Pitäiskö tehdä kolmas lapsi vai ei?

Vahva suositus: älä tee.

Mietin myös sitä, että on tosi itsekästä, koska maailmassa on jo niin paljon ihmisiä, eikä tänne tarvittaisi ollenkaan niitä lisää. Toisaalta Suomessa on oltu huolissaan, kun viime vuosina syntysyvyys laskenut.. Uskon, että aikaa ja huomiota jaksettaisiin lapsille antaa, vaikka niitä olisi enemmänkin. Mies on osallistuva, mutta mitä jos sairastuu? Tulee ero? Kaksi lasta voisi hoitaa ja huoltaa vielä yksinkin, mutta kolme? T.ap

Tee vaan! T. Kolmatta odottava. Ikäeroa edelliseen 7 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vahva suositus: älä tee.

Onko itselläsi? Vai miksi näin suosittelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahva suositus: älä tee.

Onko itselläsi? Vai miksi näin suosittelet?

Itselläni on kaksi aikuista lasta ja ovat hyvissä viroissa. Nyt tai tulevaisuudessa syntyville ei tässä maassa välttämättä käy hyvin.

Itsekästä hankkia lapsia ylipäänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahva suositus: älä tee.

Onko itselläsi? Vai miksi näin suosittelet?

Itselläni on kaksi aikuista lasta ja ovat hyvissä viroissa. Nyt tai tulevaisuudessa syntyville ei tässä maassa välttämättä käy hyvin.

Kuinka niin?

Sinä teet miehesi kanssa päätöksen. Tehkää jos siltä tuntuu mutta ihan tervettä on punnita eri asioita. Me mietimme tekisimmekö toisen lapsen ja luulen että jää tekemättä. Esikoinen on ollut niin ihana ja perhe-elämämme on oikein leppoisaa. En halua särkeä tätä uudella vauvalla. Itsekkyyttä on monenlaista ja hyvä niin!

Minä taas suosittelen, että älä kysele asiassa muiden mielipiteitä, vaan keskustelkaa asiasta miehen kanssa. Te kaksi tiedätte, riittävätkö voimavarat vielä yhteen lapseen. Kannattaa miettiä myös, jaksaako vielä kerran aloittaa alusta vauvamuskarit, vaunulenkit, vauvauinti ym vauva-ajan harrastukset, riittääkö innostus panostaa täysillä vielä yhden varhaislapsuuteen. Itse olen iltatähti, eivätkä vanhempani enää jaksaneet minun kohdallani niin panostaa. Isosisaruksista on kuvia vaikka mistä muskareista ja virpomisreissuista, minusta ei. Olen mennyt siinä sivussa ja välillä on tuntunut että olen taakka vanhemmilleni, olisivat jo halunneet nauttia vapaampaa elämästä. Tämä on toki vain oma kokemukseni, eikä tietenkään kerro teidän tilanteestanne mitään. Äitini oli nelikymppinen minut saadessaan, joten sinä olet vielä nuori.

Ikäero sisaruksiin ei mielestäni tuossa ole mikään ongelma, nuorempi olisi kuitenkin alle kouluikäinen vielä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä teet miehesi kanssa päätöksen. Tehkää jos siltä tuntuu mutta ihan tervettä on punnita eri asioita. Me mietimme tekisimmekö toisen lapsen ja luulen että jää tekemättä. Esikoinen on ollut niin ihana ja perhe-elämämme on oikein leppoisaa. En halua särkeä tätä uudella vauvalla. Itsekkyyttä on monenlaista ja hyvä niin!

Niin toki tehdään.. Mieskin on vaiheillut asiaa, välillä puhunut että olisi kiva, mutta nyt on ikäänkuin jättänyt päätöksen minulle. Hänelle se kuulemma käy.

T.ap

Meille tuli kolmas. Nyt 4kk eikä kaduta yhtään. Muut lapset jo isompia, alakoululaisia ja innokkaana mukana hoitamassa.

Mun mielestä kuulostaa siltä että oikeasti haluat vielä lisää. Tämä kolmas antoi odottaa yli vuoden että tärppäs, olen nyt 34v.

Tietenkin jotkut asiat on raskaampia (mm. väsymys) mutta nyt nauttii ihan eri tavalla ❤ Molempien vanhempien täytyy kyllä olla mukana tässä, arjen pyöritys vauvavuotena tuo haasteensa.

Täältä palstalta tulet kuulemaan paljon negatiivista mutta kuuntele itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas suosittelen, että älä kysele asiassa muiden mielipiteitä, vaan keskustelkaa asiasta miehen kanssa. Te kaksi tiedätte, riittävätkö voimavarat vielä yhteen lapseen. Kannattaa miettiä myös, jaksaako vielä kerran aloittaa alusta vauvamuskarit, vaunulenkit, vauvauinti ym vauva-ajan harrastukset, riittääkö innostus panostaa täysillä vielä yhden varhaislapsuuteen. Itse olen iltatähti, eivätkä vanhempani enää jaksaneet minun kohdallani niin panostaa. Isosisaruksista on kuvia vaikka mistä muskareista ja virpomisreissuista, minusta ei. Olen mennyt siinä sivussa ja välillä on tuntunut että olen taakka vanhemmilleni, olisivat jo halunneet nauttia vapaampaa elämästä. Tämä on toki vain oma kokemukseni, eikä tietenkään kerro teidän tilanteestanne mitään. Äitini oli nelikymppinen minut saadessaan, joten sinä olet vielä nuori.

Ikäero sisaruksiin ei mielestäni tuossa ole mikään ongelma, nuorempi olisi kuitenkin alle kouluikäinen vielä.

Ikävää jos sinulle on jäänyt tuollainen olo :( En usko, että tämä olisi meillä ongelma, koska nautin niin täysillä etenkin kuopuksen vauva-ajasta, ja nyt siitä alkaa kuitenkin olla jo useampi vuosi,joten ei kyllästyttäisikään siten kuin jos olisi tehnyt kolmannen heti perään. Mutta miten repeää kolmen lapsen harrastuksiin? Nytkin on ollut hommaa, vaikka niitä,vasta kaksi, eikä nuoremmalla edes juurikaan harrastuksia vielä! Toisaalta vanhempi voi jo kohta kulkea yksinkin osaan niistä. Joo en tiedä. Jos ei osata päättää, niin sitten varmasti jää tekemättä. Toivottavasti ei kaduta jälkeenpäin... T. Ap

Perheen voimavaroja täytyy harkita tarkkaan. Meillä on kolme alakouluikäistä lasta, joilla kaikilla on 2-3 harrastusta viikossa. Asumme syrjäkylällä, joten omin päin lapset eivät pääse mihinkään. Toinen vanhemmista on käytännössä taksikuskina ja tekee töitä milloin missäkin koulun vaatenaulakossa, käy kaupassa jne, kun lapset harrastavat. Toinen huolehtii ruokaa pöytään ja valvoo läksyjen tekoa, koulunkäynti menee harrastusten edelle aina. Ruoka-aika limittyy aina johonkin sopivaan väliin ja aikatauluista on pidettävä kiinni, muuten korttitalo kaatuu. Mutta tämä on tietoinen valinta, omasta lapsuudesta tuttu elämäntapa.

Minusta on ollut ihanaa olla kolmen lapsen äiti, enkä pysty kertomaan mitään kamalia kauhukuvia jaksamisesta tai rahojen loppumisesta. Toki raskaita hetkiä on ollut esim. silloin kun kaikki oksentaa samaan aikaan, mutta niistäkin on selvitty. Kaikki kolme ovat nyt jo nuoria aikuisia, ja edelleen yhtä rakkaita ja rakastettavia kuin vauvoina.

Tee kolmas ja vielä neljäskin. T. Viiden lapsen äiti

Me tehtiin 4.... pienimmästä on paljon iloa sisaruksille kun he ovat jo isompia. Enempää ei uskalla, kaikki on terveitä. Seuraavalla olisi varmasti joku kehitysvamma tai tulisi kohtukuolema tai kätkytkuolema. Ei onni voi jatkua ikuisesti.

Me ollaan niin kiitolllisia näistä lapsista.

4- ja 7-vuotiaat alkavat jo olla "voiton puolella", joten vauvalle on aikaa. Lisäksi ikäero ei ole liian suuri, vaan isommat sisarukset ovat mukavassa iässä vauvan kannalta. Autoon mahtuminen on jokseenkin hankalaa, samoin reissaamisesta tulee kalliimpaa, mutta haittaako se teitä? Meillä on 7-paikkainen perheauto kokoa laiva, mutta toisaalta reissuun lähtiessä isommille lapsille tarvitaan enää ihan järkevä määrä rompetta mukaan, joten vauvan/taaperon kamoille on tilaa. Ainoa asia mikä on jurppinut, on se yksivuotiaan älyvapaa meno, eli ruokailusta tuleva sotku ja koko kodin babyprooffaaminen turvalliseksi, lattialla on aina roipetta ja saa jynssätä jotain räkää ja banaania seinistä. Tosin kun ei ole ensimmäinen lapsi, niin tietää että tämä loppuu muutamassa vuodessa ja sitten on ihan erilaista. Kolmas lapsi sopi meille hyvin ja hän on tuonut valtavasti iloa elämäämme. Eskari-/koulupaineisiin siirtyvä isosiskokin on tykännyt, kun kotona voi heittäytyä konttaamaan leikkimään vauvan kanssa. Tämä oli meille erittäin hyvä ratkaisu, mutta neljättä ei todellakaan tule.

Lopettakaa ny helevetti se sikiäminen

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa ny helevetti se sikiäminen

Niinhän ne suomalaiset ovat tehneet ja syntyvyys on jotain nälkävuosien tasoa. Mitenkäs luulet sen vaikuttavan tämän maan tulevaisuuteen?

Toivottavasti suomalaiset tajuaisi olla polttamatta ja juomatta raskauden aikana sillä tupakkalapsilla ei ole mukava elämä tiedossa koska äiti ei heitä rakasta ja voi tulla iän myötä sairauksia.