Huudatteko koskaan lapsille?
Onko täällä tempperatenttisia vanhempia tai sellaisilla joilla on lyhyt pinna joskus esim. väsymyksen vuoksi? Tuleeko teidän korotettua ääntä/huudettua, koska lapsi ei tottele tai tee mitä pyydetään sanomalla ensin nätisti. Miten kannattaisi toimia, jos ei halua vaikka nyt väsyneenä tai aamun kiireessä tilanteeseen, jossa huomaakin huutaneensa lapselle? Mitä te teette?
Kommentit (16)
Huudan lähes joka päivä. En jaksa kun lapset ei näytä kuulevan muuten.
En huuda kenellekään koskaan. Tuntisin itseni naurettavaksi jos pitäisi huutaa.
Luokitellaanko huutaminen henkiseksi väkivallaksi?
Karjuin kyllä joskus kun lapset olivat pienempiä ja huono avioliitto vei mehut. Nyt tasapainoisena eronneena, kun lapset jo isoja on ihan kummallinen ajatus että heille huutaisi. Harmittaa vaan että silloin aikanaan oli niin lyhyt pinna.
Vierailija kirjoitti:
En huuda kenellekään koskaan. Tuntisin itseni naurettavaksi jos pitäisi huutaa.
Mullakin on jälkeenpäin paha mieli. Mutta sovitellaan ja pyydän käytöstäni anteeksi. Selitän lapselle että miksi toimin niinkuin toimin (lapsi jo isompi). Nyt vaan lapsi sanoi ettei muista et oltais koskaan keskusteltu/soviteltu :O
Ärräpäitä lenteli kun oli pienempiä mutta alkoi toistamaan niitä niin lopetin. Nykyään kun lapset on isompia niin voi taas kirota kun lapset ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En huuda kenellekään koskaan. Tuntisin itseni naurettavaksi jos pitäisi huutaa.
Mullakin on jälkeenpäin paha mieli. Mutta sovitellaan ja pyydän käytöstäni anteeksi. Selitän lapselle että miksi toimin niinkuin toimin (lapsi jo isompi). Nyt vaan lapsi sanoi ettei muista et oltais koskaan keskusteltu/soviteltu :O
Olen nro 6, ex-karjuja. Lohdutan itseäni sillä, että ainakin lapset oppivat, että jokainen (äiti mukaan lukien) mokaa joskus, ja sen jälkeen asiat sovitaan pyytämällä anteeksi. Eikä rakkaus lopu siihen. Ja kyllä lapsesikin sen varmasti tietää ja muistaa, vaikka muuta väittääkin!
En enää oikeastaan, joskus kyllä. Silloin kun oli vauva+taapero talossa niin oman väsymyksen takia tuli turhan usein huudettua. Ja huono omatunto vaivasi.
Itse olen perheestä jossa asiat hoidettiin tosi rumastikin karjumalla, on pitänyt tehdä kova työ oppiakseen muunlaisia vuorovaikutustaitoja.
Oikeesti kiva kuulla et on muitakin. Lapsetkin huutaa toisilleen.. toisaalta lapsi ei pidä huutamisesta vaikka sitä ei päivittäin tapahdukaan niin silti on alkanut "kiristää" et kertoo eteenpäin tms..
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kiva kuulla et on muitakin. Lapsetkin huutaa toisilleen.. toisaalta lapsi ei pidä huutamisesta vaikka sitä ei päivittäin tapahdukaan niin silti on alkanut "kiristää" et kertoo eteenpäin tms..
Sano että jos kertoo niin tervemenoa lastenkotiin ei tuu ikävä näin mulla loppu toi ininä.
Nälkäisenä, kiireisenä, kireänä tulee huudettua. Kaikki turhaa.
Miksi pinna on kireällä?
Kaikki on korjattavissa. Näistä lähetään.
Tulee huudettua tai no komennettua kovalla äänellä lähes päivittäin kun on kotona 2vee ja 4vee lapset, jotka keksivät välillä ihan hulluja paikkoja mistä kiipeillä ja hyppiä alas ja siinä sivussa vielä tappelevat leluista ja aiheuttavat järjettömän sekamelskan heti kun silmä välttää. En tunne huonoa omatuntoa koska rajoja pitää asettaa ja pyydetään kyllä puolin jos toisin anteeksi, minä jos olen liikaa ja kohtuuttomasti komentanu ja lapset jos ovat kiukutelleet ja tapelleet tai tehneet pahojaan.
Molemmat lapset on aina luonteeltaan olleet valikoivia kuuntelun suhteen eli senkin takia täytyy aina olla vähän kovaäänisempi jos haluaa saada heidät kuuntelemaan ja isommalla vielä muutenkin kuulon kanssa ongelmia kun tuppaa menee korvakäytävät helposti tukkoon vaikusta vaikka niitä puhdistetaan säännöllisesti.
Lapsi on aika kova luu, hyvä ettei oo nynny vaan uskaltaa nousta ns. Vastaan eikä siedä kaikkea, joten en tiedä pelkäänkö nyt lasta vai mitä teen, koska hyvinkin saattaa alkaa toteuttamaan toimintaansa vaikka mitä sanois.
Profiili kirjoitti:
Mun lapsi on vasta vauva, en ole huutanut hänelle.
Good for you :)
up