*huhtikuisten perjantaipino*
Aurinkoista huomenta! Tänään Niksu saa sitten vauvansa.
Takana huonosti nukuttu yö. Kolmelta komensin miehen kantamaan kahdelta tulleen kuopuksen omaan sänkyynsä ja kävin vessassa. Minunkaan seurapiirirakko ei enää kestä yön yli. Heräsin ihan ping valveille ja pyörin viiteen, kunnes ensin esikoinen ja sitten kuopus kömpivät viereeni. Hiki tulee muutenkin. Kuudelta isompi heräili ja alkoi vaatia aamupalaa. Onneksi sai vielä unenpäästä kiinni. Millaisiakohan meidän yöt on sitten vauvan kanssa? En uskalla edes ajatella!
Nyt olen putsannut pinnasänkyä, joka alkaa olla aika naarmuinen ja kulunut kahden jälkeen. On sen verran naskaleita teroiteltu sen laidoissa. Sairaalakassin aion pakata tänään. Saankohan aikaiseksi? Osa vauvan vaatteista on jo pesty ja odottaa silittämistä, osa matkalla koneeseen. Kuopuksen vaippa oli viimeyönä vuotanut meidän sänkyyn, joten pyykkiä riittää muutenkin...
Eilen meidän parisuhteenhoitoaamu menikin mattokaupoissa juostessa ja stereoita metsästäessä. Haaveiltu luxus-lohunas typistyi hampurilaisateriaksi kun miehelle tuli kiire töihin ja minun piti tulla laittamaan kuopus päikkäreille. Oli kuitenkin mukava hoitaa yhdessä asioita kaupungilla ilman noita viirupäitä, joista toinen ryntäilisi minne sattuu ja toinen marisee, että haluu kotiin. Saisikohan tuosta tytöstä sitten paremman shoppailukaverin?
Kommentit (26)
Eilen oli sitten vihdoin se hartaasti odotettu laakarikaynti. Kaikki on vauvalla tosi hyvin. Talla hetkella n. 2550 gr, on ottanut kuulemma tosi hyvan " taistelu" asennon. Kohdunkaulaa jaljella 1 cm ja pehmeeta on sekin, mutta viela kiinni. Sovittiin etta jos ei itsekseen synny 8-10.4 mennessa, niin sitten kaynnistetaan niina paivina, eli korkeintaan kolme viikkoa jaljella. Kaikki viittaa nopeaan ja vaivattomaan synnytykseen, aloitetaan kalvojen puhkaisulla ja siihen paalle vahan tippaa niin parissa tunnissa pitaisi olla ohi (kipu onkin sitten asia erikseen, mutta jos ei paria tuntia kauemmin mene niin kylla sen kestaa). On tosi helpottavaa tietaa milloin viimestaan alkaa tapahtumaan, siita saa kummasti voimia jaksaa kaikki nama viimeajan kolotuksen ym vaivat.
Ei talla kertaa taman pidempaan, pitaa lahtea kauppan silla huomenna on taalla kansallispaiva ja kaikki paikat kiinni ja jaakaappi ammottaa tyhjaa....
Saarad 35+6
Poikien kivekset on tosi turvoksissa johtuen raskauden loppupuolella erittyvistä " synnytys" hormoneista. Turvotus laskee sitten parin päivän päästä syntymästä. Katselin juuri esikoisen synnytyssalikuvia ja aikamoiset pallit ne tosiaan on heti syntymän jälkeen =)
Minä pääsin kuin pääsinkin hierojalle, vaikka appea en kiinni saanutkaan. Meille tuli sopivasti vieraita ja kohtelias emäntä jätti jälkikasvunsa tutun äidin ja kahden lapsen seuraan. Olin kyllä erittäin kiitollinen, sillä hieronnasta nauttimisesta tuskin olisi tullut mitään jos poitsu olisi ollut mukana... Hieroja muuten neuvoi, että jos on iskiaskipua niin tuosta polven päältä vähän ulkosyrjältä (missä tuntuu lihas" patit" ) on kaikkein paras paikka hieroa ja yrittää saada sitä seutua pehmenemään. Minulla juuri tuo paikka sekä kädet kyynärpäitten yläpuolelta olivat kaikkein kipeimmät paikat, vaivoin pystyin olemaan hiljaa käsittelyssä... Nyt olen niin poikki, että voisin vaikka mennä nukkumaan, jos vain saisin miehen yhteisymmärrykseen ja viemään pojan ulos.
Että sellaista. Mutta jospa tosiaan hankkiutuisin pitkälleni...
Eikkuli 38+2 edelleen...
Piti nyt alkaa kirjoittelemaan, ettei kukaan luule että vauvaa olisi jo päässyt hakemaan... Ei tietoakaan sellaisesta, supistuksia tulee pari vuorokaudessa ja luulen, ettei niitä enempää tulekaan vasta kun on tosi kyseessä. Mulla on ollut kamala flunssa nyt viikon verran ja tuntuu ettei tämä koskaan lopu. Tällä kunnolla ei kyllä synnytettäis, että parempi olisi jos vauva odottaisi sen verran että ehdin parantua. Viimeiset neljä yötä on mennyt yskiessä ja niistäessä. Nytkin pää on räjähtämäisillään, yskiminen saa pääkivun aikaan.
Mutta vähän iloisempiakin uutisia... Kävimme tänään maistraatissa vihittävänä. Emme halunneet kirkkohäitä ja päätimme hoitaa asian näin. Kesällä ajattelimme pitää pienet juhlat ystäville. Lähimmät sukulaiset tulee varmasti heti käymään, kun kuulevat tiedon.
Onnea kaikille vauvansa saaneille!! (Nimet kun ei muistu mieleen...)
Tänään on ollut niin paljon asioita mielessä äitipolikäynnin jälkeen, että en oikein ole jaksanut kirjoittaa vaikka mieli teki.
Kaikki oli ok, mutta koska vauva on edelleenkin pieni kokoinen, nyt painoarvio oli reilu 2.3 kg (nyt rv 38+1!!!), niin lääkäri sanoi, että joko kyse on vain siitä, että vauva on pieni tai sitten kyseessä on joku sairaus. Enempää ei selitellyt ja minä tietysti en mitään tajunnut/halunnut kysyä kun alkoi stressaamaan!
Kaikki on ultrassa ja muutenkin kuitenkin hyvin ja lääkäri tarkisti jopa olkavarren pituuden, että ei näytä olevan mitään kehityshäiriöitä, sekin vaikutti kasvavan normaaliin tapaan. On vain pieniluinen - > pieni kokoinen vauva. Toivottavasti näin onkin!
Taas lääkäri sanoi myös, että voidaan joutua käynnistämään ja jäi taas epäselväksi että miksi. Sain sitten selvyyden Aydin Tekayn sivuilta. Pieni kokoisilla, vaikkakin täysiaikaisilla vauvoilla voi tulla helpommin hapenpuutetta voimakkaissa supistuksissa, joten varmaan sen takia lääkäri haluaa, että synnytystä seurataan heti alusta asti.
Lisäksi sain kehotuksen tulla heti sairaalaan kun synnytys käynnistyy. Kotiin ei saa jäädä odottelemaan.
Nyt pitää sitten mennä sunnuntaina osastolle ktg-käyrään ja tiistaina taas polille ultraan, että kyllä minusta ja vauvasta huolta pidetään. Ilmeisesti lääkäri olisi ollut vaikka heti valmis käynnistämään, mutta sanoi, että kohdunsuun tilanne ei ole vielä tarpeeksi kypsä. Pehmentynyt on ja sormelle auki, mutta vielä ei voi kalvoja puhkaista. Joten ei muuta kuin odotellaan ja minulle se passaa. Parempi vaan, jos mennään ainakin tuonne laskettuun aikaan, että pikkuinen saisi kasvaa vielä edes parisataa grammaa!
Että tämmöistä täällä!
Nyt menen lukemaan pinon läpi, että onko jollekin tullut lähtö.
T: Siriin ja pikkuhurmuri rv 38+1
Mulla piti olla tupperikutsut tänään illalla, mutta niinpä piti perua (tuli kyllä kaikilta kavereilta huolestuneita kyselyitä, outoa perua tuntia ennen kutsuja. Mutta pakko oli lähtea varmistamaan tilanne.). Vauva ei tänään tuntunut liikkuvan nimeksikään. Juuri kun pääsin kehumasta, että kovasti on muutaman päivän pörrännyt. Iltapäivällä rupesi tosissaan hulestuttamaan, soitin äitipolille ja kätilö käski näytille. Otettiin käyrää, hyvin kuuluivat sydänäänet onneksi, mutta ei tosiaan juuri liikkunut. Lääkäri ultraili pitkään ja hartaasti, kaikki ihan ok, mutta halusi vielä toisen mokoman sydänkäyrää, että saisi vähän liikettäkin mukaan. Sitten pikkukaveri jo vähän enemmän muljuilikin.
Viikon päästä lääkäri haluaa nähdä meidät uudestaan, sai vauvan kooksi nyt 2100g, mikä hänestä aika vähän. Haluaa siis seurata, että vauva kasvaa tasaisesti. Toivottavasti kasvaa! Ja toivottavasti LIIKKUU! Olin ihan itku kurkussa, kun ajoin sairaalalle. Mies jäi huolissaan esikoisen kanssa kotiin.
Sairaalassa siinä käyrällä ollessa tuli semmoinen fiilis, että voisihan tässä jo synnyttääkin. Mutta kylläpä tuo saa vielä kasvella, mikäli lääkärin kokoarvio pitää paikkansa.
Ensi viikollahan mulla on neuvolalääkäri, saapi nähdä, mitä arvioita sieltä tulee.
Taidan kohta suoria maate, viime yö meni ihan pipariksi. Tyttö teputteli viereen hyvissä ajoin ja pyrki nukkumaan ihan iholla. Mulla särki selkää julmetusti (ja tietysti myös närästi), mikään asento ei ollut hyvä ja pyörin hereillä varmaan kolme tuntia. Tyttökään ei kunnolla nukkunut, pyysi vettä ja tuttia ja mönki perässäni, kun yritin ottaa vähän etäisyyttä. Pidimme toinen toistamme hereillä ilmeisesti...
Hikoilusta muuten: meidän makkarin lämpötila on varmaan 16c ja mun pitää välillä ottaa yöllä paita pois, kun on niin hiki.
Hei vain ja hyvää yötä!
Tilp. 35+1
Voi että mä olen suorastaan kade Niksulle :)
Olin tänään polilla sopimassa sektiopäivän, 4.4. näkee tämä meidän vauva päivänvalon :) Ellei sitä ennen ala omia aikojaan tulla ulos... Ainakaan toistaiseksi mikään ei viitannut siihen suuntaan, kaikki paikat tiukasti kiinni jne. Ultralla saatu painoarvio oli 3,2-3,5 kg, ja tänään viikot siis 37+4. Vielä on pienellä 11 päivää aikaa kasvaa. Piti oikein päivät laskea!
Polikäynti oli muuten kyllä rasittava; ajat kaksi tuntia myöhässä. Jouduin soittamaan eskariinkin, että en ihan yhdeksi ehdi. Siellä kun hoitaja tuli ilmoittamaan, että jonoa on, alkoi taas kaikki mahdollinen huolestuttamaan. Jonon syynä oli nimittäin se, että toinen lääkäreistä oli joutunut hätäsektioon, joten polilla oli vain yksi lääkäri joka otti sovitut asiakkaat vastaan. Siinä sitten mietiskelin, että mitä kaikkea vielä näinkin pitkällä ollessa voikaan tapahtua...
Muuten oli kaikki hyvin, arvot kohdillaan jne. Ja käyrää ottivat 20 min, ja tämä ikiliikkuja, joka mahassa asustaa, rokkasi koko ajan! Lääkärikin hymyillen kyseli, että taitaa olla vilkas vauva? Siinä sitten naureskeltiin, ettei tälle yksilölle ole mennyt tietoa siitä asiasta, että tässä vaiheessa useimmat vauvat jo rauhoittuvat liikkeissään.
Sterilisaatiota lääkäri suositteli sektion yhteydessä tehtäväksi. Tämä kun on minulle kolmas sektio. En tiedä sitten... tällä hetkellä tuntuu siltä, että lapsiluku on täynnä. Kolme lasta menee niin " näppärästi" vielä autoon ym. Mutta entäs sitten, jos se kaduttaisi, vaikka joskus viiden vuoden päästä? Jos sitä sittenkin alkaisi tehdä mieli vielä iltatähteä? Kohdun kunto selviää sitten sektiossa. Mitään päätöstä ei vielä tarvitse tehdä. Ensi perjantaina käyn taas polilla, ottavat veri-ym kokeita ja tapaan leikkaavan lääkärin. Täytyy nyt pähkäillä sitä sterilisaatioasiaa...Toisaalta, eipä tarvitsisi enää ehkäisystä huolehtia.
Nyt pihalle, aivan mahtava ilma :)
Eusenia 37+4