Miksi naiset alkaa äidiksi tullessaan pukeutua kuin lapset? Trikoopipoja ruseteilla, lapsellisia kuviolegginssejä ja kummallisia kaapumekkoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, täältä poistettiin viesti jossa oli linkki näistä naurettavista "samis-asuista" lasten kanssa. Kuvissa oli kiteytetty juuri se kammottavuus joita aloittaja varmaan tarkoitti. 

Huomaa ketjun pituudesta kuinka aloitus kolahti mammoihin. NOSH-myyjät yms. vetivät herneet neniinsä. 

Menisin ennemmin kidtettavaksi kuin tuollaisile vaatekutsuille jossa mammat lasten kanssa kilpaa ihailevat joutsen- ja lettikalsareita. 

Kauas on menty siitä ku pariutumisvaiheessa pukeudutaan naisellisesti kun puolisoa etsitään. 

Jos mun mies alkas pukeutua trikooseen kuten "iskävartaloiset" ja  alkais käyttämään Marimekon tasaraitapaitoja, niin ei..en voi kuvitella. 

Jotenkin mua vaan etoo ajatus että ihminen menettää lasten myötä täysin oman identiteettinsä. Mukautua saa ja pitääkin lapsiperhe-elämään, mutta jotenkin se että puhutaan lässyttämällä kuviotrikoissa ja kaavuissa ja elämä on yhtä sormiruokailua ja pottailua..niin siitä on se aikuisen elämä kaukana. 

Aina kolahtaa, kun osoitetaan ihmisten omaa tyyliä ja ulkonäköä.

Mitäs jos lasten myötä se identiteetti muuttuu? Pukeutumisella myös viestitään yhteenkuuluvuutta. Menetpä minne bändin keikalle vaan, niin kyllähän sielläkin on suurinosa pukeutunut samallailla. Moni harrastuksen myötä alkaa pukeutumaan tietyllä tavalla jne. Äitiytymisessä käynee samalla tavalla.

Mun isä hankki koko perheelle yhteenkuuluvat ulkoilupuvut ja sitten niitä pukuja piti perheenä ulkoiluttaakin. Meillä oli isä, joka hurahti isyyteen. Ei ollut helppoo olla teini.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Mä en ole enää aikuisiällä mennyt mukaan tällaisiin trikoopipo-tyyppisiin virtauksiin, enkä ole kokenut tarvetta yhteenkuuluvuuden ilmaisemiselle perheen kesken esim. vaatteilla. Mulla on aina ollut oma tyyli, ja olen pysynyt sille uskollisena harrastuksista, perheen perustamisesta, muodista ym. riippumatta. Kuulostaa ihan hassulta, että koko perheellä olisi vaikka samanlainen ulkoiluasu, jota olisi ns. pakko käyttää, vaikkei itse haluaisi, tai että kuuluakseen johonkin äitien muodostamaan viitekehykseen mulla pitäisi olla päässä se trikoopipo, vaikka se on mun mielestä ihan tuhottoman ruma. En vaan ymmärrä, miksi haluaisin tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, naisella voi olla elämässään vaiheita, joiden aikana hän ei koe tärkeäksi miellyttää ensisijaisesti miehen katsetta muotonsa sopivasti paljastavilla vaatteilla, vaan häntä lapsettaa ja huvittaa pelleillä väreillä sekä pukeutua säänmukaisesti ja mukavasti. Sellainenhan ei sovi! Kyllä naisen täytyy aina muistaa, että hänen ensisijainen tehtävänsä on tuoda miehille silmäniloa, myös kurakelillä hiekkiksellä. Ilman miehen huomiota ja hyväksyntää nainen ei ole mitään. Istuvat, kurveja sopivasti korostavat vaatteet, kuulas arkimeikki ja puhtaat, kampaukseen asetellut hiukset ovat vähimmäisvaatimus missä vaan tilanteessa! Myös käytöksen on hyvä olla maltillista - ei liian kovaäänistä naurua, lasten leikkeihinkin saa osallistua enintään pedagogisella otteella. Mielipiteiden on hyvä myötäillä vaikkapa oman (miespuolisen AVIO-) puolison, isän tai veljen mielipiteitä, ja ne tulee esittää harkiten.

Ei siinä sitten mietitä, että nainen on vaarantanut terveytensä mahdollisesti useammissa raskauksissa ja synnytyksissä, hidastaa urakehitystään ja heikentää toimeentuloaan viettäessään lasten kanssa pitkiä aikoja kotona ja koittaa parhaansa mukaan tarjota lapsille mahdollisuuksia ulkoiluun ja liikuntaan, jos vaatetus on kirkasvärinen ja lapsellinen. Kyllä on miehellä oikeus (velvollisuus!) lempata akka mäkeen välittömästi, kun kaappiin lettilegginsit ilmaantuvat. Se on täysin perusteltua ja ihan oikein. Mies saa toki piereskellä reikäverkkareissaan sohvannurkassa joka sunnuntai formuloiden äärellä, mutta naisen lettileggnsit, ne ovat vaan liikaa.

Meillä kyllä mieskin panostaa ulkonäköönsä ja pukeutumiseensa, ja molemmat näkevät vaivaa ulkonäkönsä eteen ensisijaisesti itseään varten. Olemme muutakin kuin äiti ja isä.

Ai että on vapauttavaa elää, kun ei tarvitse kokoajan niin kamalasti "panostaa ulkonäköönsä" ja nähdä vaivaa ulkonäkönsä eteen. Ennen piti aina olla meikki kohdillaan,hiukset laitettuna ja huolellisesti värjättyinä,asua piti miettiä jatkuvasti ja kokoajan mukana kulki riittämättömyyden tunne. Kokoajan piti panostaa niin maan per*eleesti, että miellyttää itseään ja miestään ja kunnioittaa kanssa kulkijoita.

Nyt on ihanaa, kun hiukset saavat olla luonnontilassa ja sen väriset kuin ovat. Meikkaan pari kertaa viikossa,koska pidän siitä. Jos ei huvita,en meikkaa. Minun ei tarvitse ostaa olemassaoloani tai pahoitella kellekään sitä, minkä näköiseksi olen sattunut syntymään. Pukeudun juuri niinkuin huvittaa ja katson tilanteeseen sopivaksi.

Okei. Sulle toimii toi. Minulle ei. Ihmiset ovat erilaisia.

Ja sinulla on montako lasta?

Kyllä säälittää ihmiset, joilla on sisäinen pakko oltava aina ulkoisesti sliipattuja pyntättyjä oli arki tai pyhä, naamassa pakkelikerros ja päällä fiinit vaatteet, tai tuntevat muuten arvonsa tai minuutensa hajoavan. Koska tästähän on kyse! Ylipäätään arvomaailmasta ja ulkoisten asioiden muuttumisesta ylikorostetun tärkeäksi.

Jotkut eivät pysty edes kesämökillä rentoutumaan ja keskittymään elämästä nauttimiseen ja muuhun kuin peilin ja oman ulkonäön tuijottamiseen. Mitenkäs makuuhuoneessa, kun on riisuttu vaatteet? Entäs aamulla, kun herää tukka pörrössä ja naama toivottavasti ilman meikkiä? Saatika saunassa tai saunan jälkeen? Tiedän; kaikkein tärkeintä on rynnätä pikaisesti meikkien kimppuun ja föönaamaan tukkaa kuosiin.

Kokemukseni mukaan myös miehet arvostavat naisessa luonnollisuutta ja tiettyä rentoa elämänasennetta, johon ei kuulu jatkuva ulkonäöstä stressaaminen. Kuulkaa, uskokaa pois! Nainen kelpaa myös ilman ulkonäön jatkuvaa sukimista - useimmille miehille! Ja olisi tärkeää, että nainen kelpaisi myös itselleen rennolla meiningillä silloin, kun on sen aika. Elämä on silloin paljon helpompaa ja mukavampaa. Ja pipon kiristäminen näkyy näissä kirjoituksissa myös siinä, miten suhtaudutaan toisten ihmisten vääränlaisiin hiekkalaatikkovaatteisiin ja ahdistukseen siitä, jos naiset alkavat pukeutua itseään miellyttäviin ja rennompiin vaatteisiin jossain elämänvaiheessa. Hankkikaa tekin ennemminkin iloa elämästä, vaatteista ja kuoseista sen sijaan, että kyttäisitte nuttura kireällä muiden vaatteita.

2. Kiteytettynä voisin sanoa, että minusta äitiys ei ole veruke lakata huolehtimasta itsestään, ja minulle se itsestään huolehtiminen sisältää myös kauniit vaatteet. Ehkä joidenkin käsitys kauniista vaatteista on se trikoopipo ja säkkimekko, mutta minulle ei eikä tarvitsekaan olla.

Nimenomaan! Musta on ihanaa kun huolehdin ulkonäöstäni, se tuo minulle iloa! Se päivä kun näytän ränsistyneeltä kotipiialta, voi kutsua ambulanssin hakemaan ja viekää hoitoon! Nautin kauniista ja istuvista vaatteista, siitä että naama on ehostettu ja hiukset siististi. Tämä ei tarkoita sitä että meikkiä on jäätävä kerros tai että kävelisin pelkissä burberryn trensseissä korkeissa koroissa. Voi olla huoliteltu ihan perus siisteissä arkivaatteissa viemättä asiaa ihan överiksi. Vaikka minulla on lapsia, pidän itsestäni huolta myös. Älkää unohtako omaa itseänne vaan sen takia että lapset menevät etusijalle. :) 

Sepä se, kun niinpäs on mullakin vaikka tykkään näteistä tunikoista joissa on vähän väriäkin välillä, leggareista ja rusettipipoista :) Pitkä naisellinen tukka, siisti meikki, puhtaat ja omasta mielestäni kauniit ja naiselliset vaatteet.

Mutta joidenkin mielestä täällä nainen on unohtanut itsensä eikä ole naisellinen ellei pukeudu täysin heidän makunsa mukaan. Haukutaan toisia hemuleiksi ja tuutiteiksi, kyllä teistä kuulkaa on se naiseus kaukana jos käytös on noin ala-arvoista. :)

Hauska... juu, muistan kun kotihoitovuosilla ostin mm. Metsolan vihreän froteetunikan.. apua, inhoan vihreää, froteeta ja tunikoja... ja just muitakin ton tyylisiä ihan karseita. Nyt tietty vimman letit yms. On se juttu mut ei paljon parempi. Nykyään kun lapset isompia niin käytän taas normaalivaatteita. En osaa syytä sanoa tuolla käytökselle, huvittaa kyllä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän miehiä joille leggareista tulee mieleen miesten pitkät kalsarit. Ei ton erään kommentoijan mies poikkeus ole. Näitä on. Ja huumorilla noi onkin selkeästi kirjoitettu ja jotkut vetää porot nokkaan. Tai ainakin itse otin huumorilla kommentit. Jospa jokainen vaan keskittyisi omiin valintoihinsa?

Niin ja edelleenkin jaksan ihmetellä näitä, jotka nauravat legginsseille, mutta eivät edes tiedä, että niitä on olemassa muitakin kuin ne sukkahousutyyliset.

Minkälaisia niitä sitten on?

http://farm8.staticflickr.com/7451/9143790977_67a695da57.jpghttp://lh5.ggpht.com/_YqD8AVhmouE/TJ4YvD8e2AI/AAAAAAAAARI/h5h-ic6SKqU/s800/IMG_1522.JPGTuossa nyt pari esimerkkiä. Jos näet tällaisia kadulla, naurattaako? Minua ei.

Onpas hyokkäävä asenne sulla. Lähinnä se naurattaa. Kysyin, kun en tiennyt.

Miten niin hyökkäävä? Sinä kysyit, minä vastasin ja kysyin ovatko nämä mielestäsi naurettavia.

En ole puhunut leggarien naurettavuudesta mitään. Halusin vain tietää minkälaisia niitä on. 😘

No kyllä ne hiukset leikataan just siksi kun yksinkertaisesti niitä irtoo niin paljon syntymän jälkeen että on pakko leikata. Iteltä on lähteny melkein puolet varmaan kun alkoi irtoamaan jo raskausaikana. Se on sitten joka paikka täynnä niitä irtohiuksia. Nyt on alkanut kasvaa takaisin niin on kolmen mittasta tukkaa, jos pistää poninhännän niin osa pysyy siellä, sit on leukapituiset jotka irtoaa ja sit vielä haivenet otsassa. Elikkäs poninhäntä, polkkatukka ja otsahiukset yhtäaikaa :D .... Juu kampaamoon menossa minäkin ja en taatusti huvikseni tai imagosyistä. Kaikille ihmettelijöille tässä vastattakoon samalla että korkkareissa ja hameessako pitäisi leikkikentälle mennä ? Ei kumppareita, ei trikoopipoja, ei värejä...... Miten olis kunnon tuulipuku :D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, täältä poistettiin viesti jossa oli linkki näistä naurettavista "samis-asuista" lasten kanssa. Kuvissa oli kiteytetty juuri se kammottavuus joita aloittaja varmaan tarkoitti. 

Huomaa ketjun pituudesta kuinka aloitus kolahti mammoihin. NOSH-myyjät yms. vetivät herneet neniinsä. 

Menisin ennemmin kidtettavaksi kuin tuollaisile vaatekutsuille jossa mammat lasten kanssa kilpaa ihailevat joutsen- ja lettikalsareita. 

Kauas on menty siitä ku pariutumisvaiheessa pukeudutaan naisellisesti kun puolisoa etsitään. 

Jos mun mies alkas pukeutua trikooseen kuten "iskävartaloiset" ja  alkais käyttämään Marimekon tasaraitapaitoja, niin ei..en voi kuvitella. 

Jotenkin mua vaan etoo ajatus että ihminen menettää lasten myötä täysin oman identiteettinsä. Mukautua saa ja pitääkin lapsiperhe-elämään, mutta jotenkin se että puhutaan lässyttämällä kuviotrikoissa ja kaavuissa ja elämä on yhtä sormiruokailua ja pottailua..niin siitä on se aikuisen elämä kaukana. 

Aina kolahtaa, kun osoitetaan ihmisten omaa tyyliä ja ulkonäköä.

Mitäs jos lasten myötä se identiteetti muuttuu? Pukeutumisella myös viestitään yhteenkuuluvuutta. Menetpä minne bändin keikalle vaan, niin kyllähän sielläkin on suurinosa pukeutunut samallailla. Moni harrastuksen myötä alkaa pukeutumaan tietyllä tavalla jne. Äitiytymisessä käynee samalla tavalla.

Mun isä hankki koko perheelle yhteenkuuluvat ulkoilupuvut ja sitten niitä pukuja piti perheenä ulkoiluttaakin. Meillä oli isä, joka hurahti isyyteen. Ei ollut helppoo olla teini.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Mä en ole enää aikuisiällä mennyt mukaan tällaisiin trikoopipo-tyyppisiin virtauksiin, enkä ole kokenut tarvetta yhteenkuuluvuuden ilmaisemiselle perheen kesken esim. vaatteilla. Mulla on aina ollut oma tyyli, ja olen pysynyt sille uskollisena harrastuksista, perheen perustamisesta, muodista ym. riippumatta. Kuulostaa ihan hassulta, että koko perheellä olisi vaikka samanlainen ulkoiluasu, jota olisi ns. pakko käyttää, vaikkei itse haluaisi, tai että kuuluakseen johonkin äitien muodostamaan viitekehykseen mulla pitäisi olla päässä se trikoopipo, vaikka se on mun mielestä ihan tuhottoman ruma. En vaan ymmärrä, miksi haluaisin tehdä niin.

Minä en nyt vieläkään käsitä, mikä ihmeen virtaus se trikoopipo on. Minusta se on vain perusvaatekappale, joissa ei nyt vain kovin monenlaisia vaihtoehtoja ole tarjolla, kuten ulkoiluhousut ja hanskatkin.

Kai tiesitte, että lankaakin on montaa eri materiaalia ja vahvuutta?

Minun lämpimän vuodenajan neulepiponi ovat puuvillaa, puuvilla-akryylia, puuvilla-pellavaa, ohutta villaa, puuvilla-bambua. Kaikki konepestäviä päähineitä, mallit samaa kuin talvisemmissa versioissa.

Eipä tuo rusettipipokaan sellaisenaan ollut mielestäni ollenkaan ruma. Mukavasti vähän 20-30 -luvun tyylinen.

On mullakin turkoosi takki ja keltainen pipo, mutta ei mitään lapsikuosia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän miehiä joille leggareista tulee mieleen miesten pitkät kalsarit. Ei ton erään kommentoijan mies poikkeus ole. Näitä on. Ja huumorilla noi onkin selkeästi kirjoitettu ja jotkut vetää porot nokkaan. Tai ainakin itse otin huumorilla kommentit. Jospa jokainen vaan keskittyisi omiin valintoihinsa?

Niin ja edelleenkin jaksan ihmetellä näitä, jotka nauravat legginsseille, mutta eivät edes tiedä, että niitä on olemassa muitakin kuin ne sukkahousutyyliset.

Minkälaisia niitä sitten on?

http://farm8.staticflickr.com/7451/9143790977_67a695da57.jpghttp://lh5.ggpht.com/_YqD8AVhmouE/TJ4YvD8e2AI/AAAAAAAAARI/h5h-ic6SKqU/s800/IMG_1522.JPGTuossa nyt pari esimerkkiä. Jos näet tällaisia kadulla, naurattaako? Minua ei.

Onpas hyokkäävä asenne sulla. Lähinnä se naurattaa. Kysyin, kun en tiennyt.

Miten niin hyökkäävä? Sinä kysyit, minä vastasin ja kysyin ovatko nämä mielestäsi naurettavia.

En ole puhunut leggarien naurettavuudesta mitään. Halusin vain tietää minkälaisia niitä on. 😘

No minä luulin, että olit tuo vastaaja, jolle kommentoin alun perin. Hän nauroi legginsseille ja minä sanoin hänelle, että ihmettelen legginsseille nauravia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, naisella voi olla elämässään vaiheita, joiden aikana hän ei koe tärkeäksi miellyttää ensisijaisesti miehen katsetta muotonsa sopivasti paljastavilla vaatteilla, vaan häntä lapsettaa ja huvittaa pelleillä väreillä sekä pukeutua säänmukaisesti ja mukavasti. Sellainenhan ei sovi! Kyllä naisen täytyy aina muistaa, että hänen ensisijainen tehtävänsä on tuoda miehille silmäniloa, myös kurakelillä hiekkiksellä. Ilman miehen huomiota ja hyväksyntää nainen ei ole mitään. Istuvat, kurveja sopivasti korostavat vaatteet, kuulas arkimeikki ja puhtaat, kampaukseen asetellut hiukset ovat vähimmäisvaatimus missä vaan tilanteessa! Myös käytöksen on hyvä olla maltillista - ei liian kovaäänistä naurua, lasten leikkeihinkin saa osallistua enintään pedagogisella otteella. Mielipiteiden on hyvä myötäillä vaikkapa oman (miespuolisen AVIO-) puolison, isän tai veljen mielipiteitä, ja ne tulee esittää harkiten.

Ei siinä sitten mietitä, että nainen on vaarantanut terveytensä mahdollisesti useammissa raskauksissa ja synnytyksissä, hidastaa urakehitystään ja heikentää toimeentuloaan viettäessään lasten kanssa pitkiä aikoja kotona ja koittaa parhaansa mukaan tarjota lapsille mahdollisuuksia ulkoiluun ja liikuntaan, jos vaatetus on kirkasvärinen ja lapsellinen. Kyllä on miehellä oikeus (velvollisuus!) lempata akka mäkeen välittömästi, kun kaappiin lettilegginsit ilmaantuvat. Se on täysin perusteltua ja ihan oikein. Mies saa toki piereskellä reikäverkkareissaan sohvannurkassa joka sunnuntai formuloiden äärellä, mutta naisen lettileggnsit, ne ovat vaan liikaa.

Meillä kyllä mieskin panostaa ulkonäköönsä ja pukeutumiseensa, ja molemmat näkevät vaivaa ulkonäkönsä eteen ensisijaisesti itseään varten. Olemme muutakin kuin äiti ja isä.

Ai että on vapauttavaa elää, kun ei tarvitse kokoajan niin kamalasti "panostaa ulkonäköönsä" ja nähdä vaivaa ulkonäkönsä eteen. Ennen piti aina olla meikki kohdillaan,hiukset laitettuna ja huolellisesti värjättyinä,asua piti miettiä jatkuvasti ja kokoajan mukana kulki riittämättömyyden tunne. Kokoajan piti panostaa niin maan per*eleesti, että miellyttää itseään ja miestään ja kunnioittaa kanssa kulkijoita.

Nyt on ihanaa, kun hiukset saavat olla luonnontilassa ja sen väriset kuin ovat. Meikkaan pari kertaa viikossa,koska pidän siitä. Jos ei huvita,en meikkaa. Minun ei tarvitse ostaa olemassaoloani tai pahoitella kellekään sitä, minkä näköiseksi olen sattunut syntymään. Pukeudun juuri niinkuin huvittaa ja katson tilanteeseen sopivaksi.

Okei. Sulle toimii toi. Minulle ei. Ihmiset ovat erilaisia.

Ja sinulla on montako lasta?

Kyllä säälittää ihmiset, joilla on sisäinen pakko oltava aina ulkoisesti sliipattuja pyntättyjä oli arki tai pyhä, naamassa pakkelikerros ja päällä fiinit vaatteet, tai tuntevat muuten arvonsa tai minuutensa hajoavan. Koska tästähän on kyse! Ylipäätään arvomaailmasta ja ulkoisten asioiden muuttumisesta ylikorostetun tärkeäksi.

Jotkut eivät pysty edes kesämökillä rentoutumaan ja keskittymään elämästä nauttimiseen ja muuhun kuin peilin ja oman ulkonäön tuijottamiseen. Mitenkäs makuuhuoneessa, kun on riisuttu vaatteet? Entäs aamulla, kun herää tukka pörrössä ja naama toivottavasti ilman meikkiä? Saatika saunassa tai saunan jälkeen? Tiedän; kaikkein tärkeintä on rynnätä pikaisesti meikkien kimppuun ja föönaamaan tukkaa kuosiin.

Kokemukseni mukaan myös miehet arvostavat naisessa luonnollisuutta ja tiettyä rentoa elämänasennetta, johon ei kuulu jatkuva ulkonäöstä stressaaminen. Kuulkaa, uskokaa pois! Nainen kelpaa myös ilman ulkonäön jatkuvaa sukimista - useimmille miehille! Ja olisi tärkeää, että nainen kelpaisi myös itselleen rennolla meiningillä silloin, kun on sen aika. Elämä on silloin paljon helpompaa ja mukavampaa. Ja pipon kiristäminen näkyy näissä kirjoituksissa myös siinä, miten suhtaudutaan toisten ihmisten vääränlaisiin hiekkalaatikkovaatteisiin ja ahdistukseen siitä, jos naiset alkavat pukeutua itseään miellyttäviin ja rennompiin vaatteisiin jossain elämänvaiheessa. Hankkikaa tekin ennemminkin iloa elämästä, vaatteista ja kuoseista sen sijaan, että kyttäisitte nuttura kireällä muiden vaatteita.

2. Kiteytettynä voisin sanoa, että minusta äitiys ei ole veruke lakata huolehtimasta itsestään, ja minulle se itsestään huolehtiminen sisältää myös kauniit vaatteet. Ehkä joidenkin käsitys kauniista vaatteista on se trikoopipo ja säkkimekko, mutta minulle ei eikä tarvitsekaan olla.

Nimenomaan! Musta on ihanaa kun huolehdin ulkonäöstäni, se tuo minulle iloa! Se päivä kun näytän ränsistyneeltä kotipiialta, voi kutsua ambulanssin hakemaan ja viekää hoitoon! Nautin kauniista ja istuvista vaatteista, siitä että naama on ehostettu ja hiukset siististi. Tämä ei tarkoita sitä että meikkiä on jäätävä kerros tai että kävelisin pelkissä burberryn trensseissä korkeissa koroissa. Voi olla huoliteltu ihan perus siisteissä arkivaatteissa viemättä asiaa ihan överiksi. Vaikka minulla on lapsia, pidän itsestäni huolta myös. Älkää unohtako omaa itseänne vaan sen takia että lapset menevät etusijalle. :) 

Sepä se, kun niinpäs on mullakin vaikka tykkään näteistä tunikoista joissa on vähän väriäkin välillä, leggareista ja rusettipipoista :) Pitkä naisellinen tukka, siisti meikki, puhtaat ja omasta mielestäni kauniit ja naiselliset vaatteet.

Mutta joidenkin mielestä täällä nainen on unohtanut itsensä eikä ole naisellinen ellei pukeudu täysin heidän makunsa mukaan. Haukutaan toisia hemuleiksi ja tuutiteiksi, kyllä teistä kuulkaa on se naiseus kaukana jos käytös on noin ala-arvoista. :)

Eihän täällä ihmisiä ole haukuttu vaan vaatteita ja pukeutumistyylejä. Esim. minusta ne tunikat eivät ole naisellisia ja saavat ihmisen näyttämään muodottomalta. Kritiikki kohdistuu siis siihen vaatteeseen ja vaikutelmaan, ei keneenkään yksittäiseen henkilöön. Minkä kukaan muu sille voi, jos et pysty näkemään tätä eroa.

Kysykää miehiltänne kumpaa haluavat katsoa MIELUUMMIN : Hemulimekkoista vaimoa vai vaimoa,jolla on tyköistuvat naiselliset vaatteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, naisella voi olla elämässään vaiheita, joiden aikana hän ei koe tärkeäksi miellyttää ensisijaisesti miehen katsetta muotonsa sopivasti paljastavilla vaatteilla, vaan häntä lapsettaa ja huvittaa pelleillä väreillä sekä pukeutua säänmukaisesti ja mukavasti. Sellainenhan ei sovi! Kyllä naisen täytyy aina muistaa, että hänen ensisijainen tehtävänsä on tuoda miehille silmäniloa, myös kurakelillä hiekkiksellä. Ilman miehen huomiota ja hyväksyntää nainen ei ole mitään. Istuvat, kurveja sopivasti korostavat vaatteet, kuulas arkimeikki ja puhtaat, kampaukseen asetellut hiukset ovat vähimmäisvaatimus missä vaan tilanteessa! Myös käytöksen on hyvä olla maltillista - ei liian kovaäänistä naurua, lasten leikkeihinkin saa osallistua enintään pedagogisella otteella. Mielipiteiden on hyvä myötäillä vaikkapa oman (miespuolisen AVIO-) puolison, isän tai veljen mielipiteitä, ja ne tulee esittää harkiten.

Ei siinä sitten mietitä, että nainen on vaarantanut terveytensä mahdollisesti useammissa raskauksissa ja synnytyksissä, hidastaa urakehitystään ja heikentää toimeentuloaan viettäessään lasten kanssa pitkiä aikoja kotona ja koittaa parhaansa mukaan tarjota lapsille mahdollisuuksia ulkoiluun ja liikuntaan, jos vaatetus on kirkasvärinen ja lapsellinen. Kyllä on miehellä oikeus (velvollisuus!) lempata akka mäkeen välittömästi, kun kaappiin lettilegginsit ilmaantuvat. Se on täysin perusteltua ja ihan oikein. Mies saa toki piereskellä reikäverkkareissaan sohvannurkassa joka sunnuntai formuloiden äärellä, mutta naisen lettileggnsit, ne ovat vaan liikaa.

Meillä kyllä mieskin panostaa ulkonäköönsä ja pukeutumiseensa, ja molemmat näkevät vaivaa ulkonäkönsä eteen ensisijaisesti itseään varten. Olemme muutakin kuin äiti ja isä.

Ai että on vapauttavaa elää, kun ei tarvitse kokoajan niin kamalasti "panostaa ulkonäköönsä" ja nähdä vaivaa ulkonäkönsä eteen. Ennen piti aina olla meikki kohdillaan,hiukset laitettuna ja huolellisesti värjättyinä,asua piti miettiä jatkuvasti ja kokoajan mukana kulki riittämättömyyden tunne. Kokoajan piti panostaa niin maan per*eleesti, että miellyttää itseään ja miestään ja kunnioittaa kanssa kulkijoita.

Nyt on ihanaa, kun hiukset saavat olla luonnontilassa ja sen väriset kuin ovat. Meikkaan pari kertaa viikossa,koska pidän siitä. Jos ei huvita,en meikkaa. Minun ei tarvitse ostaa olemassaoloani tai pahoitella kellekään sitä, minkä näköiseksi olen sattunut syntymään. Pukeudun juuri niinkuin huvittaa ja katson tilanteeseen sopivaksi.

Okei. Sulle toimii toi. Minulle ei. Ihmiset ovat erilaisia.

Ja sinulla on montako lasta?

Kyllä säälittää ihmiset, joilla on sisäinen pakko oltava aina ulkoisesti sliipattuja pyntättyjä oli arki tai pyhä, naamassa pakkelikerros ja päällä fiinit vaatteet, tai tuntevat muuten arvonsa tai minuutensa hajoavan. Koska tästähän on kyse! Ylipäätään arvomaailmasta ja ulkoisten asioiden muuttumisesta ylikorostetun tärkeäksi.

Jotkut eivät pysty edes kesämökillä rentoutumaan ja keskittymään elämästä nauttimiseen ja muuhun kuin peilin ja oman ulkonäön tuijottamiseen. Mitenkäs makuuhuoneessa, kun on riisuttu vaatteet? Entäs aamulla, kun herää tukka pörrössä ja naama toivottavasti ilman meikkiä? Saatika saunassa tai saunan jälkeen? Tiedän; kaikkein tärkeintä on rynnätä pikaisesti meikkien kimppuun ja föönaamaan tukkaa kuosiin.

Kokemukseni mukaan myös miehet arvostavat naisessa luonnollisuutta ja tiettyä rentoa elämänasennetta, johon ei kuulu jatkuva ulkonäöstä stressaaminen. Kuulkaa, uskokaa pois! Nainen kelpaa myös ilman ulkonäön jatkuvaa sukimista - useimmille miehille! Ja olisi tärkeää, että nainen kelpaisi myös itselleen rennolla meiningillä silloin, kun on sen aika. Elämä on silloin paljon helpompaa ja mukavampaa. Ja pipon kiristäminen näkyy näissä kirjoituksissa myös siinä, miten suhtaudutaan toisten ihmisten vääränlaisiin hiekkalaatikkovaatteisiin ja ahdistukseen siitä, jos naiset alkavat pukeutua itseään miellyttäviin ja rennompiin vaatteisiin jossain elämänvaiheessa. Hankkikaa tekin ennemminkin iloa elämästä, vaatteista ja kuoseista sen sijaan, että kyttäisitte nuttura kireällä muiden vaatteita.

2. Kiteytettynä voisin sanoa, että minusta äitiys ei ole veruke lakata huolehtimasta itsestään, ja minulle se itsestään huolehtiminen sisältää myös kauniit vaatteet. Ehkä joidenkin käsitys kauniista vaatteista on se trikoopipo ja säkkimekko, mutta minulle ei eikä tarvitsekaan olla.

Nimenomaan! Musta on ihanaa kun huolehdin ulkonäöstäni, se tuo minulle iloa! Se päivä kun näytän ränsistyneeltä kotipiialta, voi kutsua ambulanssin hakemaan ja viekää hoitoon! Nautin kauniista ja istuvista vaatteista, siitä että naama on ehostettu ja hiukset siististi. Tämä ei tarkoita sitä että meikkiä on jäätävä kerros tai että kävelisin pelkissä burberryn trensseissä korkeissa koroissa. Voi olla huoliteltu ihan perus siisteissä arkivaatteissa viemättä asiaa ihan överiksi. Vaikka minulla on lapsia, pidän itsestäni huolta myös. Älkää unohtako omaa itseänne vaan sen takia että lapset menevät etusijalle. :) 

Jatkuva ehostaminen ja laittautuminen siis tuo sinulle energiaa ja iloa,silloin on luonnollista että mahdollisesti raskaana vauva-aikana haluat tehdä piristäviä ja energiaa antavia asioita. Kaikille se säännöllinen laittautuminen ei kuitenkaan tuo energiaa,vaan vie sitä pois. Miksi siis vaadit sitä muilta?

Minä meikkaan ihmisiä työkseni,rakastan meikkaamista. Se on parhaimmillaan taidetta. Univelkaisena vauva-aikana en kuitenkaan jaksa joka päivä meikata. SE on itsestäni huolehtimista, että en meikkaa muiden mieliksi jos olen väsynyt ja tekisin mieluummin muita asioita. Tiedän omat rajani ja rakastan itseäni sen verran, että koen olevani hyväksytty ja hyvä ilman yrittämistäkin. Ehkä olen joidenkin mielestä vähemmän kaunis sellaisina päivinä,omasta mielestäni olen ihan kaunis kyllä luonnollisenakin. Joinakin päivinä se kauneus ei kuitenkaan ole tärkeyslistalla laisinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysykää miehiltänne kumpaa haluavat katsoa MIELUUMMIN : Hemulimekkoista vaimoa vai vaimoa,jolla on tyköistuvat naiselliset vaatteet?

Mutta sitten samalla taivastellaan, kun legginssit ovat liian tyköistuvat. Voi hyvää päivää näiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, täältä poistettiin viesti jossa oli linkki näistä naurettavista "samis-asuista" lasten kanssa. Kuvissa oli kiteytetty juuri se kammottavuus joita aloittaja varmaan tarkoitti. 

Huomaa ketjun pituudesta kuinka aloitus kolahti mammoihin. NOSH-myyjät yms. vetivät herneet neniinsä. 

Menisin ennemmin kidtettavaksi kuin tuollaisile vaatekutsuille jossa mammat lasten kanssa kilpaa ihailevat joutsen- ja lettikalsareita. 

Kauas on menty siitä ku pariutumisvaiheessa pukeudutaan naisellisesti kun puolisoa etsitään. 

Jos mun mies alkas pukeutua trikooseen kuten "iskävartaloiset" ja  alkais käyttämään Marimekon tasaraitapaitoja, niin ei..en voi kuvitella. 

Jotenkin mua vaan etoo ajatus että ihminen menettää lasten myötä täysin oman identiteettinsä. Mukautua saa ja pitääkin lapsiperhe-elämään, mutta jotenkin se että puhutaan lässyttämällä kuviotrikoissa ja kaavuissa ja elämä on yhtä sormiruokailua ja pottailua..niin siitä on se aikuisen elämä kaukana. 

Aina kolahtaa, kun osoitetaan ihmisten omaa tyyliä ja ulkonäköä.

Mitäs jos lasten myötä se identiteetti muuttuu? Pukeutumisella myös viestitään yhteenkuuluvuutta. Menetpä minne bändin keikalle vaan, niin kyllähän sielläkin on suurinosa pukeutunut samallailla. Moni harrastuksen myötä alkaa pukeutumaan tietyllä tavalla jne. Äitiytymisessä käynee samalla tavalla.

Mun isä hankki koko perheelle yhteenkuuluvat ulkoilupuvut ja sitten niitä pukuja piti perheenä ulkoiluttaakin. Meillä oli isä, joka hurahti isyyteen. Ei ollut helppoo olla teini.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Mä en ole enää aikuisiällä mennyt mukaan tällaisiin trikoopipo-tyyppisiin virtauksiin, enkä ole kokenut tarvetta yhteenkuuluvuuden ilmaisemiselle perheen kesken esim. vaatteilla. Mulla on aina ollut oma tyyli, ja olen pysynyt sille uskollisena harrastuksista, perheen perustamisesta, muodista ym. riippumatta. Kuulostaa ihan hassulta, että koko perheellä olisi vaikka samanlainen ulkoiluasu, jota olisi ns. pakko käyttää, vaikkei itse haluaisi, tai että kuuluakseen johonkin äitien muodostamaan viitekehykseen mulla pitäisi olla päässä se trikoopipo, vaikka se on mun mielestä ihan tuhottoman ruma. En vaan ymmärrä, miksi haluaisin tehdä niin.

Sehän onkin alitajuista tuollainen pipotouhu. Sitä kun tottuu näkemään ympärillään, niin toiset alkaa ajatella saman suuntaisesti. Ja siitä ennen oudosta tuleekin kiva. Ehkä myöhemmin sitten miettii, että miten ihmeessä mä tuon laitoinkaan päähäni. Ihminen on laumaeläin.

Mä ymmärrän hyvin tämän ja sutkin. Mä pystyn ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Missä te "naiselliset äidit" niitä korkkareitanne pidätte?

Kun aloin miettiä, etten itse keksi, missä pitäisin. Töissä ei voi käyttää, taaperon kanssa leikkipuistossakaan ei, ei jos lähdetään jonnekin pidemmälle (taaperon perässä juokseminen korkkareiden kanssa, ei kiitos). Ehkä jos jollain harvalla lapsivapaalla käy, niin silloin. Mutta käsitin, että nämä prot käyttää päivittäin, niin leikkipuistossako olette korkokengissänne?

Minä käytän korollisia nilkkureita melkein päivittäin. Kun käyn kaupungilla tai töissä. Kun on mukavat kengät, ei tarvitse kärvistellä. Nuo nilkkurit on perus H&M ja maksaneet jotain kolmenkympin luokkaa mutta tosi mukavat ja kestävät ja siistit mustat! Niillä jaksaa ihan juosta vilkkaan kolmevuotiaankin perässä. En niitä tosin laita jos mennään puistoon ulkoilemaan lasten kanssa. Silloin kelpaa kivat addun mustat superstarsit tai timberlandit. Adidaksen kengätkin löysin parilla kympillä kirppikseltä jos joku alkaa kitisee että on kalliita kenkiä. :)  Ja kaikki mun korkkarit on sellaisia jotka on mukavat käytttää eikä mitään 13cm piikkikorkoja. Olen sellaisessa työssä jossa pidän korkokenkiä aina vakiona. Pidän siitä itse ja se tuo mulle tosi naisellisen ja kauniin olon. Ja sen takia myös on tosi tärkeetä että kengät on mukavat! Parhaat löydöt on oikeasti henkkamaukan halpikset koska niillä jaksaa kipittää ja on hyvät jalassa, eikä haittaa jos ne menee pilalle kovalla kulutuksella. :) 

Myös tuollaiset pulleahkot kolmekymppiset hipsterinaiset pukeutuvat räikeisiin lastenvaatteisiin. Kai he kuvittelevat näyttävänsä nuoremmilta sillä tavalla. Tosiasiassahan se vanhentaa, samoin kuin shokkivärinen tukka muuten ikäistään nuoremmalta näyttäviä naisia. Yhtäkkiä vain juonteet hypääväät silmille. Nuo lapsettomien hipsterinaisten lastenvaatteet selittyvät toki myös vihervasemmistolaisella maailmankatsomuksella. Sekin kun naiivi, mutta lämmin ja pörröinen (ainakin samoin ajattelevia kohtaan). Lasten aatteet, lasten vaatteet :D   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysykää miehiltänne kumpaa haluavat katsoa MIELUUMMIN : Hemulimekkoista vaimoa vai vaimoa,jolla on tyköistuvat naiselliset vaatteet?

Mutta sitten samalla taivastellaan, kun legginssit ovat liian tyköistuvat. Voi hyvää päivää näiden kanssa.

En tarkoittanut tyköistuvilla naisellisilla vaatteilla legginssejä vaan esim. nyt muodissa olevia keinonahkafarkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Kysykää miehiltänne kumpaa haluavat katsoa MIELUUMMIN : Hemulimekkoista vaimoa vai vaimoa,jolla on tyköistuvat naiselliset vaatteet?

Jotenkin käy sääliksi tälläisiä naisia joiden koko elämä, siis jopa oma pukeutuminen mietitään sen mukaan mistä mies tykkää ja kunhan mies haluaa :( yrittäkää nyt vähän nousta sieltä maanrajasta..

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, täältä poistettiin viesti jossa oli linkki näistä naurettavista "samis-asuista" lasten kanssa. Kuvissa oli kiteytetty juuri se kammottavuus joita aloittaja varmaan tarkoitti. 

Huomaa ketjun pituudesta kuinka aloitus kolahti mammoihin. NOSH-myyjät yms. vetivät herneet neniinsä. 

Menisin ennemmin kidtettavaksi kuin tuollaisile vaatekutsuille jossa mammat lasten kanssa kilpaa ihailevat joutsen- ja lettikalsareita. 

Kauas on menty siitä ku pariutumisvaiheessa pukeudutaan naisellisesti kun puolisoa etsitään. 

Jos mun mies alkas pukeutua trikooseen kuten "iskävartaloiset" ja  alkais käyttämään Marimekon tasaraitapaitoja, niin ei..en voi kuvitella. 

Jotenkin mua vaan etoo ajatus että ihminen menettää lasten myötä täysin oman identiteettinsä. Mukautua saa ja pitääkin lapsiperhe-elämään, mutta jotenkin se että puhutaan lässyttämällä kuviotrikoissa ja kaavuissa ja elämä on yhtä sormiruokailua ja pottailua..niin siitä on se aikuisen elämä kaukana. 

Hahaaa! Sä oot ihana! Mä tulisin sun kanssa varmasti hyvin toimeen! Ihankun olisin ite kirjottanu :D Marimekko-mutsit on aina ollut mun punainen vaate, ja sä kuvailit ton tasaraitapaidan faijoille siis hahaha :D Huikeeta päivää sulle ja sun ihanalle huumorintajulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, täältä poistettiin viesti jossa oli linkki näistä naurettavista "samis-asuista" lasten kanssa. Kuvissa oli kiteytetty juuri se kammottavuus joita aloittaja varmaan tarkoitti. 

Huomaa ketjun pituudesta kuinka aloitus kolahti mammoihin. NOSH-myyjät yms. vetivät herneet neniinsä. 

Menisin ennemmin kidtettavaksi kuin tuollaisile vaatekutsuille jossa mammat lasten kanssa kilpaa ihailevat joutsen- ja lettikalsareita. 

Kauas on menty siitä ku pariutumisvaiheessa pukeudutaan naisellisesti kun puolisoa etsitään. 

Jos mun mies alkas pukeutua trikooseen kuten "iskävartaloiset" ja  alkais käyttämään Marimekon tasaraitapaitoja, niin ei..en voi kuvitella. 

Jotenkin mua vaan etoo ajatus että ihminen menettää lasten myötä täysin oman identiteettinsä. Mukautua saa ja pitääkin lapsiperhe-elämään, mutta jotenkin se että puhutaan lässyttämällä kuviotrikoissa ja kaavuissa ja elämä on yhtä sormiruokailua ja pottailua..niin siitä on se aikuisen elämä kaukana. 

Aina kolahtaa, kun osoitetaan ihmisten omaa tyyliä ja ulkonäköä.

Mitäs jos lasten myötä se identiteetti muuttuu? Pukeutumisella myös viestitään yhteenkuuluvuutta. Menetpä minne bändin keikalle vaan, niin kyllähän sielläkin on suurinosa pukeutunut samallailla. Moni harrastuksen myötä alkaa pukeutumaan tietyllä tavalla jne. Äitiytymisessä käynee samalla tavalla.

Mun isä hankki koko perheelle yhteenkuuluvat ulkoilupuvut ja sitten niitä pukuja piti perheenä ulkoiluttaakin. Meillä oli isä, joka hurahti isyyteen. Ei ollut helppoo olla teini.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Mä en ole enää aikuisiällä mennyt mukaan tällaisiin trikoopipo-tyyppisiin virtauksiin, enkä ole kokenut tarvetta yhteenkuuluvuuden ilmaisemiselle perheen kesken esim. vaatteilla. Mulla on aina ollut oma tyyli, ja olen pysynyt sille uskollisena harrastuksista, perheen perustamisesta, muodista ym. riippumatta. Kuulostaa ihan hassulta, että koko perheellä olisi vaikka samanlainen ulkoiluasu, jota olisi ns. pakko käyttää, vaikkei itse haluaisi, tai että kuuluakseen johonkin äitien muodostamaan viitekehykseen mulla pitäisi olla päässä se trikoopipo, vaikka se on mun mielestä ihan tuhottoman ruma. En vaan ymmärrä, miksi haluaisin tehdä niin.

Sehän onkin alitajuista tuollainen pipotouhu. Sitä kun tottuu näkemään ympärillään, niin toiset alkaa ajatella saman suuntaisesti. Ja siitä ennen oudosta tuleekin kiva. Ehkä myöhemmin sitten miettii, että miten ihmeessä mä tuon laitoinkaan päähäni. Ihminen on laumaeläin.

Mä ymmärrän hyvin tämän ja sutkin. Mä pystyn ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia.

Tietysti ihmiset ovat erilaisia, sehän on selvää. Sitä en vaan ymmärrä, miksi monet ihmiset vaan lakkaavat tietyssä elämäntilanteessa ajattelemasta itse.