Pitäiskö tehdä kolmas lapsi vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauhean vaikea päättää! Kadehdin suurperheitä, mutta sitten mietin realiteetteja. Onko varaa kustantaa kolmen lapsen harrastukset? Onko varaa enää matkustaa yhtään minnekään kolmen lapsen kanssa? Tällä hetkellä taloudellinen tilanne vakaa, on vakityöt, asuntoa maksettu jo hyvin pois jne. Ikää vielä alle 35v, joten nyt pitäisi toimia jos meinaa vielä lapsia hankkia! Vanhemmat lapset ovat 4v ja 7v, joten ikäeroakin alkaa jo tulla kohta aika paljon.. Miten te muut olette osanneet päättää lapsiluvun? Aina kun kuulen vauvauutisen, niin toki olen onnellinen muiden puolesta, mutta samalla myös kadehdin heitä jotka saavat esim juurikin kolmannen lapsen.

Please älä tee jos sun pitää asian takia konsultoida aihe vapaa-palstaa.

Ihan ajattelit, että teidän tekaisussa se kolmas on?! Ei kuule mene välttämättä niin, vaikka teettekin kolmannen, että sitä koskaan tulee...

Mieti jos mies kuolee tai lähtee niin jaksatko yksin kolmen kanssa ja pystytkö elättämään jos miehestä tulee saita kitupiikki eron jälkeen. Minulla on kaksi lasta jotka elätän yksin. Isä uhkaa hylätä heidät kokonaan jos vaadin rahaa jotain naurettavaa minimiä enemmän. Onko tukiverkkoja jos lapsi on vammainen tai sairas.

Mun mielestä vastaus on kysymyksessä "pitäisikö tehdä kolmas lapsi vai ei". Kun pystyt hyvin kuvittelemaan elämän ilmankin kolmatta eikä se tunnu pahalta, ei hinku lapseen ole tarpeeksi voimakas. Nyt on aika lopettaa, niin voimat riittää hankalammassakin elämänvaiheessa.

Mitä jos tulee down? Oletko pohtinut?

Tuo lasten ikäero ei ole mikään vaikea asia, pikemminkin helpotus sekä henkisesti että taloudellisesti kun vanhin alkaa jo pärjätä yksin eikä vaadi koko ajan vahtimista eikä hänestä mene enää päivähoitomaksuja. Kolme alle kouluikäistä on aika katastrofi koska hoidettavia ja vahdittavia on paljon, kaksi ihan peräkkäin menee mutta kolmen kanssa ei ainakaan yksi aikuinen pysty liikkumaan oikein mitenkään ainakaan ilman autoa. Kolmen lapsen kanssa mahtuu vielä normaalikokoiseen autoon ja asuntoon eli ei erityskuluja senkään suhteen. Lähteehän tuo vanhin jo muutama vuoden päästä jonkinlaisiin kesätienesteihinkin joten tasku- ja harrastusrahaa tulee sitä kautta, lisäksi isovanhemmille, kummeille ja sedille sekä tädeille voi vähän sälyttää talousvastuusta ainakin lahjahankinnoissa voi hankkia yhdessä isompia hankintoja, vielä mieluummin tietysti kerryttää harrastus- ja opiskelurahastoa porukalla lapsen tulevaisuutta varten.

Sen sijaan nuo kahden vanhimman harrastukset ja opinnot ja kuinka paljon aiotte heidän harrastamistoimintaansa tukea taloudellisesti ja ajankäytöllisesti voivat olla tosi ratkaisevia. Jos ei mitään erityistavoitteita nhl-kiekkoilijaksi tai alppilaskijaksi ole vaan ihan tavallisia pesisharkkoja lähikentällä ja musiikkiopistoa niin varmaankin pärjäätte. Entä kielikurssit, vaihto-oppilasvuodet ym.? Pidättekö mahdollisena että lapsukaisenne haluaisivat niitä?

Me olemme päätyneet yrittämään kolmatta. Lapsiperhe-elämä on ollut minusta helppoa ja hauskaa, ja olen ollut nämä vuodet todella onnellinen. Olemme olleet molemmat tasapuolisesti hoitovapailla ja vanhemmuus on täysin jaettua. Lasten kanssa on ihanaa ja on myös omiin menoihin molemmilla vanhemmilla. Meillä on suht hyvät tulot ja enää vähän asuntolainaa jäljellä. Kahdella ekalla on 5.5v ikäeroa ja tokalle ja mahdolliselle kolmoselle tulisi vähintään 3.5 vuotta, todennäköisemmin 4-5, joten ei olisi kahta pientä yhtä aikaa (joillekin varmaan sopii mutta meille ei).

Matkustaminen on kyllä varmasti kallista kolmen kanssa.

Tuota matkustamista mietin paljonkin... Se tulee kyllä tosi kalliiksi kolmen kanssa. Mutta toisaalta, eipä sitä jatkuvasti tule muutenkaan reissattua. Mikä sitten on elämässä tärkeää? En tiedä... Tätä pitää vielä pähkäillä. Ihana on sekin ajatus, että voidaan näyttää maailmaa näille kahdelle lapsillemme.

Sellaista pelkoa ei ole, että jos ero tulee,niin mies jättäisi yksin taloudellisesti lasten kanssa. Sairaus tai kuolema on asia erikseen. T.ap

Itselläni oli paljolti samoja mietteitä. Mies oli kolmannen lapsen puolesta. Nyt olen raskaana kymppiviikolla, ja edelleen jänskättää, mitkä ovat lähipiirin reaktiot jos ja kun raskaus tulee heidän tietoonsa. Ja totta kai myös seulonnat jännittävät.

Kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, aika moni ajattelee kolmen lapsen olevan vähän liikaa, varsinkin jos äidillä ikää jo neljäkymmentä niin kuin minulla.

Mutta jokainen tuntee itse henkiset, fyysisetja aineelliset resurssinsa, ja sen mukaan mennään. Itse olen varautunut kolmen teinin/nuoren aikuisen menoihin sijoittamalla kunkin lapsilisät. Saavat sitten kukin valita, ottavatko auton vai vaihtarivuoden vai mitä.