Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tiedän ettei tästä asiasta ahdistuminen auta mitään mutta ahdistaa silti. En saa sitä mielestä pois ja haluan avautua jonnekin.

Minulla on menneisyydessäni ihminen johon en koskaan enää haluaisi törmätä saati että hän saisi tietää minun asioistani jotain. Jo aikaa sitten sain kuulla että hän muutti asuinseudultani pois, nähtävästi ihan toiselle puolen Suomea asti. Olin todella helpottunut. Sitten pari vuotta sitten sain kuulla taas juorua että hän olisi perheineen tullut tänne takaisin. Pistin hänen nimensä numetotiedusteluun ja sain osoitteen naapurikunnan puolelle. Ahdisti mutta tsemppasin itseäni ajatulsella että vaikka hän varmasti täällä minun asuinkuntani puolella asioikin niin ei tämä mikään ihan pikkukylä ole. Ja koska meillä on ihan eri piirit niin häneen törmääminen on aika epätodennäköistä. No emme olekaan törmänneet.

Joku aika sitten katselin sanomalehdestä valmistuneita ja sydän meinasi tulla kurkusta ulos kun huomasin hänen nimensä vasyavalmistuneiden sairaanhoitajien listassa. Hän on siis aikuisiällä opiskellut vielä uuden ammatin. Asuinkunnassani on isohko sairaala ja on hyvinkin todrnnäköistä että hän työllistyy sinne tai vaikka johonkin terveyskeskuksista.
Itse olen monisairas ja asioin sairaalassa tämän tästä, välillä tk:ssakin. Ahdistaa niin pirusti että kohta saatan ihan milloin joutua kohtaamaan hänet silloin kun täytyy hoitajan kanssa asioida ja hänellä voi olla pian ihan luvan kanssa päästä tietoihini.
Oikeasti ahdistaa!

  • ylös 17
  • alas 4

Kommentit (10)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ap ymmärrän miltä susta tuntuu. Mulle kävi niin että opiskeltuani jo pari vuotta uudessa kaupungissa, vanha kiusaaja aloittikin samassa opiskelupaikassa. Oli ihan kamalaa yhtäkkiä hänet kohdata. Aloin stressata kouluun lähtöä ja jännittää muutenkin. Onneksi emme sitten lopulta kohdanneet montaa kertaa, koska opiskelimme aivan eri alojakin. Hän kyllä virnuili nähdessään minut, mutta onneksi ei sen enempää. Kyllä se silti koville otti ja ei ollut helppoa saada hänet taas unohdettua.
Toivottavasti sulla on tuuria, etkä tätä ihmistä joudu näkemään. Arka paikka olisi tuommoisessa tilanteessa.

  • ylös 17
  • alas 0
Vierailija

Ymmärrän hyvin ahdistuksesi. Meidän terveyskeskuksessa työskentelee henkilö, jonka kanssa en missään nimessä haluaisi asioida. Terveyskeskuksen voi vaihtaa, jos haluaa, myös oman kuntansa ulkopuolelle.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

AP, et voi itse muuttaa? Esim. siten, että et joudu tuohon sairaalaan, jos jotain tulee?

Ymmärrän täysin.

Oma ko. henkilö on onneksi jo kuollut. Ja "kohtaa hänet" on tosiaankin ymmärtämätön neuvo. Minun kohdallani oli kyseessä henkilö joka teki minulle seks. väkivaltaa kun olin lapsi - asia peiteltiin. En pystynyt häntä kohtaamaan; en puhunut hänelle koskaan enää (pakostakin näki pari kertaa etäällä......kävi meillä edelleen kylässä, oli sukujuhlissa .... olin mm. yhden joulun yläkerrassa lukkojen takana piilossa, että saivat osoittaa sukurakkauttaan alakerrassa). En voinut mennä edes kyseiselle paikkakunnalle jossa asui. Se oli "ei ole olemassa" -oleva piste kartalla minulle.  Nyt kun on kuollut, olen käynyt ko. paikkakunnalla jopa työhönottohaastattelussa.

Ei tuohon mitkään kohtaamiset olisi auttaneet.

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Ne jotka neuvovat kohtaamaan, eivät varmaankaan ymmärrä mistä on kyse. Itse tiedän kyllä minkälaisesta henkilöstä puhutaan. Ap, tsemppiä ja jaksamista! Tkk voi valita ja luultavasti et tule häneen törmäämään. Tietojasi ei saa katsoa ellet ole potilaana

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Hei, aloittaja tässä.
Kiitos teille jotka olette asiallisesti vastanneet.
En itse oikein voi muuttaa. Elämäni on täällä ja en halua niin paljon antaa pelolle valtaa. Hoitopaikan vaihtaminenkaan ei ole järkevää koska minulla on nyt todella hyvä hoitohenkilökunta joista en haluaisi luopua.
Tiedän että vaikka tämä ihminen päätyisi samaan sairaalaan töihin, on siellä hoitajia vaikka millä mitalla ja pitää olla aika tuuri jos hän päätyisi hoitajakseni vaikka asioinkin usealla polilla. Mutta ahdistaa silti.
Vaikka siitä on aikaa kun olen häneen viimeksi joutunut törmäämään ja ehtinyt tässä välissä saada sydämeen rauhaa, niin tämä uusi tieto nyt vain korventaa sisintä.
Hän on kiusannut ja piinannut minua, eikä ulkopuolisten puuttuminenkaan auttanut, muutti vain kaiken enemmän piilossa tapahtuvaksi. Jouduin tuolloin itse muuttamaan elämääni ja hakeutumaan muualle. Tämä kaikki tapahtui kun olimme jo aikuisia joten on vaikea uskoa että hän olisi muuttunut. Lapsi voi vielä aikuisena herätä siihen että kiusatessaan teki väärin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saat myös psykiatrista apua pakkomielteisiin ajatuksiisi

Hohhoijaa, mitähän pakkomiellettä siinä on, että toivoo, ettei joutuisi olemaan tekemisissä henkilön kanssa, joka on selvästi satuttanut ja vieläpä jonkun tosi henkilökohtaisen asian tiimoilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla