trikoopipo on kauhistus? Vai etkö koskaan ulkoile?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mies kysele multa minkälaiselta haluaisin sen näyttävän tai miten pitäis pukeutua. Se ostaa ihan sellaisia vaatteita mistä itse tykkää ja makaa sohvalla kasvattelemassa mahaansa iltaisin ja vapaapäivinä. MIKSI IHMEESSÄ MUN PITÄIS PUKEUTUA MIEHENI MIELIPITEEN MUKAISESTI, jos itse tykkään erilaisesta? Ihan itse se saa päättää sitten onko mun kans vai ei.
Aijaa, mun mies taas kyselee että mikä mun mielestä näyttää hyvältä. Onneks sillä on tosi hyvä tyylitaju ja pukeutuu kivasti. Ja hän on mulle ainakin ilmaissut että haluaa näyttää hyvältä mua varten jotta olisin ylpeä siitä että se on mun mies. Näin mä myös haluan miellyttää mun miestä ja näyttää hyvältä ja pukeutua niin kuin hän tykkää. Meillä tosin toi maku vaatteissa menee yks yhteen mikä on tosi kiva. Mun mielestä olis kurjaa jos ajattelis just tollain ettei haluais tehä mitään toisen eteen, et "mä nyt vaan oon tällänen, ota tai jätä". Mieskin varmasti haluaa tehdä asioita sun eteen jos sä teet jotain sen eteen. Ehkä käsitin sut väärin? En tiiä. Olkaa toisillenne kivempia, elämä on mukavampaa kun tekee toisten eteen asioita, on se sitten niin yksinkertainen asia kun pukeutua toisen silmään miellyttävämmin. :) Ja en ole itse mikään miehen perässähiihtäjä jonka ainoa tehtävä on miellyttää häntä.
Näettekö te oikeasti näitä trikoopipoja jatkuvasti esimerkiksi kaupungilla shoppailemassa tai ravintoloissa tai illanvietoissa? Tässä on nyt moneen kertaan sanottu, että "juu, ymmärrän, jos ulkoillessa käytetään, mutta kun niitä käytetään ihmisten ilmoillakin". Mitä ne "ihmisten ilmat" sitten ovat, joissa väki liikkuu trikoopipot päässä, mutta eivät selkeästi ole ulkoilemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten teidän (siis te jotka äidiksi tultuanne käytätte niitä rusettipipoja yms.) miehenne näkevät teidät enää naisena? Olen äiti,mutta käytän tyköistuvia farkkuja ja korkkareita.Haluan säilyttää naisellisuuteni,vaikka olen äiti.
Tämä. Se on tärkeää myös omalle itsetunnolle, että kokee itsensä edelleen viehättäväksi ja tyylikkääksi. Ettei "minä" ole hukkunut äitiyteen.
Ja nyt te päätätte jo että rusettipipoa käyttävä ei voi tuntea itseään naiselliseksi?
Tietenkin voi, mutta minusta rusettipipo ei ole naisellinen, enkä usko, että se on sitä myöskään useimpien miesten mielestä. Tyttömäinen tai lapsekas ehkä, mutta tytön ja naisen välillä on ero. Ainakin oma mieheni ihmettelisi, miksi ikäiseni haluaisi pukeutua samoin kuin 5-vuotias. Pidätkö itse lastenvaatteita tai lastenvaatteen kaltaisia vaatekappaleita naisellisina?
Ai. Itselleni tuosta rusettipiposta tuli sellainen charleston -mielikuva. Ehkä se sinusta on sitten 5-vuotiaan pukeutumista. Onhan tuollaisia isoja rusetteja naisten hatuissa muutenkin. Ja itselläni ei tuollaista rusettipipoa ole. Kuulin tuollaisesta ensimmäistä kertaa tässä ketjussa.
Minäkin näin ensimmäisen kerran tuollaisesta kuvan tässä ketjussa. Enemmän näyttäisi aikuisen pipolta. En laittaisi lapselleni. Ihan kuin lapsi olisi käynyt äidin vaatekaapilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti ihmiset ovat erilaisia, sehän on selvää. Sitä en vaan ymmärrä, miksi monet ihmiset vaan lakkaavat tietyssä elämäntilanteessa ajattelemasta itse.
No ehkä joissain elämäntilanteissa on vähän muutakin ajateltavaa, kuin se, että kutittaako jonkun persettä trikoopipon käyttäminen. Esim. se, että saako lapsen kasvatettua tolkulliseksi, miten yhdistää työ ja perhe, miten sairaan lapsen tutkimuskierteen jaksaa tai vaikka mitä muuta. Voi olla, ettei keskustan putiikeissa kiertelyyn jää aikaa eikä energiaa. Ja noihin persoonallisiin ja värikkäisiin kuoseihin, joita täällä moni dissaa, pukeutuminenhan on aika lailla suomalaisen pukeutumisen valtavirrasta poikkeavaa. Joku voisi sanoa, että äitiyden myötä tulleen itsevarmuuden myötä nämä naiset ovatkin löytäneet oman, värikkään tyylinsä ja uskaltaneet jättää tylsän harmauden taakseen.
En yleensäkään tajua trikoopipojen mollaamista. Nehän ovat olleet ihan arkivaruste lenkkipoluilla ja muussa ulkoliikunnassa jo vuosikaudet. Erittäin asiansa ajava verme, ei ole liian kuuma hikiliikuntaan, mutta suojaa viimalta. Yleistynyt muidenkin teknisten varusteiden yleistymisen myötä. Sopii varmasti myös lasten perässä juoksemisen päähineeksi. Ehkä nämä, jotka ovat vasta viime aikoina trikoopipoihin törmänneet, eivät ole liiaksi lenkkipolkuja kuluttaneet, jos tuote on ihan uusi tuttavuus.
Niin, ne sopivat nimenomaan siihen lenkkeilyyn, ulkoliikuntaan ja möyrimiseen omalla pihalla. Meillä oli lapsenakin kotona aina erikseen kotivaatteet ja vaatteet, joilla mentiin ns. ihmisten ilmoille. Ehkä tämä ajatteluni juontuu sitten sieltä.Mutta mitä sinä sitten siellä ulkoillessa laitat päähäsi, jos trikoopipo on kauhistus? Vai etkö koskaan ulkoile?
Riippuu ulkoilulajista ja vuodenajasta. Jos ulkoilen tähän aikaan vuodesta niin, että tulee hiki, laitan pannan. Jos ulkoilen muuten vaan, laitan pipon, joka ei ole se trikoopipo. Pääasiassa urheilen kuitenkin salilla ja ryhmäliikunnassa. Yritin viestilläni sanoa, että se trikoopipo on ihan hyvä valinta sinne lenkkipolulle tai omalle takapihalle, mutta muuhun tilanteeseen se ei (mun mielestä) sovi.
Onpa hemmetti vaikiaa ihimisillä! Käytin trikoopipoja ja collareita ennen lasta, mutta myös farkkuja ja toppeja. Päähäni ei sovi muu kuin trikoopipo ja collarit on varsinkin ulkona helpot. Värikkäitä en käytä kuin joskus saattaa pieni väriläiskä vaatteista pilkahtaa. Kuvioita ei taida löytyä, Tyylini on tylsä ja tavallinen, mutta saatana kun käyttää trikoopipoa ja collareita!! :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, naisella voi olla elämässään vaiheita, joiden aikana hän ei koe tärkeäksi miellyttää ensisijaisesti miehen katsetta muotonsa sopivasti paljastavilla vaatteilla, vaan häntä lapsettaa ja huvittaa pelleillä väreillä sekä pukeutua säänmukaisesti ja mukavasti. Sellainenhan ei sovi! Kyllä naisen täytyy aina muistaa, että hänen ensisijainen tehtävänsä on tuoda miehille silmäniloa, myös kurakelillä hiekkiksellä. Ilman miehen huomiota ja hyväksyntää nainen ei ole mitään. Istuvat, kurveja sopivasti korostavat vaatteet, kuulas arkimeikki ja puhtaat, kampaukseen asetellut hiukset ovat vähimmäisvaatimus missä vaan tilanteessa! Myös käytöksen on hyvä olla maltillista - ei liian kovaäänistä naurua, lasten leikkeihinkin saa osallistua enintään pedagogisella otteella. Mielipiteiden on hyvä myötäillä vaikkapa oman (miespuolisen AVIO-) puolison, isän tai veljen mielipiteitä, ja ne tulee esittää harkiten.
Ei siinä sitten mietitä, että nainen on vaarantanut terveytensä mahdollisesti useammissa raskauksissa ja synnytyksissä, hidastaa urakehitystään ja heikentää toimeentuloaan viettäessään lasten kanssa pitkiä aikoja kotona ja koittaa parhaansa mukaan tarjota lapsille mahdollisuuksia ulkoiluun ja liikuntaan, jos vaatetus on kirkasvärinen ja lapsellinen. Kyllä on miehellä oikeus (velvollisuus!) lempata akka mäkeen välittömästi, kun kaappiin lettilegginsit ilmaantuvat. Se on täysin perusteltua ja ihan oikein. Mies saa toki piereskellä reikäverkkareissaan sohvannurkassa joka sunnuntai formuloiden äärellä, mutta naisen lettileggnsit, ne ovat vaan liikaa.
Meillä kyllä mieskin panostaa ulkonäköönsä ja pukeutumiseensa, ja molemmat näkevät vaivaa ulkonäkönsä eteen ensisijaisesti itseään varten. Olemme muutakin kuin äiti ja isä.
Ai että on vapauttavaa elää, kun ei tarvitse kokoajan niin kamalasti "panostaa ulkonäköönsä" ja nähdä vaivaa ulkonäkönsä eteen. Ennen piti aina olla meikki kohdillaan,hiukset laitettuna ja huolellisesti värjättyinä,asua piti miettiä jatkuvasti ja kokoajan mukana kulki riittämättömyyden tunne. Kokoajan piti panostaa niin maan per*eleesti, että miellyttää itseään ja miestään ja kunnioittaa kanssa kulkijoita.
Nyt on ihanaa, kun hiukset saavat olla luonnontilassa ja sen väriset kuin ovat. Meikkaan pari kertaa viikossa,koska pidän siitä. Jos ei huvita,en meikkaa. Minun ei tarvitse ostaa olemassaoloani tai pahoitella kellekään sitä, minkä näköiseksi olen sattunut syntymään. Pukeudun juuri niinkuin huvittaa ja katson tilanteeseen sopivaksi.
Okei. Sulle toimii toi. Minulle ei. Ihmiset ovat erilaisia.
Ja sinulla on montako lasta?
Kyllä säälittää ihmiset, joilla on sisäinen pakko oltava aina ulkoisesti sliipattuja pyntättyjä oli arki tai pyhä, naamassa pakkelikerros ja päällä fiinit vaatteet, tai tuntevat muuten arvonsa tai minuutensa hajoavan. Koska tästähän on kyse! Ylipäätään arvomaailmasta ja ulkoisten asioiden muuttumisesta ylikorostetun tärkeäksi.
Jotkut eivät pysty edes kesämökillä rentoutumaan ja keskittymään elämästä nauttimiseen ja muuhun kuin peilin ja oman ulkonäön tuijottamiseen. Mitenkäs makuuhuoneessa, kun on riisuttu vaatteet? Entäs aamulla, kun herää tukka pörrössä ja naama toivottavasti ilman meikkiä? Saatika saunassa tai saunan jälkeen? Tiedän; kaikkein tärkeintä on rynnätä pikaisesti meikkien kimppuun ja föönaamaan tukkaa kuosiin.
Kokemukseni mukaan myös miehet arvostavat naisessa luonnollisuutta ja tiettyä rentoa elämänasennetta, johon ei kuulu jatkuva ulkonäöstä stressaaminen. Kuulkaa, uskokaa pois! Nainen kelpaa myös ilman ulkonäön jatkuvaa sukimista - useimmille miehille! Ja olisi tärkeää, että nainen kelpaisi myös itselleen rennolla meiningillä silloin, kun on sen aika. Elämä on silloin paljon helpompaa ja mukavampaa. Ja pipon kiristäminen näkyy näissä kirjoituksissa myös siinä, miten suhtaudutaan toisten ihmisten vääränlaisiin hiekkalaatikkovaatteisiin ja ahdistukseen siitä, jos naiset alkavat pukeutua itseään miellyttäviin ja rennompiin vaatteisiin jossain elämänvaiheessa. Hankkikaa tekin ennemminkin iloa elämästä, vaatteista ja kuoseista sen sijaan, että kyttäisitte nuttura kireällä muiden vaatteita.
2. Kiteytettynä voisin sanoa, että minusta äitiys ei ole veruke lakata huolehtimasta itsestään, ja minulle se itsestään huolehtiminen sisältää myös kauniit vaatteet. Ehkä joidenkin käsitys kauniista vaatteista on se trikoopipo ja säkkimekko, mutta minulle ei eikä tarvitsekaan olla.
Nimenomaan! Musta on ihanaa kun huolehdin ulkonäöstäni, se tuo minulle iloa! Se päivä kun näytän ränsistyneeltä kotipiialta, voi kutsua ambulanssin hakemaan ja viekää hoitoon! Nautin kauniista ja istuvista vaatteista, siitä että naama on ehostettu ja hiukset siististi. Tämä ei tarkoita sitä että meikkiä on jäätävä kerros tai että kävelisin pelkissä burberryn trensseissä korkeissa koroissa. Voi olla huoliteltu ihan perus siisteissä arkivaatteissa viemättä asiaa ihan överiksi. Vaikka minulla on lapsia, pidän itsestäni huolta myös. Älkää unohtako omaa itseänne vaan sen takia että lapset menevät etusijalle. :)
Jatkuva ehostaminen ja laittautuminen siis tuo sinulle energiaa ja iloa,silloin on luonnollista että mahdollisesti raskaana vauva-aikana haluat tehdä piristäviä ja energiaa antavia asioita. Kaikille se säännöllinen laittautuminen ei kuitenkaan tuo energiaa,vaan vie sitä pois. Miksi siis vaadit sitä muilta?
Minä meikkaan ihmisiä työkseni,rakastan meikkaamista. Se on parhaimmillaan taidetta. Univelkaisena vauva-aikana en kuitenkaan jaksa joka päivä meikata. SE on itsestäni huolehtimista, että en meikkaa muiden mieliksi jos olen väsynyt ja tekisin mieluummin muita asioita. Tiedän omat rajani ja rakastan itseäni sen verran, että koen olevani hyväksytty ja hyvä ilman yrittämistäkin. Ehkä olen joidenkin mielestä vähemmän kaunis sellaisina päivinä,omasta mielestäni olen ihan kaunis kyllä luonnollisenakin. Joinakin päivinä se kauneus ei kuitenkaan ole tärkeyslistalla laisinkaan.
En väittänyt että vaadin sitä muilta. Jokaisella on omat käsityksensä mikä ehostaminen on, mulle se voi tarkoittaa vaikka sitä että olen siistin näköinen ilman meikkiäkin, että iho on hyvinhoidettu ja puhdas. Kirjoitin nimenomaan että en tarkoita jäätävää meikkikerrosta. Kun mun lapset on ollut vauvoja, niin en mäkään ole meikannut joka päivä todellakaan, mutta mä nautin siitä että olen siistin näköinen silti. :) Kyllä mäkin oon ränsistyneen väsyneen näkönen mutsi ollut, mutta kyllä mä enemmän pidän siitä että oon huoliteltu. En mä silti vaadi että jokaisen kuuluisi näyttää siltä joka mun silmään miellyttää. Kai näistä asioista silti voi keskustella. :) Musta tuntuu että sä halusit väkisin pahoittaa mielesi siitä että mä pidän pitää itseni hyvännäköisenä. Älä suotta! Sä voit näyttää just siltä kun itse haluat ja sama täällä.
Tällä hetkellä olen tosin ilman meikkiä himassa kolmevuotiaan kipeän pojan kanssa enkä viitsi edes peiliin katsoa, ei olis mitään kaunista katseltavaa :D
Kehoitit naisia pitämään itsestään huolta ja kerroit huolehtivasi itsestäsi ehostamalla ja laittamalla hiukset päivittäin. Tästä voi saada käsityksen, että mielestäsi itsestään huolehtiminen = meikkaaminen. Sinulla on ilmeisesti oma määritelmäsi ehostus-sanalle, mutta yleisesti ottaen(ja ammattikielellä) ehostaminen kyllä tarkoittaa nimenomaan meikkaamista.
Suoraan sanottuna aika suuret kuvitelmat itsestäsi täytyy olla, jos kuvittelet että "pahoittaisin mieleni" siitä että tykkäät meikata.
Ehkä toi kommentti tulikin mieheltä.