Pienten lasten isät vaikuttavat usein tyytymättömiltä suhteeseensa

Ap, minä ymmärrän tasan tarkkaan mistä kirjoitat. Olin 10 vuotta miesvaltaisella alalla lähes ainoana naisena ja meillä oli tiivis työporukka. Siinä opittiin tuntemaan ja kuultiin parisuhteiden ilot ja surut. Että jos se pikkulapsiarki uuvuttaa naiset, niin kyllä se uuvuttaa miehetkin. Miehet kestävät ja jaksavat pitkään, mutta siinä vaiheessa kun ei saa enää omaa vaimoaan koskea, ei hyvällä eikä pahalla, niin annetaan periksi. Ja ihastutaan esim. työkaveriin, jonka kanssa voi ainakin omissa haaveissa olla kuin toisessa ulottuvuudessa.

Täällä mammat alapeukuttavat ja haukkuvat ap:ta. Kannattaisi sen sijaan katsoa peiliin ja uhrata ajatus sille, mistä ap kirjoittaa.

N45

Vierailija kirjoitti:

Ap, minä ymmärrän tasan tarkkaan mistä kirjoitat. Olin 10 vuotta miesvaltaisella alalla lähes ainoana naisena ja meillä oli tiivis työporukka. Siinä opittiin tuntemaan ja kuultiin parisuhteiden ilot ja surut. Että jos se pikkulapsiarki uuvuttaa naiset, niin kyllä se uuvuttaa miehetkin. Miehet kestävät ja jaksavat pitkään, mutta siinä vaiheessa kun ei saa enää omaa vaimoaan koskea, ei hyvällä eikä pahalla, niin annetaan periksi. Ja ihastutaan esim. työkaveriin, jonka kanssa voi ainakin omissa haaveissa olla kuin toisessa ulottuvuudessa.

Täällä mammat alapeukuttavat ja haukkuvat ap:ta. Kannattaisi sen sijaan katsoa peiliin ja uhrata ajatus sille, mistä ap kirjoittaa.

N45

Ymmärrän kyllä että suhteeseen kuuluu läheisyys, mutta tarinoilla on 2 puolta. Mies sanoo että "vaimo ei vaan enää halua! Kaikkeni olen tehnyt!" ja vaimo sanoo että kaiken joutuu yksin tekemään, yöt valvomaan ja mies on vain 1 lapsi lisää sotkemassa, apua ei ikinä saa, ja seksin ehdotuskin on tyyliä "sitku oot tehny kaikki iltahommat nii peuhataanko? Ootan koneella." joo yksi homma lisää kaiken päälle, ei paljon innosta.

Meillä on pikkulapsiajat jo takana, nuorinkin on jo lähestymässä yläkouluikää. Kolmen lapsen kanssa omakotitalossa asuminen ja arjen pyöritys vei aika paljon puhtia päivästä jo ihan sellaisenaankin, mutta toisistamme pyrimme huolehtimaan molemmin puolin myös. Tottakai meillä arki takkuili välillä ihan kunnolla ja miehen runsas matkatyö ei sitä helpottanut, mutta mies panosti hyvään arkeen huomattavan paljon ja se auttoi meitä kaikkia. Hänellä ei ollut mitään ihmeellisiä ylioletuksia minun jaksamisestani ja sen takia arkemme sujuikin varmasti kohtuullisen mukavasti.

En todellakaan olisi lähtenyt minnekään hotelliyö -keikalle, mutta ei mies sellaisia onneksi edes ehdottanut, vaan työpäivien jälkeen teimme molemmat tunnin pari kotiin ja perheeseen liittyviä töitä ja sitten otimme rennosti. Myös viikonloput otimme rennosti ihan perheen kesken. Homman juju oli siis se, että mies teki myös. Ei hän kysellyt voisiko tehdä, vaan teki. Jos nuorimmalla hajosivat kumisaappaat, niin hän kysyi tarvitseeko joku muuta kaupoista ja tarvitsevat lähtivät ostamaan tarvitsemansa ilman, että minua olisi siihen väliin tarvittu katsomaan kalenteristani hyvää päivää. Mies osti työpaikaltaan joskus satsin vaikka kinkkukiusausta ja sitä sitten söimme koko porukka jne.

Illalla oli sitten ihana pötkähtää miehen viereen kun olo oli rento. Yhdessä olemme olleet nyt 20 vuotta ja arki jatkuu ihan mukavana eteenpäinkin.

Eli perussettiä taas.

Aivan niinkuin ne vaimot ei tekisi mitään minkään eteen, vaikka miesrassu osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon ja vie hotellilomille.

Meillä ainakin todellisuus oli sitä että minä hoidin kotona kaiken yksin, yöt aamut päivät ja illat. Arjet ja pyhät. Mies oli töissä ja vähän lisää töissä ettei tartte kotona olla. Kun minä nukutin vauvaa/isompaa, mies hipsi ulos kavereilleen ja ties herra minne. Hotellilomia meillä ei ollut koskaan, ei edes aikana ennen lapsia. Ainoa huomio oli se että pyysi pesemään työvaatteensa tai välillä työnsi käden housuihin. Että semmonen isiparka.

Vierailija kirjoitti:

Eli perussettiä taas.

Aivan niinkuin ne vaimot ei tekisi mitään minkään eteen, vaikka miesrassu osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon ja vie hotellilomille.

Meillä ainakin todellisuus oli sitä että minä hoidin kotona kaiken yksin, yöt aamut päivät ja illat. Arjet ja pyhät. Mies oli töissä ja vähän lisää töissä ettei tartte kotona olla. Kun minä nukutin vauvaa/isompaa, mies hipsi ulos kavereilleen ja ties herra minne. Hotellilomia meillä ei ollut koskaan, ei edes aikana ennen lapsia. Ainoa huomio oli se että pyysi pesemään työvaatteensa tai välillä työnsi käden housuihin. Että semmonen isiparka.

Näinhän se usein menee. Ja miehet ihmettelevät "mutta en minä ennen lapsiakaan tehnyt tämän enempää!" Niin no silloin EI OLLUT NIITÄ LAPSIA, niissä on aika paljon "ylimääräistä" hommaa.

Mua säälittää ap:n kaltaiset ihmiset, huomaa ettei häneltä löydy yhtään empatiakykyä ja elämän realiteetit ovat häneltä täysin hukassa.

Ihmekö tuo. Tutkimusten mukaan keskimäärin parisuhdetyytyväisyys romahtaa, kun ensimmäinen lapsi syntyy, eikä se palaa takaisin, ennen kuin esikoinen muuttaa pois kotoa. Naiset saavat parisuhdetyytyväisyyttä takaisin, kun lapsi kasvaa, mutta miehillä tällaista vaikutusta ei havaita.

Jos parisuhde on ykkösasia elämässä, on irrationaalista hankkia lapsia. Lasten hankkiminen kannattaa vain, jos on sellainen ihminen, jolle se lapsen kanssa oleminen paikkaa parisuhteen puutteita.

Miesvauvat eivät ota vastuuta lapsiperheen arjesta. He odottavat iloisin mielin, että kun vauva syntyy, niin vaimo pysyy sekä rakastajattarena että tulee äidiksi. Äidiksi paitsi vauvalle myös sille miehelle! Karmea pettymys palastuu ajan myötä, kun haave ei toteudu tai se toteutuu puutteellisesti. Ja mies itse on väärinkohdeltu sankari, kun on jatkanut omaa elämäänsä kuin mikään ei olisi muuttunut ja kaiken lisäksi vienyt vaimon kerran hotelliinkin yöksi! Vaimossa on vika! Kuka tahansa uusi nainen on parempi kuin vialliseksi osoittautunut vaimo! Täydellisenä sankarina mies todellakin ansaitsee paremman, oikeanlaisen naisen, joka ei ole vaimon lailla epäkunnossa ja rikki! Eron jälkeen mies voi aloittaa elämänsä alusta. Ai mitkä vuoroviikot? Naiset ja vauvat kuuluvat yhteen ja vaimo sen lapsen halusikin. Ja sitten ahne vaimo laiskottelee ja haluaa käydä kampaajalla ja shoppailemassa itselleen vaatteita miehen kovalla työllä ansaitsemilla elareilla. Kyllä naiset totisesti elävät etuoikeutettua elämää ja miehiä sorretaan rankasti.

Asuuko ap kerrostalossa?