Lue keskustelun säännöt.
Oliko 50-70-luvuilla samanlaisia pikaruokapaikkoja kuin nykyään Hesburgerit ja McDonaldsit? Miten silloin herkuteltiin?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Macissa ja hesessä "herkuttelu", LOL. Mitenköhän pärjättiin...
Mitenköhän me oltais pärjätty ilman tätä kommenttia.... LOL
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai mitenkä herkuteltiin? Kotona tehtiin jäätelöä, oli pullaa, karkkeja, suklaakiisseliä ja tietenkin lukuisia ravintoloita, joista sai herkutteluruokaa tyyliin pihki katkarapukastikeella.
Onko kotisi pikaruokapaikka?
Carrolssissa tuli istuttua ahkeraan. Hampurilaisista en ole koskaan tykännyt, mutta sieltä sai ihania pirtelöjä.💙
Carrols oli paras hamppariravintola, se Clubburgerin kastike oli aivan loistava. Niin kauan kun oli olemassa, en muualla käynytkään. Mäkkiin siirryin pakon edessä kun Carrols lopetti, Hesen majoneesipläjäykset oksettaa edelleen. Nyt kun Mäkkejäkin vähennetään, olen opetellut tekemään kotihamppareita jotka on hyviä mutta enemmän sellaisia ravintola- kuin pikaruokahamppareita.
Carrols, tule takaisin!
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ainakin oli paljon nakkikioskeja. Ainakin Kalliossa oli niitä monessa kulmassa. Nuoret ainakin palkon ostivat nakkareilta erilaisia hamppareita ja hodareita. Myös Hakaniemessä oli kahvila, joka oli yötä päivää auki.
Cafe Miina, musta se oli auki vain 23 tuntia vuorokaudessa. Oli tunnin kiinni aamuyöstä jolloin heittivät kaikki ulos. Olisko ollut neljästä viiteen kiinni. Ja siinä kahvilassa oli öisin ikäraja.
Rautatieasemalla myytiin kanssa isoja lihapiirakoita, mun ei ei suostunut koskaan ostamaan niitä evääksi kun olivat niin kallita. Oli ruisleivät kotoa evääksi.
Maalla nuorisoa tavattiin huoltoaseman baarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä monet puhuu snägäristä, eli nakkikioskista, mutta moni tarkoittaa sillä kuitenkin grillikioskia. Nakkikioskit tuli paljon ennen grillikioskeja. Niitä oli varmaan jo 50-luvulla, mutta vielä myös 70-luvulla etenkin sen alkupuolella, mutta pikkuhiljaa grillikioskit syrjäyttivät nakkikioskit. Nakkikioskit olivat siis pienempiä ja yleensä vaunuja tai kärryjä, joissa myytiin ainoastaan höyrymakkaroita/nakkeja hodareita ja lihapiirakoita, eli niissä ei ollut rasvakeittimiä, vaan höyrykattilat.
Grillikioskeissa taas tarjonta oli laajempi, kun kuvaan mukaan tuli hampurilaiset, ranskalaiset ja erilaiset annokset makkaraperunoineen. Ne olivat myös pääsääntöisesti kiinteitä toimipisteitä. Saattoi toki olla myös vaunugrillejä, mutta ne olivat isompia kuin pienet nakkikojut. Mutta siis grillikioskit tulivat vasta 70-luvulla (varmaan ekat jo 60-luvulla johonkin päin Suomea). Muistan omasta kotikaupungistani, kuinka ensimmäisen kerran pääsin nakkikioskille joskus natiaisena aivan 70-luvun alussa. Ostin pelkän sämpylän sinapilla ja ketsupilla :) Silloin kaupungissamme oli kolme nakkikioskia, eikä yhtään grillikioskia. Grillikioskit alkoivat tulla 70-luvun puolivälissä ja viimeinenkin nakkikioski lopetti toimintansa 70-luvun lopulla.
Kouluautossa aina joku huuteli: perät, tarkoittaen lihapiirakan jämää, kaikki olimme nälissämme koulun loputtua, sitten keksittiin välipala viimeisellä välitunnilla.
Sitten joku poika tuli ruisleipä kainalossa ja taas joku huusi: perät, kaveri nauroi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hese muistaakseni osti loppuvaiheessa muutaman Carrols-ravintolan. Toisin kuin lupasivat, ruuan taso kuitenkin laski hurjasti ja reseptejä muutettiin, mm. just se Clubburger muuttui majoneesiburgeriksi.
Eivätpä nekään ravintolat sitten kauan sinnitelleet.
Tänäkään päivänä en tajua, miksi juuri paras suomalaisista hamppariketjuista lopetti surkeimman jatkaessa edelleen voittokulkuaan. Meidän kaupungin ainoa mäkkäri lopetti vähän aikaa Hesen tulon jälkeen, ei kuulemma enää kannattanut.
Vierailija kirjoitti:
Kouluautossa aina joku huuteli: perät, tarkoittaen lihapiirakan jämää, kaikki olimme nälissämme koulun loputtua, sitten keksittiin välipala viimeisellä välitunnilla.
Sitten joku poika tuli ruisleipä kainalossa ja taas joku huusi: perät, kaveri nauroi.
Meillä taas perät huudettiin vaan limpparista. Tupakasta sitten tietty jämät, ketkä sitä poltti. Limpparissa oli sekä pohjat, että perät. Pohjat tarkoitti pohjasta etiketin ala-laitaan eli noin sentti limua. Perät taas oli isommat ja riippui tietysti perien antajasta. Hövelimmät saattoi antaa jopa 5 senttiä, mutta nuukemmat vain pari senttiä, eli liki pohjat.
Meillä oli yhteiskoulussa juoma-automaatti ja kioski ala-aulassa ja meidän luokka neljännessä kerroksessa. Joku rahoissaan ollut (juuri viikkorahan saanut) saatoi luvata reilut perät, kun haki limpparin ala-aulasta. Jos lupaajia oli kaksi, niin kaksista peristä saattoi saada liki pullollisen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni luulee erheellisesti, että vuonna 1975 Suomeen ja Helsinkiin rantautunut Carrols, olisi ollut Suomen ensimmäinen amerikkalaistyylinen hampurilaisavintolaketju, vaan ei ollut. Jo paria vuotta aikaisemmin Suomeen ja Helsinkiin ilmestyi Wimby's ketju, jota pidetään Suomen ensimmäinenä amerikkalaistyylisenä hampurilaisravintolaketjuna.
Jo sitä aikaisemminkin oli joitakin yksittäisiä ravintoloita, joista sai amerikkalaistyylisiä hampurilaisia.
Grillikioskilta piti ostaa kasikytluvulla taksarin erikoinen. Tää oli siis taksinkuljettajien eniten syömä mättöannos. Muistaakseni lihapiirakan välissä oli kaikkea mahdollista tuplaten: lauantaimakkaraa siivuina, jauhelihapihvi, jne. Makkaraperunat oli toinen suosittu annos, kaikilla mausteilla. Ei nuoriso kasikytluvulla kaivannut ainakaan pikkupaikkakunnilla mitään pikaruokaa. Kotona syötiin ja that's it. Tupakalla korvattiin pikaruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Grillikioskilta piti ostaa kasikytluvulla taksarin erikoinen. Tää oli siis taksinkuljettajien eniten syömä mättöannos. Muistaakseni lihapiirakan välissä oli kaikkea mahdollista tuplaten: lauantaimakkaraa siivuina, jauhelihapihvi, jne. Makkaraperunat oli toinen suosittu annos, kaikilla mausteilla. Ei nuoriso kasikytluvulla kaivannut ainakaan pikkupaikkakunnilla mitään pikaruokaa. Kotona syötiin ja that's it. Tupakalla korvattiin pikaruoka.
Sulla meni nyt vuosikymmenet vähän vikaan. Tässä ketjussa on kyse 50-70 luvuista, ei 80-luvusta.
Mutta kun se nyt esiin toit, niin sanotaan nyt pari sanaa siitäkin. Kasarihan oli jo ihan eri maailmasta, kuin 70-luku. Sehän oli varsinainen pikaruoan tulemisen vuosikymmen. Silloin tuli kebabit, tuli rytinällä hampurilaisravintolat, tuli joka paikkaan pitseriat, tuli jäätelöbaarit jne. 80-luvulla nimenomaan nuoriso oppi käymään pikaruokapaikoissa. 80-luvulla myös pihviravintoloista tuli jokapojan ruokapaikkoja ja pippuripihvillä käytiin usein.
Sinä olet voinut nortilla korvata ruuan/pikaruuan, mutta moni muu ei.
Itse olen pikkupaikkakunnalta ja ensimmäinen pitseria tuli paikkakunnalle 80-luvun alussa, samoin kun tuli ensimmäinen kebabkioski. Grillikioskeja oli useampia, mutta ensimmäinen amerikkalaistyylinen hampurilaisravintola tuli vasta 90-luvun alussa ja sehän oli tietysti Hese.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Grillikioskilta piti ostaa kasikytluvulla taksarin erikoinen. Tää oli siis taksinkuljettajien eniten syömä mättöannos. Muistaakseni lihapiirakan välissä oli kaikkea mahdollista tuplaten: lauantaimakkaraa siivuina, jauhelihapihvi, jne. Makkaraperunat oli toinen suosittu annos, kaikilla mausteilla. Ei nuoriso kasikytluvulla kaivannut ainakaan pikkupaikkakunnilla mitään pikaruokaa. Kotona syötiin ja that's it. Tupakalla korvattiin pikaruoka.
Sulla meni nyt vuosikymmenet vähän vikaan. Tässä ketjussa on kyse 50-70 luvuista, ei 80-luvusta.
Mutta kun se nyt esiin toit, niin sanotaan nyt pari sanaa siitäkin. Kasarihan oli jo ihan eri maailmasta, kuin 70-luku. Sehän oli varsinainen pikaruoan tulemisen vuosikymmen. Silloin tuli kebabit, tuli rytinällä hampurilaisravintolat, tuli joka paikkaan pitseriat, tuli jäätelöbaarit jne. 80-luvulla nimenomaan nuoriso oppi käymään pikaruokapaikoissa. 80-luvulla myös pihviravintoloista tuli jokapojan ruokapaikkoja ja pippuripihvillä käytiin usein.
Sinä olet voinut nortilla korvata ruuan/pikaruuan, mutta moni muu ei.
Itse olen pikkupaikkakunnalta ja ensimmäinen pitseria tuli paikkakunnalle 80-luvun alussa, samoin kun tuli ensimmäinen kebabkioski. Grillikioskeja oli useampia, mutta ensimmäinen amerikkalaistyylinen hampurilaisravintola tuli vasta 90-luvun alussa ja sehän oli tietysti Hese.
Minusta sinullakin menee vuosikymmenet sekaisin, 80-luvulla rantautui hampurilaisravintolat ja pitseriat, mutta kebabit tuli katukuvaan vasta 90-luvulla isommin. Itse söin ensimmäiset kebabit Berliinissä 1989 kun muuri murtui.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minä 1950-luvun lapsi en ollenkaan ymmärrä, kuinka sanat herkuttelu, Hesburger ja McDonalds voivat sopia samaan otsikkoon?
En ole vielä koskaan ollut niin nälkäinen, että olisin pikaruokapaikasta mitään herkkua löytänyt.
1970-luvulla herkuteltiin Valionbaarissa, siis silloin harvoin kun käytiin kaupungilla. Kirkonkylän nakkikioskeilla ei paljon herkuteltu höyrynakeilla eikä mikroaaltouunissa lämmitetyillä hampurilaisilla, joissa oli vehnäsämpylän välissä einespihvi, sinappia, ketsuppia, sipulia ja kurkkusalaattia.
Eikö porilainen ole suomalaisversio hotdogista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Grillikioskilta piti ostaa kasikytluvulla taksarin erikoinen. Tää oli siis taksinkuljettajien eniten syömä mättöannos. Muistaakseni lihapiirakan välissä oli kaikkea mahdollista tuplaten: lauantaimakkaraa siivuina, jauhelihapihvi, jne. Makkaraperunat oli toinen suosittu annos, kaikilla mausteilla. Ei nuoriso kasikytluvulla kaivannut ainakaan pikkupaikkakunnilla mitään pikaruokaa. Kotona syötiin ja that's it. Tupakalla korvattiin pikaruoka.
Sulla meni nyt vuosikymmenet vähän vikaan. Tässä ketjussa on kyse 50-70 luvuista, ei 80-luvusta.
Mutta kun se nyt esiin toit, niin sanotaan nyt pari sanaa siitäkin. Kasarihan oli jo ihan eri maailmasta, kuin 70-luku. Sehän oli varsinainen pikaruoan tulemisen vuosikymmen. Silloin tuli kebabit, tuli rytinällä hampurilaisravintolat, tuli joka paikkaan pitseriat, tuli jäätelöbaarit jne. 80-luvulla nimenomaan nuoriso oppi käymään pikaruokapaikoissa. 80-luvulla myös pihviravintoloista tuli jokapojan ruokapaikkoja ja pippuripihvillä käytiin usein.
Sinä olet voinut nortilla korvata ruuan/pikaruuan, mutta moni muu ei.
Itse olen pikkupaikkakunnalta ja ensimmäinen pitseria tuli paikkakunnalle 80-luvun alussa, samoin kun tuli ensimmäinen kebabkioski. Grillikioskeja oli useampia, mutta ensimmäinen amerikkalaistyylinen hampurilaisravintola tuli vasta 90-luvun alussa ja sehän oli tietysti Hese.
Minusta sinullakin menee vuosikymmenet sekaisin, 80-luvulla rantautui hampurilaisravintolat ja pitseriat, mutta kebabit tuli katukuvaan vasta 90-luvulla isommin. Itse söin ensimmäiset kebabit Berliinissä 1989 kun muuri murtui.
ohis
Sinä olet voinut syödä ensimmäisen kebabbisi vasta 1989, mutta kebabit oli ihan arkipäivää jo 80-luvun alussa ja levinnyt lähes jokapaikkaan jo viimeistään 80-luvun puolivälissä.
Itse muistan, kun söin ensimmäisen kebabbini Abu Fuadissa joskus 1982 vuoden loppupuolella. Muistan ajankohdan hyvin, kun olin juuri päässyt intistä. Se oli niin tulinen, että meinasin tukehtua. Enhän minä ymmärtänyt mitään, kun myyjä kyseli mitä laitetaan ja sanoin, että kaikkee vaan ja tottahan hän löi siihen tulisimmat pippurit.
Omalle pikkupaikkakunnalleni kebabbivarras tuli eräälle grillille joskus vuoden päästä tuosta Abu Fuadin ensi kokemuksesta ja minäkin aloin tottumaan kebabeihin ja kaverini kanssa tämän tästä kebabilla kävimmekin.
Tuota Abu Fuadiahan on usein pidetty Suomen ensimmäisenä kebabravintolana, mutta sitä se ei aivan ollut, nimittäin Poriin kerittiin avaamaan kebabgrilli hieman aiemmin samana vuonna: http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/253149-missa-olikaan-suomen-ensim…
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä 1950-luvun lapsi en ollenkaan ymmärrä, kuinka sanat herkuttelu, Hesburger ja McDonalds voivat sopia samaan otsikkoon?
En ole vielä koskaan ollut niin nälkäinen, että olisin pikaruokapaikasta mitään herkkua löytänyt.
1970-luvulla herkuteltiin Valionbaarissa, siis silloin harvoin kun käytiin kaupungilla. Kirkonkylän nakkikioskeilla ei paljon herkuteltu höyrynakeilla eikä mikroaaltouunissa lämmitetyillä hampurilaisilla, joissa oli vehnäsämpylän välissä einespihvi, sinappia, ketsuppia, sipulia ja kurkkusalaattia.
Eikö porilainen ole suomalaisversio hotdogista?
Sinäkö sen määrität mikä on ihmisten mielestä herkullista?
Snagareilla herkuteltiin. Hampurilaiset ja porilaiset kaikilla mausteilla. Sitten Töölön rolssissa (carols) hampurilaisella ja pirtelöllä! 80 - luvulla oli harva se ilta saatava Snackyn taxi tai poliisi.
Kebab...vanhaksi olen jo elänyt, mutta koskaan ei ole kebab innostanut.
Olipa eduskuntatalon ja Kansallismuseon välissä Tyynen yötiski, lieneekö vielä?
Ai mitenkä herkuteltiin? Kotona tehtiin jäätelöä, oli pullaa, karkkeja, suklaakiisseliä ja tietenkin lukuisia ravintoloita, joista sai herkutteluruokaa tyyliin pihki katkarapukastikeella.