Tätini antoi minulle vanhan rikkinäisen puukehdon jonka kunnostin ja nyt haluaa sen takaisin :(

Joo mulla on ihan samanlainen sukulainen. Aina on vaatimassa takaisin kun myöhemmin huomaakin kuinka "kiva" se onkaan. Ja vaikka antaessaan oon nykyään painottanut silmiin katsoaen että "tämä ei ole laina, et saa tätä ikinä takaisin".

Naura vaan hersyvästi ja sano että eikö ookkin nykyään ihana ja ei ihme että tulit katumäpäälle.

Mutta et anna sitä takaisin. Aikansa kihisee mutta unohtaa. Sinä et unohda jos annat takaisin. Pidä puolesi äläkä ole kynnysmatto.

Tätisi ajattelee (ja ehkä kertoo ympäriinsäkin) loppuelämänsä, että sinä ymmärsit väärin, että ei hän mitään kehtoa sinulle omaksi antanut, vaan käyttöön, koristeeksi tms. vain. Trust me, näin hän ajattelee.

Eli aika todennäköisesti suuttuu ja pahoittaa mielensä jos kehtoa et anna.

Itselle tulisi niin vittuuntunut olo koko asiasta, että kehtokin alkaisi tuntua täysin paskalta tällaisen jälkeen. Syytetään ahneeksi ja väärin ymmärtäneeksi heti kun itselle onkin parempi toisin!

Jos kehtoa ei pidä, saa tuntea niskassaan olleensa varas, jos taas antaa, niin vituttaa ihmisten hyväksikäyttö.

Siis jos kehdon pitää, saa tuntea olevansa varas.

24

Meillä miehen puolen suku on just tuollaista. Ensin annetaan jotain ja kohta ollaan vaatimassa takaisin. Emme ota sieltä enää mitään vastaan, koska tuo on todella ärsyttävää käytöstä. Naurettavin episodi oli se, kun appiukko tuli hakemaan meitä perunankuorimisveitsen. Anoppi oli ostanut kaksi, joista antoi toisen meille, siitä oli aikaa jo  yli 5 vuotta. Anoppi kadotti oman kuorimaveitsensä ja koska tykkäsi siitä niin paljon, lähetti appiukon hakemaan meidän kuorimaveitsen itselleen. Silloin olin kyllä että mitä h***ä??!

Voihan se tietenkin olla, että tädiltä jossain vaiheessa unohtuu, mutta minulta ei koskaan unohtuisi se, että minua käytännössä pidettiin varkaana kun en antanut kehtoa. Eli luonteeni tuntien olisin kostanut tämän niin, ettei tätikään sitten voisi unohtaa loukkaamistani.

Sano että saa noutaa pois mutta laskutat kunnostustyöstä 40e tunti. Aikaa meni vähintään 20 tuntia, materiaaleista veloitat 50e. 

Kertoo aika paljon henkilöstä tuollainen käytös. Todella ahnetta, itsekästä ja törkeää.

Jos täti nyt tosissaan tätä vaatii takaisin niin naureskele vain perään tai sitten pyydät, että hän maksaa sinulle materiaalikustannuksista ym. ajankäytöstä, jotta voi lunastaa kehdon itselleen.

Ymmärtäisi ehkä vielä jotenkin, jos täti oikeasti olisi antanut kehdon vain lainaan tms. (hmm), niin silloin hän olisi varmasti ihmetellyt, että miksi olet muuttanut sen ulkonäköä mutta, jos hän nimenomaan penää sitä takaisin nyt, kun se on kunnossa niin eiköhän tuo ole selvä homma.

Onko tätisi muutenkin erikoinen persoona?

Et anna kehtoa takaisin. Ala-arvoista vaatia aiemmin roskiskuntoista, mutta kunnostamaasi kehtoa takaisin.

Autoin mt-ongelmista kärsivää, mutta ongelmat kieltävää sukulaistani muutossa ja olin todella heikossa ja huonossa kunnossa syöpähoitojeni vuoksi.

Hän lahjoitti minulle muutamia pyytämiäni, edesmenneen isovanhempani kirjoja.

Pari vuotta myöhemmin sain lukemattomia haukkumaviestejä sukulaiselta ja hän väitti minun varastaneen kyseiset kirjat ja vaati niitä takaisin.

Olisin palauttanut kirjat hänelle, mutta törkeän käytöksen vuoksi päätin pitää kirjat.

Muutto oli todella rankka ja minua syytetään varkaudesta. Anteeksiantamatonta.

Ammattiprovoaja on paiskinut kovasti töitä pääsiäisenä.

Onko tämä kehto valmistettu 0/5 Porvoossa?

Onko teillä kummallakaan vauvaa? Kehtoa tarvitaan aika vähän aikaa, sitä voi suvussa kierrättää.

Lasket jonkun sopivan tuntihinnan (esim. 50e/h), ja sanot, että voit palauttaa kehdon mikäli täti haluaa maksaa sen sekä materiaalikulut.

Sano vaan rehellisesti ettet haluaisi antaa kehtoa takaisin, koska luulit että kehto oli pysyvästi sun ja siksi lähdit sitä kunnostamaan, ja sen poisantaminen tuntuisi pahalta.

Jos vieläkin haluaa kehdon, niin vaadi korvauskulut työstä ja materiaaleista, ja jos ihmettelee hintaa, kerro kuinka kova työ kunnostamisessa oli.

Tämän jälkeen pitäisin viileitä välejä ko. henkilön kanssa.

Jospa heittäisitte vaikkapa noppaa siitä kehdosta.

Tossa voi käydä niin kuin joku jo kommentoi, että täti muistaa tämän kokemansa "vääryydeen" loppuiänsä ja jaksaa muistuttaa siitä muillekin sukulaisille kuinka sinä olet ahneuksissasi ottanut kehdon ja vielä turmellut sen ulkonäönkin omin lupinesi. Voi olla siis, että oman itsesi kannalta helpoimmalla pääset, jos vain luovutat kehdon takaisin. Niin väärin kuin se onkin. Hankalia ihmisiä ei vaan voi "voittaa", siis siinä mielessä, että hän varmasti takana päin osaa kertoa omaa stooriaan saaden sinut näyttämään kamalalta.

Toisaalta jos tätisi luonne on muillakin tiedossa, niin mitä väliä mitä hän höpöttää. Vaatisisin kuitenkin ainakin materiaali ym. kustannukset.  Sen jälkeen jättäisin koko tädin hieman takavasemmalle omassa elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Ammattiprovoaja on paiskinut kovasti töitä pääsiäisenä.

Ikävä vain tuo tuskin on provo. Näitä ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että vaikka toiselle antaa jonkun esineen niin omistusoikeus ei kuitenkaan siirry. Lapsellisia pohjattoman itsekkäitä ihmisiä. Tuo lapsellinen ihmistyyppi on myös julma kuin vain pikkulapset osaavat olla.

Meillä myös anoppi jakaa etukäteen tavaroita ja lupaa saman tavaran monelle, yleensä niin että lupaa jonkin esineen ihmiselle, jolle sillä ei ole mitään merkitystä, luvattuaan sen ensin jollekin, joka kokee sen arvokkaaksi. Eli tavaratkin ovat vallankäytön ja vittuilun välineitä. Päätimme, ettemme ota anopin jäämistöstä mitään, siis minullahan ei olisi niihin muutenkaan osaa eikä arpaa.

Vierailija kirjoitti:

Tossa voi käydä niin kuin joku jo kommentoi, että täti muistaa tämän kokemansa "vääryydeen" loppuiänsä ja jaksaa muistuttaa siitä muillekin sukulaisille kuinka sinä olet ahneuksissasi ottanut kehdon ja vielä turmellut sen ulkonäönkin omin lupinesi. Voi olla siis, että oman itsesi kannalta helpoimmalla pääset, jos vain luovutat kehdon takaisin. Niin väärin kuin se onkin. Hankalia ihmisiä ei vaan voi "voittaa", siis siinä mielessä, että hän varmasti takana päin osaa kertoa omaa stooriaan saaden sinut näyttämään kamalalta.

Toisaalta jos tätisi luonne on muillakin tiedossa, niin mitä väliä mitä hän höpöttää. Vaatisisin kuitenkin ainakin materiaali ym. kustannukset.  Sen jälkeen jättäisin koko tädin hieman takavasemmalle omassa elämässäni.

No mitä väliä muutenkaan mitä hän höpöttää? Itse tietää totuuden miten asia on mennyt ja jos joku kysyy kerrot miten asia meni tietysti. Et todellakaan anna kehtoa takaisin. "saaden sinut näyttämään kamalalta" voivoi se se onkin elämän pääpointti miltä näyttää muiden silmään!

Isäni vanhempien koti paloi minun olleessa ihan pieni. Tulipalossa pahasti paloi myös yksin lipasto. Äitini kysyi, josko saisi ottaa sen lipaston ja kunnostaa. Äitini kunnosti palaneen lipaston ja palautti sen eheänä isovanhemmilleni. Kun vuosia myöhemmin isovanhempani muuttivat (tulipalon jälkeisestä) pitkäaikaisesta kodistaan pienempään. Antoivat he tämän lipaston minulle. Siitä nousi haloo, kun suvussa olisi lipastolle ollut kyllä muitakin ottajia. Palanutta lipastoa ei vuosia sitten kukaan halunnut, mutta nyt kun se oli kunnostettu niin johan on ottajia ja niitä "joille se perintönä oikeasti kuuluu." Minä pidän lipastoni. Pidä sinäkin kehtosi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli työkaveri, joka oli kunnostanut itselleen ja perheelleen vanhan pohjalaistalon kovalla työllä. Sitten työkaverin isä kuoli tapaturmaisesti kotonaan, eikä työkaverin äiti enää halunnut jäädä asumaan kotitaloonsa, vaan päätti, että hän muuttaa tähän vasta kunnostettuun pohjalaistaloon, ja tytär saa etsiä asuinpaikan perheineen muualta.

Näin myös kävi.

Jos työkaveri on itse ostanut ja kunnostanut talon, ei hänen mutsinsa mitenkään heitä häntä sieltä ulos. Joten jäiköhän tässä tarinassa jokin pikkuseikka mainitsematta.