Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun katsot 20v taaksepäin, tuntuuko se aika pitkältä vai lyhyeltä?
13.04.2017 |
Itse kun mietin sitä aikaa ja tapahtumia, niin tuntuu kuin se olisi ollut ihan vasta. Sitten saatan havahtua, että hitto, siitähän on jo 20v ja sehän on oikeasti pitkä aika. Ei se kuitenkaan pitkältä tunnu.
Joskus jopa vähän hävettää, kun jostain puhun asiasta niin kuin se olisi tapahtunut tyyliin viime vuonna, mutta tapahtuikin sillon 20v sitten.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Lyhyeltä.
N48
Hyvä, niin en ole ainoa. Joskus tuntuu, että onko sitä jotenkin jämähtänyt tai jotain, kun ei tajua/ymmärrä/huomaa tätä ajankulkua.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella lyhyeltä. Aika pelottavaa!
Tätä minäkin usein ajattelen, että aika pelottavaa. 20v eteenpäin... Sehän on ihan kohta, jos aika menee näin äkkiä kuin se on mennyt nytkin.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä 20v tuntuu jo pitkältä, mutta kymmenen vuotta ei. Minuakin nolottaa välillä, kun tajuan ettemme elä enää 2000-luvulla ja kohta tämä 2010-lukukin on ohitse. Tai omassa elämässä tuntuu että ei ole niin täysin "aikuinen" vielä, vaan kaikki lukio-ajat ja parikymppisyys on melko tuoreessa muistissa (olen 27) ettei niistä ajoista tunnu olevan vuosikymmentä. Eri ihmisillä se ehkä vaihtelee aktiivisuudesta riippuen, omassa elämässäni ei ole niin paljoa tapahtunut vuosikymmenessä, vaan melkein koko ajan ollut sama työpaikka ja asuinkaupunki.
Juuri tänään puhuin äitini kanssa siitä, miten nopeasti aika kuluu. Muistelimme Milleniumia vuonna 2000, että vastahan se oli, mutta siitäkin on jo 17 vuotta. Äiti totesikin, että jos hän olisi elossa, täyttäisi hän 17 vuoden kuluttua 90 vuotta. Itsekin olisin yli kuusikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyeltä tuntuu, olen 50v. Ekat noin 25v. hahmottuu tooooosi pitkänä aikana, tää jälkimmäinen puolisko tuntuu kuluneen yhdessä hujauksessa.
Aivan kuin eilispäivää huhtikuu 1997, aika jolloin pähkäilimme tahoillamme aloitteen tekemisen suhteen. Kun sitten tavattiin "virallisesti" kesäkuun alussa, muutaman tunnin treffien jälkeen neito kutsui luokseen ja se siitä...
Edessä oli pitkä kuuma kesä, joka näin jälkikäteen katsoen oli aivan liian lyhyt. Saati että meistä mitään isompaa olisi tullutkaan, vaikka seuraavana keväänä useamman kuukauden tapaamistauon jälkeen vielä ne epätoivoiset eroseksit - parasta koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyeltä. Olin ensimmäisessä avioliitossa 20 vuotta, ikävuosina 22-42. Miten ne vuodet hujahtikaan?
Pitkältä ajalta tuntuu vuosi 1997. Asuin ensimmäisessä yksiössäni kaupungin keskustassa. Olin juuri päässyt armeijasta ja tein pätkätöitä. Kävin kavereiden kanssa baareissa 2-3 kertaa viikossa. Pelasin ps1:stä ja biletin. Naisia riitti...Mietin mihin lähden opiskelemaan kun ei näitä pätkätöitäkään jaksa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu hurahtavan ohi. Varmaan siksi, että elämä on aika tasaista, eikä ole esimerkiksi sellaisia kouluun ja opiskeluun liittyviä rytmityksiä elämässä.
Sitten kun on eläkeiässä jää jopa ne lomien ja viikonloppujen aikataulutukset pois, niin kuulemma tuntuu, että vastahan soitin ystävälle, ja aikaa onkin kulunut viikkoja.
Täytän syksyllä 38 ja välillä tuntuu kamalalta ajatella että olen kohta ollut 20 vuotta täysi-ikäinen.
Juurihan pääsin peruskoulusta, valmistujaiset oli äsken, lapsetkin oli vauvoja ihan äsken. Nyt he ovat teinejä ja miettivät mitä sitten kun peruskoulu loppuu.
Kyllä se on lyhyt aika. Toisaalta niin on 30 vuottakin. Menin kouluun 31 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta sitten olin 13-vuotias. Tuntuu, että siitä on hirveän kauan. Mutta toisaalta taas tuntuu, että vuosituhannen vaihtumisesta on niin vähän aikaa, vaikka siitä on jo 17 vuotta, eikä tuossa ole kun 3 vuoden ero.
10 vuotta onkin sitten jo ihan eri asia. Se on pelkkä silmänräpäys.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu hurahtavan ohi. Varmaan siksi, että elämä on aika tasaista, eikä ole esimerkiksi sellaisia kouluun ja opiskeluun liittyviä rytmityksiä elämässä.
Sitten kun on eläkeiässä jää jopa ne lomien ja viikonloppujen aikataulutukset pois, niin kuulemma tuntuu, että vastahan soitin ystävälle, ja aikaa onkin kulunut viikkoja.
Ei vaan se johtuu ihmisiästä ja ajan suhteuttamisesta siihen. Eläkeläinen on jo jokusen 20v elänyt, teini ei vielä yhtään.
Olin niiin rakastunut tuolloin ja vieläkin ikävöin sitä henkilöä. Se tuntuu tosi lyhyeltä ajalta, mutta sitten toisaalta taas pitkältä.
Muistan kaiken selvästi päiväkirjan ansiosta, niin ehkä siksikin tuntuu lyhyeltä ajalta.
Minä ihmettelen tätä kun meidän äitikin voivottelee että 30 vuotta meni hujauksessa. Minusta taas kaksi vuotta sittenkin on ikuisuuksia sitten. Kymmenen vuotta sitten oli kuin eri elämä ja 20 vuotta sitten hyvä kun muistan. Olen huomannut sen että useimpien ihmisten mielestä kymmenenkin vuotta hupsahtaa ihan tuosta noin vain. Minä taas koen aivan päinvastaisesti. Mikähän tämän selittää? En ole mitenkään tavanomaista puuhakkaampi että sillä voisi selittää että on ollut niin paljon tapahtumia. Joku eri tapa kokea ja mieltää aikaa vain? No, olen kyllä tyytyväinen koska parempihan se niin on että elämä tuntuu pitkältä kuin lyhyeltä.
No aika pitkältähän se kun olin silloin vuoden. Toki jos muistelee vaikka seitsemän vuoden takaa niin todella lyhyeltä ajalta tuntuu mulle, sellanen fiilis ettei huomannutkaan miten on kasvanut niin nopeasti teinistä aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Elämä menee haaveillessa aika äkkiä ohi.
Niin menee, ikävä kyllä. Mutta ei tuskissa / katkeruudessa kärvistellessä, ikävä kyllä.
Alue: Aihe vapaa
Lyhyeltä.
N48