KOulukiusaus vie neuvottomaksi. Pitaako huolestua, kun viidesluokkalainen tapaa tulla itkien kotiin koulusta. Siella nimitellaan, mutta opettaja ei voi kiusaajapojille mitaan. Ovat

Joku tolkkuhan se kaikessa on oltava.



Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille, rohkaisu oli minulle tarpeen.

Olet saamaton luuseri!!!!!!!

Mulla itselläni on myös viidesluokkalainen. Ei tosin onneksi ole joutunut koulukiusaamisen kohteeksi. Aina ajoittain sitä kumminkin miettii että mitä jos?

Voimia ja toivottavasti asiat ratkeaa niin että koulua ei tarvitse vaihtaa.

Vierailija:

Kuka on äiti joka ei maksaisi lapsensa hyvinvoinnin vuoksi? Vittu se on vain RAHAA, älykääpiö!

Täällä moni tuntuu ajattelevan näitä asioita todella lyhytnäköisesti; siirretään kiusattu pois, niin voimme sulkea silmämme tyytyväisinä. Entäpä se lapsi, jonka kiusaajat valitsevat kiusattavaksi seuraavana? Mitä jos se onkin teidän lapsenne?

Asia tulee selvittää koulun, kiusaajien ja kiusaajien vanhempien kanssa perinpohjaisesti, jotta tilanne saadaan korjattua. Minä uhkasin vastaavanlaisessa tilanteessa tekeväni rikosilmoituksen. Kiusaaminen loppui kuin seinään.

jos tähän " napatalon" isäntään ei muuten saa kontaktia aikaiseksi. Onko teillä oikeusturvavakuutus? Jos on, niin saattaisitte saada sieltä näitä lakimiehen kuluja korvattua. Omavastuu pitää tietysti maksaa itse, mutta kyllä tuo tulee kuitenkin halvemmaksi kuin vuosittaiset koulukyytikustannukset.

ja olen itse myös ollut kyläkoulussa kiusauksen uhri.



Pienessä koulussa tilanne on todella hankala, koska ensinnäkin pieniä kouluja pidetään idyllisyyden perikuvina, joissa mitään tällaista EI TIETENKÄÄN tapahdu... Mutta kiusausta tapahtuu, ja pienen koulun piireissä kiusattu ei pääse karkuun. Syntyy kuva, että kaikki vihaavat ja että itse on viallinen. Tämä toistuu sitten kontakteissa koulun ulkopuolella.



Minulle kiusaaminen aiheutti henkisiä ongelmia, joita harva tunnisti kiusaamisesta johtuviksi. Minut vain leimattiin " ujoksi" ja " araksi" jne. Siirtyminen yläasteelle kirkonkylään ei todellakaan auttanut, koska isäni sattui olemaan siellä opettajana, joten kiusaamiselle löytyi paljon maaperää. Ala-asteen kiusaajat pääsivät yläasteella parhaisiin kovisporukoihin ja pystyivät lietsomaan entistä enemmän kiusaamista.



Vielä lukiossakin sain osakseni pilkkaa ja vihjailuja siitä, että mielenterveyteni oli huono :( No niin kyllä olikin.



Jälkeenpäin ajatellen asiaa varmasti olisi auttanut, jos pikkukoulun opettaja olisi päättänyt lopettaa kiusaamisen ja keskustellut asiasta koko kouluyhteisön kanssa. Mutta voi, eihän hän " huomannut" mitään, kun ei edes paljoa aikaa luokassa viettänyt (hänellä oli niin kire, että oppilaat istuivat keskenään luokassa tunnit pitkät). Ja se haukkuminenhan oli vain poikien kasvamista ja voimien kokeilua... Minähän vain olin heikko ja kummallinen...

Nyt kuule kävelet koululle -tai soitat koululle ja sanot että nyt kiusaaminen loppuu. JOS lopsesi tulee enää kerrankin kiusattuna kotiin niin teet rikosilmotuksen koulusta.



Jokasella on oppivelvollisuus ja jokasella on oikeus koulutukseen. Sano ettet laita lasta enää tilanteeseen jossa hänen oikeuksiaan jatkuvasti loukataan ja lapsi saa huonon omanarvon, huonon itsetunnon..



Minä nostaisin mekkalan. Ei auta jäädä itkemään ettei mitään ole tehtävissä ja tekee omia päätelmiä ettei joku halua loukata jotakuta! Kyseessä on SUN LAPSI ja jos koulu ei tee mitään niin kävelisin lasten vanhempien luo ja sanoisin että se kiusaaminen loppuu tai menen suoraan poliisille ja teen kiusaajista rikosilmotuksen ja jos lapset on alle 15- vuotiaita on vanhemmat vastuussa lasten rikoksista.



EIKÖHÄN MENE JAKELUUN MISTÄ SE KANA PISSAA!



Asia pitää esittää kylmän jämäkästi ja rauhallisesti. Ei niin että kaikki kuvittelee sun seonneen.

Mieti vähän, sinä olet lapsesi AINOA TOIVO kiusaamisen loppumiseksi, ja jos et edes sinä siitä välitä - niin surullista, todella surullista lapsesi kannalta.



Jos kiusaaminen tapahtuu koulussa, niin ilman muuta koulu on vastuussa tapahtuneesta. Yksi keino on koulun kutsua koolle kaikki asianosaiset henkilöt ja KASVOTUSTEN puhua asia halki. Jos joku muu asiaa vähättälee, niin sanot miten teidän asia on suoraan, kaikki yksityiskohdat. Älä vähättele tilannetta!!!



tsemppiä ja tee jotain, muuten lapsen kärsimys jatkuu ja jatkuu. Jos tilanne siitä muuttuu pahemmaksi, niin eikun uusi istunto koolle!!!

ratkaisemaata. Tee vaikka rikosilmoitus, jos muu ei auta. Velvoita koulun nössö opettaja / rehtori tekemään asialle jotain. Tee selväksi, että jos tilannetta ei koulu ratkaise itse, jatkat asian eteenpäin viemistä vaikka kuinka pitkälle. On kohtuutonta, että yksi (?) kuriton kakara saa piinata sillä tavoin, ette kukaan muka asialle voi mitään.

Vierailija:

Mieti vähän, sinä olet lapsesi AINOA TOIVO kiusaamisen loppumiseksi, ja jos et edes sinä siitä välitä - niin surullista, todella surullista lapsesi kannalta.

Jos kiusaaminen tapahtuu koulussa, niin ilman muuta koulu on vastuussa tapahtuneesta. Yksi keino on koulun kutsua koolle kaikki asianosaiset henkilöt ja KASVOTUSTEN puhua asia halki. Jos joku muu asiaa vähättälee, niin sanot miten teidän asia on suoraan, kaikki yksityiskohdat. Älä vähättele tilannetta!!!

tsemppiä ja tee jotain, muuten lapsen kärsimys jatkuu ja jatkuu. Jos tilanne siitä muuttuu pahemmaksi, niin eikun uusi istunto koolle!!!

Ihan järkyttävää tekstiä ap! " minähän en lannistu ja anna periksi" yms. MINÄ?! Kyse on nyt lapsestasi!!! Miten tämä vaikuttaa häneen, hänen elämästään on kyse!

Totta kai on väärin että yhden idiootin takia toiset joutuu vaihtamaan koulua jne, mutta jos se on ainoa vaihtoehto niin sitten se on! Sinä olet äitinä VELVOLLINEN auttamaan lastasi jos kukaan muu ei sitä tee! Lapsesi elämä menee pilalle sillä aikaa kun te muut ette taivu yhden kurittoman kakaran tahtoon ja pidätte päänne. Aikaa kuluu ja kuluu, sitä on nyt jo kulunut liikaa!

Sä vaan mietit jotain vitun rahaa!!!

Entisenä koulukiusattuna tekisin MITÄ VAAN ettei lapseni joutuisi kokemaan samaa! En jäisi pilaamaan lapseni elämää ja odottamaan koska asialle tulee loppu jos näyttää siltä, että mikään ei tehoa. Maksaisin koulukyydit, myisin vaikka talomme, tekisin MITÄ VAAN!!!

Jos kiusaajille ei tehdä mitään ja kiusattu siirretään pois, viestitetään hänelle, että kyllä sinussa nyt jokin vika on ja me haluamme sinut pois silmistä. Jos taas kiusaus saadaan loppumaan, vaikka tuolla rikosilmoituksella, lapsen itsetunto saa mahdollisuuden alkaa taas kasvaa. Silloin viesti on, että lapsessa itsessään ei ole vikaa, vaan kiusaajat ovat syyllistyneet johonkin väärään.

Vierailija:

Totta kai on väärin että yhden idiootin takia toiset joutuu vaihtamaan koulua jne, mutta jos se on ainoa vaihtoehto niin sitten se on! Sinä olet äitinä VELVOLLINEN auttamaan lastasi jos kukaan muu ei sitä tee! Lapsesi elämä menee pilalle sillä aikaa kun te muut ette taivu yhden kurittoman kakaran tahtoon ja pidätte päänne. Aikaa kuluu ja kuluu, sitä on nyt jo kulunut liikaa!

Sä vaan mietit jotain vitun rahaa!!!

Entisenä koulukiusattuna tekisin MITÄ VAAN ettei lapseni joutuisi kokemaan samaa! En jäisi pilaamaan lapseni elämää ja odottamaan koska asialle tulee loppu jos näyttää siltä, että mikään ei tehoa. Maksaisin koulukyydit, myisin vaikka talomme, tekisin MITÄ VAAN!!!

Minä juuri laitoin joku päivä sitten sähköpostia opettajalle kiusaamisesta, opettaja kutsui kiusaajat ja kiusatun juttusille, pyysi selitystä ja lopuksi sovittii, että jos vielä kerrankin kiusaavat, kiusatun täytyy tulla kertomaan opettajalle ja kiusaajat saavat jälki-istuntoa.



Vaikka kerottuani omalle lapselleni - kiusatulle - että opettaja oli luvannut puhua kiusaajille, niin omani sanoi, että sitten ne kiusaava vielä enemmän, kun hän on mennyt juoruamaan, niin lopputulos oli hänenkin mielestään hyvä.



Kamalaahan se on jos lapsella on huono olo kiusaamisen takia, loppu siihen on tultava heti.

itse kävin läpi 9 vuoden helvetin joten tiedän tasan tarkkaan mitä se on. itkien rukoilin vanhempiani että olisin saanut vaihtaa koulua, ei olisi edes matka pidentynyt. ei onnistunut.



mikään hinta ei ole liian kallis maksettavaksi jos kyseessä on lapsen onni. mun sydän särkyisi jos tietäisin että mun lapsi joutuisi käymään saman läpi kuin mä..

Vierailija:

Jos kiusaajille ei tehdä mitään ja kiusattu siirretään pois, viestitetään hänelle, että kyllä sinussa nyt jokin vika on ja me haluamme sinut pois silmistä. Jos taas kiusaus saadaan loppumaan, vaikka tuolla rikosilmoituksella, lapsen itsetunto saa mahdollisuuden alkaa taas kasvaa. Silloin viesti on, että lapsessa itsessään ei ole vikaa, vaan kiusaajat ovat syyllistyneet johonkin väärään.

Tottakai asialle pitää ensin yrittää tehdä jotain, mutta niinhän ap oli yrittänyt, VUOSIA! Tässä keskustelussa oli ideoita, niitä pitää kokeilla, MUTTA jos mikään ei auta niin mielestäni ei jää muuta vaihtoehtoa.

Mitä viestitetään kiusatulle tuossa tilanteessa jossa ap on (hänen lapsensa on!)? MIKSEI KUKAAN TEE MITÄÄN?! Mitä lasta auttaa jos äiti vaan lohduttelee joka päivä jos hän kuitenkin tulee VUOSIA kotiin itkien koulusta? Lapsi joka ei voi itse muuta kuin olla tilanteessa. Siitä tuskasta ei ole kenelläkään mitään käsitystä, se pilaa elämän ja voi johtaa vaikka mihin. Ja ap kysyy, PITÄISIKÖ huolestua? Onko huolestuminen sellainen asia minkä voi päättää? Jos joku sanoo, että pitää niin ap huolestuu? Jos ei niin ei huolestu?

Ap:n kannattaa nyt tosissaan miettiä tilannetta ja siihen ratkaisua!

Olin itse aikoinani koulukiusattu ystäväni kanssa. Minulla oli se onni, etten ollut yksin. Ystäväni vanhemmat päätyivät kuitenkin koulunvaihtoon. Kolme kertaa, eikä kiusaaminen loppunut. Minä kestin oman osani samassa koulussa, vaikka toivoinkin silloin aikoinaan, että vanhempani olisivat päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun.



Oman koulukiusatun taustani takia taisin tyttäreni kohdalla suhtautua tilanteeseen normaalia ärhäkämmin. Kun lapseni ensimmäisen kerran tuli puhumaan kiusaamisesta otin yhteyttä koulun rehtoriin ja vaadin tapaamista kiusaajan vanhempien kanssa. Kun tilanne ei vielä tällä korjaantunut, otin kouluun uudelleen yhteyttä ja ilmoitin, että en näe tilanteelle muuta ratkaisua kuin rikosilmoituksen teon. Pääsimme uuteen tapaamiseen kiusaajan, hänen vanhempiensa, opettajan, rehtorin sekä yhden vanhempainneuvoston jäsenen kanssa. Ilmaisin kantani tässä tapaamisessa ja sain jonkinlaisen keskusteluyhteyden aukeamaan, tosin kirosanojen kera. Kiusaajan äiti soitti seuraavana päivänä ja kertoi, että he olivat keskustelleet lapsensa kanssa perheterapiaan hakeutumisesta ja, että kiusaaminen tulee loppumaan samantien.



Ja siihen kiusaaminen tosiaan loppui. Minun lapseni onneksi hänen kiusaajiensa vanhemmilla oli edes jonkinlainen ote lapseensa ja halua ratkaista tilanne myös heidän puoleltaan. En tiedä mihin ratkaisuun olisimme päätyneet, jos näiden vanhempien vaikutus lapseensa olisi ollut heikompi.