Minulta puuttuu musiikkitaju, eli en pysty nauttimaan musiikista. Kysy mitä vain! :)
Jätin avauksen eilen, mutta palsta sulkeutui klo 23. Palataan nyt takaisin, eli...
Minulle on diagnosoitu koko elämäni läpi kestävä neurologinen häiriö, jonka johdosta en pysty hahmottamaan musiikkia, tarkemmin sanottuna en kykene hahmottamaan eri sävelkorkeuksia sillä tavalla, että niistä muodostuisi minulle minkäänlaista melodiaa. Täten en myöskään voi nauttia musiikista.
Pystyn siis tunnistamaan sävelkorkeuksia tiettyyn pisteeseen asti, mutta en kykene muodostamaan niistä "sävelkulkua" eli melodiaa. Eli siis, esimerkiksi viulun soitto ei kuulosta siltä, että hinkataan kokoajan samaa rataa. Mutta se kulku jää ikään kuin harmaaksi enkä saa selvää niiden sävelkorkeuksien vaihteluista sillä tavalla, kuin pitäisi, pystyäkseen nauttimaan musiikista.
Diagnoosina on amusia ja lähinnä pahimman luokan sellainen. Monilla amusia tarkoittaa vain sitä, että sävelkorkeuksia on kuunneltava tarkemmin, että niistä saa melodian irti. Minulla se menee niin, että en kykene hahmottamaan juurikaan mitään melodista kokonaisuutta.
Otetaan kysymyksiä vastaan, ihan mielenkiinnolla. :)
Kommentit (16)
Kyllä se heitä ilmiselvästi ärsyttää. Jos ollaan esimerkiksi automatkalla yhdessä, eivät voi musiikkia kuunnella minun vuoksi, sillä minulle ne äänet ovat yhtä kärsimystä. Tästä syystä menen usein itse bussilla ja kaverit tulevat perässä autolla. Ymmärrän kyllä heitä täysin.
Ap
Tiedätkö yhtään, mitä musiikki on? Onko sinulla mitään käsitystä siitä? Kun kerta olet elämäsi elänyt kokonaan ilman sitä?
Minulla on alitajunnassa käsitys siitä, mitä musiikki on ja tiedostan kyllä, mistä jään paitsi. Seuraan tarkasti ulkomaan uutisia sen toivossa, että vielä joskus olisi hoitokeinoja saatavilla.
Kun pystyy kuitenkin yksittäisiä sävelkorkeuksia hahmottamaan, niin kyllä siitä selviää aika hyvin, mitä musiikki on.
Ap
Missä yhteydessä sait diagnoosin? Tai siis lähinnä tarkoitan, mitä muuta häiriöösi kuuluu?
Kun itselläni on aika päinvastainen juttu musiikin suhteen, on sanottu, että absoluuttinen sävelkorva ja kuulen kyllä musiikin eri tavalla kuin useimmat ihmiset.
Pystyn ikäänkuin erottelemaan äänet toisistaan, eli jos kuulen soinnun, voin erotella siitä vaikka kaikki yksittäiset äänet ja toistamaan kuulemani.
Vau. Kuulostaa pahalta. Toivottavasti joskus saat helpotusta vaivaasi.
Eli et siis pysty laulamaan tutuintakaan melodiaa, vaikka ukko nooaa tai satu meni saunaan? Jos kuuntelet kahta laulajaa, joista toinen laulaa samaa biisiä hyvin ja toinen surkeasti, niin huomaatko eron?
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Mä oon ammattimuusikko, absoluuttista korvaa ei oo mutta nimenomaan melodioiden ja intervallien hahmotus on ollut mulle lapsesta asti helppoa ja luonnollista. Eli taidetaan olla aika vastakohtia!
Vierailija kirjoitti:
Pystyn ikäänkuin erottelemaan äänet toisistaan, eli jos kuulen soinnun, voin erotella siitä vaikka kaikki yksittäiset äänet ja toistamaan kuulemani.
Pystytkö myös nimeämään laulamasi äänet/soinnut? Pystytkö nappaamaan minkä tahansa biisin keskeltä minkö tahansa soinnun ja muistamaan sen vielä hetken päästä, vai pitääkö ne soinnut soittaa sinulle yksittäin vaikka pianolla?
Minulla taitaa olla sama ongelma. En vaan pysty ymmärtämään miten ihmiset nauttivat musiikista. Itselleni se on vain hälyääniä joista en pidä.
Missä sinulla menee raja puheen ja laulun välillä? Miten koet, lorut, runot, joissa poljento ja riimit on tärkeässä osassa? Onko aa ramsamsaa aa ramsamsaa sinulle musiikkia vai puhetta? Tai muut lasten leikkilorut.
Vierailija kirjoitti:
Missä yhteydessä sait diagnoosin? Tai siis lähinnä tarkoitan, mitä muuta häiriöösi kuuluu?
Kun itselläni on aika päinvastainen juttu musiikin suhteen, on sanottu, että absoluuttinen sävelkorva ja kuulen kyllä musiikin eri tavalla kuin useimmat ihmiset.
Pystyn ikäänkuin erottelemaan äänet toisistaan, eli jos kuulen soinnun, voin erotella siitä vaikka kaikki yksittäiset äänet ja toistamaan kuulemani.
Amusia, kuten monet muutkin neurologiset häiriöt, on usein perinnöllinen. Vanhemmillani ei ollut amusiaa, mutta isoisälläni oli ja täten sieltä sen arvellaan tulevan. Moni voi saada amusian myöhemmällä iällä aivovammasta, toisille se on synnynnäistä eli siis perinnöllistä. Kärsin myös migreenistä ja suurin laukaiseva tekijä siihen on juurikin sävelkorkeudet. En tiedä sitten, liittyvätkö nuo toisiinsa virallisesti. Aivoni ilmiselvästi hylkivät kuitenkin kaikkea melodista ja se ilmenee migreenikohtauksin.
Neurologiset häiriöt ja sairaudet ovat alidiagnosoituja ja se todellakin ärsyttää, jos rehellisiä ollaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se heitä ilmiselvästi ärsyttää. Jos ollaan esimerkiksi automatkalla yhdessä, eivät voi musiikkia kuunnella minun vuoksi, sillä minulle ne äänet ovat yhtä kärsimystä. Tästä syystä menen usein itse bussilla ja kaverit tulevat perässä autolla. Ymmärrän kyllä heitä täysin.
Ap
Aika ymmärtämättömiä ystäviä, jos eivät tosiaan tajua sun onglemaa.
Vierailija kirjoitti:
Eli et siis pysty laulamaan tutuintakaan melodiaa, vaikka ukko nooaa tai satu meni saunaan? Jos kuuntelet kahta laulajaa, joista toinen laulaa samaa biisiä hyvin ja toinen surkeasti, niin huomaatko eron?
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Mä oon ammattimuusikko, absoluuttista korvaa ei oo mutta nimenomaan melodioiden ja intervallien hahmotus on ollut mulle lapsesta asti helppoa ja luonnollista. Eli taidetaan olla aika vastakohtia!
Minulle ei jää melodioita ollenkaan muistiin. Vähän sama, että sinulle sanottaisiin numerot "73836372638462863" kerran ja pyydetään toistamaan heti perään tuo numerosarja.
Ulkopuolisen avulla voin ehkä juuri ja juuri hyräillä yksinkertaisimmat melodiat ja sitä on terapeutin kanssa yritetty moneen otteeseen. Minusta tuntuu vaan siltä, että hyräilen järjettömyyksiä; epäloogista älämölöä. En pysty hahmottamaan loogisuutta sävelkorkeuksien vaihteluista.
En huomaa eroa lauluissa, kun lauluissa ei ole minulle loogisuutta. Kuulostaa kompleksiselta, hyvin monimutkaiselta puheelta minulle. Laukaisee myös migreenin useimmiten.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn ikäänkuin erottelemaan äänet toisistaan, eli jos kuulen soinnun, voin erotella siitä vaikka kaikki yksittäiset äänet ja toistamaan kuulemani.
Pystytkö myös nimeämään laulamasi äänet/soinnut? Pystytkö nappaamaan minkä tahansa biisin keskeltä minkö tahansa soinnun ja muistamaan sen vielä hetken päästä, vai pitääkö ne soinnut soittaa sinulle yksittäin vaikka pianolla?
Nimeämään en pysty, koska en ole mitenkään opiskellut musiikkia, en siis osaa lukea nuotteja.
Lauluääneni on myös niin karmiva, että soitan mieluummin :D
Ja juu, pystyn nappaamaan ja muistamaan mistä tahansa sen soinnun.
Tää on kiinnostavin ketju aikoihin!
Vierailija kirjoitti:
Missä sinulla menee raja puheen ja laulun välillä? Miten koet, lorut, runot, joissa poljento ja riimit on tärkeässä osassa? Onko aa ramsamsaa aa ramsamsaa sinulle musiikkia vai puhetta? Tai muut lasten leikkilorut.
Lähinnä häiriö esiintyy niin, että sen sijaan että musiikin palasista muodostuisi nautinnollinen, melodinen kokonaisuus, jokainen palanen on minulla erillinen. Enkä kykene yhdistämään näitä palasia. Tämä on sama kaikkien melodinen kohdalla.Musiikin ulkopuolella pystyn elämään normaalia elämää. Elokuvia ym. katson siinä toivossa, ettei musiikkia esiintyisi.
Puhe esiintyy normaalina, kun siitä ei yleensä tarvitse muodostaa sävelkokonaisuuksia. Ongelma on siis kokonaisuuksissa, ei yksittäisissä sävelkorkeuksissa.
Mitä mieltä ystäväsi ovat tuosta häiriöstä?