Eikö uniongelmiin saa mitään järkevää apua?!
En oikeasti jaksa jotain unikouluja ja mene-nukkumaan-aikaisin-neuvoja tai mirtatzapin/ketipinor-vaihtoehtoja.
Mä vaan haluaisin nukkua yöni hyvin. On arpapeliä nukunko kahdeksan vai kaksi tuntia. Sama kuin isällä, väsymys tulee tai ei. Ongelmat alkoivat samassa iässä ja pahenivat samassa. Isällä on edelleen näitä samoja ongelmia.
Miten tässä tekee mitään, suunnittelee elämäänsä jne.? Ei tällaista jaksa. Kukaan ei ymmärrä.
Kommentit (6)
Lääkkeitä voi saada vain vähäksi aikaa vaikka ongelma on jatkuva.
Mä olen etsinyt apua jo 33 vuotta.
Unihygienia on tiedossa, unikoulut yms pidetty, huolihetki tms juu sekin. Unilääkkeet ei sovi, burana taitaa olla paras unilääke mitä tiedän (vie kivut hetkeksi pois jolloin nukahdan). Mirtatzapinista otan murusen mutta sekin väsyttää aamulla. Käyn psykoterapiassa tästä mutta en tiedä mitä siellä pitäisi tapahtua? Uniapneakin vihdoin hoidossa osittain.
Mulla ongelma on se että nukun max 4h yhtäjaksoista unta ja loppuyö on valvomista tai pilkkimistä. Eipä siihen apua tule ennen kuin haudassa. Työkyky on mennyt kun on jatkuvasti uupunut ja väsynyt.
Lääkkeitä saa psykiatrilta ihan jatkuvaan käyttöönkin. Niitä on vaikka kuinka paljon muitakin kuin Ketipinor. Itselläni on krooniseen unettomuuteen ollut lääkkeet jo 10 vuotta.
Somettaa ei saa ilta 8 jälkeen eikä edes telkkaria
Viileä huone
Kirjaa voi lukea
Hiljaista
Jos ei nukuta voi vaa levätä
Mulla auttoi akupunktio ja melatoniini tasapainoittavasti vuosien ajan. Lopullisesti uniongelmista pääsin eroon kun siirryin gluteenittomiin ja laktoosittomiin tuotteisiin. Mulla oli ilmeisesti piilevä allergia, joka kerrytti stressihormonia vereen ja vaikutti uniin.
Kohta joku loihe lausumaan, että poltapa pilveä. Joo se toimii, mutta on laitonta, kallista ja tyhmentää pään.
Ap