Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Minkälaista on koulun uskonnonopetus, kuinka tunnustuksellista?

29.04.2009 |

Poikani aloittaa ensi syksyllä ekan luokan, ja ongelmana on valinta uskonnon ja elämänkatsomustiedon välillä. Kummatkin vaihtoehdot käyvät, sillä mieheni kuuluu kirkkoon ja itseni luokittelen ateistiksi/agnostikoksi, en siis kuulu kirkkoon.

Minulla ei ole jyrkkää mielipidettä asiaan, mutta hieman koulun uskonnonopetus mietityttää. Haluan poikani tekevän itse valintansa uskonnon suhteen ja mielellään vasta vanhempana, kun hän pystyy paremmin itsenäiseen valintaan. En missään nimessä halua uskonnonopettajan kertovan hänelle uskonasioista faktoina, joihin hänen on uskottava. 7-vuotiaan auktoriteetin usko on vahva, enkä haluaisi koutua kotona keskusteluihin siitä kumman puheeseen on uskottava. Mieluummin jätän asian avoimeksi. Hän ei ole tähänkään mennessä ole kiinnostunut uskonasioista vaan tyytynyt selitykseen että eri ihmiset uskovat eri asioihin.



Keskustelin asiasta poikani kanssa, mutta hän sanoi itse (!!) että on liian nuori ottamaan kantaa, hän ei tiedä vielä. Hän tosin sanoi menevänsä mieluiten kaverien mukana, joista 99,9% kuuluu kirkkoon. Etiikan opetus on lisäksi sijoitettu usein päivän viimeiseksi tunniksi, joka tarkoittaisi kävelyä yksin iltapäiväkerhoon. Tie on suht vaikea, ja luulen että hän ei uskalla sitä yksin kävellä.



Ovatko pelkoni perusteeettomia? Tai olisiko elämänkatsomustieto parempi vaihtoehto? Käytännön syyt puhuvat uskonnonopetuksen puolesta, mutta oma valintani kallistuisi elämänkatssomustiedon puolelle. Mutta kuten sanottu, kummatkin käyvät.



Taustatiedoksi, koulu on ruotsinkielinen ja sijaitsee etelä-Espoossa.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
29.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ala-asteen uskonnonopetus ei ole ns. Raamatun julistamista eikä evankelisluterilaisuuden pyhittämistä. Päinvastoin.

Meidän koulussa käytetään opetushallituksen hyväksymiä oppikirjoja, joissa uskonnon opetus ala-asteella keskittyy lähimmäisen huomioimiseen. Eli uskonnon tunneilla on opetettu kiittämistä, anteeksi pyytämistä, kaverin huomioimista jne. Hieman myöhemmin uskonnon tunneilla on selvitetty, miksi meillä vietetään joulua, pääsiäistä jne.

Eli mielestäni pelkosi on aivan turha. Uskonnon opetus on ,maassamme suunniteltu nykyisin siten, että siihen voi osallistua myös muita uskontoja harjoittavien perheiden lapset.

Toki näkemys on evankelisluterilainen, eli kunnioitetaan 10 käskyä, joihin lainsäädäntömmekin perustuu. Juuri pari viikkoa sitten 6-luokkalaisemme teki uskonnon läksyjä ja pohti, mitä "älä varasta" -käsky tarkoittaa nykypäivänä. Vastaukseen piti sisällyttää tietojen varastaminen koulutehtäviin internetistä, sähköpostiviestien salaisuus, kirjesalaisuus, toisten omaisuuden kunnioittamien jne.

Mielestäni uskonnon opetus on ihan oikeilla raiteilla ja nykymaailman mukaista. Sen sijaan, että se olisi paatoksellista, se opettaa koululaisia ajattelemaan asioita.

Vierailija
2/4 |
10.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

minä evlut, mutta mieleltäni agnostikko, tyttäreni isä väestörekisterissä, kuten mieheni - molemmat vähintään agnostikkoja. Tyttäreni aloitti uskonnonopetuksessa, koska olin ensin epävarma koko asian suhteen ja elimme vauvaperhekaaoksessa, joten asiaa en edes ehtinyt kunnolla miettiä. Selasimme läpi uskonnon tehtäväkirjan ja kuuntelimme, mitä oli opetettu. Emme pitäneet esimerkiksi siitä, että Jeesuksen piti kirjassa riippua ristillä ja päästä vuoti verta. Monet opetettavat asiat olivat aika rankkoja ja käsittämättömiä 7-vuotiaalle lapselle. Niinpä hän vaihtoi ET:oon. Tunti on päivän viimeinen ja usein aika rentoa puuhastelua :) On jo opittu, että eri ihmiset uskovat erilaiseen maailman syntyyn ja on suhteutettu omaa itseä tähän maailmaan.



Meillä ei mennä muutenkaan joukon mukana, joten uskallamme tehdä erilaisia ratkaisuja ja tytärkin on tosi reipas. Toki ekan alussa koulumatkat jännittivät hieman, mutta meillä lyhyt matka. Hyvin pian monet lapset tottuvat vaikeaankin reittiin ja sillä tottumisella ja rohkaistumisella on tärkeä merkitys: se on itsenäistymistä se. Meillä tytär halusi pian valita välillä vähän eri ajan koulumatkaansa, että sai kulkea yksin :D Halusi selvästi olla itsenäinen.



Voitko jo nyt tietää kavereiden opetusvalinnat? Entäpä, jos luokalta joku muukin valitsee ET:n ja kulkisi samaan ip-kerhoon?



Olen eri mieltä kuin Nyytinen tuosta opetuksesta. Opetusasiat ovat minulle tuttuja eri syistä pitkältä ajalta ja vaikka joukossa on hyviäkin asioita, tottakai, opetus on tunnustuksellista. Jos lapsi käy ET.n tunneilla, pitää silti sopia koulun kanssa, käykö kirkossa muiden mukana - meillä käy :) Voihan siellä kerran vuodessa käydä hakemassa näkökulmia, katsellä vähän arkkitehtuuria ja taidelaseja :) Ja opettaja voi itse olla niin uskonnollinen, että pitää aina ennen ruokatuntia ruokarukouksen, joten täysin tässä valtionkirkon maassa ei voi evankelisluterilaisuudelta välttyä. Eikä pidäkään - minusta on tärkeää tietää kaikesta, jotta voi muodostaa oman mielipiteen :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
11.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskonnonopetuksen henki ja laatu riippuu täysin opettajasta. Itse muistan koulun uskonnontunneilta Jeesus-seikkailut. Kristinusko on määrittänyt kulttuuriamme hyvässä ja pahassa mm. lainsäädännössä niin kauan, että sen opetusten ja Jeesus-seikkailujen tunteminen kuuluu yleissivistykseen. Silloin ymmärtää enemmän mm. Indiana Jones-elokuvia.



Mielestäni varsinkin yläkoulun uskonnonopetus on sisällöltään sellaista, että sen voisi hyvin sulattaa yhteen et-opetuksen kanssa.



Kirkossakäynnistä koulun kanssa sanoisin sen verran, että useissa kouluissa mm. muslimit tuovat aina sankoin joukoin lupalappuja kodeistaan, jotta he saavat osallistua joulukirkkoon.

4/4 |
20.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tarvittaessa vaihtaa ainetta. Vaikka korostetttiinkin että tällaista ei saa tehdä, nyt- ennen 1. luokkaa - tehtävän päätöksen pitää koskea koko kouluaikaa. Suht pitkällä perspektiivillä pitäisi siis päätös osata tehdä :))



Ja ailuk, kuulosti tutulta tuo Jeesuksen ristillä roikkuminen -juttu. Poikamme oli pääsiäisenä muun eskariryhmän mukana kuuntelemassa papin kertomusta Jeesuksen ylösnousemisesta. Menin kerrankin sanattomaksi kun tapaamisesta kysyessäni kiinnostavin asia oli se, kauanko Jeesus oli roikkunut ristillä ennen kuolemaansa. Tätä pohdittiin pitkään ja hartaasti. Vielä, mitä vastaat lapselle joka kysyy onko ihmisiä oikeasti ristiinnaulittu? Mielestäni 6- vuotiaan ei tarvitse vielä sellaista pohtia.

Hyvä pointti myös se, että koulumatkan yksinkulkeminen voi olla hyväkin ratkaisu. Sen näkee koulun alkaessa minkälainen asenne pojalla on.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän yksi