Vierailija

Avopuolisolla on 10v tytär, joka on meillä lomilla ja joka toinen vk.loppu. Tytär on erityislapsi. Ylivilkkautta ja uhmakkushäiriötä. Lapsi on kokoajan kiinni isässään ja hakee jatkuvasti huomiota . Ulkona kävelee käsikädessä isän kanssa, hakeutuu halaamaan vähän väliä, tulee aamulla klo.7 herättämään ja lähtevät isän kanssa katsomaan lastenohjelmia tv.stä. Puhuu jatkuvasti ja kyselee. Minun pitäisi jaksaa suhtautua aikuismaisesti, mutta silti en aina pysty ja ärsyynnyn. Lapsellista itseltäni, mutta en toki näytä lapselle ärsyyntymistä. Onko muilla vastaavaa ja miten olette päässeet asian kanssa sinuiksi?

  • ylös 17
  • alas 30

Kommentit (13)

Vierailija

Mun miehellä perusterve lapsi. Hekin aina heräsivät katsomaan lastenohjelmat, mutta tekivät sitten yhdessä kaikille aamiaista. Raskasta oli se, että tyttö aina roikkui isässään. Pidin mölyt mahassa ja nyt vuosien saatossa tytöstä on kasvanut reipas ja todella hauskaa seuraa oleva nuori nainen. Käymme kaksin risteilyillä, shoppaamassa, leffassa, eli järkkäämme tyttöjen iltoja. Tyttö oli pitkään mustasukkainen isästään, ja äitinsä tietysti maalaili uhkakuvat, miten tyttö unohtuu, kun teemme omia lapsia. Meillä on nyt kaksi poikaa, ja tyttö on yhä tervetullut meille joka toinen viikonloppu, vaikka ihan omillaan jo asuukin. Käy katsomassa pikkuveljiään ja syömässä ja lainailemassa mun vaatteita ja kenkiä. 

Tsemppiä! 

  • ylös 64
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

En ole vastaavassa tilanteessa ja siksi varmaan sopii neuvoa.

Ensinnäkin on pelkästään hienoa, että lapsen isä on aktiivisesti osa lapsensa elämää avioeron (?) jälkeen. Varsinkin isän ja tyttären suhde on todella tärkeä.

Sikäli että lapsi on erityislapsi, on sitäkin tärkeämpää ja hienompaa, että molemmat vanhemmat osallistuvat tytön elämään.

Sinulla ei ole muuta roolia kuin tukea puolisoasi tämän vanhemmuudessa. Mutta voi olla, että koska sinulla ei ole omia lapsia, et joitakin lapsen ja vanhemman välisiä asioita voi ymmärtää.

Mikä sinua varsinaisesti ärsyttää?

  • ylös 27
  • alas 5
Vierailija

Juu, täällä taaas kirjoittelee ne ihmiset, mitkä eivät tiedä uusperheen asioista mitään.

Varmaan ne ex-vaimot.

Hyvä asia on, että ovat läheisiä. Mutta liika on liikaa ja tiedän mitä AP tarkoittaa.

Ja tiedän myös sen, kuinka se ärsyttää.

En osaa neuvoa, mutta ymmärrän Sinua.

Nukkuuko tyttö sentään omassa sängyssä, vai haluaako nukkua teidän kanssa?

  • ylös 20
  • alas 13
Vierailija

Ei helvetti nyt. :D Isä näkee tytärtään JOKA TOINEN VIIKONLOPPU ja sua vituttaa se kun he viettävät aikaa keskenään ja lapsi roikkuu isässään. Totta hitossa se roikkuu kun näkee isäänsä niin hullun harvoin. Veikkaan että sun kannattaa unohtaa uusperhe-elämä, ap.

  • ylös 34
  • alas 5
Vierailija

Niinpä uusperheessä on omat haasteensa ja sen olen toki tiennyt siihen lähtiessäni. Minulla itselläkin on kaksi lasta aiemmasta liitosta,jotka ovat rakkaita ja tärkeitä.Tämä avomiehen tytär on vaan oma lukunsa sinänsä monessa suhteessa ja tarvitsevuudessaan omaa luokkaansa. Silti toki välitän hänestä ja huolehdin myös. Silti ärsyynnyn välillä ja oen kai sitten jollain tavalla mustasukkainenkin. Kiitos tsemppiviesteistä ja ymmärryksestä. Halusin vain avautua tästä aiheesta, ja kuulla onko minulla kohtalotovereita ja miten oette haastavan tilanteen selvittäneet. T. Ap

  • ylös 10
  • alas 4
Vierailija

Ai minun kommentti oli poistettu, vaikka ei ollut asiaton. Kerroin vain, että ap:n tilanne kuulostaa itsestäni aika ihanalta. Itse siis joudun kestämään miehen poikia (joita ei ole kasvatettu ollenkaan) joka ikinen päivä, koska äitinsä ei kykene kantamaan heistä minkäänlaista vastuuta. Helpottaisi todella paljon jos olisivat vaikka vuoroviikko-systeemillä tai menisivät edes viikonloppuisin äitinsä luokse.

Vierailija

Onko lapsella asiantuntijan antama diagnoosi, vai sinäkö sen olet langettanut, kun olet mustasukkainen isän ja tyttären läheisestä suhteesta? Sillä lapsella on vain se yksi ainut isä, muista se.

Terv. Uusperheessä kasvanut

Vierailija

Täällä on kokemusta.
Minulla oli avomies ja meidän kodissamme asui koko ajan myös minun ylivilkas, huomionhakuinen,
uhmakkuushäiriöinen, äänekäs tyttäreni. Kombinaatio kesti 5 vuotta tyttäreni ollessa 7-12-vuotias.
Tytär oli alkuvuodet yksinäinen muuton takia ja taisi roikkua minussa aika tavalla.
Katsoimme aina aamuisin tv:tä,
liikuimme yhdessä ulkona, haimme yhdessä hänen kavereitaan ulos ja kuljetin häntä harrastuksiin ja kouluun.
Aluksi mies oli mukana, mutta turhautui pikkuhiljaa joutuessaan olemaan välikädessä kurinpidossa ja sijaiskärsijänä tytön ja minunkin kiukunpuuskissa.

Ero tuli kuitenkin vasta 5 vuoden jälkeen.
Tuona aikana tyttären ja isäpuolen välit mietityttivät monet kerrat. Joskus harvoin mies kuljetti häntä ilman minua, joskus oli lapsenvahtina kun viivyin töissä myöhään. Molemmat kehuivat silloin,
että on kivempaa kahdestaan. Riidat ja jännitteet tulivat aina kun meitä oli 3.
Uskon että miestä ärsytti todella paljon omaehtoinen äänekäs pikkuprinsessa,
tytär taas koki ulkopuolisen miehen kilpailijaksi ja vaistosi,
että hänestä haluttiin eroon.
Vasta 8-vuotiaana tyttöni alkoi käydä ulkona ja vähitellen kavereillakin ilman minua aina saattamassa.

Nyt mieheni on viikonloppu-miesystävä, tytär on nyt 13 ja saa asua tässä minun kanssani kahdestaan ainakin seuraavat 5 vuotta, ellei kauemminkin.

Vierailija

Ihan ymmärrettävää, että tyttö roikkuu isässään. Tapaavatkin niin harvoin. Onko joku ammattilainen diagnosoinut tuon "erityislapsi" jutun vai keksitkö päästäsi?
Olen myös äitipuoli ja samalla tavoin mieheni tytär roikkui isässään kiinni. Sille ei mitään voi, aika helpottaa tilannetta.

Vierailija

Tyttö on niin vähän isänsä kanssa ja tietysti ikävöi tätä. Sinuna antaisin heille enemmän tilaa - anna heidän viettää aikaa kahdestaan. Keksi muita juttuja itsellesi kun tytär on isänsä luona.

Vierailija

Kyllä avopuolison tyttärellä on ihan diagnosoitu ADHD, kuten myös uhmakkuushäiriö ei ole minun keksimä diagnoosi. T. Ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla