Nainen, valitsitko itsellesi isäsi kaltaisen miehen?

En, vaan valitsin äitini kaltaisen miehen. Vikatikki. Nyt jo ex ha hän oli/on edelleen alkoholisti ja taloudellinen hyväksikäyttäjä,  Hän oli käsitykseni rakkaudesta siihen aikaan.

Tykkään mun isästä ja tullaan ihan hyvin toimeen, mutta en kyllä haluaisi miehekseni hänen kaltaista :D 

Isällä on ongelmia alkoholin kanssa, hän on itsepäinen, ei osaa pyytää anteeksi, ei osaa myöntää olevansa väärässä ja joskus sanoo asioita vähän turhan suoraan eikä ymmärrä että se saattaa loukata. Paljon hänessä on hyvääkin, mutta nuo jutut on aika no no.

Kyllä valitsin. Tosin tajusin vasta nelikymppisenä missä mielessä samanlaisen, kun aloin älytä elämästä vähän enemmän.

Aika paljon on samoja piirteitä. Taiteellisuus, hyvä ulosanti, ei jää toiseksi, kätevä käsistään, hauska, pilkettä silmäkulmassa, nopea, välillä ällistyy mistä se tuonkin keksi. .

Isäni oli patriarkkaalinen, konrolloiva, äkkipikainen... Olin napit vastakkain tämän tästä hänen kanssaan.

Mieheni on matriarkkaalinen, lehmän hermoinen, tasainen luonteeltaan.

Yhteistä heillä on se, että isäni oli yrittäjä ja mieheni on myös. Molemmat ovat innovatiivisia, työtä pekäämättömiä ja omaavat positiivisen maailmankuvan. Molemmat ovat lapsirakkaita. Ulkoisesti heillä ei ole mitään yhteistä.

Valitettavasti nuorena ja tyhmänä löysin itselleni isäni vastakohdan. Isäni on todella kiltti, lojaali ja rakastava (niin äitiäni, kun meitä lapsiakin kohtaan). On ihana katsella kuinka he äitini kanssa edelleen rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ja ovat toistensa tukena, vaikka elämä on tuonut vuosien varrella todella rankkojakin juttuja eteen. Oma mieheni ei tuo rakastamistaan mitenkään esiin (jos sitä edes enää on), vähättelee minua, eikä todellakaan kannusta missään. Lapsille hän sen sijaan on kyllä loistava isä ja heitä rakastaa ja kannustaakin, onneksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloituksessa lähdetään siitä oletuksesta, että jokainen nainen saa haluamansa kaltaisen miehen?

Yäk miten katkera itkuvirsi. Jos yksikään mies ei ole sinua huolinut, niin enpä ihmettele. :)

No tuo nyt vasta katkeraa lassukkanillitystä olikin. Kommentoimassasi viestissä oli täysin asiallinen, neutraali kysymys. Jos sen näkee "katkerana itkuvirtenä" niin ei ole kyllä kaikki muumit laaksossa.

Hyvin paljon samoja piirteitä. Osaa kokata hyvin, siivota oma-aloitteisesti, on rento, reilu ja hauska eikä koskaan väheksy muita ihmisiä. Lisäksi on avoimesti tunteellinen ja herkkä. Kiltti kuin mikä. Rakastaa lapsia. Ei meinannut löytyä, löysin vasta 40v hänet. On ulkomaalainen.

Vannoin jo teininä, etten ikinä ota mitään isäni kaltaista. Käytöstavaton ja väkivaltainen hirviö. Parisuhteessa olen aina luvannut itselleni tehdä sen, mitä en lapsena voinut: lähteä ensimmäisestä lyönnistä. Onneksi ei ole tarvinnut.

Osin otin, osin en. Isäni on kiltti ja tossukka, mieheni on kiltti, muttei annan kenenkään kävellä ylitseen, eikä läheistensä yli.