Lue keskustelun säännöt.
"Kuka sitten syöttää sinut ja pesee pyllysi kun olet vanha" -argumentti
12.04.2017 |
Minä en ainakaan halua enää elää siinä tilassa, kun en itse kykene huolehtimaan hygieniastani. Toivottavasti eutanasia sallitaan ennen kuin olen vanha.
Kommentit (24)
Robotti.
Ainakin jos japanilaisilta kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Robotti.
Ainakin jos japanilaisilta kysytään.
Joo. Mielellään voisivat vielä yhdistää tähän jossain vanhusten käyttöön mietityt robottilemmikit, koska esim. kasvoiltaan kissan näköinen robottihoitaja olisi aika kiva.
Niin, tai sitten sun mielesi muuttuu kun tulet vanhaksi. Sitten ehkä voikin olla ihan mukavaa kun on joku joka tulee auttamaan vessaan ja tuo ruokaa, sen sijaan että lyö sinuun myrkkyneulan.
Ps. en ole eutanasian vastustaja
Ei siihen mitään eutanasiaa tarvita. Teet hoitotestamentin, jossa kiellät kaiken elämää ylläpitävän hoidon, jos et itse enää kykene huolehtimaan itsestäsi. Itse olen sallinut vain kipulääkityksen käytön.
Ei kukaan kun eutanasia saa jo silloin ja ihmisiä ei päästetä edes tuohon tilaan muiden riesaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa vanhulsistakaan ei tarvitse vaipanvaihtajaa. Osa toki sitäkin enemmän.
Miten minä epäilen, että nämä nuoret ja terveet ihmiset, joiden mielestä vanhukset ovat pelkkä riesa, ovat vanhoina sitä mieltä, että kaikki muu kuin heidän hoitamisensa ja palvelemisensa on pelkkää riesaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettet olisi tuolloin jo niin höppänä, että ymmärtäisit eutanasiaa kaivata.
Kuka estää päästämästä itseään päiviltä jo aiemmin, jos tuo kohtalo pelottaa?
Kun olen siinä pisteessä, etten kykene enää huolehtimaan itsestäni, olen valmis heittämään lusikan nurkkaan omatoimisesti. Sinä vaheessa olen elänyt täyden elämän, eikä ole enää mitään menetettävää.
Adios amigos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan halua enää elää siinä tilassa, kun en itse kykene huolehtimaan hygieniastani. Toivottavasti eutanasia sallitaan ennen kuin olen vanha.
Tämä. Juuri näin!
Niin sitä ihminen on nuorena korskea. Useamman olen kuullut toivovan että hyvä jos menis kerralla, hyvä jos ei tarttis jäädä kitumaan, ennemmin kuolisin kuin joutuisin pyörätuoliin.
Mutta sitten kun se kauhea tapahtuu niin harva pyörätuoliin joutuneista haluaa päättää päivänsä, ja useammilla elämänhalu on väkevä. ihminen tyytyy siihen vähään mitä saa. Rampa elämä kelpaa, seksitön elämä kelpaa, pyörätuolielmä, sokea elämä kelpaa.
Yhdessä dokumentissa oli entinen moottoripyöräiljä, nykyinen vihannes. Joku lopulta havaitsi että silmät liikkuu. Kaveri pystyi kommunikoimaan silmiä liikuttamalla, kunhan sovittiin että vasemmalle on ei ja oikealle on kyllä. Tätä testattiin muutamaan kertaan helpoilla kysymyksillä, kaveri ymmärsi kaiken ja oli tajuissaan, ja kun kysyttiin että haluaako että hoito lopetetaan niin sanoi että EI. Eleli sitten vielä pitkään, ties vaikka vieläkin.
En vastusta eutanasiaa enkä tiedä onko omakaan elämäni minkään väärti, mutta vastustan nuoren ihmisen varmuutta siitä minkälainen elämä on arvoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prototyyppi kirjoitti:
Ettet olisi tuolloin jo niin höppänä, että ymmärtäisit eutanasiaa kaivata.
Kuka estää päästämästä itseään päiviltä jo aiemmin, jos tuo kohtalo pelottaa?
No kato jos on lapsia niin ei tahdo niille pahaa mieltä. Lapsi voi vaikka ajatella, että minun takiani vaan tuossa sitkutteli ja lopetti sitten.
Ihmisten kuva kuolemasta ja vanhentumisesta pohjautuu televisiosarjoihin, joissa harmaahapsinen pappa jakaa kuolinvuoteeltaan viisauksia kyynelehtiville lapsenlapsille. Oikeassa elämässä viimeiset päivät vietetään sairaalassa koomassa, katetrissa ja sydänkäyrää seuraillen. Hyvä jos sinne joku sukulainen ehtii katsomaan, mutta ei siinä kyllä mitään kommunikoida kun toinen on tajuton. Ja nämä "kyllä koomassa olijat aina tietävät mitä ympärillä tapahtuu, kun siinä amerikkalaisessa ohjelmassakin oli niin" voitte tunkea sanonko minne.
Hoitajat saavat palkkaa työstään, ja varmasti opiskeluaikana jo selviää ettei se homma ole ihan niin romanttista kuin sairaalasarjat antavat ymmärtää. Vähemmät flirttailua komeiden lääkäreiden kanssa, ja enemmän verta ja paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti saan elää vanhaksi mutta sinä päivänä kun en enää pysty itse syömään ja käymään vessassa ja tila on pysyvä niin toivon että nuppi pelaa vielä sen verran että voin valita itse haluanko enää elää.
Toisten varasssa olisi kauhea elää.
Me ollaan toistemme armoilla joka ikinen jumalan päivä. Miten sietämätön se ajatus näyttääkin nyt teille olevan.
Voisitteko ajatella, että niitten lähimmäisten kanssa toimeentulemisesta olisi jotain muutakin etua teille jo nyt kuin myöhemmin se vanhuudenturva?
Toi itsari on tietty hauska veto, sitä kun ei tosiaan pysty suoralta kädeltä ottaa pois. Mutta ei sekään varmaan aina ole saatavilla tai mahdollista toteuttaa, että kannattaako laskea senkään varaan.
Rahat voi viedä, toimintakyky mennä, mutta moni on sitä mieltä, että todennäköisempää on että ihmiset jättävät. Mistähän sekin kertoo muusta kuin miettijästä itsestään.
Itselleni toivon, että sais lähteä kuin Stefanus, että Jeesus tulis hakemaan. Kukin luottakoon jumalaansa.
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen mitään eutanasiaa tarvita. Teet hoitotestamentin, jossa kiellät kaiken elämää ylläpitävän hoidon, jos et itse enää kykene huolehtimaan itsestäsi. Itse olen sallinut vain kipulääkityksen käytön.
Tuo ehkäisee ainoastaan esim. elvytyksen. Mutta autettavaksi voi päätyä monella eri tavalla, monet alzheimerin takia täysin passattavassa kunnossa olevat ihmiset eivät ole missään elvytyksessä ikinä olleetkaan.
Tämä on aika vaikea kysymys, ap lähestyy sitä nuoren ihmisen mustavalkoisella tavalla.
Oma äitini on päälle kahdeksankymppinen, ja sairastui kuusi vuotta sitten Alzheimeriin. Lääkitys piti pitkään oireet aisoissa, mutta tänä talvena hänen kuntonsa nopeasti heikkeni. Nyt hän käyttää vaippoja ja on hoitolaitoksessa, koska tarvitsee hoitoa ja valvontaa.
Toki hän itse varmaan ajatteli yhtä ja toista siitä, haluaako päätyä täysin autettavaan kondikseen. Tuskin halusi, ikänsä toimelias ja älykäs nainen.
Mutta siinä vaiheessa kun sairastuu dementiaan, toivoo varmasti lääkkeiden tehoavan ja tavallaan lykkää ratkaisua. Kun alkaa olla jo myöhäistä, ei älyä eikä osaa tehdä mitään äkkiratkaisuja.
Ja vastustan viimeiseen asti sitä, etä joku MUU päättäisi, että vanhuksen elämä on päätettävä, koska hän tarvitsee hoitoa ja apua. Siihen ei meillä ole oikeutta, se lähenisi fasismia, että päätettäisiin, kenen elämä on arvokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen mitään eutanasiaa tarvita. Teet hoitotestamentin, jossa kiellät kaiken elämää ylläpitävän hoidon, jos et itse enää kykene huolehtimaan itsestäsi. Itse olen sallinut vain kipulääkityksen käytön.
Tuo ehkäisee ainoastaan esim. elvytyksen. Mutta autettavaksi voi päätyä monella eri tavalla, monet alzheimerin takia täysin passattavassa kunnossa olevat ihmiset eivät ole missään elvytyksessä ikinä olleetkaan.
Tämä on aika vaikea kysymys, ap lähestyy sitä nuoren ihmisen mustavalkoisella tavalla.
Oma äitini on päälle kahdeksankymppinen, ja sairastui kuusi vuotta sitten Alzheimeriin. Lääkitys piti pitkään oireet aisoissa, mutta tänä talvena hänen kuntonsa nopeasti heikkeni. Nyt hän käyttää vaippoja ja on hoitolaitoksessa, koska tarvitsee hoitoa ja valvontaa.
Toki hän itse varmaan ajatteli yhtä ja toista siitä, haluaako päätyä täysin autettavaan kondikseen. Tuskin halusi, ikänsä toimelias ja älykäs nainen.
Mutta siinä vaiheessa kun sairastuu dementiaan, toivoo varmasti lääkkeiden tehoavan ja tavallaan lykkää ratkaisua. Kun alkaa olla jo myöhäistä, ei älyä eikä osaa tehdä mitään äkkiratkaisuja.
Ja vastustan viimeiseen asti sitä, etä joku MUU päättäisi, että vanhuksen elämä on päätettävä, koska hän tarvitsee hoitoa ja apua. Siihen ei meillä ole oikeutta, se lähenisi fasismia, että päätettäisiin, kenen elämä on arvokas.
Ehkäisee muutakin kuin elvytystä, esim. elämää ylläpitävän hoidon.
No ne lapset tietty joita pitää tehdä tupa täyteen! Kuka muukaan muka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen mitään eutanasiaa tarvita. Teet hoitotestamentin, jossa kiellät kaiken elämää ylläpitävän hoidon, jos et itse enää kykene huolehtimaan itsestäsi. Itse olen sallinut vain kipulääkityksen käytön.
Tuo ehkäisee ainoastaan esim. elvytyksen. Mutta autettavaksi voi päätyä monella eri tavalla, monet alzheimerin takia täysin passattavassa kunnossa olevat ihmiset eivät ole missään elvytyksessä ikinä olleetkaan.
Tämä on aika vaikea kysymys, ap lähestyy sitä nuoren ihmisen mustavalkoisella tavalla.
Oma äitini on päälle kahdeksankymppinen, ja sairastui kuusi vuotta sitten Alzheimeriin. Lääkitys piti pitkään oireet aisoissa, mutta tänä talvena hänen kuntonsa nopeasti heikkeni. Nyt hän käyttää vaippoja ja on hoitolaitoksessa, koska tarvitsee hoitoa ja valvontaa.
Toki hän itse varmaan ajatteli yhtä ja toista siitä, haluaako päätyä täysin autettavaan kondikseen. Tuskin halusi, ikänsä toimelias ja älykäs nainen.
Mutta siinä vaiheessa kun sairastuu dementiaan, toivoo varmasti lääkkeiden tehoavan ja tavallaan lykkää ratkaisua. Kun alkaa olla jo myöhäistä, ei älyä eikä osaa tehdä mitään äkkiratkaisuja.
Ja vastustan viimeiseen asti sitä, etä joku MUU päättäisi, että vanhuksen elämä on päätettävä, koska hän tarvitsee hoitoa ja apua. Siihen ei meillä ole oikeutta, se lähenisi fasismia, että päätettäisiin, kenen elämä on arvokas.
Ehkäisee muutakin kuin elvytystä, esim. elämää ylläpitävän hoidon.
Niin, voit kieltää letkuissa makuuttamisen, mutta sitä ennen on paljonkin hoivaa, jossa olisit riippuvainen muista, ja jota ET voi hoitotestamentilla kieltää. Esimerkiksi et voi kieltää juuri dementikkona vaipoissa laitoksessa hoitoa.
"Hoitotestamentilla potilas voi kieltää joko kokonaan tai osittain elintoimintojensa keinotekoisen ylläpitämisen
Hän voi myös kieltäytyä tehohoidosta, jos hoitava lääkäri arvioi, että tehohoito johtaa vain lyhytaikaiseen elämän pitkittymiseen.
Keinotekoisesti elintoimintojen ylläpitävillä hoitomuodoilla tarkoitetaan esimerkiksi
hengityskonehoitoa
keinomunuaishoitoa tai
sydämen toiminnan keinotekoista ylläpitämistä laittein tai lääkkein
Tehohoidolla tarkoitetaan edellä mainittujen hoitomuotojen lisäksi esimerkiksi suonensisäisen ravinnon antamista."
Olen ollut nuorena sairas ja sen toisten huolehdittavana olon pärjää, kun toivoa muusta on. Jos loppuikä olisi pelkkää sitä, niin sanoisin kyllä moro vaan. Eli samaa mieltä!