Lue keskustelun säännöt.
Tätini antoi minulle vanhan rikkinäisen puukehdon jonka kunnostin ja nyt haluaa sen takaisin :(
17.04.2017 |
Olin siis serkkujeni kanssa auttamassa tätiä tyhjentämään varastojaan ja siellä tuli vastaan mielestäni ihana vanha puinen kehto. Tätini olisi heittänyt sen menemään, mutta kysyin, että saisinko pitää sen. Täti sanoi, että tietysti jos tuollainen vanha romu kelpaa, vie pois vaan.
No otin sitten sen kehdon ja kunnostin sitä, suunnittelin ja käytin aikaa. Hioin, maalasin, putsasin, korjasin rikkinäisiä kohtia jne. No lopulta kehto tuli valmiiksi ja tätitini näki sen nyt pääsiäisenä käydessään. Ei olisi edes tunnistanut samaksi kehdoksi jos en olisi sanonut, mutta kun tajusi kuinka kaunis siitä tuli niin alkoi vaatia sitä takaisin. Ei kuulemma tarkoittanut antaa sitä minulle ja olin kuulemma ymmärtänyt väärin, että saisin sen ottaa.
Mitä tässä nyt tekisi? Hän lupasi sen minulle ja nyt vaatii takaisin. En haluaisi antaa kun näin niin paljon vaivaa kunnostamiseenkin :(
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli työkaveri, joka oli kunnostanut itselleen ja perheelleen vanhan pohjalaistalon kovalla työllä. Sitten työkaverin isä kuoli tapaturmaisesti kotonaan, eikä työkaverin äiti enää halunnut jäädä asumaan kotitaloonsa, vaan päätti, että hän muuttaa tähän vasta kunnostettuun pohjalaistaloon, ja tytär saa etsiä asuinpaikan perheineen muualta.
Näin myös kävi.
Jos työkaveri on itse ostanut ja kunnostanut talon, ei hänen mutsinsa mitenkään heitä häntä sieltä ulos. Joten jäiköhän tässä tarinassa jokin pikkuseikka mainitsematta.
No pikkuseikka oli varmaan se että talo oli isän omistuksessa mutta luvattu pojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En rupeaisi tappelemaan kehdon takia. Jos se on tädille tärkeä, niin antaisin viedä.
Hei Ovimatto! Heihei!
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli työkaveri, joka oli kunnostanut itselleen ja perheelleen vanhan pohjalaistalon kovalla työllä. Sitten työkaverin isä kuoli tapaturmaisesti kotonaan, eikä työkaverin äiti enää halunnut jäädä asumaan kotitaloonsa, vaan päätti, että hän muuttaa tähän vasta kunnostettuun pohjalaistaloon, ja tytär saa etsiä asuinpaikan perheineen muualta.
Näin myös kävi.
Saamari. Kyllä perhe on pahin. Jumaleisson.
Vierailija kirjoitti:
Tossa voi käydä niin kuin joku jo kommentoi, että täti muistaa tämän kokemansa "vääryydeen" loppuiänsä ja jaksaa muistuttaa siitä muillekin sukulaisille kuinka sinä olet ahneuksissasi ottanut kehdon ja vielä turmellut sen ulkonäönkin omin lupinesi. Voi olla siis, että oman itsesi kannalta helpoimmalla pääset, jos vain luovutat kehdon takaisin. Niin väärin kuin se onkin. Hankalia ihmisiä ei vaan voi "voittaa", siis siinä mielessä, että hän varmasti takana päin osaa kertoa omaa stooriaan saaden sinut näyttämään kamalalta.
Toisaalta jos tätisi luonne on muillakin tiedossa, niin mitä väliä mitä hän höpöttää. Vaatisisin kuitenkin ainakin materiaali ym. kustannukset. Sen jälkeen jättäisin koko tädin hieman takavasemmalle omassa elämässäni.
Ei se välttämättä tilannetta korjaa että ap antaa kehdon takaisin tädilleen. Täti voi edelleen olla melensäpahoittaja ja levittää juttua siitä miten sisaren lapsi tärveli hänen hienon perintöaarrekehtonsa. Ikäviä tilanteita, kun näistä tavaroiden luovutuksista ei yleensä ole mitään mustaa valkoisella ja selväkin asia saadaan riitautettua kuin toinen alkaa muistamaan asian toisin.
Täti tarvitsee nyt kyllä jonkun selvän näpäytyksen!
Olen samaa mieltä, joko kunnon palkka tehdystä työstä ja materiaaleista tai sitten paskaks koko kehto ja sen palautat. Kunnostakoon itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli työkaveri, joka oli kunnostanut itselleen ja perheelleen vanhan pohjalaistalon kovalla työllä. Sitten työkaverin isä kuoli tapaturmaisesti kotonaan, eikä työkaverin äiti enää halunnut jäädä asumaan kotitaloonsa, vaan päätti, että hän muuttaa tähän vasta kunnostettuun pohjalaistaloon, ja tytär saa etsiä asuinpaikan perheineen muualta.
Näin myös kävi.
Jos työkaveri on itse ostanut ja kunnostanut talon, ei hänen mutsinsa mitenkään heitä häntä sieltä ulos. Joten jäiköhän tässä tarinassa jokin pikkuseikka mainitsematta.
No pikkuseikka oli varmaan se että talo oli isän omistuksessa mutta luvattu pojalle.
Mulle tulee mieleen kuolemantapauksiin yleisesti liittyviä pikkujuttuja kuten "ositus" ja "pesänjako".
Vierailija kirjoitti:
Joo mulla on ihan samanlainen sukulainen. Aina on vaatimassa takaisin kun myöhemmin huomaakin kuinka "kiva" se onkaan. Ja vaikka antaessaan oon nykyään painottanut silmiin katsoaen että "tämä ei ole laina, et saa tätä ikinä takaisin".
Naura vaan hersyvästi ja sano että eikö ookkin nykyään ihana ja ei ihme että tulit katumäpäälle.
Mutta et anna sitä takaisin. Aikansa kihisee mutta unohtaa. Sinä et unohda jos annat takaisin. Pidä puolesi äläkä ole kynnysmatto.
Anopilla ja appiukolla on vähän samanlaisia vinkeitä. Meidän lapset ovat vanhimipia lapsenlapsia ja ovat ostaneet lapsille lahjaksi jotain juttuja, kuten polkupyörän ja sitten myöhemmin ovat luvanneet niitä meidän lapsille ostettuja lahjoja luovutettavaksi nuorempien lastensa lapsille. Käytiin pieni keskustelu tästä että ei noin voi tehdä että vaaditaan lasta luovuttamaan tavaransa toiselle. Ottivat sen verran nokkinsa että seuraavalla kerralla eivät sitten antaneetkaan lahjaa, vaan antoivat tavaran lapselle lainaan jotta voivat sitten myöhemmin antaa sen jollekkin muulle. Naurettavaa. Viitattiin sitten kinttaalla niille lainajutuille ja ostettiin itselle mitä tarvittiin, ei tarpeellisia tavaroita voi pitää niin että joku voi milloin vaan käskeä antamaan ne takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli työkaveri, joka oli kunnostanut itselleen ja perheelleen vanhan pohjalaistalon kovalla työllä. Sitten työkaverin isä kuoli tapaturmaisesti kotonaan, eikä työkaverin äiti enää halunnut jäädä asumaan kotitaloonsa, vaan päätti, että hän muuttaa tähän vasta kunnostettuun pohjalaistaloon, ja tytär saa etsiä asuinpaikan perheineen muualta.
Näin myös kävi.
Jos työkaveri on itse ostanut ja kunnostanut talon, ei hänen mutsinsa mitenkään heitä häntä sieltä ulos. Joten jäiköhän tässä tarinassa jokin pikkuseikka mainitsematta.
No pikkuseikka oli varmaan se että talo oli isän omistuksessa mutta luvattu pojalle.
Mulle tulee mieleen kuolemantapauksiin yleisesti liittyviä pikkujuttuja kuten "ositus" ja "pesänjako".
Kannattaisi tehdä testamentti jos on tuollaisia järjestelyjä, tai tietysti vielä parempi jos hoitaa omaisuuden siirron jo eläessään joko myymällä tai ennakkoperintönä. Yllättävän harva kuitenkaa tekee järjestelyjä, vaan oma kuolema tulee yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mulla on ihan samanlainen sukulainen. Aina on vaatimassa takaisin kun myöhemmin huomaakin kuinka "kiva" se onkaan. Ja vaikka antaessaan oon nykyään painottanut silmiin katsoaen että "tämä ei ole laina, et saa tätä ikinä takaisin".
Naura vaan hersyvästi ja sano että eikö ookkin nykyään ihana ja ei ihme että tulit katumäpäälle.
Mutta et anna sitä takaisin. Aikansa kihisee mutta unohtaa. Sinä et unohda jos annat takaisin. Pidä puolesi äläkä ole kynnysmatto.
Anopilla ja appiukolla on vähän samanlaisia vinkeitä. Meidän lapset ovat vanhimipia lapsenlapsia ja ovat ostaneet lapsille lahjaksi jotain juttuja, kuten polkupyörän ja sitten myöhemmin ovat luvanneet niitä meidän lapsille ostettuja lahjoja luovutettavaksi nuorempien lastensa lapsille. Käytiin pieni keskustelu tästä että ei noin voi tehdä että vaaditaan lasta luovuttamaan tavaransa toiselle. Ottivat sen verran nokkinsa että seuraavalla kerralla eivät sitten antaneetkaan lahjaa, vaan antoivat tavaran lapselle lainaan jotta voivat sitten myöhemmin antaa sen jollekkin muulle. Naurettavaa. Viitattiin sitten kinttaalla niille lainajutuille ja ostettiin itselle mitä tarvittiin, ei tarpeellisia tavaroita voi pitää niin että joku voi milloin vaan käskeä antamaan ne takaisin.
Joissakin suvuissa pidetään itsestäänselvyytenä, että tavarat kiertävät. Olisiko ihan kohtuutonta sopeutua isovanhempien antamien tavaroiden osalta heidän sukunsa tapaan.
Ei tietenkään niin, että legot viedään käsistä, vaan että pieneksi käynyt pyörä jatkaa sille, kenelle se sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, että käytit ammattilaisen apua kunnostamiseen joka maksoi 300€. Jos tätisi haluaa takaisin niin joutuu maksamaan tuon kolme sataa sinulle. Tuskinpa vaatii enää sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli työkaveri, joka oli kunnostanut itselleen ja perheelleen vanhan pohjalaistalon kovalla työllä. Sitten työkaverin isä kuoli tapaturmaisesti kotonaan, eikä työkaverin äiti enää halunnut jäädä asumaan kotitaloonsa, vaan päätti, että hän muuttaa tähän vasta kunnostettuun pohjalaistaloon, ja tytär saa etsiä asuinpaikan perheineen muualta.
Näin myös kävi.
Jos työkaveri on itse ostanut ja kunnostanut talon, ei hänen mutsinsa mitenkään heitä häntä sieltä ulos. Joten jäiköhän tässä tarinassa jokin pikkuseikka mainitsematta.
No pikkuseikka oli varmaan se että talo oli isän omistuksessa mutta luvattu pojalle.
Mulle tulee mieleen kuolemantapauksiin yleisesti liittyviä pikkujuttuja kuten "ositus" ja "pesänjako".
Kannattaisi tehdä testamentti jos on tuollaisia järjestelyjä, tai tietysti vielä parempi jos hoitaa omaisuuden siirron jo eläessään joko myymällä tai ennakkoperintönä. Yllättävän harva kuitenkaa tekee järjestelyjä, vaan oma kuolema tulee yllätyksenä.
Mehän emme tosiaankaan tiedä, mitä tuossa tapauksessa tapahtui. Mutta jos kyseisen naisen äiti vain "päätti" muuttaa tyttärensä kunnostamaan taloon miehensä kuoltua, kysymys todennäköisesti oli äidin omasta/hänen itse perimästään omaisuudesta, ei avioliiton aikana kertyneestä, johon rintaperillisillä olisi ollut oikeus.
Eli talo pysyi sillä, kenen se olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa voi käydä niin kuin joku jo kommentoi, että täti muistaa tämän kokemansa "vääryydeen" loppuiänsä ja jaksaa muistuttaa siitä muillekin sukulaisille kuinka sinä olet ahneuksissasi ottanut kehdon ja vielä turmellut sen ulkonäönkin omin lupinesi. Voi olla siis, että oman itsesi kannalta helpoimmalla pääset, jos vain luovutat kehdon takaisin. Niin väärin kuin se onkin. Hankalia ihmisiä ei vaan voi "voittaa", siis siinä mielessä, että hän varmasti takana päin osaa kertoa omaa stooriaan saaden sinut näyttämään kamalalta.
Toisaalta jos tätisi luonne on muillakin tiedossa, niin mitä väliä mitä hän höpöttää. Vaatisisin kuitenkin ainakin materiaali ym. kustannukset. Sen jälkeen jättäisin koko tädin hieman takavasemmalle omassa elämässäni.
No mitä väliä muutenkaan mitä hän höpöttää? Itse tietää totuuden miten asia on mennyt ja jos joku kysyy kerrot miten asia meni tietysti. Et todellakaan anna kehtoa takaisin. "saaden sinut näyttämään kamalalta" voivoi se se onkin elämän pääpointti miltä näyttää muiden silmään!
Tämä olikin yksi skenaario. Tässä nyt ei ollut tarkemmin avattu minkä tyyppinen henkilö täti noin muuten on. On olemassa oikeasti henkilöitä, jotka pystyvät todella tehokkaasti tuhoamaan toisen maineen mustamaalamisella. Tähän voi riittää se, että toinen ei toimi heidän pillinsä mukaan. Ei liity mitenkään siihen, että elämän pääpointti on miettiä miltä näyttää muiden silmissä, vaan säästyykö kiusanteolta jos itse antaa kehdon takaisin pyytämällä siitä maksua tai sitten palauttamalla sen alkuperäiskuntoon. Jos taas täti on vielä suht normaalien kirjoissa, (huolimatta ahneudesta ja kamaluudesta) niin sitten pitäisin kehdon.
Onkohan kehto vaihtanut omistajaa takaisin ? Toivon että ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mulla on ihan samanlainen sukulainen. Aina on vaatimassa takaisin kun myöhemmin huomaakin kuinka "kiva" se onkaan. Ja vaikka antaessaan oon nykyään painottanut silmiin katsoaen että "tämä ei ole laina, et saa tätä ikinä takaisin".
Naura vaan hersyvästi ja sano että eikö ookkin nykyään ihana ja ei ihme että tulit katumäpäälle.
Mutta et anna sitä takaisin. Aikansa kihisee mutta unohtaa. Sinä et unohda jos annat takaisin. Pidä puolesi äläkä ole kynnysmatto.
Anopilla ja appiukolla on vähän samanlaisia vinkeitä. Meidän lapset ovat vanhimipia lapsenlapsia ja ovat ostaneet lapsille lahjaksi jotain juttuja, kuten polkupyörän ja sitten myöhemmin ovat luvanneet niitä meidän lapsille ostettuja lahjoja luovutettavaksi nuorempien lastensa lapsille. Käytiin pieni keskustelu tästä että ei noin voi tehdä että vaaditaan lasta luovuttamaan tavaransa toiselle. Ottivat sen verran nokkinsa että seuraavalla kerralla eivät sitten antaneetkaan lahjaa, vaan antoivat tavaran lapselle lainaan jotta voivat sitten myöhemmin antaa sen jollekkin muulle. Naurettavaa. Viitattiin sitten kinttaalla niille lainajutuille ja ostettiin itselle mitä tarvittiin, ei tarpeellisia tavaroita voi pitää niin että joku voi milloin vaan käskeä antamaan ne takaisin.
Mitä lapsesi tekee pieneksi jääneellä pyörällä?
Meillä rattaat lähtivät samalla systeemillä pienelle serkkutytölle, ei ongelmaa.
1. Et anna kehtoa
2. Rikot kehdon vanhingossa ja palautat, sanot siihen no nyt en kyllä enää kehtaa siitä kunnostuksesta veloittaa
3. Pyydät niin 489 euroa koko kunnostuksesta, ja tietysti käteisellä
4. Poltat/kaiverrat kehtoon jonkun kauniin lausahdukset esim. ottaja antaja kananpaskan kantaja ja sydän perään <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli työkaveri, joka oli kunnostanut itselleen ja perheelleen vanhan pohjalaistalon kovalla työllä. Sitten työkaverin isä kuoli tapaturmaisesti kotonaan, eikä työkaverin äiti enää halunnut jäädä asumaan kotitaloonsa, vaan päätti, että hän muuttaa tähän vasta kunnostettuun pohjalaistaloon, ja tytär saa etsiä asuinpaikan perheineen muualta.
Näin myös kävi.
Jos työkaveri on itse ostanut ja kunnostanut talon, ei hänen mutsinsa mitenkään heitä häntä sieltä ulos. Joten jäiköhän tässä tarinassa jokin pikkuseikka mainitsematta.
No pikkuseikka oli varmaan se että talo oli isän omistuksessa mutta luvattu pojalle.
Mille pojalle?
Oliko paikalla muita? Serkut? Jos voisivat todistaa miten asiat oikeasti menivät.
No onpa melko paska täti. Se mikä on annettu on annettu ja sen on sinun päätös että annatko takaisin vai et. Voithan pelata samaa peliä ja väität että ei tuo ole lainkaan sama kehto, vaan olet hankkinut sen toisaalta, täti nyt muistaa väärin.